sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Vuosi kuvina

Sain jo ajat sitten kesäkuvahaasteen Sannalta ja Veeralta, mutta yllätysyllätys en ole niihin vastannut. Koska eletään vuoden viimeisiä päiviä, sovellan tuota haastetta nyt koko vuoteen, vaikka aika kesäpainotteiset kuvathan tässä on. :) Eli 7 kuvaa vuodesta kuvailtuna parilla sanalla:

Lepoa
Sairastamista :(
Leikkiä
Treeniä :D (Kuva Joanna V.)
Keskittymistä ja sitä myöten onnistumista (Kuva Tiina H.)
Uusia harrastuksia
Matkailua
Pitäisköhän tähän samaan sitten ympätä jotain ensi vuoden tavoitteita..? Ei. Tälle vuodelle asettamani tavoitteetkaan eivät toteutuneet (kun niitä nyt vilkaisin mitä ne mahtoivat olla) eikä se edes haittaa yhtään. Eikös tavoitteiden asettamisen tarkoitus ole se, että niitä kohti sitten aktiivisesti pyritään? Toiveita kyllä on. Se että koirat pysyisivät terveinä (tai ensin tulisivat terveiksi) ja että saisin viettää enemmän aikaa niiden kanssa. Ensimmäinen kohta on enemmän tai vähemmän pois omasta vallastani, mutta toiseen kohtaan aion vaikuttaa ja näillä näkymin toiveeni toteutuu ensi syksystä lähtien. :)

lauantai 28. joulukuuta 2013

Paranemaan päin..?

Iita ei ole tänään (tai siis eilen) enää yskinyt. :) Peppi tuntui tervehtyvän paljon nopeammin ja on vaikuttanut jo useamman päivän ihan terveeltä. Tietysti yleiskunto on heikko ja vuoden ekat agitreenit olen jo perunut. Samaten peruin Iitalta fysioterapia-ajan, joka oli tammikuun alussa. Olin varannut siihen myös vesijuoksun, joka varmasti on Iitalle vielä silloin liian rankka. Tunnin päästä tajusin, että eihän mun tarvii Iitaa siihen vesijuoksuun viedä, että josko pelkästään vaan fysioterapiaan. Eli varasin sitten heti uudelleen sen saman peruuttamani ajan, ilman sitä vesiosuutta. ;)

Eilen olimme pitkällä kolmen kilometrin ja kolmen vartin lenkillä. Lenkki tosiaan oli pitkä Iitalle, joka ei jaksanut enää loppumatkasta. :( Kannoin sitä sitten välillä. Reppana. :( Jouluaatto oli molemmille koirille tosi raskas, kun talo oli täynnä väkeä, vaikka koirien mielestä mieluisaa väkeä olikin. Ja siis vielä kun olivat kipeitä, tai siis etenkin Iita. Seuraavat päivät menivätkin sitten nukkuessa. Mutta onpa ihmisväkikin tässä talossa nukkunut. :D Päivää ja yötä ei juuri muutenkaan erota toisistaan, kun on niin mustaa ja pimeää.

Mutta jotain iloakin tähän synkkyyteen! Sain tänään viestin, että saatiin Peppin kanssa kevääksi Elina Jänesniemen valmennusryhmäpaikka!!! Ehkä meistäkin tulee vielä ihan oikeasti hyviä! :D

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Seuraava potilas

Iitalla on nyt samanmoinen keuhkotulehdus kuin Peppillä. :( Eilen Iita oli ihan oma itsensä, seurasi mua koko päivän, kun siivosin, ja toi palloa, kun istahdin sohvalle. Mutta tullessaan iltalenkiltä sisälle Iita köhi melko lailla ja sitten myöhemmin yhtäkkiä se vaan jäi seisomaan häntä koipien välissä ja huomasin myös sen takapään tärisevän. Iita ei ottanut mitään kontaktia edes kutsuessani sitä. Huolestuin ihan tosissani, koska Iita on sitkeä sissi ja tiedän, ettei se helposti näytä kipuaan. Eli nyt kun se oli surkeana, tiesin sen tosissaan olevan kipeä. Iita hengitti raskaasti ja takapää rupesi tärisemään enemmän. Soitin päivystykseen ja lähdin sitten heti kuskaamaan Iitaa sinne. En edes uskaltanut laittaa Iitaa takatilaan vaan otin sen etupenkille viereeni.


