lauantai 31. joulukuuta 2011

Vuosi 2011

Näin vuoden viimeisenä päivänä taitaa olla tapana muistella kulunutta vuotta...

Päällimmäisenä on mielessä Iitan terveys. Veimme Iitan alkuvuonna vihdoin lonkkakuviin ja allergiatestiin. Etenkin tulokset saatuni en voinut ymmärtää, miksen ollut aiemmin vienyt. D/D-lonkat ja voimakas nivelrikko. Iitan rakas agilityharrastus päättyi siihen. En halua Iitan elämää liikaa rajoittaa, eli se saa edelleen juosta vapaana, mutta mitään lonkkia rasittavaa en siltä vaadi. Allerginen Iita oli lähes kaikelle, eniten ihmiselle. Olinkin epäillyt, ettei Iitan koko ikä riitä eliminaatiodieettien vaatimaan aikaan ja näin se todella olisi ollut. Elämä helpottui huomattavasti, kun nyt tietää, mitä ruoka-aineita pitää välttää, ja kaikista allergioista huolimatta löysin ihan eläinkaupan normiruokavalikoimasta Iitalle sopivan kuivaruuan. Ihmisiä emme Iitan elämästä voi poistaa, joten kokonaan allergiaoireista ei olla päästy eroon, mutta kyllä Iita on aika hyvin välttynyt pahoilta tulehduksilta ja sillä on silminnähden parempi olo.

Pelonsekaisin tuntein vein tietysti Peppinkin kuviin, mutta se oli onneksi terve. Peppi on muutenkin ollut koko ikänsä terve, toisin kuin Iita, jolla on aina jotain.

Alkukesästä Peppi ja minä tapasimme ensimmäistä kertaa Peppin isän Tompan (Lifedream Lord Legolin).

Loppukesästä taas kävimme Iitan sukulaisia katsomassa. Ensin näimme Iitan emän Viivin (Riis-Hill's Riis-Viivi)...
...ja sitten Bea-siskon (Shandy's Bea).

Talonrakennuksesta johtuvan tauon jälkeen jatkoin koirien kanssa taas aktiivisempaa harrastamista. Iitan kanssa aloitin alkuvuodesta koiratanssin, jonka kautta olen päässyt ihan uuteen maailmaan. Peppin kanssa siirryin syksyllä ATT:lle agilityä harrastamaan, minkä myötä olen saanut kokea agilityssä pitkästä aikaa edistymisen tunnetta. Tokoa palauttelin molempien koirien kanssa mieliin ja rallytokokilpailu oli kiva kokemus.

torstai 29. joulukuuta 2011

Edistystä?

Olen molempien koirien kanssa harjoitellut koiratanssiliikkeitä joka päivä. No okei, ei me joulupäivänä treenattu, aattona kyllä. ;) Melkein joka kerta olen koko iltaruuan antanut makupaloina tanssitemppujen palkkana. Molemmat ovat tehneet tosi innokkaasti töitä kuivien nappuloiden eteen ja edistyneetkin. Äsken Iita sai pitkästä aikaa juustoa ja Peppi joulukinkun jäämiä ja meno oli kyllä vähän erilaista. Molemmat olivat selvästi innokkaampia ja yrittivät kaivautua kuonolla käteeni. Ei hyvä. Heti huomasi, että molemmat heittivät aivot narikkaan. Iita mm. kieri 10 kertaa ennen kuin olin sanonut mitään. Enkä todellakaan aikonut sitä pyytää kierimään, emmekä sitä ole pitkään aikaan edes harjoitelleet. Nopeutta kyllä tuli liikkeisiin lisää kunhan ne viimein tajuttiin tehdä. Ei tuntunut kumpikaan ymmärtävän, että sen namin oikeasti saa helpoiten tekemällä sen pyytämäni liikkeen.

Seuraavia liikkeitä ollaan harjoiteltu nyt siis päivittäin jo kolme viikkoa:

Sivuttaisaskeleet

Iita osaa oikealle mutta ei vasemmalle ilman tönimistä ja ainoastaan positioissa "väli" (jalkojen välissä) ja "edessä" (poikittain edessäni rintamasuunta oikealle). Väli-positiossa ei tarvinne käsiapua mutta edessä-positiossa käsi täytyy olla irti vartalostani, ei sentään ihan kuonon edessä enää.

Peppi osaa molempiin suuntiin. Ilman käsiapua osaa niin, että olemme vastakkain, sekä väli-positiossa. Käsiavulla osaa muissakin positioissa sekä niin, että olemme peräkkäin Peppi minun edelläni.

Pujottelu käsien välistä

Tämän ajattelin olevan helppo Iitalle, kun se jalkojen välissä pujottelunkin oikeasti OSAA. Oikeassa olin, se sujuu jo tosi hyvin, vaikka vasta ehkä neljänä kertana ollaan harjoiteltu. Juuston kanssa meni vauhdilla. ;) Hyvähyvä, yksi uusi (tai ainakin himpun erilainen) liike Iitalle!

Peppi sai aluksi juonen päästä kiinni nopeammin, mutta yllättäen Peppi on tässä liikkeessä jäänyt jumittamaan enemmän paikalleen. Yleensähän se on toisinpäin. Vasemman käden alta menee tosi hyvin, mutta jostain syystä oikea vaatii vielä käsiapua.

"Kerjääminen" eli molemmat tassut ylös

Tätä olen tehnyt vain tuen kanssa eli useimmiten niin, että nostan käsivarteni koiran eteen, jolloin se voi nostaa tassunsa siihen. Iita nostaa vain yhden tassun, ellen toisella kädellä "hilaa kuonosta ylöspäin". Ajattelin, että tuo käsivarsi olisi tarpeeksi suuri merkki/käsky, mutta ei se vaan ainakaan vielä toimi.

Peppille tämä sen sijaan on yksi lempiliikkeistä. Se nostaa tassunsa jo selkäänikin vasten. Kokeilin myös ilman tukea, mutta en ainakaan vielä tässä vaiheessa jätä sitä pois.

Positiot

Iita osaa väli-position sekä seuraamisen vasemmalla puolella. Iita ei ymmärrä viereen-käskyä eli seuraamista oikealla puolella, vaan se aina siirtyy vasemmalle. Päätin jättää sen nyt kokonaan pois. En tiedä, ovatko käskysanat liian samanlaiset vai onko tuo vasemmalla seuraaminen vaan iskostunut sen päähän niin voimakkaasti. Toisaalta tietysti hyvä jos on. ;) Näin ollen päätin keskittyä keskenään erilaisiin positioihin eli heel- (vasemmalla puolella vastakkainen rintamasuunta) ja edessä-positioon. Näihin Iita osaa jo hakeutua ja pysyy hyvin sekä eteenpäin mentäessä, peruuttaessa ja paikallaan pyöriessä. Niin, siis silloin, jos se tietää, että namia on lähettyvillä.

Peppi osaa samat positiot ja lisäksi olen sille opettanut myös viereen-positiota. Peruutus ei tosin ole Peppin heiniä, sen takajalat menevät mihin suuntaan sattuu, joten olen edelleen ottanut vain parin askeleen peruutuksia.

Kumpikaan ei osaa peruuttaa askeltakaan ilman, että minä liikun samaan suuntaan. En varmaan vaan osaa opettaa sitä...

Ohjaajan kiertäminen

Jostain syystä tämä(kin) on ollut Iitalle tosi vaikea. Olen yrittänyt sitä vahvistaa, mutta jotenkin tuntuu, että se on Iitan mielestä vaan turha liike eikä se välitä sitä tehdä. Kuitenkin se mielestäni sen osaa.

Peppille sen sijaan tämäkin on tosi hauskaa ja Peppi kiertää minut innokkaasti.

Takajaloilla seisominen

Iitaa en lonkkien takia takajaloilla tietenkään seisota ja Peppikin seisoo vain minua vasten. Tämäkin on yksi Peppin lempiliikkeistä ja Peppi selvästi palkkaantuu jo pelkän liikkeen tekemisestä, mikä on tietysti tosi hyvä juttu. Ohjelmaamme ajattelin sisällyttää tämän niin, että itse pyörin ympäri, kun Peppi seisoo minua vasten, ja se onnistuu jo loistavasti. Jee, 3 sekuntia ohjelmasta on valmis!

Kumarrus

Molemmat osaavat käsimerkistä (käsi nyrkissä maassa kämmenpuoli ylöspäin) ja odottavat vapautusta, mutta käsimerkkiä en saa häivytettyä...

Liftaaminen eli koiran etutassut jalkojeni päällä

Hih, tästä ei tule mitään. Iitaa en saa edes oikeaan asentoon; se on ehtinyt siirtää jo ensimmäisen tassun pois, ennenkuin saan laitettua toisen tassun jalkani päälle. Ja ei, en tosiaankaan saa pidettyä tuota pientä hyrrää sekunnin murto-osaakaan paikoillaan. Muutenkaan en usko, että saan tuolla tavalla Iitalle sitä opetettua i-k-i-n-ä. Sheippaamalla voisi onnistua, mutta en taida jaksaa yrittää tämän tempun kohdalla. Eli tämän opettelu jäi yhteen kertaan. ;)

Peppin saan kyllä nostettua jalkojeni päälle ja se pysyykin siinä useimmiten hyvinkin ja liikkuessanikin. Ongelma on Peppin kohdallakin se, että miten ihmeessä saan sen itse nostamaan tassunsa jalkojeni päälle... Koreografian ensimmäisenä liikkeenä tämä toki jo onnistuisi. ;)

Siinä ne harjoittelemamme liikkeet taisivat olla.

Yhtenä iltana yritin miettiä koreografioita, mutta jotenkin en vaan saa liikkeitä nivoutumaan yhteen. Iita kestäisi minun liikehdintäni hyvin, mutta minun täytyy kuitenkin olla koko ajan Iitan vieressä ja Iita tarvitsee melkein kaikkiin liikkeisiin käsiavut, niin en oikein tiedä saadaanko me haluamaani tanssia aikaiseksi. Peppi sen sijaan kestää tosi huonosti minun "epäolennaisen" liikkumiseni. Sinänsä harmi, koska Peppi osaa paljon temppuja pelkästä sanallisesta käskystä, mutta jos teen samaan aikaan itse jotain muuta, se häiriintyy. Uskon kuitenkin, että tuo ongelma kyllä ajan mittaan pikku hiljaa häipyy, kun varmuutta tulee lisää.

Kaiken kaikkiaan olemme varmaan aika paljonkin edistyneet. Molempien kanssa olen joitakin liikkeiden yhdistämisiäkin aina harjoitellut. Koreografiat pitäisi kyllä jo kehittää, jotta voisin harjoitella juuri niitä liikekomboja, joita ohjelmamme sisältää. Ahaa-elämystä odotellessa...

maanantai 26. joulukuuta 2011

Myrsky

Aamulenkillä maisema näytti vähän erilaiselta kuin ennen. Sähköjohtoja oli poikki, mutta puita oli ehditty jo raivaamaan teiltä.
 
Metsätiellekin oli kaatunut puita. Metsässä puita oli kaatuneina kymmenittäin ellei sadoittain.
 
 Mutta eivät koirat kaatuneista puista paljon välittäneet... :)
 
Päivälenkillä kävimme parin kilometrin päässä katsomassa suurempia tuhoja. 
 

lauantai 17. joulukuuta 2011

Joulujuoksuagility

Torstaina ennen agilitytunnin alkua harjoittelin puomin alastulokontaktia koske-käskyllä. Pari ekaa meni läpijuoksuksi, mutta sitten taas onnistui hyvin. Rengastakin kokeiltiin ja se onnistui myös putkesta tultaessa (viime viikolla oli vaikea). Kepit otin myös kerran.

Teimme vauhdikkaan hyppyradan, jossa oli pari kinkkistä kohtaa. Oli kuulemma sovellettu TopTeamin harjoitusrata. Omaa vuoroa odotellessa saimme herkutella Katjan tuomilla glögillä, pipareilla ja suklaalla. :) Harjoittelin Peppin kanssa lisäksi koiratansiliikkeitä: ristiaskeleita, pujottelua ja eri positioita. Peppi tekee ristiaskeleet jo tosi hyvin! Ja vieläpä tuollaisessa häiriössä.

