keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Tuulimyllykielto

Tänään olin Salon koirahallilla Anne Saviojan radanlukukoulutuksessa. Aluksi saimme tehdä lämmittelyksi rallatteluradan, jossa oli vain hyppyjä ja pari putkea suht sujuvassa linjassa edestakaisin. Mahdollisista kielloista ei saanut välittää, vaan piti vaan jatkaa. Katse piti pitää koirassa ja seuraavassa esteessä. Ainoastaan putket sai käskyttää. Ideana oli siis se, että kun koiran kuono on oikeaan suuntaan, se kyllä tietää mihin mennään. Peppi teki hyvin, mutta minä en niinkään. Sain heti noottia, kun en muistanut rataa, vaikka se oli ihan lyhyt. :( Menen aina ihan sekaisin, kun joku sama este tehdään useampaan kertaan ja jostain syystä eka rata ei ikinä vaan onnistu. Sain taas kuulla sen, että rata tehdään jo toiseen kertaan silloin, kun se tehdään koiran kanssa eli rataantutustuminen pitää tehdä niin hyvin. Joo, mutta kun ei osaa. Ja kun kuitenkin mokaan jotain, niin Peppi ehtii jo ties minne. Mutta tämä kaikki pitää kuulemma ennakoida ja miettiä valmiiksi. Niin kai pitäisi, mutta kun EI OSAA. Tässä kohtaa mulla oli sellainen olo, että en osaa mitään, olen maailman huonoin agilityohjaaja ja koko koulutus on ihan tyhmä... Anne Savioja kuitenkin kehui Peppiä kovasti, joten en sentään lähtenyt heti kotiin. ;)

Toinen rata oli sitten pidempi. Kouluttaja sanoi meidän tullessa radalle, että teepä nyt paremmin. Jipii.., ei mitään paineita. Mutta minähän päätin näyttää ja me onnistuttiin ihan tosi hyvin!
Tämä sama ratapohja/estejärjestys oli siis lämmittelyssäkin, mutta en enää muista, millaisen radan teimme. Niin, no miksi muistaisin nyt, kun en silloinkaan muistanut. :)
Anne Savioja antoi kuitenkin vinkkejä ennen ratasuorituksia. Lähdössä linja piti ottaa vähän vitosesteelle päin, koska jos tekisi hypyt 1 ja 2 suoraan, koira paahtaisi täysillä kepeille. Vitosesteen suunnalta sitten linja putkea kohti. Sitten pitikin jäädä esteen 3 oikealle puolelle ja lähettää koira esteelle 5. Tämä onnistui meiltä tosi hyvin. Anne Saviojan sanoin "Ihan törkeän hieno leijeröinti!" Minä hölmö en vaan siinä kohtaa muistanut, mikä se leirejöinti on. :) Hypyn 8 otin niistona ja hippasen tuli kiire esteelle 10.  Kepit menivät kuitenkin hienosti ja keppien jälkeen tuli takaaleikkaus ja esteellä 12 jaakotus. Nytpä tiedän mitä sekin tarkoittaa. :) Puomin alastulolle asti meillä meni tosi hyvin. Sitten Peppi aloitti vuosien takaisen toimintansa, lähti täysillä haukkuen eteenpäin ja aidan viereen. Jos aitaa ei olisi ollut ja siellä olisi ollut joku koira, Peppi olisi suoraan hyökännyt kimppuun. Tuli se sieltä sentään takaisin, mutta ei heti. Peppi oli kyllä heti halliin tullessamme tosi levoton eikä se pystynyt rauhoittumaan ollenkaan, mutta en sentään mitään tuollaista odottanut. Eipä siinä sitten mitään, tosi hyvin Peppi taas pystyi kuitenkin jatkamaan. Loppu meni myös hyvin.

Harjoittelimme etenkin paria kohtaa vielä uudelleen. Esteeltä 7 viennin esteelle 8 otin nyt hypyn 8 oikealta puolelta, jolloin sain etumatkaa seuraavalle esteelle. Tässä minulla oli ongelmia. Anne Savioja käski pitää käteni lähellä vartaloa, jotta Peppi tulee luokseni ja on sitten helposti ohjattavissa esteelle. Jos pidän kädet ojossa, ei Peppi tiedä minne sen pitää mennä, kun periaatteessa kaikki esteet 3 metrin säteellä ovat potentiaalisia kohteita. Kieltämättä huidon yleensä aina kuin tuulimylly ja vieläpä jokaiseen mahdolliseen suuntaan. Hypyn 8 jälkeen siis edestäleikkaus ja täysillä tekemään valssi esteelle 10. Keppien aloitus oli tarkoitus ottaa vähän kauempaa, jotta alku menee täysin sujuvasti, mutta se vähän unohtui. Peppi kuitenkin hakee kepit tosi hienosti, joten eipä se haitannut. Jaakotuksenkin sain tehdä uudelleen ja se onnistui toisellakin kerralla. Puomilta lähtö esteelle 14 ei oikein onnistunut, ja sainkin kehotuksen harjoitella pakkovalsseja. Loppu meni taas tosi kivasti. Hienointa kuitenkin oli, kun Anne Savioja sanoi, että minulla on sellainen koira, jonka jokainen haluaisi saada. Peppi oli niin hyvä. <3

Lopuksi teimme vielä toisen rallatteluradan samalla periaatteella kuin tuon ensimmäisen lämmittelynkin. Tuntui aika hienolta, kun en käskyttänyt Peppiä lainkaan ja silti se meni minne pitikin. Anne Savioja kuitenkin kehotti kehumaan etenkin käännöksissä ja toisella kerralla sitten tein niin. Peppi ON taitava! :)

tiistai 29. toukokuuta 2012

Attila's way

Lauantaina olimme Lempäälässä koiratanssikoulutuksessa, jossa kouluttajana toimi Attila Szkukalek. Olin ensin menossa kuunteluoppilaaksi, mutta sain koirakkoperuutuspaikan, joten Iita lähtikin mukaani. Päivä oli oikein antoisa ja sain taas paljon ajattelemisen aihetta, mutta myös vahvistusta omille ajatuksilleni. En ehkä niinkään koiratanssiin liittyen vaan yleensä koiran koulutukseen. Nyt pitäisikin saada koottua nuo asiat jotenkin järkevästi...

Päivä aloitettiin lämmittelyllä. Kävelimme piirissä ja vaihtelimme nopeutta niin, että välillä koira käveli ja välillä ravasi. Teimme myös venytyksiä ja hitaita pyörähdyksiä. Tämän jälkeen ryhmä jaettiin kahtia ja harjoitukset aloitettiin seuraamisella ja HTM-positioilla. Attila kertoi, että HTM:ssä on kaksi eri koulukuntaa: FCI ja englantilainen. FCI:n sääntöjen mukaisessa seuraamisessa on katsekontakti, jolloin koira sijaitsee vähän kauempana ohjaajasta. Englantilaisessa seuraamisessa opetetaan kosketuskontakti, jolloin koira siis koko ajan koskettaa ohjaajaa eli on ihan ohjaajan lähellä. Oikean asennon voi opettaa käyttämällä jotain estettä, mutta näkymätön este, kuten jalkakäytävän reuna (jolloin koira putoaa, jos asento muuttuu vinoksi), on parempi, koska silloin koira ei opi yhdistämään asentoa esteeseen.
Attila havainnollisti opetustaan puhallettavalla koiralla. :)
Aloitimme HTM-harjoitukset niin, että teimme yhtä positiota noin 10 metrin matkan. Ensin aloitusasento, sitten seuraaminen ja lopuksi loppuasento. Myöhemmin Attila selitti, että hän tekee harjoitukset aina koreografioina, jolloin koira oppii, että aloituksen jälkeen on suoritus ja sen pitää kestää loppuasentoon asti ja vasta sitten saa palkan. Tai jos harjoitellaan uutta asiaa, saa harjoituksen aikana pienempiä välipalkkoja, mutta lopetusasennon jälkeen on aina suurempi palkka, jackpot. Näin koira oppii suorituksen rytmin ja sitä on helppo motivoida pidentämään suoritusta. Loppupalkka on aina sitä suurempi tai parempi mitä pidempi suoritus on. Attila kertoi käyttävänsä myös musiikkia signaalina. Kun treeni loppuu, musiikki pois. Näin musiikki merkitsee palkkaa ja loppupalkkaa ja lopulta musiikki on itsessään palkitsevaa. Tähän en ehkä ihan pääse, mutta tuon loppupalkan yritän nyt tosissani ottaa työn alle.