Lääkärille saavuimme klo 23. Odotellessamme Iita oli jo enemmän oma itsensä, otti kontaktia ja kuunteli korvat pystyssä muista huoneista kuuluvia ääniä. Iitalla ei ollut kuumetta eikä keuhkoäänetkään olleet korostuneet. Diagnoosi oli kuitenkin sama kuin Peppillä ja lääkitys myös. En tiedä ylireagoinko, varmaan olisi voinut aamuunkin asti odottaa, mutta parempi näin. En olisi kuitenkaan pystynyt nukkumaan, kun olisi pitänyt koko ajan seurata hengittääkö Iita. Ja oli se tosiaan pelottavaa, kun Iita sillä lailla yhtäkkiä vaan "oli". En muista, että Iita koskaan olisi ollut yhtään sellainen tai sinnepäinkään. Jopa heti nukutuksesta herättyään se on ollut enemmän läsnä. Eli ei siinä oikeastaan vaihtoehtoja ollut. Ja tuo otus on mulle niin tärkeä ja rakas, että mieluummin ottaa varman päälle.

perjantai 20. joulukuuta 2013

Lepo lämmissä, lyhyt lenkit

Kaikenlaista on mahtunut tähän kolmeen viikkoon. Päällimmäisenä se, että Peppi sai kennelyskän, joka nyt on edennyt keuhkotulehdukseksi. :( ATT:llä ja meidän agiryhmässäkin kennelyskätapauksia on ollut tosi paljon, joten kai se oli vain ajan kysymys, että Peppikin sen saa. Tosin viime vuonna oli sama juttu, eikä se silloin tarttunut. Silloin meidän koirilla ei ollut rokotusta, nyt on. Että paljonpa siitä rokotuksesta on hyötyä.

Viime viikon torstaina meillä oli tämän vuoden viimeinen agitreeni. Näin jälkeenpäin ajatellen Peppi oli silloin varmaan jo kipeä, kun ei esim. pujotellut keppejä loppuun asti. Olisi pitänyt siitä huomata, että kaikki ei ole kunnossa, mutta enpä tajunnut. :( Perjantaina aamulla Peppi kröhi pari kertaa, mutta silloin vielä epäilin, että sillä on kurkussa jotain. Perjantai-illalla kröhiminen olikin jo jatkuvampaa ja vaikkei mulla ole mitään kokemusta kennelyskästä, osasin kuitenkin vahvasti epäillä, että siitä on nyt kyse. Yön jälkeen ei ollut enää mitään epäselvyyttä, Peppi kakoi kurkkuaan ja yski limaa koko yön. Mutta aamulla se vaikutti jo paremmalta ja yskiminen oli vain satunnaista. Sunnuntaina Peppi oli taas parempi ja maanantaina ajattelin sen jo tervehtyneen.

Tiistaina Peppi kuitenkin vaikutti taas sairaammalta. Meidän pisin päivälenkki on ollut vain noin kilometrin mittainen, mutta tiistaina Peppi ei oikein jaksanut sitäkään matkaa. Se pysähteli kilometrin matkalla varmaan 20 kertaa, useimmiten yskimään. Keskiviikkona se ei pysähdellyt enää niin paljoa, vain muutaman kerran. Eilen aamulla eli torstaina tilanne olikin sitten paljon ikävämpi. Peppi hengitti tosi raskaasti ja piti kaulaansa pitkänä. Lähdettiin kuitenkin ulos, mutta sain kääntyä heti talon kulmalla takaisin ja viedä Peppin sisälle. Peppi ei myöskään syönyt. Soitin siis päivystykseen ja sain ajan jo klo 8.30. Peppi seisoi koko ajan ja hengitti tosi raskaasti, mutta oli kuitenkin pirteä. Kun kävelimme autosta lääkärille, Peppi käveli jo paljon reippaammin ja oli kiinnostunut ympäristöstään, mistä päättelin, ettei se ainakaan hirmu sairas ole. Lääkärillä Peppistä otettiin verikoe ja röntgenkuvat ja diagnoosi oli keuhkotulehdus. Peppi sai kahta antibioottia sekä kipulääkettä pistoksena ja saman setin tabletteina kotiin. Jo lääkärillä ollessa Peppin olo näytti helpottuneen. :)