Rata alkoi hyppy-rengas-hyppy-hyppy -suoralla. Rengashan on Peppille vaikea, mutta Katja käski ottaa kutsulähdön kaikkien neljän esteen takaa. :o No eihän se onnistunut, ensin. Mutta vähän kun ensin pätkittiin, niin sieltähän se Peppi tuli ihan oiken! Vau! En olisi ikinä uskonut. Kahden esteen takaa kutsukin on meille vaikea ja tuossa oli vielä se rengas, joka sitten olikin ainoa, mikä tuotti vaikeuksia. Radan varsinaiset vaikeat kohdat menivät meillä heti eka kerralla oikein. Ei hyvin, mutta vauhdikkaasti eikä ratavirheitä tullut. :) Radan lopussa oli putki-hyppy-putki-suora putki -kombo. Tavoitteena oli, että ohjaaja on ennen koiraa maalissa. Heh. Otin kuitenkin haasteen vastaan ja pingoin minkä jaloistani pääsin. Tuli tasapeli! Mutta oli se rankkaa, meinasi jalat lähteä alta... Harjoittelimme lisäksi vielä noita vaikeita kohtia, mutta enää ei mennytkään niin hyvin. Välillä huidoin kuin tuulimylly ja Peppi komensi minua haukkumalla. Ihmekös tuo, on syytäkin komentaa, kun en ohjaa kunnolla. Katja sanoikin, että Peppi tekee koko ajan tosi hyvin ja juuri niin kuin ohjaan. Niin, ongelma olenkin minä. :) Välillä ohjaan joka suuntaan ja välillä unohdan kokonaan ohjata...

Oli taas kivaa. :) Nyt on hyvä jäädä joulutauolle. Seuraavat agitreenit ovat 12. tammikuuta.

perjantai 16. joulukuuta 2011

Lahjattomat treenaa

Eli me ainakin. :) Totesin, että ei muu auta kuin yrittää ja treenata vielä enemmän, jotta ehkä joskus saadaan jotain tuomareitakin miellyttävää koiratanssissa aikaiseksi. Eli nyt koirat todella joutuvat tekemään töitä ruokansa eteen. ;) Viikonloppuna aamuruuatkin tulivat koiratanssiliikeiden palkaksi. Arkena tästä täytyy kyllä vähän tinkiä, ei oikein riitä itsellä into herätä vielä aiemmin, mutta joka ilta on töitä koko ruuan edestä tehty. Harmi kun ei ole oikein muita palkkauskeinoja, niin ei voi enää enempää harjoitella. Jos nuo vielä enemmän saavat ruokaa tai herkkuja, niin meidän ainoa liike tulee olemaan kieriminen. ;)

Pääasiassa ollaan harjoiteltu sivuttaisaskeleita ja eri positioita ja etenkin Peppillä ne sujuvat jo tosi hyvin. Peppi ei sen sijaan hallitse peruuttamista (mutkittelee), mutta Iitalla se sujuu eri positioissakin, minun pitää kuitenkin liikkua mukana. Iitalle pitäisi opettaa jotain muitakin uusia temppuja, mutta kun mistään ei tule oikein mitään. Tai siis kaikki kyllä lähtevät hyvin käyntiin, mutta sitten Iita "jää namiin kiinni" eikä oikeasti opi käskyä. Noissa sivuttaisaskelissakin sen huomaa hyvin. Olen harjoitellut Iitan kanssa niitä enemmän ja kyllä se kaikissa uusissa jutuissa Peppiä nopeammin pääsee aina alkuun, mutta ei mene kuin vähän aikaa, niin Peppi edistyy huimaa vauhtia ja jo osaa, kun Iita vielä vaan jatkaa alkuharjoittelua. Mikä ihme siinä oikein on..?

Sunnuntaina oli Johannan koiratanssi- ja tokotreenit. Otinkin vaihteeksi Peppin tanssimaan ja Iitan tokoilemaan. :) Lämmittelynä tein Peppin kanssa esineen kiertoa (onnistui parin metrin päästä ilman käsiapua) ja kaukana kiertoa. Peppi selvästi tajuaa tuon kaukaakierron idean, kun Iita ei tajua, vaikka olen sitä sen kanssa paljon enemmän harjoitellut. Muutamia jalan yli hyppyjä myös otin, koska niitä ei pysty kotona harjoittelemaan. Yhteisenä harjoituksena teimme ristiaskeleita. Olin kotona harjoitellut niitä vain edessä-positiossa (Peppi poikittain edessäni pää oikealle), mutta nyt piti tehdä niin, että koira on edessä ohjaajan kanssa vastakkain. Hyvin onnistui niinkin! Peppi on selvästi tajunnut mitä sivuttaisaskeleet ovat. Sitten piti harjoitella kieppiä niin, että koira jää ohjaajan eteen niin, että rintamasuunta on sama. Sitä ei oltu ennen tehtykään. Tavoitteena sitten oli, että tähän asemaan voi yhdistää nuo sivuttaisaskeleet. No, me ei vielä siinä vaiheessa olla. Hassua oli, että Peppi oli jo puolen tunnin treenin jälkeen ihan läähä. Iita kun jaksaa yli kahden tunnin treenit tuosta noin vaan.

Iita oli tokotunnilla täynnä intoa ja teki tosi hyvin. Aluksi otimme seuraamista ensin kävelyssä ja sitten juoksussa. Sen jälkeen harjoittelimme liikkeestä seisomista ja hyppyä. Iita ei kyllä tajua tuota liikkeestä seisomista. Tai siis mielestäni se on oppinut sen niin, että sen kuuluu tulla lähelleni ja seistä siinä. Nyt vasta tajusin, että olen tuota samaa opetustaktiikkaa käyttänyt kohta vuoden, (välillä harjoitellut aktiivisemmin ja välillä en lainkaan,) joten ei siitä kyllä mitään tule. Hypyssä tuo sitten tietysti ilmenee niin, että Iita joka kerta kiertää esteen väärälle puolelle, eli minun oli pakko mennä perässä, jotta Iita jää oikeaan kohtaan. Johanna kehotti käyttämään hypyssä heittopalkkaa, jotta Iita hyppäisi kauemmas, mutta huomasin heti, että sitten Iita ponnistaa tietenkin eri tavalla, nopeammin ja innokkaammin eli sen lonkkia rasittavalla tavalla. Ei hyvä. Ei siinä hypyssä itsessään mitään ongelmaa ole, jos Iita vain osaisi seistä minusta kauempana, niin tuo toimisi ihan hyvin. En siis viitsinyt Iitaa enempää hypyyttää. Lopuksi  harjoittelimme myös sitä, että koiran seistessä ohjaaja menee viereen. Yleensä koira kuulemma ennakoi ja istahtaa, mutta Iita kyllä pysyi seisomassa.

Minulla olisi ryhmäpaikat koiratanssiin ja tokoon tammikuun loppuun asti, mutta nyt on sellainen olo, etten jaksa niissä enää käydä. Samoja juttuja voin harjoitella kotonakin, tai oikeastaan kotonahan voi harjoitella juuri niitä juttuja, joita haluaa. :) Koiratanssi ei tunnu tuolla kivalta eikä tanssiltakaan ja tokoon kaipaisin erilaisia ohjeita...

perjantai 9. joulukuuta 2011

Agilityn autuus

Oi miten ihanan helpolta agility tuntui koiratanssin ja Peppin kanssa treenaaminen Iitan kanssa treenaamisen jälkeen. (Sori Iita...) Oli kyllä ihana treenikerta eilen. Parin viikon agilitytauko on näköjään tehnyt hyvää!

Katja tuli hiukan myöhässä, joten ennen tunnin alkua treenailin keppejä ja kontakteja. Keppejä otin eri kulmista ja ne meni jokaisesta tosi hyvin! Samaten meni hyvin, vaikka jäin itse taakse tai menin edellä tai sivusuunnassa kauempana. Wau! Kontakteja olen pähkäillyt paljon. Minähän kävin Peppin kanssa 1½ vuotta sitten Elina Jänesniemen pitämän kontaktikurssin, jossa alastulokontaktit opetettiin 2on-2off-tekniikalla, jossa lisäksi oli vielä nenäkosketus. Peppi oppi sen silloin tosi hyvin, mutta koska silloin kävin vielä Johannan agilitytunneilla ja hänen mielestään nenäkosketus rasittaa maksikoiraa liikaa, luovuin sen käytöstä ja siirryin epämääräiseen "odota"-käskyyn. Peppihän tuolla käskyllä jää siis vain odottamaan milloin mihinkin kohtaan. On toiminut kyllä ihan ok, mutta täysin tyytyväinen en ole ollut ja liikkuessani Peppi lähtee helposti perään, vaikken ole sitä vapauttanut. Päätin siis kokeilla tuota nenäkosketusta ja "koske"-käskyä. Peppi muisti sen!!! Eka kerralla jouduin hiukan ohjaamaan oikeaan paikkaan, mutta selvästi muisti. Ja sen jälkeen se pysähtyi melkein joka kerralla itse oikeaan paikkaan etutassut ruoholla ja takatassut kontaktilla. Ihan mahtavaa! Käsky tuntuu olevan Peppille selkeämpi ja häiriötkin se kestää tuon käskyn kanssa paljon paremmin. Vaihdoin siis heti lennosta ratasuorituksiinkin tämän käskyn. Katjakin sanoi, että on ilmeisen hyvin silloin aikoinaan opetettu tuo "temppu", kun on noin hyvin Peppillä vielä hallussa. :) Olen niin tyytyväinen!

Katja oli suunnitellut meille kaksi U:n mallista rataa (tai O:n mallista, jos halusi tehdä ne monta kertaa peräkkäin). Teimme nämä radat vierekkäin kentälle, joten kaksi koirakkoa pääsi aina samaan aikaan tekemään ja kyllä 1½ tunnin aikana ehtikin tekemään! Radat olivat helpot ja tarkoituksena olikin saada suoritusvarmuutta.

Meidän ekalla radalla oli hyppy, keinu, hyppy, U:n mallinen putki, hyppy, kepit ja hyppy. Ja rataa sai halutessaan jatkaa tekemällä sen ekan hypyn takaakiertona. Sain lähetettyä Peppin jo hypyn takaa putkelle (jee!) ja ennen keppejä sain tehtyä takaaleikkauksen ja keppien jälkeen valssin, mikä ei ole ennen onnistunut.

Toisella radalla oli hyppy, puomi, hyppy, hyppy takaakiertona, hyppy, suora putki, hyppy ja hyppy. Eli loppusuora oli todella vauhdikas. Ekalla kerralla Peppi jäi hiukan putkeen jälkeen katsomaan, että missä minä olen, mutta kun vaan käskytin hyppyä, se kuitenkin ne tosi hyvin hyppäsi. Seuraavilla kerroilla käskytin hyppyä vielä aiemmin ja enemmän ja sitten Peppi menikin lopun tosi suoraan ja nopeasti. Minä tulin 10 m perässä...

Lopuksi vaihdoimme toisen radan putken jälkeisen hypyn tilalle renkaan. Yksittäisesteenä Peppi teki renkaan ok, mutta heti kun otti alle jonkun toisen esteen, se joko kiersi koko renkaan tai hyppäsi välistä. Lopulta sain putki-rengas-kombonkin kuitenkin onnistumaan. Mutta kuten Katja totesi, rengas on meille esteistä enää ainoa haaste ennen kilpailun aloittamista. Aika mahtavaa. Kyllä Peppi sen renkaankin varmaan nopeasti oppii, kunhan vain joskus muistaisin oikein erikseen harjoitella sitä.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Päätä seinään vaan

Höh, en sitten osaa antaa periksi, vaan piti mennä ilmoittautumaan epävirallisiin koiratanssikisoihin Espooseen 4.2. Niin... ja vielä kolmen esityksen voimin. Kai mun kuningasajatus oli, että jos edes yksi niistä miellyttäisi tuomareitakin, tai tuomaria, koska jokaisessa luokassa on vain yksi tuomari. Iitan kanssa menen freestylen harjoitusluokkaan ja HTM:n mölliluokkaan. Peppin ilmoitin freestylen mölliluokkaan. Että ei tässä edes mikään pieni urakka ole edessä. No, sama se kai, kun molempien kanssa kuitenkin treenaan, niin kai sitä samalla voi treenata ohjelmaakin.