En tiedä, johtuiko tuosta suorituksen selkeydestä, alusta ja lopusta vai mistä, mutta Iita ei ole ikinä tehnyt mitään positioita noin hyvin. Takana-positioita en kyllä osannut opettaa, mutta ne voin muutenkin jättää viimeiseksi. Attila kehoitti miettimään mitä jalkaa koira seuraa. Esim. koiran ollessa poikittain edessä, kannattaa omat ristiaskeleet ottaa niin, että se jalka on aina edessä, mihin suuntaan ollaan menossa. Attila korosti myös, että liikkeet kannattaa opettaa aina siinä positiossa, jossa tarkkuutta on helpoin tarkkailla. Näinhän minä olen tehnytkin sivuaskelten kanssa, jotka opetin Iitalle ensin poikittain edessä. :) Uutta positiota opettaessa pidä kontaktikäsi koko ajan paikoillaan ja siirrä siihen palkkaa toisella kädellä. Uusia temppuja opettaessa pitää palkita tosi tiheään, 10-15 herkkua peräperään.

Teimme HTM-harjoituksia erityyppisten musiikkien tahdissa. Attila huomautti, että hitaaseen musiikkiin voi käydä nopeat askeleet tai päinvastoin. Askeltyyppejä on paljon erilaisia: sulava, lyhyt, voimakas... Ohjaaja aina määrittää ohjelman tyylin, koira ei voi sitä tehdä. Ohjaajan asennolla on siis suuri merkitys. Lopuksi harjoittelimme vielä erilaisia HTM-siirtymiä, joita oli 6 erilaista perussiirtymää. Muistanko niitä..? En...

Lounastauon jälkeen harjoittelimme freestyle-liikkeitä. Attila kertoi mm. jalkojen noston opettamisesta, jossa hän käyttää venyttelyä ja taivuttamista. Kun koira väistää esim. venytystä, merkataan ja palkataan se kohta. Sitä en kokeillut, mutta harjoittelin kaukaa kiertämistä. Aiemmin se ei ole onnistunut lainkaan, kun Iita on vaan juossut kaikki kartiot kumoon. Nyt aloitinkin tosi pienellä kaarella ja palkka oli kartiokaaren päässä eikä lentänyt kädestäni. Sain tosi nopeasti laajennettua kaaren yli puoliympyräksi.
Tästä aloitettiin.
Attila sanoi, että käskyä ei kannata ottaa mukaan, ennen kuin liike on sellainen kuin sen haluaa valmiina olevan. Tai jos käskyn ottaa heti mukaan, mutta koira tekeekin liikkeen aluksi hitaammin, kun haluaa sen tekevän nopeasti, täytyy käsky vaihtaa. Eli esim. pyörähdys nopeasti on eri kuin pyörähdys hitaasti. Hän itse antaa koiralle "action"-käskyn, jolloin koira tietää, että sen pitää tehdä jotain. Suoritusten alussa hän taas valmistaa koiraa "ready"-sanalla, jonka äänenpaino on sen mukainen, tarvitseeko koira innostusta vai rauhoitusta. Nämä käskyt olisivat kyllä tosi hyödyllisiä opettaa. Etenkin tuo valmis-käsky. Muuta muistettavaa yleisesti koulutuksesta oli etenkin se, että vartalon asennosta tulee nopeasti erittäin voimakas käsky koiralle. (Tell me about it...) Siksi on tärkeää vaihtaa omaa asentoaan jo heti uuden tempun opetusvaiheessa. Samaten minulle muistutukseksi tuli taas se, että on palkittava heti oikeasta liikkeestä eikä vasta korjauksen jälkeen. Näinhän meillä on Iitan kanssa käynyt, että Iita on monet liikkeet oppinut tekemään korjauksen kautta. Minun pitää siis olla nopeampi, koska Iita korjaa tosi nopeasti. Jos liike ei suoraan onnistu, ei siis saa palkata korjauksen jälkeen tehtyä oikeaa liikettä ja tilanne täytyy nollata pienellä tauolla ennenkuin tekee uudelleen. Jos ei tapahdu mitään, voi odottaa hetken ja antaa uuden käskyn.

Attila puhui myös koreografiasta. Tärkeintä on, että koira on aina yleisön ja tuomareiden puolella. On kiinnitettävä huomiota myös rintamasuuntaan ja katseen suuntaan. Tuomareita kohti kuljetaan keskilinjaa, kun taas tuomareista poispäin reunalinjaa. Olen tiedostamattani noudattanut tätä sääntöä. :) Sivuaskeleet taas tehdään poikittaislinjalla. Suuret liikkeet tehdään takana ja pienet edessä. Mitä pidempi ohjelma, sitä tärkeämpää on tilankäyttö. Kuitenkin, jos haluaa kiinnittää huomiota, tekee näistä perussäännöistä poikkeuksia. Nopeus ja korkeus kiinnittävät aina huomiota ja huomiohan halutaan koiraan. Koiran on oltava aina nopeampi kuin ohjaajan eli koira kulkee ulkokaarteessa. Ohjaajan ei kannata useasti nostella käsiään, mutta jos nostaa, on ne suunnattava sen jälkeen alas koiraan. Tärkeintä joka tapauksessa on kontakti ja ilo. Katsekontaktin puute antaa sellaisen vaikutelman, että yhteyttä koiran ja ohjaajan välillä ei ole.

Oli muuten ihana kuulla, että Attilakin opetti jotain temppua koiralleen kolme kuukautta ennenkuin se oppi tempun. Toiselle koiralleen hän on opettanut samaa temppua vuoden verran eikä se vieläkään ole sitä oppinut. Vaikka huipuilla tuo kaikki näyttää niin helpolta ja vaivattomalta, ei se sitä todellakaan ole. Kuten tässä:


perjantai 25. toukokuuta 2012

Raskaat ulkotreenit

Tänään oli toista kertaa agitreenit ulkokentällä. Rataa rakentaessamme jo puhuimme, että ihan kuin esteet painaisivat ulkona enemmän kuin sisällä. Teimme yhdestä radasta kolmea eri versiota, ja oli aikas rankkaa. Eihän rankka mitenkään huono juttu ole (paitsi kun on näin huono kuntokin), mutta jotenkin tuntuu tosiaan nuo ulkotreenit ihan erilaisilta kuin sisällä.


En nyt kyllä millään enää muista noita kaikkia ratoja kokonaan. Mutta jotain tuollaisia kuitenkin tehtiin. Muutamat kohdat olivat aika hankalia, varsinkin kun en voi jättää Peppiä yksinään A:n alastulolle, kun se ei jää sinne. A:n lisäksi pitäisi harjoitella kepeillä nopeutta. Katja kehotti minua juoksemaan Peppin edellä ja hyvin Peppi sen kesti. Mutta sitä täytyy vahvistaa enemmän ja enemmän. Keltaisella numeroidun radan alku oli aika hauska. Tein kutsulähdön putken takaa A:n vieressä. Hienosti se Peppi A:lle kiipesi. Keppikulmat olivat myös aika vaikeita, mutta kun itse olin menossa oikeaa keppiväliä kohti, niin sinne se Peppikin suuntasi. Ei meidän meno taaskaan mitenkää sujuvaa ollut, mutta yllättävän hyvin jotkut kohdat menivät. Toiset kohdat menivät taas aika huonosti. 

Olipa turha koko treenikertomus: "Jotain tollasta tehtiin ja sit välillä oli kivaa ja välillä ei..." Eli ilmeisen rankkaa siis oli treenaaminen ulkona auringonpaisteessa. :)

tiistai 22. toukokuuta 2012

Lämpimän päivän ilta

Tänään olisi ollut epikset ATT:llä, mutta en jaksanut lähteä. Ei kai sitä joka päivä (tai edes joka viikko) tarvitse kilpailla. ;) Iita ei onneksi vaikuttanut sunnuntaina yhtään kipeältä lauantain agilityrevittelyn jälkeen. Oma liikkumiseni sen sijaan oli vähän niin ja näin... Mutta tänään olimme siis vain pihalla.


Iita metsästi palloa...

... ja Peppi saalisti keppiä. Vaanimiset ja tapporavistelut mukaanlukien. ;)


Yhteinen juomahetki


Peppi on aika hassu. Iita on aina siellä missä mekin, kun taas Peppi jää pihalle usein yksikseen pitkäksikin aikaa. Se tykkää tutkia asioita tai sitten se vaan makoilee tai kieriskelee nurmikolla. