tiistai 30. syyskuuta 2014

Syyskuun stressisambailut

Apua, taas on kuukausi kulunut. Pakko nyt pakata syyskuu kasaan, kun kuukauden viimeistä päivää jo viedään. Mihin tämä aika menee..? 

Sama aikapula koski ja koskee uusien koreografioiden tekoa ja treenaamista. Olin optimistisena ilmoittanut molemmat koirat Lempäälän tuplakisoihin 13.9. Iitan kaksi kertaa hooteeämmään ja Peppin toisessa kisassa freestyleen ja toisessa HTM:ään. Joopajoo... loistava idea. Viikkoa ennen kisoja totesin, että kolmesta uudesta ohjelmasta mitään ei ole valmiina tai edes alussa. Kaikkiin oli musiikki ja asut, mutta siinä se. (Eikö se riitä? :D ) Siinä vaiheessa kysyin kisajärjestäjältä, josko saisin vaihtaa, että Peppi osallistuisikin kaksi kertaa HTM:ään ja jätettäisiin se FS kokonaan pois. Se onneksi onnistui. Freestyle-ohjelman tekeminen on niin vaikeaa. Minulle melkein mahdotonta.  

Kisaviikolla totesin, että jos en ota perjantaiksi töistä vapaata, ei minulla ole mitään muuta kuin improvisointia esitettävänä lauantain kisoissa. Vapaapäivä siis. Se sujuikin rattoisasti Excelillä tehdyn partituurin kanssa pihalla hyppien. :D Neljän tunnin kuluttua kaksi HTM-ohjelmaa oli valmiina. Tai no valmiina ja valmiina, mutta kuitenkin kokonaisina ja esitettävässä kuosissa, mikäli vain muistaisin ne. Koirien kanssa en tietenkään neljää tuntia treenannut, vaan lähinnä yksin ja välillä koirien kanssa tiettyjä kohtia kokeillen. Tulihan siinä aika paljon yllätyksiäkin, kun en edes muistanut, mitä positioita ja suuntia Peppi osaa... 

Näillä eväillä lähdettiin lauantaina Lempäälään. :) Anna lähti onneksi seuraksi kolmen koiransa kera, joten matka meni tosi mukavasti. Kun saavuimme kisapaikalle, vähän ihmettelin, kun kehässä ei ollut kilpailu käynnissä. Sitten sainkin hetken päästä tietää, että kilpailu on 45 minuuttia aikataulusta edellä ja HTM:n kehääntutustuminen on menossa parahaillaan. Mi-mi-mi-mi-MITÄ?!?! :o Sanoisinko, että hieman stressiä pukkasi siinä kohtaa. Siinä meni hienot ajatukseni siitä, että saan ilman koiraa miettiä suunnat ja kehänkäytön kehääntutustumisessa, nekin kun oli vielä vähän vaiheessa. Ei muuta kuin juosten autolle hakemaan namit ja muut härpäkkeet, Peppi häkkiin ja Iitan kanssa tutustumaan kehään, vaihto, Iita häkkiin ja Peppin kanssa hetkeksi kehään. Sitten kilpailu jo alkoikin. Alokasluokassa oli vain yksi koirakko ja Peppi aloitti avoimen luokan. Mikäs sen mukavampaa. Minulla oli esiintymisvaatteetkin vielä vaihtamatta ja kun meidät jo kuulutettiin kehään, minä oli alushoususillani vaihtamassa vaatteita. Great. Kanssakisaajilta varmistus, että vaatteet on yleensä päällä ja Peppin kanssa kehään. Voi taivas. 

Esitys meni olosuhteisiin nähden yllättävän hyvin, mutta keskivaiheilla Peppille tuli enosaaenpysty-kohta. Ei se nyt muutenkaan mitenkään täydellistä ollut, mutta selvisin hengissä. Muutama koirakko oli välissä ennenkuin oli taas vuoroni Iitan kanssa voittajaluokassa. Yritin keskittyä ja palauttaa Iitan ohjelmaa mieleen kuunnellen kuulokkeilla musiikkia, kun minua taas jo tultiin hätyyttelemään, että tiedäthän, että sinun vuorosi on seuraavana. Joo, tiedän, valitettavasti. Iitankin ohjelma meni yllättävän hyvin, minä jopa muistin mitä piti tehdä. Molempien esityksien jälkeen olin aivan poikki, ihan totaalisen loppu. Olin joutunut pinnistämään niin paljon, että pystyn keskittymään suorituksiin. Mutta eipä tässä vielä kaikki, minähän olin järkevänä ihmisenä ilmoittanut koirat tosiaan myös toiseen kilpailuun. :D 

Iltapäivän kilpailuissa Peppin esitys meni ihan penkin alle. Ne kohdat, jotka olivat aamupäivällä olleet epävarmoja, eivät nyt onnistuneet lainkaan. Tuntui kurjalta Peppin puolesta, kun taas vaadin siltä sellaista, mitä se ei oikeasti osaa. :( Iitan ohjelma tuntui nyt paremmalta, mutta myöhemmin videolta katsottuna aamupäivän suoritus oli kyllä parempi. 

Jaa, että tuloksia... Iita sai aamupäivän kisassa 163,34 pistettä ja jäi vaivaisen 0,33 pisteen päähän sertistä, teknisyydestä tietysti. Sijoitus Iitalla oli molemmissa kisoissa 3. Peppi sai aamupäivän kisasta jopa 159 pistettä. Sijoitus siinä 3. ja iltapäivällä 5. Jos tuollaisella koreografian harjoittelulla saa melkein sertin, niin aika hyvällä mallilla Iitan ohjelma taitaa olla. Hih, tähänhän on hyvä tuudittautua. :D 
Peppi ja Iita sekä palkintokasa
Mitäs muuta me ollaan tehty... Peppi on agiliidellyt parissa treeneissä ja minä olen käynyt agilityohjaajien fysiikkatreenissä. Sunnuntaina oli koiratanssimaajoukkueen treeni Viialassa. Näihin maajoukkuetreeneihin kun menee sillä mielellä, että eipä meillä oikeastaan mitään kummallista ole ja mihinköhän sen oman treeniaikansa käyttää, niin treenikaverit kyllä keksivät niin paljon tekemistä ja parannettavaa, että aika ei tahdokaan riittää, ja lopputulos on se, että treenattavia asioita on vähintään triplaten kuin treenipaikalle tullessa. :D Mutta sehän on siis vain hyvä asia. Nyt siis pitäisi vaan treenata. Sehän on helppoa. ;)