Nyt vaan pitäisi päättää, että teenkö Iitalle uuden freestyle-ohjelman. Päätin, etten tuomareiden antamia pisteitä enää mieti, mutta silti olen niitä koko päivän miettinyt. Loppupäätelmäni on se, että ohjelmamme oli tuomareiden mielestä varmaan tosi surkea, koska en millään keksi, miten olisimme voineet tehdä sen niin paljon paremmin, että pisteitä olisi ropissut enemmän. Harmi, koska itse pidän ohjelmastamme tosi paljon, mutta kai se täytyy sitten tehdä tuomareita ajatellen, jos aikoo kilpailla.

Toisaalta haluaisin tuolle ohjelmalle toisenkin mielipiteen (jos se vaikka olisi parempi), mutta toisaalta pelkään, että saan samanlaisen täystyrmäyksen. Kuitenkin tuo kappale ja ohjelma on mulle tärkeä, niin ei olisi kivaa antaa sitä uudelleen rikkirevittäväksi.

Peppin ohjelma ainakin tulee olemaan vauhdikas. Musiikkina on tämä:
On muuten ihan huippuvideo. Tykkään tosi paljon.

Iitan HTM-ohjelman musiikiksi ajattelin kyllä vakavamielistä musiikkia, joka tosin on kevyttä. En tiedä, osaanko itse liikkua musiikin vaatimalla keveydellä, kun en ihan keijukainen ole. ;)


Ja jos muutan freestyle-ohjelmaamme, niin voisin tehdä sen Nordmanin kappaleen, joka alkujaankin oli toinen vaihtoehto. Kaikkien muiden mielestä se on iloinen kappale, vaikka itse pidän sitä surullisena. Ehkä se on hyvä niin.

No niin, tässähän tätä työsarkaa ja unettomia öitä taas edessä. Ihan kuin ihmisellä ei muuta tekemistä olisi...

Valkoinen maa - parempi mieli :)


maanantai 5. joulukuuta 2011

Takki tyhjä

Onko elämää tanssikisojen jälkeen? ;) No, ainakin hyvin nukuttu yö, mutta kieltämättä on aika tyhjä olo. Olimme siis eilen Voittaja-näyttelyn yhteydessä järjestetyissä koiratanssikilpailuissa Helsingissä. Pakkauduimme autoon klo 6 Nooran ja Olgan sekä Joannan ja Gaian kanssa. Saimme sullottua mukaan myös kaikkien häkit sekä Nooran ja Joannan rekvisiitat, mutta eipä paljon enempää kyytiin olisi enää mahtunut. Samaa tahtia kun Helsinki läheni, jännitykseni lieveni. Perillä olimme parin pysähdyksen jälkeen vasta klo 8.30 eli tuntia ennen kilpailun alkua. Tosi moni kilpailijoista oli poissa, joten alokasluokassa oli vain 8 kilpailijaa ilmoittautuneen 13 sijaan. Kilpailijat olivat esiintymisareenan takana, jonne esitykset näkyivät televisioruudun kautta. Areenan valaistus oli kuitenkin tosi kirkas, joten ei ruudusta oikein selvää käsitystä toisten ohjelmista saanut, varsinkaan niistä, joita ei ollut ennen nähnyt eikä tiennyt mitä ne pitivät sisällään.

Kisan avasivat treenikaverimme Sanna ja Nova. Heidän ohjelmansa on aivan huikea alokasluokan ohjelmaksi ja niin oli tämänkertainen suorituskin. Me starttasimme heti toisena. Olikin kiva mennä areenalle noin upean esityksen jälkeen... Olin kuitenkin tosi tyytyväinen Iitaan, se teki kaikki liikeet yhtä pyörähdystä lukuunottamatta ja oli koko ajan kuulolla. Paremmin ei olisi voinut mennä. Monet koirat jäivät katselemaan screeniä tai yleisöä tai muuten vain olivat hämillään, mutta Iitaa mikään ei hetkauttanut. Tassunantokohdassa se katsoi yleisöön, mutta mitään muuta häiriöön reagoimista en huomannut. Kaikki liikkeetkin se teki yhtä pyörähdystä lukuunottamatta. Olin siis tosi hyvillä mielin. Kunnes saimme pisteet:

Hannele Parviainen
Tekninen laatu 35 + 36 = 71
Taiteellinen vaikutelma 38 + 35 = 73
Yhteensä 144
(ei sanallista arviota)

Laura Jalli
Tekninen laatu 38 + 36 = 74
Taiteellinen vaikutelma 38 + 38 = 76
Yhteensä 150
"Koira oli tänään välillä hieman hämillään eikä aivan kaikkea tehnyt. Pääosin hyvä kontakti ja soljuvasti etenevä ohjelma."

Tiina Jounio
Tekninen laatu 39 + 35 = 74
Taiteellinen vaikutelma 40 + 35 = 75
Yhteensä 149
"Kaunis ohjelma, monipuolisuutta hieman lisää."

Pisteet 73 + 74,66 = 147,66
Sijoitus 7.

Tulimme toiseksi viimeiseksi. Varmaan ihan oikein, onhan ohjelmamme aika alkeellinen eikä sisällä mitään hienoja liikkeitä. Mutta Laura Jallin kommentti minua jäi ihmetyttämään: "Koira oli tänään välillä hämillään eikä aivan kaikkea tehnyt. Pääosin hyvä kontakti..." Miten niin oli "tänään" hämillään? Ei hän tietääkseni ole meitä ennen nähnyt, ja jos olisi, ehkä tietäisi, että tuo oli parasta Iitaa. "Eikä tehnyt kaikkea"..? Tuskin sitä yhtä pyörähdyksen poisjääntiä noin olisi kommentoitu. Olenkohan siis itse tehnyt jotain sellaista, jonka hän on tulkinnut ohjaamiseksi ja johon Iita ei tietenkään ole ragoinut. Ja "pääosin hyvä kontakti". Tuon parempaan emme valitettavasti pysty. Alhaiset pisteet ovat ihan ok, mutta jos ne tulivat noista syistä, niin voimme jättää koko koiratanssin tähän. Vaikea kyllä uskoa, koska useampi koira jäi ihan haahuilemaankin. Joten haluan uskoa, että liikkeiden määrä ja helppous ovat ne tekijät, jotka laskivat pisteitämme, sekä tietysti koreografia, koska ohjelmassa oli toistoa. Eli Tiina Jounion "monipuolisuutta hieman lisää" -kommentin ymmärrän täysin. Olisi kyllä ollut kiva saada kolmanneltakin tuomarilta sanallista arviointia.

Jotenkin on ihan hölmö olo. Etenkin kun tosi moni sanoi, ettei ole koskaan tehnyt noin huonoa suoritusta. Jos siis toiset tekevät huonoimman suorituksensa ja me parhaimpamme ja lopputulos on tämä, niin ei kauheasti kannusta jatkamaan. Olimme harjoitelleet niiiin paljon. Enkä oikein jaksa uskoa, että tuon parempaa suoritusta pystymme ikinä tekemään. Saati vaativampaa koreografiaa.

Juttelin toisen sheltin kanssa kilpailevan kanssa ja sanoin jotain, että meillä on tosi vähän liikkeitä, kun Iitalla kestää niin kauan oppia ne. Hän siihen: "Miten niin, sehän on sheltti?" No, Iitahan ei luonteeltaan mikään normisheltti ole, mutta odotukset varmaan ovat kuitenkin sen mukaiset, joten haastetta meillä siinäkin.

En tiedä, en oikein jaksa ajatella vielä jatkoa. On vaan jotenkin niin väsynyt olo. Oli kyllä väsynyttä porukkaa koko auto täynnä kotimatkalla. Päivän paras hetki taisi kaikille olla, kun saimme valita navigaattoriin kohteeksi "Koti". :)

Ai niin, Sanna ja Nova voittivat alokasluokan. http://nellinova.blogspot.com/2011/12/nova-voitti-koiratanssikisat.html Onnea! Oikealle parille meni voitto. :)

perjantai 2. joulukuuta 2011

Tanssistressi?

Niin ne tilanteet muuttuu. Aiemmin päivällä olin ihan uupunut ja ajattelin, että muuttuukohan tilanne sunnuntaina, kun meidän tanssikilpailu on ohi. Vähän epäilen, että uupumus saattaisi olla oire stressistä. Ja ei, en mitenkään tietoisesti stressaa, mutta koska haluan ohjelman menevän hyvin, luulen, että alitajunnassa se stressi kuitenkin jyllää. Koiratanssi on minulle "the laji", jossa oikeasti haluan onnistua. Olisi kiva, jos voisin lähteä tanssikisoihin samalla lailla kuin rallytokokisoihin, ei välttämättä ihan niin, että treenaisi vasta edellisenä päivänä, mutta samalla mentaliteetilla. Joo, otan siis koiratanssin ilmeisen vakavasti. Ja koska tanssimme oli vielä eilenkin aikamoista räpellystä, niin ei ihme, vaikka stressi olisikin.

Jätin eilen Peppin agitreenitkin väliin. Ei ole mitään järkeä mennä sinne, jos en keskity kunnolla. Sen sijaan olen hiukan harjoitellut Iitan kanssa ohjelmamme liikevaihtoja kotona ja Peppin kanssakin koiratanssiliikkeitä.

Iitanhan pitäisi ohjelmamme alussa kieriä 4 kertaa ja koska Iita kierii vinoon, suunnitelmassa oli, että se ensin olisi minua vastapäätä ja päätyisi kierimisillä viereeni. Tämä onnistuikin tosi hyvin makupala kädessä. Ilman makupalaa näkyvillä Iita vain katsoi minua ja ölisi että onko pakko, joten ehti tehdä musiikkiin vain kaksi kierimistä. No, kaksi kierimistä siis. Sitten kävikin niin, että Iita innostui kierimisestä. Heti kun laitoin kierrettävän kranssin lattialle, Iita lähti vauhdilla kierimään. Ok, miten saan sen nyt sitten pysymään niin kauan paikallaan, että musiikki alkaa. Näiden kaikkien vaiheiden takia olemme harjoitelleet kierimistä niin paljon, että nyt lopputuloksena onkin se, että Iita kieriikin suoraan, minkä jälkeen vain tylsästi kutsun sen viereeni. Kierimisten määräkin on vähän avoin. Kuinkahan innoissaan se kisoissa on? Tällä hetkellä näyttää, että se hyvin voisi tehdä neljäkin. Täytyy katsoa tilanteen mukaan ja improvisoida.

Toinen ongelma oli pyörähdykset vastapäivään vasemmalla seuraamisessa. Eilen tajusin, että ne on vaan pakko jättää pois. Meillähän on toisessa seuraamiskohdassa liikkeestä maahanmeno, joten ita tarjosi tuossa ensimmäisessäkin seuraamiskohdassa maahanmenoa, vaikka kuinka käskytin pyörähdystä sekä suullisesti että käsimerkillä. Raukka oli ihan hämääntyneen näköinen, että tässähän piti mennä maahan. Iita ei siis yhtään kuuntele minua, se vaan oppii yhdistämään tietyt liikkeet toisiinsa. Jos oppii... Joka tapauksessa tänään vaihdoin pyörähdykset toiseen suuntaan, eli Iita onkin oikealla puolellani. Nyt se tekee pyörähdykset tosi hyvin! Tämä ehkä sopii paremmin kehäänkin, niin saadaan samalla siirryttyä kulmaa kohti.

Tänään sain muutenkin Iitalle hyvän tekemisen meiningin taas päälle. Tein palkkauksen kanssa niin, että taitoin paidanhelman ja laitoin makupalan sinne. Ensin Iita katsoi, että jaaha, ei sulla ole mitään makupaloja, en tee, mutta sitten kun se kuitenkin pohdinnan jälkeen teki, lensi paidanhelmasta makupala. Parin toiston jälkeen se oli ihan innoissaan ja teki ihan yhtä täpinöissään kuin jos minulla olisi ollut se makupala kädessä. Pienestä tämäkin oli kiinni.

Joka tapauksessa ohjelma menee ainakin osittain improvisoinniksi. Loppupätkän suunnat ainakin, kun en oikein tiedä, missä kohtaa me siellä sitten ollaan. Eniten toivon, että Iita olisi innoissaan ja tekisi mielellään. Sitten ohjelma on mielestäni onnistunut.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Epätoivoista epätanssia

Lauantain tanssitreeneihin otin mukaan esiintymisasun eli hameen ja kierrettävän esineen eli höyhenkranssin. Iitalla oli kyllä jostain syystä mielenkiinto kaikessa muussa kuin mun kanssa tekemisessä. Iita teki omiaan ja katseli toisten perään. Yritin tehdä koko ohjelman ilman välipalkkaa, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Ei tuollaisen esityksen kanssa Helsinkiin asti kannata lähteä. Liikkeitä jäi kokonaan tekemättä, suunnat ja sijainnit oli mitä sattuu, pyörähdyksissä ja pujotteluissakin Iita vaan katsoi minua, että mitä puhut, ikinä tuollaista käskyä kuullutkaan. Mun piti omaan liikkumiseeni kiinnittää huomiota, mutta kyllä se vaan niin on, että kun Iita on mukana, on liikaa liikkuvia ja muuttuvia osia, etten yhtään tiedä mitä itse teen. Tosin täytyy sanoa, että kyllä meidän yritelmä videolta katsottuna kaikesta huolimatta näyttää paremmalta kuin miltä se tuntui... Se tuntui siis ihan pohjanoteeraukselta, vaikka saatiinhan me muutama liike tehty ihan niin kuin pitikin. Eli kai se ohjelma kannattaa siellä kisoissa joka tapauksessa loppuun asti vetää, vaikka tuntuisi kuinka tahmealta.


Lopputreenit käytin pienten pätkien treenaamiseen ja lelulla palkkaamiseen. Iita selvästi kiinnostui minustakin (tai siis siitä lelusta) ja teki jopa vähän sitä mitä pitikin. Päätin kuitenkin, että tämän jäljellä olevan viikon treenaan ihan reilusti palkkaamalla, enkä yritäkään harjoitella palkkaamattomuutta. Tärkeintä on, että Iitalla on into tehdä juuri noita ohjelman liikkeitä. Ehkä ne sitten onnistuvat kerran ilman välipalkkaakin siellä kisoissa.

Tänään olisi ollut tanssi- ja tokotreenit, mutta en mennyt. On sellainen olo, että en halua nyt treenata mitään muuta kuin noita meidän ohjelman liikkeitä. Olohuoneen matolla siis hiukan harjoiteltiin liikeyhdistelmiä runsaasti palkaten ja Iita olikin taas oma itsensä eli tosi innokas.

lauantai 26. marraskuuta 2011

Jäykkisagilityä

Torstain agilitytreeneissä tehtiin aika haastava rata, ainakin meille. Siksakin mallissa oli A, hyppy, muuri ja putki. Putki oli U:n mallisena ja sen vieressä muurin takana oli toinen samanmoinen. Tarjolla oli siis 4 putkensuuta, joista väärän putken suut olivat molemmat luontevia jatkoja muurin jälkeen. Radalla oli myös pöytä ja okseri, jota en ollut ikinä ennen nähnytkään. Ensimmäisellä kerralla meni taas melkein kaikki mahdollinen pieleen, paitsi tuo siksak-alku putkihommeleineen, jota pelkäsin eniten. Okserinkin Peppi hyppäsi tosi hyvin, ei se tainnut edes huomata, että siinä on jotain erilaista. Ja meni pöytäkin hyvin ja yksi hankala ohjauskohta. Rengas oli keinun jälkeen ja Peppi hyppäsi sen vierestä eli kiinnitysten välistä. Koitin sitä muutaman kerran yksinään, mutta ei se siltikään oikein sujunut.

Toisella kerralla meni jo paljon paremmin, mutta kuten Katja sanoi, etenemiseni on jäykkää eikä yhtään sujuvaa. Tiedän. Sitä se on muutenkin, mutta sitten kun on vielä kylmä ilma ja selkä on kipeä, niin se jäykkyys vielä korostuu. Katja sanoi, että Peppi tarkkailee minua tosi paljon ja kun minä teen katkonaisia liikkeitä, Peppikin rupeaa sipsuttamaan esim. ennen hyppyjä. Ei siitä kuulemma sen kummempaa haittaa ole, tai no, olisihan sellainen sujuva liikkuminen tietysti kauniimpaa katseltavaakin. ;) Johtuu tuo ei-sujuvuus myös siitä, että en voi suunnitella omia liikeratojani kauhean tarkkaan etukäteen, kun en ikinä tiedä, minne kohtaan Peppi on kunkin esteen kohdalla jo ehtinyt, tai edes sitä, että olenko minä edellä vai Peppi. Kai se tästä pikku hiljaa. Jos haluaisin itse edistyä nopeammin agilityssä, pitäisi minulla olla joku hidas lyllerökoira, jonka kanssa pystyisin opettelemaan, sisäistämään ja miettimään kaikki ohjaukset... Nyt teen aina vaan sen, mitä ehdin.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Pakkasta ja tanssia

Sunnuntaina olikin pakkaspäivä. Aurinkokin paistoi, haaleasti mutta paistoi kuitenkin. Otin siis kameran mukaan aamulenkille. Vähän omituisia kuvista tuli valaistukseltaan, mutta tuollainen zombie-ilma siellä oli.

 Iita, puunhalaaja :)
 Peppi, puunsyöjä ;)

Tässä Iitan ja Peppin tyypillinen (ja itse asiassa melkein ainoa yhteinen) leikki. Peppi juoksee ja Iita toimii personal trainerina haukkumalla.

Juoksu ja leikki jatkui huurteisella pihalla.
 
"Vesikuppikin" oli jäässä.

Illallan ohjatut treenit oli peruttu, mutta olin luvannut mennä vapaavuorovastaavaksi, jotta saisin itsekin harjoitella koiratanssiohjelmaamme. Paikalla oli meidän lisäksi vain Leena ja AinoLiisa, jotka myös ovat tulossa Helsingin kisoihin. Harjoittelimmekin vuorotellen ohjelmiamme ja tunti meni tosi nopeasti. Mittasimme, että halli oli mitaltaan 20 m x 12 m, joten aika hyvin sai jo käsityksen kilpailuareenan koosta. Sain huomata, etä ohjelmamme toimiikin paljon paremmin suuressa tilassa. Mitäs muuta positiivista keksisin... Iita tekee ilman namia paljon paremmin kuin nami kädessä, mikä on tosi hyvä! Mutta se mitä ja miten Iita sitten milloinkin tekee, on arvoitus. Välillä Iita tekee tosi nopeasti, välillä tosi hitaasti ja välillä se vaan katsoo, että mitä ihmettä siinä selität. Pujottelussa (yksi harvoista liikkeistä, jonka Iita oikeasti osaa) Iita välillä murraa ihmeellisesti. Ihan kuin se sanoisi, että mene nyt nopeampaa, kyllä minä tämän osaan, mutta kun sinä olet niin hidas. ;) Ja jos vahingossa astun Iitan varpaille, se seuraavalla kerralla vähän komentaa haukkumalla. Eli en tiedä, kumpi meistä kouluttaa kumpaa. ;) 

Peppikin oli mukana, ja koska koiratanssitunnin jälkeen oli tokotunnin vapaavuoro, otin myös Peppin vähän treenaamaan. Tosin koiratanssiliikkeitä mekin harjoiteltiin. :) Koitin Peppin kanssa Iitan ohjelmaa (ilman musiikkia), mutta ei olisi pitänyt. Jouduin nimittäin toteamaan, että ohjelma menisi Peppin kanssa varmaan paremmin, koska se meni tällä ihan ensimmäisellä kerrallakin jo tosi hyvin... Enkä oikeasti ole Peppin kanssa juuri mitään edes harjoitellut... No 'Kukaan ei koskaan' on Iitan kappale, enkä sitä siis voisi Peppin kanssa edes tehdä. Mutta helmikuun möllikisoihin olisi kiva saada Peppille aikaiseksi sekä HTM- että freestyle-ohjelma.

En ole muuten sunnuntain jälkeen harjoitellut kilpailuohjelmaamme. :o Tai yleensäkään mitään. No, olen sentään tehnyt päätöksen kierrettävästä esineestä ja sen käyn ostamassa perjantaina. Illalla täytyy sitten harjoitella uuden esineen kiertämistä, koska lauantaina tosiaan on "pukuharjoitukset".

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Tanssia...

Viikolla tuli sähköpostia Helsingin kilpailusta. Ensi perjantaihin mennessä pitää lähettää musiikki ja esittely. Ihan oikeastiko ne kisat jo pian ovat! Ja oikeastiko musiikkia ei saa sitten enää muuttaa? ;) Ja mitä ihmettä mä siinä esittelyssä meistä kerron? Senkö, että treenattu ollaan tosi paljon, mutta mitään ei osata. :) Oikeasti ei kyllä naurata. Lisäksi viestissä kerrottiin, että kehä on kooltaan 22 m x 18 m. Ihan järkyttävän kokoinen! Tarkistin heti, minkä kokoinen se halli on, jossa olemme käyneet lauantaisin treenaamassa ja se on kooltaan "vain" 27 m x 10 m. Yleensä olemme koko ohjelman harjoitteluun käyttäneet toista päätyä eli alaa, joka on kooltaan noin 10 m x 5 m. Siinä on ohjelman mittasuhteetkin sitten ihan pielessä.

Eilen tanssitreeneissä halusin tehdä ohjelmaamme (siinä pienessä hallin päädyssä) sekä videoida sen, jotta näen näyttääkö se yhtään sellaiselta, miltä kuvittelen sen näyttävän. Sanotaanko näin, että hyvä että tuli kuvattua... ;) Ensimmäinen reaktioni oli, että Iita näyttää söpöltä tekee se mitä hyvänsä. Sen sijaan minä... Minä näytän ihan löysältä. Eihän se, että musiikki ja liike on hidas, tarkoita sitä, että pitäisi velttoilla. Nyt siis nilkat ojennukseen ja käsien liikkeet kuosiin. Voi apua. Helpommin sanottu kuin tehty. Tämän jälkeen en ole niinkään huolissani siitä mitä Iita tekee vaan siitä mitä minä teen... Ohjelmassa on lisäksi muutama sellainen kohta, joita pitää muuttaa, muutama kohta, joita pitää selkeyttää ja muutama kohta, joita pitää Iitan kanssa tosissaan vielä harjoitella. Peilistä muuten näkyy Joanna ja Gaia eli vähän edistyneempää koiratanssia. :)


Ensi viikolla onkin sitten kenraaliharjoitukset asuineen kaikkineen.

Hutaisuagility

Torstaina Sami tarvitsi autoa, joten sain Samilta kyydin ATT:n hallille. Teimme radan, tutustuimme siihen ja sain Peppin kanssa aloittaa. Ensimmäisellä kerralla kaikki mahdollinen meni pieleen. Peppi haukkui ja kaahasi, ei pysähtynyt kontakteille, ohitti keppivälejä jne. Räpellyksen jälkeen kävin Katjan kanssa radan läpi ja ainoa kehu taisi tulla siitä, että Peppi löysi tosi hienosti pimeän putken. Katja sanoi, että kontakteilla menin itse jotenkin kumarassa ihan lähelle, joten Peppi sen takia väisti. Mulla oli itselläkin sellainen olo, että liikuin ihan hölmösti. Johtui varmaan kipeästä selästäni tai jostain, mutta ei tosiaan liikkuminen ollut sujuvaa. Niin ja radalla oli kolmekin sellaista hyppyä, joiden jälkeen tuli kääntyä takaisin tulosuuntaan. Niitä en osannut ohjata ollenkaan.

Toisella kerralla päätin keskittyä ja niin sitten keskityin ja ohjasin. Rata meni tosi hyvin. Erityisen tyytyväinen olin käännöksiin. Ainoa, jota vielä piti harjoitella erikseen, oli pituus. Radalla sen jälkeen oli tiukka käännös, mutta pituus on ainakin vielä sellainen este, jossa minun pitää olla esteen alastulon puolella vastassa, muuten Peppi ei hyppää tarpeeksi hyvin tai oikaisee sivulle.

Oman suorituksemme jälkeen katsoin vielä vähän aikaa ryhmämme uuden jäsenen menoa. Oli kiva saada samaan treeniryhmään toinenkin maksikoira, ja vieläpä collie (pitkäkarvainen collie Rocky)! Sitten lähdinkin taas jo, kun kyyti tuli. Vähän taisi pasmat olla itsellä sekaisin, kun en saanut omien rutiinien mukaisesti tulla hallille. No, se oli sellainen hutaisukerta se.

Synttärikoiran synttäripäivä

Päivitykset laahaavat nyt vähän perässä, mutta yritetään ottaa kiinni. Poistin blogin taustakuvankin, ehkä se vähän nopeutti sivun tahmeaa latautumista.

Iita pääsi syntymäpäivänään taas rallytokotreeneihin. Tämä olikin kurssin viimeinen kerta. Paula oli tehnyt valmiiksi radan, joka sisälsi mm. 360 asteen käännöksen, pujottelun ja spiraalin. Ensin teimme tuon radan kaksi kertaa. Sitten muutettiin 360 asteen käännöksen ja spiraalin suuntaa, ja teimme uudistuneen radan taas kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla kumpikaan meistä ei oikein keskittynyt, mutta muut kerrat menivät ihan ok. Parhaiten meni 360 asteen käännös vasemmalle! Ihan mahtavaa, ollaan sitä niin paljon harjoiteltu ja nyt se tuntuu vaan loksahtaneen paikoilleen. Täytyy vaan kaikissa käännöksissä muistaa kääntää hartialinjaa. Samaten, jos Iitan keskittyminen herpaantuu, kutsun sitä nimeltä, enkä toistele käskyä turhaan ennenkuin se on kontaktissa. Ja yleensäkin pitää keskittyä koiraan enemmän kuin kyltteihin. Siinäpä varmaan ne kurssin keskeisimmät asiat, mitkä mun pitää muistaa. :)

Illalla Iita sai vielä synttäriaterian.

Peppikin sai herkkuruokaa ja istui odottaessaan näin sievästi. ;)

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Iita 7 v.

Onnea maailman parhaalle ystävälle!
Vasemmalla Bea-sisko ja oikealla iso-Iita ;) neljän viikon ikäisinä.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Tanssia ja tokoa

Otin sunnuntaitreeneihin tällä kertaa molemmat koirat mukaan. Iita pääsi tanssimaan ja Peppi tokoilemaan. Tanssitunnilla alkuverryttelin ohjelmamme esineenkiertoliikkeillä ja koitin kehitellä niihin jotain variaatioita. Yhteisharjoituksina oli sivuaskeleet ja takajalkatähtäys. Molemmat meille aika hankalia. Sivuaskelissa minulla oli rima apuna, ja vaikka en sillä Iitaa useimmiten edes hipaissut, oli Iita ihan reppanan näköinen: "Älä lyö mua, tää ei ole kivaa." Eli en sitten raaskinut sitä pitkään jatkaa. Enemmän Iita tykkäsi takajalkatähtäyksestä, mutta ei se siitä kyllä mitään ymmärtänyt.

Peppi oli tokotunnilla tosi skarppina. Harjoiteltiin samoja juttuja kuin menneinä viikkoinakin, tosin silloin minulla oli eri koira. Liikkeestä seisominen sujui Peppiltä tosi hyvin. Kiva kun Iitan kanssa olen sitä tahkonut monena viikkona peräkkäin ilman mainittavaa edistymistä ja nyt Peppin kanssa se onnistuu ihan kylmiltään. Myös paikallaan vasemmalle pyörimistä harjoittelimme. Peppin ainoa ongelma on se, että se istahtaa aika helposti. Ja tietysti vielä naksautin pari kertaa juuri sellaisella hetkellä. Luoksepäästävyys oli viimeisenä treenin aiheena. Peppistä se olikin tällä kertaa erityisen jänskää, se katsoi epäilevästi "tuomareita" ja nousi monella kerralla seisomaan.

Eilen ja tänään annoin molemmille koirille iltaruuan tanssitreenien lomassa. Hyvin näytti normiruoka kelpaavan makupaloina, Peppikin oikein yritti varastaa kuivia nappuloita kädestäni. Iitan kanssa harjoittelin pelkästään ohjelmaamme tulevia liikkeitä ketjuttaen. Ehkä siitä tulee vielä valmista. Täytyy kyllä joku ilta, tai paremminkin joinakin iltoina, mennä lähikentälle harjoittelemaan. Ajatus teemastakin on kypsynyt mielessä, vaatteet on jo sovitettu ja asusteet mietitty. Kierrettävä esine on vielä avoimena, mutta siihenkin minulla on jo ajatus. Peppikin on edistynyt tanssissa huimasti, se osaa jo paljon erilaisia käskyjä.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Peppikin tanssii :)

Hieronnan takia Iitan täytyi pitää lepopäivä, joten Peppi pääsi mukaani tanssitreeneihin. Turussa oli käymässä myös Johanna koiriensa Pandan ja Kinnan kanssa. Oli kiva nähdä, ja oli myös tosi kiva nähdä vähän erilaista menoa, jokaisella kun on oma tyylinsä.

Otin vanteen mukaan, joten Peppi sai harjoitella läpimenoja sekä maantasalla että hyppäämällä. Haluan, että se jossain vaiheessa oppisi menemään kierivän vanteen läpi, joten otin heti myös liikkeen mukaan. Kuljin siis vanne edelläni ja käskin Peppin mennä läpi. Ensin se vähän ihmetteli ja yritti kiertää, mutta uskalsi sitten kuitenkin mennä läpi. Kokeilin muutenkin kaikkia erilaisia juttuja, kuten jalan yli hyppäämistä, pujotteluja, eri postioita, esineen kiertämistä sekä ristiaskeleita. Peppi väistää apukeppiä tosi hyvin ja se otti reippaasti sivuaskelia. Se muisti hyvin myös esineen kiertämisen. Peruuttaminen tuntuu aika hankalalta eikä liikkeiden yhdistäminen vielä oikein onnistu, mutta mahdottoman helppoa tuo Peppin kanssa tekeminen taas oli. Jos olisin harjoitellut sen kanssa yhtä paljon tanssia kuin Iitan kanssa, se olisi varmaan jo tosi hyvä.

Täytyy oikein tosissaan laittaa Peppin ohjelman teko työn alle. Helsingin HTM:ssä olisi vielä tilaa ja ilmoittautumisaikaakin hiukan jäljellä. Mutta en oikein uskalla Peppiä viedä noin vaativaan ympäristöön. Ja vaikka positioita meillä on viisikin erilaista, ei varmaan ole järkeä mennä kilpailemaan, jos suuntia on vain yksi eli eteenpäin. ;) Tai en tiedä, riippuu tietysti mikä on tavoite... Ja onhan rytminmuutokset ja käännöksetkin vaativia. Pitäisi nyt vaan pitää järki päässä ja keskittyä Iitan ohjelmaan.., johon muuten olen keksinyt jo asun!

perjantai 11. marraskuuta 2011

Rally, tanssi ja hieronta

Keskiviikkona rallytokotunnilla Paula oli valmiiksi tehnyt meille radan, jossa oli erilaisia käännöksiä ja sivulta eteentuloja. Ensimmäinen kierros meni yllättävänkin hyvin. Kaikki liikkeet onnistuivat (jopa 270 asteen käännös vasemmalle, juhuu!), mutta helpossa kohdassa (90 asteen käännös oikealle ja hieman pidempi seuraamispätkä seuraavalle kyltille) kontakti vähän karkasi. Toisella kierroksella keskityin liikaa kyltteihin ja liikkeisiin eikä mennyt enää niin hyvin. Paulalla on englanninkieliset kyltit, niin näköjään jään niitä aina tavaamaan. No joo, enpä voi sanoa olevani tottunut suomenkielisiin kyltteihin, mutta on ne suomenkieliset kyllä selkeämpiä. Heh, ei sillä että englanti olisi mitenkään vaikeaa, mutta jotenkin ne asiat on ilmaistu niissä vaan eri tavalla. Joka tapauksessa pitäisi kiinnittää enemmän huomiota koiraan. Saksalainen täyskäännös meni vähän pieleen, kun lähdin kääntymään ennen Iitaa. Eli silloin Iita pyörähtikin itsensä ympäri eikä kiertänyt minua. Paula sanoi myös, että Iita osaa liikkeet ihan hyvin (osaako muka?), joten voin pienentää käsiapuja. Olen nyt tuolla rallytokossa pyrkinyt välttämään (tai ainakin vähentämään) välipalkkauksia, mutta koska olen vähän epävarma, kompensoin sitä eleillä. Ja tosiaan toisellakin kerralla tuo helpoin kohta meni huonoiten. Paula sanoi, että en itse skarppaa siinä yhtään, kun se on niin helppo kohta, joten koirakaan ei skarppaa.

Väliaikoina harjoittelin rallytokoliikkeiden ohella koiratanssiliikkeitä. Haluaisin jonkun tassutempun ohjelmaan, mutta olen onnistunut sekoittamaan tassu-käskyn Iita-raukan päässä. Olen nimittäin aika paljon harjoitellut tassu-toinen-komboa perätysten, ja nyt se antaa tassu-käskyllä aina ensin toisen ja sitten heti perään tassun ja taas toisen. Ajattelin, että jos koitankin saada selvyyden tähän hommaan nyt sillä, että unohdan koko tassu-käskyn ja käytänkin pelkästään toinen-käskyä, jonka se ymmärtää ihan oikein vasemman tassun nostoksi. Näitä sitten harjoittelin niin, että Iita oli vasemmalla puolellani ja siitä sen piti nostaa vasen tassu. Jos minä vielä samaan aikaan nostan oikeaa tassuani jalkaani, niin se voisi näyttää aika kivalta. Tulisi sitten tassutemppujen liikeryhmäkin katettua ohjelmassa. Kierimistä harjoittelimme myös. Kyllä Iita selvästi tunnistaa sen käskyn (ilman käsiapua, jee!), mutta se on aina vähän sen näköinen, että onko pakko. Aika outoa muuten Iitalta...

Koiratanssikilpailun osallistujalistakin on jo netissä. Freestyle alkaa klo 9.30 ja me olemme iitan kanssa numerolla 4. Koko alokasluokassa on 12 kilpailijaa, joista neljään en tunne/tiedä. Apua... Mitenköhän meidän käy..? Tahtoo vaan harjoitella, harjoitella ja harjoitella. Palloilin vielä eilen noiden kahden musiikin välillä. Mietin, että haluanko ottaa varman päälle ja tehdä tylsän ohjelman vai teenkö vähän vauhdikkaamman ja toivon mukaan kiinnostavamman ohjelman, jolloin riskinä on sähellys..? Päätin kuitenkin, että pidän kiinni tuosta "Kukaan ei koskaan" -kappaleesta ja kun Samikin oli sitä mieltä, että se on parempi, en aio enää musiikin vaihtoa miettiä. Sen sijaan lyhensin sitä hieman, joten se on nyt 2:20 pitkä. Työkaverin kanssa mietin ohjelman teemaa ja häneltä sainkin yhden idean. Harmi vaan, kun ei päästä huomenna harjoittelemaan. Iitalla oli nimittäin tänään hieronta, niin täytyy huomenna ottaa rauhallisesti. Tai ainakin yrittää. ;) Reidet olivat ihan jumissa, Iita jopa hieman murisi, kun niitä hierottiin. Lanneselässäkin oli hieman jumia. Tosi hyvin Iita on kyllä noista jumeista huolimatta liikkunut. No, nyt sen on varmaan kuitenkin parempi liikkua.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Koreografiaraati

Koiratanssitreeneissä oli tosiaan varattu aikaa meidän koreografian esittämiselle ja sen arvioinnille. Sainkin hyviä kommentteja, osaa vähän odotinkin.

Ensin positiiviset kommentit:
- hieno, nätti
- hyvä kehänkäyttö eikä pelätty tulla lähelle tuomareita
- liikkeiden suunnat hyvät, kaikki näkyivät yleisölle
- musiikki sopi koiralle
- esineen kierto -liikkeestä muodostui hieno kuvio
- laukkaosuus oli erityisen näyttävä
- koira oli hyvin kontaktissa koko ajan
- ohjelmassa oli eri tasoja ja nopeusvaihteluja
- ohjelma alkoi ja loppui koiran tasolla (eli alhaalla)
- monipuolinen, tasapainoinen kokonaisuus

Sitten rakentava kritiikki:
- ohjelma oli liian pitkä (eli tylsä..?)
- muutamia liikkeitä toistettiin liikaa tai ne kestivät liian kauan -> useammin vaihtelevuutta
- ohjelman lopussa oli ohjaajan alasmeno, nousu ylös ja taas alasmeno -> ei näytä sujuvalta, voisi jäädä alas
- onko ajallisesti liikaa HTM-positioita freestyle-ohjelmaan?
- kieltoja -> ohjaa rauhassa loppuun asti

Voi apua, nyt en muista muuta. Eilen oli sellainen olo, että negatiivista kritiikkiä oli paljon enemmän kuin positiivista. Nyt näyttää olevan ihan toisinpäin, ehkä ne negatiiviset asiat vain ensin jäivät päällimmäisiksi. Tosin varmaan kaikki sanoivat, että ohjelma on liian pitkä tai ainakin siinä pitäisi olla enemmän tai useammin liikkeiden vaihtuvuutta. En usko, että kolmen minuutin ohjelma on katsojan mielestä liian pitkä, jos ohjelma on mielenkiintoinen. Tämä ei kyllä tullut yllätyksenä ja oikeastaan tähän halusinkin kuulla mielipiteitä. Ajattelin nimittäin, että ohjelma on minulle helpompi eikä tule niin paljon sähellyksiä, kun teen selkeästi yhtä liikettä hieman kauemmin kuin kaksi sekuntia. Tuo oli ihan hyvä huomio myös, että turhia ylös- ja alasmenoja pitää välttää, ellei keksi niihin jotain todella sulavaa liikettä ohjaajalle. Noista HTM-positioiden määrästä en ole huolissani. Tai siis vaihtoehtona ei ole jättää niitä poiskaan, koska emme muita liikkeitä osaa niin paljon. Eli positioita on pakko käyttää oikein liikkeinä eikä vain siirtyminä liikkeestä toiseen.

Oli kyllä hyödyllinen tuo raati. Koiratanssitunnin jälkeen oli vielä tokoa, mutta en oikein jaksanut keskittyä, kun teki vaan mieli suunnitella koreografioita. :) Rupesi jo itämään ajatus HTM-koreografiastakin. Vielä kun saisi sivuttaisaskeleet sujumaan edes pikku pätkän.

Joo, mutta siis tokossa harjoiteltiin liikkeestä seisomista, paikallaan kääntymistä vasemmalle (eli sitä minkä kanssa olen rallytokossa tuskaillut!), luoksepäästävyyttä ja paikallamakuuta (myös niin, että ohjaaja on koiran takana).

Iita on kyllä ihana koira. Oli tosi rankka tuo koiratanssitreeni, mutta silti se jaksoi vielä tokonkin. Huolimatta siitä, että se oli päivällä juossut pihalla pari tuntia. Nimenomaan juossut koko ajan. Illalla se olikin pitkästä aikaa vähän väsynyt. Mutta ei onneksi kipeän oloinen. Minä sen sijaan suunnittelin ohjelmaan korjauksia. Itse asiassa mietin nyt, että pitäisikö sittenkin vaihtaa takaisin tähän alkuperäiseen kappaleeseen:


Sen olen nimittäin onnistunut lyhentämään 2 minuuttiin, kun tuo "Kukaan ei koskaan" on tosiaan se 3 minuuttia ja mielestäni kappale kärsii, jos sitä vielä pätkii jostain välistä. Periaatteessa samat liikkeet kävisivät eikä järjestystäkään tarvitsisi ihan kauheasti muuttaa. Sinänsä hassua, kun kappaleet ovat kuitenkin ihan erilaisia, mutta niin se vaan menee. Ohjelman tunnelma olisi mielestäni kuitenkin ihan eri. Tässä ne samat liikkeet tulisivat sitten nimenomaan tiivistettyinä eli sitä vaihtelevuutta olisi enemmän. Minun täytyy saada sitten vaan oma ohjaukseni kontrolliin ja pysyä rauhallisena, vaikka musiikki onkin nopeampi. Tähän olisi teema, rekvisiitat ja asukin jo valmiiksi mietittynä, joten varmaan on vaihto taas edessä.

Keksin muuten ihan loistavan HTM-musiikin. Voi kun voisi vaan suunnitella ohjelmia eikä tarvitsisi välittää osaako toteuttaa ne. :)

lauantai 5. marraskuuta 2011

Kiva agitreeni + ei niin kivat kontaktit

Iitan koiratanssitreeneistä meninkin suoraan Peppin agilitytunnille. Tai oli välissä sen verran aikaa, että käytiin kulttuurikävelyllä Littoisten Verkatehtaalla. Peppin alkuverryttelynä harjoittelimme HTM-positioita vauhdikkaasti niin, että Peppin piti ravata. Kivaa, sai kaksi kärpästä yhdellä iskulla. ;) ATT:llä oli siis möllikurssi: "Kisoihin valmistautuminen ja kisaratatreeniä". Kouluttajana oli Outi Vormisto. Tosi kiva käydä eri kouluttajien koulutuksissa, kun jokaisella on oma tyylinsä ja kohteensa, joihin kiinnittävät huomiota. (Tai no, välillä se on myös ahdistavaa, kun ryhtyy kyseenalaistamaan kaikkea aiemmin oppimaansa.) Outin tyylistä kyllä tykkäsin tosi paljon. Asenne oli se, että nyt koulutetaan ja koulutettavan on saatava treenistä jotain irti. Ja niinhän minä sainkin. Samaten koira ei saanut keskustelujen aikana yhtään haahuilla omiaan eikä missään nimessä tehdä esteitä ominpäin. Tuli sellainen olo, että pitäisi aina itsekin skarpata tuolla tavalla.

Tutustuimme 13 esteen rataan, minkä jälkeen minä sain Peppin kanssa aloittaa. Ensimmäinen kerta tehtiin kokeenomaisesti ja sitten pätkissä. Rata meni ihan hyvin, ja etenkin se eniten pelkäämäni kohta, mutta muutamia ongelmakohtiakin oli.

Hypyn jälkeen piti tehdä U-käännös tulosuuntaan putkelle. Tässä tein niin, että peruutin pidemmän matkan esteelle, mutta Outi kehotti kääntymään vähän ennen estettä (ja samalla vaihtamaan ohjauskäden), koska koira rekisteröi muutoksen paremmin kuin sen liikunko vauhdilla taaksepäin vai eteenpäin. Ja peruutusta vain esteen vierelle, ei pidemmälle, jolloin oli enemmän tilaa lähettää putkelle.

Toisen putken jälkeen oli kepit. Peppi jätti ekan kepin väliin, niinkuin se usein tekee. Outi kehotti menemään jo putkelle vastaan ja saman tien aloittaa keppikäskytyksen. Koira kun tulee putken pimennosta täysi höyry päällä, niin ei se ehdi reagoida vasta keppien lähellä annettuun käskyyn. Ja jos itse odotan keppien lähellä, Peppille tulee vain kiire ottaa minut kiinni. Kepit ovat myös niin kapea este, joten se näkyykin huonosti. Enpä ole tuollaista tullut ajatelleeksi. Outi myös sanoi, että kannattaa kävellä Peppin vierellä, kun se on vielä epävarma, jos menen edellä. Kun Peppi saa varmuutta keppeihin, se myös kestää sen, että menen edellä. En tullut kysyneeksi Outilta, että kannattaako/voiko vedätystä hänen mielestään erikseen harjoitella, vai tuleeko se vedätyksen kesto automaattisesti pikku hiljaa. Kun lähdimme epäonnistuneiden keppien jälkeen takaisin keppien alkuun, Peppi lähti pujottelemaan niitä takaisinpäin. Siihen Outi puuttui heti, että koira täytyy ohjata sen verran sivuun, ettei niin pääse tapahtumaan. Totta, jos itse kävelen keppien vieressä, Peppi aina lähtee tekemään pujottelua. Koiraa siis pitää ohjata myös ja etenkin epäonnistuneiden suoritusten jälkeen sekä treenien siirtymätaipaleilla. Tiedän, että olen ollut tässä vähän laiska, mutta täytyy terästäytyä.

Sitten keskustelimme aika paljon kontakteista, mutta ei näköjään kuitenkaan riittävästi, koska olen taas vähän sekaisin. Minähän teen alastulokontaktit niin, että huudan Peppille odota, jolloin se pysähtyy alastulolle, kutakuinkin siihen kohtaan, jossa se huutaessani on. Sitten vapautan sen tule-käskyllä. Tiedän, ettei tuo ole mitenkään toimivin tapa, mutta meillä se kuitenkin on toiminut. Katjakin mielestäni on sanonut, että koska Peppi ei jää himmaamaan ja odottelemaan alastulolle, että koska sen pitää pysähtyä, hänen mielestään se on ihan ok. Sitä pitäisi Katjan ja minunkin mielestäni vielä harjoitella ja vahvistaa, että Peppi pysähtyisi tarvittaessa pidemmäksikin aikaa ja niin, etten itse ole ihan siinä vierellä vaan vaikkapa jatkan matkaa tai olen jo valmiiksi kauempana ja silti Peppi pysähtyisi. Eli niitä joka tapauksessa treenataan. Outi oli sitä mieltä, että Peppi ei esim. puomille kiivetessään tiedä, mitä sen alastulossa pitää tehdä. Niin, no ei varmaan tiedäkään, mutta jäin miettimään, onko siitä sitten haittaakaan... Outi kehotti pohtimaan sitä, että josko opettaisin Peppille 2on-2off -alastulokontaktin joko kosketusalustan avulla tai muuten. Taas olen siinä tilanteessa, että mietin näitä kontaktijuttuja. Jonkun pitäisi nekin vääntää mulle rautalangasta, koska en vaan tunnu taaskaan tajuavan. Näin mä ne siis ymmärrän:

Tapa 1: 2on-2off kosketusalustan kanssa. Koiralle opetetaan oma-aloitteisesti ilman käskyä koskemaan alustaan oli se missä hyvänsä. Kosketusalusta siirretään alastulokontaktille, jolloin koira oppii itsenäisesti tulemaan kontaktin oikein ja pysähtymään kosketusalustalle. Koira aina vapautetaan alustalta ja myös häivytetyltä alustalta.

Tapa 2: 2on-2off ilman kosketusalustaa. Koira opetetaan käskystä pysähtymään kontaktin ja maan rajalle. Koira aina vapautetaan asennosta.

Sitten on sellaisia tapoja, jotka miellän näiden tapojen yhdistelmiksi. Esim. käytetään kosketusalustaa, mutta koskettamiseen on joku käsky. Silloin mielestäni kosketusalustan alkuperäinen idea tavallaan menee hukkaan. Tavan 1 ymmärrän niin, että se on itsenäinen, ja siinä varmasti nopeammin pystyy jättämään koiran suorittamaan kontaktiesteen yksin. Tapa 2 tai yleensäkin sellainen tapa, jossa on joku kosketus-/asentokäsky, on mielestäni aika lähellä tuota minun tapaani. Niissä on mielestäni vain se ero, että tuossa 2on-2off -tavassa on tarkkaan määritelty pysähdyspaikka, kun minun tavassani sitä ei ole. Eli tietääkö koira näillä tavoilla ylösmenneessään yhtään sen enempää mitä sen alastullessa pitää tehdä..? Pysäytyskäsky sille joka tapauksessa annetaan. No, ehkä se himmaus saattaa epätarkan paikan kanssa tulla ongelmaksi, mutta meillä ei sitä vielä ainakaan ole ollut. Peppi tulisi täysillä läpi, jos en sille mitään huutaisi. No, en tiedä sitten, että onko sekään hyvä asia. Olen tuota tarkkaa paikkaakin Peppin kanssa kokeillut, mutta minusta koiran on aika vaikea kesken vauhdikkaan agilitysuorituksen pysähtyä ihan tarkkaan johonkin paikkaan, siksi olen siirtynyt tuohon omaan tyyliini. Näkeehän sitä minusta liian usein kilpailevienkin joukossa, että se koira ei oikein tiedä mihin sen pitäisi pysähtyä. Tai sitten se oikea paikka ei ole vaan mennyt tarpeeksi hyvin perille. Mutta useinhan kilpailevat tulevat juuri kontakteja harjoittelemaan epiksiin ja tahkovat niitä sitten edestakaisin. En oikein pääse näistä jyvälle. Ilmeisen hyvä keino tuo 2on-2off kuitenkin taitaa olla, kun niin monet sitä käyttävät. Mikä on se pointti, mitä en näissä tajua..?

Tanssikoreografioita

Tänään sain hallilla kokeilla uutta musiikkiani ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan ja isossa tilassa. Koreografia on vielä ihan raakaversio, mutta silti olo oli varmempi kuin koskaan aiemmin minkään ohjelmatekeleen kanssa. Ihan hyvä ja meidän tasoinen siitä ohjelmasta varmaan tulee. Sitä en tosin tiedä tuleeko vielä joulukuun kisoihin, mutta se jää nähtäväksi. Huomiseksi "tilasin" Johannalta treeneihin koreografiaraadin, jossa saan kuulla toisten kurssilaisten mielipiteet ja vinkit.

Tässä meidän musiikki (jonka olen lyhentänyt kolmeen minuuttiin).

Sitten mietimme yhteisohjelmaa, jonka tulisimme esittämään ainakin tammikuun Winter Dog Show'ssa. Meitä olisi yhteensä kuusi koiraa (joista tänään oli paikalla vain kolme) ja jokainen esiintyisi vuorotellen puolen minuutin ajan. Lisäksi tekisimme joitakin yhteistemppuja tai temppuja samaan aikaan tai kaanonissa. Kokeilimme yhteistempuista mm. sitä, että lähetetään koira kiertämään toinen koira ja ohjaaja. Iita ei vielä tajunnut, että ihmisen voi kiertää ihan samalla tavalla kuin esineenkin. ;) Halusin myös koittaa sitä, että Nova hyppää makaavan Iitan yli. Iitalla ei ilmekään värähtänyt, mahtoiko edes huomata. ;) Saa nähdä millainen sekasoppa ohjelmasta tulee. Ei vaan, mahdollisimman selkeänä se täytyy ehdottomasti pitää, siinä on jo tarpeeksi sotkua, kun lavalla on 6 koiraa samaan aikaan.

Tässä yhteismusiikki, josta meidän osuus alkaa näillä näkymin kohdasta 1:22.

perjantai 4. marraskuuta 2011

Kepit ja kontaktit... sekä rengas

Eilisissä agilitytreeneissä Katja oli suunnitellut meille ykkösluokan radan, joka ensimmäisellä kerralla myös tehtiin kilpailunomaisesti. Periaatteessa meni ihan hyvin, mitä nyt keinusta tuli lentokeinu, mutta ainoa varsinainen virhe tuli renkaalla, sillä Peppi hyppäsi renkaan ja telineen välistä. Rengas ei ole tainnut olla vielä kertaakaan meidän ratatreeneissä tuolla ATT:llä, joten ei ihme, että se oli Peppille vähän outo. Koitettiin sitä yksinään pari kertaa. Toisella kierroksella palkkasin kontakteilla ja keinukin meni jo paljon rauhallisemmin. Ennen keppejä tein takaaleikkauksen, joka meni tosi hyvin, Peppi ei ottanut siitä yhtään häiriötä. Se on kuulemma koirille usein tosi vaikea. Hyvä etten tiennyt sitä etukäteen, olisi meinaan jäänyt tekemättä. ;)

Tunnin lopuksi saimme vielä harjoitella putki - puomi - putki -komboa edestakaisin sekä Katjan valvovan silmän alla keppejä. Keppejä ennen tehtiin hyppy ja takaakierto sekä jälkeen oli tarkoitus tehdä valssi ja pari hyppyä. Peppi kävi pitkästä aikaa vähän kierroksilla ja haukkui ja meni vähän mihin sattuu. Keppeihinkin oli vaikea keskittyä. Sain valssin juuri ja juuri onnistumaan, mutta jos menin paljon edelle, Peppi lähti kepeissä oikomaan. Olen jonkun verran tuota vedättämistä harjoitellutkin, mutta täytyy harjoitella enemmän ja niin, että otan vielä enemmän välimatkaa Peppiin.

Rallya ja rautalankaa

Keskiviikkona oli rallytokotreenit ja Iita pääsi taas mukaan. Vähän se yritti haukkua innostuksesta, kun otin sen autosta ulos. Mutta kun kaivoin Bliw-pullon laukusta, Iita hiljeni nopeasti ja käyttäytyi muutenkin tosi hienosti. Pian ei varmaan tarvii edes näyttää Bliw-pulloa. ;)

Ensimmäisenä Paula kysyi oliko kotitehtävissä ollut ongelmia. Me harjoiteltiin edellisenä iltana niitä vasemmalle käännöksiä ja ongelmia kieltämättä niissä oli. Yritin kolmella eri tavalla eikä mikään oikein onnistunut.

Tapa 1: annan pyörähdyskäskyn "round", jolloin Iita pyörähtää niin nopeasti ympäri, että se ehtii tehdä jo 1½ kierrosta ennenkuin minä ehdin siiryä

Tapa 2: seurautan normaalilla kävelyvauhdilla, jolloin ympyrästä tulee tosi iso

Tapa 3: seurautan hitaasti, jolloin Iita välillä istahtaa

Näytin näitä Paulalle, ja hän kehotti käyttämään tapaa 2, jolloin vain makupalalla käännän Iitan päätä enemmän, jotta käännöksestä tulee tiiviimpi. Hmm.

Paula oli tehnyt meille pienen radan, jossa oli erilaisia käännöksiä sekä pujottelu edestakaisin. Rata tehtiin alokasluokan mukaisesti hihnassa ja Iitalla oli mielenkiinto hiukan muualla. Päätin kuitenkin mennä radan ilman välipalkkoja, ja kyllä me se saatiin suoritettua. Toinen rata oli hieman pidempi ja siinä oli myös pysähdyksiä. Iita oli melkein koko radan kontaktissa, joten meni tosi hyvin. Paitsi se 270 asteen käännös vasemmalle... Pujottelusta Paula sanoi, että minun kannattaa kääntää ylävartalon hartialinjaa merkiksi koiralle tulevasta käännöksestä. Kokeilin sitä ja sehän toimii! Agilityssäkin ohjaan ylävartalon hartialinjalla, niin miksen sitä muuten ole tajunnut. Kokeilin sitä myös 360 asteen vasemmalle käännökseen ja jo helpotti! Ihan turhaan olen monta vuotta yrittänyt tuloksetta tahkoa noita vasemmalle kääntymisiä ja se on noin pienestä kiinni. Itsestään selväähän tuon olisi pitänyt olla, mutta kun ei ole eikä kukaan ole aiemmin sitä minulle vinkannut...

Odotteluaikoina harjoittelimme kolmen askeleen kylttejä ja ne saimme myös kotitehtäviksi. Minä annoin itselleni lisäksi kotitehtäväksi tuon vasemmalle käännöksen sekä hihnassa harjoittelun. Iita kun ei miellä hihnassa tekemistä tekemiseksi, joten siihen täytyy saada muutos.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Tanssit uusiksi?

Siirryin maanantain toko- ja koiratanssiryhmistä sunnuntain ryhmiin. Tuntien järjestyskin vaihtui samalla.

Tuon möllitokon jälkeen tuli sellainen olo, että mitä jos kokeilisin Iitalle jotain hitaampaa musiikkia koiratanssiin. Silloin minäkin pystyisin ohjaamaan selkeämmin ja Iitakaan ei varmaan soheltaisi niin paljon. Otin muutamia musiikkeja mukaan, ja sainkin kokeilla sitä meidän jo valittua nopeampaa musiikkia sekä yhtä hitaampaa. Nopea musiikki on tosi kiva, mutta vähän se sähellykseksi saattaa mennä. Toisaalta, kun koreografian oppii ulkoa, homma tietysti helpottuu. Mutta joka tapauksessa hitaampi musiikki toimi tosi hyvin. Minä olin rauhallinen, Iita oli rauhallisempi ja koko tekeminen tuntui paljon mukavammalta. Nyt olen siihen musiikkiin keksinyt jo liikkeet ja luulen, että siitä tulee meidän ohjelma! Oikeasti ohjelman olisi pitänyt olla jo aikoja sitten valmis, kun kisoihin olisi tarkoitus mennä jo kuukauden päästä. Mutta kun ei ole... Ja kun se musiikkikin piti näköjään vaihtaa. No, sillä nyt mennään ja toivottavasti saadaan homma kasaan. Kisat menee sitten miten menee.

Tokotunnilla harjoiteltiin liikkeestä seisomista ja luoksepäästävyyttä. Ei mitään kummallista.

Maanantaina harjoittelin jotain pikkujuttuja kotona olohuoneen matolla. Pitäisi kyllä ostaa isompi matto. ;) Iita osaa jo kieriä ilman käsimerkkiä! Tosin se tuppaa jäämään vähän toiselle kyljelle, joten useampi kieriminen peräkkäin ei onnistu sujuvasti. Sitä täytyy harjoitella, koska sellainen tulisi heti ohjelman alkuun. Peppin kanssa harjoittelin pujottelua ja positioita. Aina vaan jaksan ihmetellä, miten vauhdikkaasti Peppi tekee pyörähdykset ja pujottelut. Täytyy koittaa muistaa videoida joskus.

Möllitoko

Turun Seudun Koirakeskuksessa oli lauantaina möllitokokisa, jonka starttiluokkaan osallistuin molempien koirien kanssa. Starttiluokassa arvosteltiin vain koiran tekemisiä, joten käskyttää ja kehua sai niin paljon kuin halusi eikä palkitsemisestakaan mennyt virhepisteitä. Päätin, että palkkaan vain liikkeiden välissä ja yritän antaa vain ne käskyt, jotka virallisessa kokeessakin saisi antaa. Mutta halusin kuitenkin, että liikkeet menevät oikein, joten tarpeen vaatiessa toistaisin käskyjä ja antaisin eleapujakin. Tuomarina toimi Katja Honkasalo, joka itse kilpailee EVL-luokassa nahkacolliensa Veeran (Mustan Riiviön Helmi) kanssa. Nyt muuten vasta tajusin, että Peppihän on tuon Katjan koiran puoliserkku. ;) Peppin emä on siis Veeran isän sisko.

Ensin oli luoksepäästävyys ja paikalla makuu. En ollut edes muistanut päättää, että käskenkö koirien olla asennossa vai annanko niiden vain hengata. Molempien kohdalla päädyin perusasentoon ja siinä ne myös pysyivät. Ensin oli Iitan ryhmän paikalla makaaminen. Hienosti meni. Sitten minulle tulikin vähän kiire viemään Iita autoon ja ottamaan Peppi tilalle. Kaikki muut olivat jo rivissä, kun minä Peppin kanssa sitten pelmahdin paikalle ja menin rivin keskelle. Viereiset koirat eivät tykänneet ja Peppikin kävi vähän kierroksilla. Luoksepäästävyydessä Peppi istui hienosti paikallaan, mutta paikalla makuu vähän arvellutti, kun tulimme tilanteeseen niin vauhdilla. Jouduin antamaan kaksi käskyä, mutta hyvin Peppi paikallaan pysyi, vaikka viereinen koira ryömi pari metriä eteenpäin ja toiselta puolelta viereistä seuraava lähti juoksemaan.

Iita starttasi numerolla 1, joten taas koira vaihtoon ja kentälle. Iita oli hyvin kuulolla, mutta hieman kontakti herpaantui kytkettynä seuraamisessa. Siitä 9½. Taluttimetta seuraaminen menikin paljon paremmin, oikein hyvin siis. Jotenkin Iita hihnassa ollessaan ei tajua, että nyt tehdään töitä, kun yleensä harjoittelen ilman hihnaa. Luoksetulossa käytin selkää käsiapua, ettei Iita lähde kiertämään minua takaa. Seisominen seuraamisen yhteydessä meni nollille. Iita ei sitä vielä osaa, vaan tuli ainakin kolme metriä perässäni. Samaten estehypystä nolla. Iita kyllä hyppäsi, mutta kiersi esteen ennenkuin pysähtyi seisomaan. Minusta tosi hienosti silti molemmissa, että lopulta kuitenkin pysähtyi. Ja tämä oli ihan eka kerta, kun Iita hyppäsi oikean tokoesteen! Yleisvaikutelmasta saatiin 10. "Koira oli tosi hyvin kuulolla koko ajan ja teki iloisesti." Minä olin oikein tyytyväinen Iitaan ja jopa vähän yllättynyt, miten hyvin se teki ja keskittyi.

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 9½
Seuraaminen taluttimetta 10
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä 0
Estehyppy 0
Kokonaisvaikutus 10

Yhteensä 159

Peppin numero oli 9, joten pieni hengähdystauko sentään oli välissä. Peppille jouduin seuraamisissa antamaan useampia käskyjä, kun tuntui, että se vähän haahuili. Siitä tosin rokotettiin vasta "maahanmeno seuraamisen yhteydessä" -kohdassa. Lähdin vähän liian nopeasti liikkeelle eikä Peppi tainnut olla valmis. Maahan se meni tosi hyvin. Seisominen meni nollille, kun Peppi meni ensin maahan, mutta se nousi kuitenkin toisella käskyllä seisomaan. Estehypyssä kävi samalla tavalla kuin Iitalla, eli Peppi kiersi esteen vierelle ennenkuin pysähtyi. En ole pitkään aikaan Peppin kanssa tokoa treenannnut, joten siinä mielessä meni ihan hyvin. Olisihan se nuo nollaliikkeetkin osannut, mutta ei tällä kertaa. Tuo seuraamisen haluttomuus vähän huolettaa.

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 10
Seuraaminen taluttimetta 10
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9½
Luoksetulo 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä 0
Estehyppy 0
Kokonaisvaikutus 10

Yhteensä 159

Samat yhteispisteet siis molemmille koirille. :) Oli kyllä jotenkin ihanan rauhallista ja rauhoittavaa tuo tokoilu. Varsinkin jos vertaa koiratanssiin: ei tarvinnut murehtia omasta liikkumisesta eikä musiikista ja liikkeisiinkin sai keskittyä yksi kerrallaan.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Hallintaa

Torstaina, jolloin yleensä olisi meidän agilitytreenit, olikin ATT:n järjestämät epikset. Ilmoittauduin töihin avoimeen luokkaan (kun kaikki mölliluokan työtehtävät oli jo täytetty), joten ajattelin sitten samalla osallistua Peppin kanssa avoimen luokan kisaan, kun en vielä möllien aikaan viitsinyt mennä paikalle. Vähän minua hirvitti, kun lähtölistassa koirakoita oli yhteensä 42 mukaanlukien Suomen huippuja. Rata oli paikoin aika haastava: siellä oli pari kohtaa, jossa todella sai pitää kiirettä mm. melkein suoran putkeen jälkeen oli hyppy - välistäveto - hyppy, ja lisäksi radalla oli 2 U:n mallista putkea. Tuossa ratapiirroksessa on piirretty vähän eri tavalla, tuo ylimmäisenä oleva nro 12 oli siis se melkein suora putki ja nuo kaksi muuta olivat todella U-mutkalla.

Mä olen niin tyytyväinen. Me onnistuttiin melkein täydellisesti! Siis omalla tasollamme. Ainoastaan kepeiltä tuli 5 virhepistettä, kun Peppi sisäänmenossa ensin jätti yhden kepin väliin. Oli niin kiva saada hyväksytty tulos, sillä sehän tarkoitti sitä, että saatiin myös aika. Sitä olikin hauska verrata Suomen huippujen aikoihin. Voittajan (Janita Leinonen) aika oli jotain 35 sekuntia, kun meidän oli päälle 46 sekuntia. Kun ottaa huomioon, että keppien alun uusiminen vei 4 sekuntia, niin eihän me olla kuin 7 sekuntia hitaampia. Heh. :) Sijoituskin oli vasta 10., mutta olo on kuin maailmanmestarilla. Ensimmäistä kertaa kisoissa mulla oli sellainen olo, että mä hallitsen tilannetta, eikä niin, että Peppi vaan kaahaa ja mä yritän ohjata sitä oikeaan suuntaan ja toivon parasta. Harjoitukset ATT:llä ovat siis tuottaneet tulosta. :)

Vettä ja rautalankaa

Nyt on löytynyt oivat koulutusmetodit: Iitalle vettä ja minulle rautalankaa. :) Tässä salainen aseeni: vedellä täytetty Bliw-pullo. Miten olinkaan unohtanut tuon pikku apulaiseni vuosien takaa! Ehkä siksi, kun ei ole ollut tarvetta, ja hyvä tietysti niin. Mutta vielä tuo sama vanha pullo löytyi koiratarvikeiden joukosta.

Se minun tarvitsemani rautalanka ei sen sijaan ole noin konkreettinen, jotta siitä saisi valokuvaa. ;)

Keskiviikkona siis alkoi Paula Speerin rallytokon alkeiskurssi, jonne minun alkujaan piti mennä Peppin kanssa. Iitan maanantainen toko ja koiratanssi oli kuitenkin peruuntunut, joten oli Iitan vuoro harrastaa. Saavuimme paikalle vähän myöhässä (päivystin vanhasta muistista väärän oven edessä ja ihmettelin kun ketään ei näy), joten kun pelmahdimme halliin, Iita suorastaan purskahti innosta. Paula yritti aluksi selittää hieman mitä tullaan tekemään, mutta totesi pian, että tehdään ensin kontaktiharjoitusta, jotta saadaan koirat hiljaisiksi. Siellä oli onneksi siis toinenkin äänekäs koira. Tälle toiselle koiralle Paula kävi tuikkaamassa jotain suihketta, kun koira ei ollenkaan keskittynyt omistajansa kanssa tekemiseen vaan räyhäsi ympäriinsä. Siitä minulle tuli flashback: minähän olin hyvällä menestyksellä käyttänyt Iitalle nuorempana vesisuihkua, kun se ei yhtään totellut. Sain Paulalta vesipulloa lainaksi, vaikka hän oli sitä mieltä, että haukkuminen ei haittaa, koska Iita kuitenkin heti ottaa kontaktia, kun rupean jotain tekemään. No, minua se haittaa, joten haluan kaikkia keinoja kokeilla. Iita haukkui, kielto ja yksi vesisuihkaus heti perään, ja Iita hiljeni lopputunniksi. Ihan hetken Iita kiersi kaukaa ja ihmetteli, mutta sen jälkeen oli täysi draivi taas päällä, mutta ilman haukkumista. Eikä tosiaan lopputunnistakaan haukkunut, vaikka aina välillä oli hiukan odotteluakin. I-H-A-N-A-A!

Aluksi tehtiin siis sellaista kontaktiharjoitusta, että käveltiin vain ympäriinsä ilman mitään käskyä, ja kun koira tuli seuraamiskohtaan ja otti katsekontaktin, se palkattiin. Näin koira oppii hakeutumaan oma-aloitteisesti tuohon paikkaan. Sitten harjoittelimme rallytokossa tarvittavia liikkeitä: paikallaan istumista ja koiran kiertoa, sivulta eteentuloa, edestä sivulletuloa (sekä vasemmalta että oikealta) ja 360 asteen käännöksiä. Paikallaan istuminen meni ihan hyvin, kuten myös sivulta eteentulo apuaskeleen kanssa. Ilman käsiapuja ja apuaskelta Iita jää vinoon, mutta apujahan saa käyttää, joten se ei haittaa. Myös edestä sivulletulo onnistui molempia kautta hyvin. 

Sitten siihen rautalankaosioon. Tykkään tosi paljon Paula Speerin koulutuksista, kun hän osaa selittää ja aina selittääkin asiat niin, että minäkin ymmärrän. Lisäksi hän seuraa tarkkaan jokaisen tekemisiä ja kommentoi tosi  paljon, jolloin toisiakin seuraamalla oppii. Hän myös aina kertoo kaikkia yleisiä asioita koiran oppimisesta koulutuksen lomassa. Tavallaan siis kaikki asiat perustellaan ja mietitään alusta asti. Noita 360 asteen käännöksiä ruvettiin harjoittelemaan pyörähdyksillä ja peruutuksilla, jolloin koira tulee tietoisemmaksi omasta takapäästään. Tein näitä Iita kanssa ja Paula sanoi, että Iita käyttää takapäätään "hemmetin hyvin". Se oli tosi kiva kuulla, sillä olen jostain syystä ollut siinä uskossa, ettei Iita oikein hahmota takapäätään... Meille tuo 360 asteen käännös vasemmalle on ollut tosi vaikea, joten rupesin siinä mietiskelemään, että voisikohan sitä koiran itsensä ympäri pyörähdystä jotenkin hyödyntää siinä, kun sen Iita osaa. Paula sanoi, että tottakai, nehän ovat koiralle ihan sama liike. Hänen piti vielä näytää oman koiransa kanssa hitaasti molemmat liikkeet, jotta tajusin, että niinhän se tosiaan on. Onglemana on vaan se, että Iita tekee pyörähdyksen niin nopeasti, että minulle tulee kiire kääntyä itse. Enkä tuota pyörähdys/käännös-juttua vielä ihan kokonaan käytännössä hahmottanut, mutta kokeilin pari kertaa, ja homma kuitenkin toimi ja minä sain Iitan kanssa tehtyä käännöksen vasemmallepäin ilman suuren ympyrän tekemistä! 

Peruuttamiseen kysyin neuvoa, kun Iita kyllä peruuttaa, kun kävelen sen edessä, mutta jos en liiku, en ole saanut sitä peruuttamaan askeltakaan. Paula sanoi, että Iitalle peruutuskäsky on se minun liikkumiseni ja että kaikki koirat ensin oppivat eleavut ja sitten vasta sanalliset käskyt. Minulla on vain jäänyt se opettaminen kesken. Olen kyllä ollut hyvinkin tietoinen, että Iita ei kuuntele, vaan katsoo eleitäni, mutta vasta kun Paula näytti mitä teen, tajusin, että minä en käytä pelkästään käsiapuja vaan koko kroppaani. Eli ensin pitäisi häivyttää se kroppa-apu, jotta pääsen käsiapujen häivyttämiseen. Yritin niin, että en lähdekään liikkeelle, vaan liikutan vain hartioitani ikäänkuin kävellessä. Ei se ainakaan vielä tehonnut, mutta täytyy harjoitella. Ja aina ennen eleavun antamista täytyy muistaa antaa selkeästi se sanallinen käsky, ei vasta sitten, kun itse jo liikun. Tämänkin kyllä tiedän, mutta käytännössä en varmaankaan aina näin tee. Ei siis ihme, ettei Iita opi mitään tällaisen tumpelo-ohjaajan kanssa. 

Saimme paljon kotiläksyjä, joita en ainakaan vielä ole ehtinyt harjoitella. Koko tunti oli täyttä asiaa ja opin todella paljon. Lisäksi Iita keskittyi koko ajan tosi hyvin. :)