 
Hoitava lääkäri oli ulkomaalaistaustainen ja puhui vähän huonosti suomea. Kotiutusohjeissa luki "lepo lämmissä, lyhyt lenkit". No, Peppi on nyt levännyt lämmissä. :) Ja lenkitkin ovat olleet lyhyt. Nyt sitten tarkkaillaan paraneeko Peppi ja jos olo huononee, pitää heti mennä uudelleen lääkäriin. Kontrollikäynti on joka tapauksessa 10 päivän päästä. Toivottavasti Iita nyt sentään pysyisi terveenä. Iita kyllä yski maanantai-tiistai-välisen yön. :/ Jos sille kehittyy jotain samassa aikataulussa kuin Peppille, vietämme jouluaaton päivystyksessä. Toivotaan kuitenkin parasta, että Iita olisi selvinnyt vain yhden yön yskimisellä.
 
Onni onnettomuudessa että Peppin yskä alkoi tuolloin eikä vuorokautta myöhemmin. Olin ilmoittanut molemmat koirat Messarin sunnuntaiseen koiratanssikilpailuun, mutta jouduin sen sitten perumaan. Olisikin ollut kivaa vahingossa raahata sairas koira sinne tungoksen keskelle. :/ Lähdin kuitenkin ilman koiria turistiksi. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun olin pelkästään katsomassa koiratanssikilpailua. Ja oli antoisaa! Jotenkin pystyi paljon paremmin keskittymään toisten esityksiin, kun ei itse ollenkaan kilpaillut. Vaikka onhan sitä katseluaikaa kilpaillessakin paljon, mutta ei silloin vaan kykene katsomaan samalla lailla. Taidanpa mennä toistekin.
 

 
Niin, oltiin me agikisoissakin ennen kennelyskää. Peppi sai luvan! :) Ekana oli hyppyrata, josta saatiin nolla. Tuomarina oli Marjo Heino, jolta meillä oli jo aikaisemmin luva, joten kahdella seuraavalla agiradalla ei tuloksen kannalta ollut merkitystä. Eikä niitä tuloksia sitten oikein tullutkaan. ;) Ekalla agiradalla keppien aloitus meni pieleen (Peppi aloitti toisesta keppivälistä ja vasta neljännellä yrityksellä onnistui) ja keinu meni lentokeinuksi! :o Eipä ole tuollaistakaan ennen käynyt. Päätin sitten ottaa keinun uudestaan ja Peppi pysähtyi vasta kolmannella yrittämällä. Sen jälkeen laukattiinkin suoraan viimeiselle esteelle tuhlaamasta sen enempää aikaa. Hylätty siis siitä. Toisella agiradalla sama juttu keppien kanssa, tosin nyt aloitus onnistui jo toisella kerralla. Lisäksi hypyllä tuli kielto, kun ohjasin vähän huonosti. Siitä siis 10 virhepistettä. Mutta kontaktit eivät ole ikinä onnistuneet kisoissa niin hyvin kuin tällä radalla. Peppi pysähtyi jopa A:lla! Agi-innostus taas nosti vähän päätään, mutta saa nähdä, koska seuraavan kerran päästään treenaamaan. Aikomuksena on pitää kunnon tauko, jotta Peppi varmasti on terve ennen kuin rasitan sitä.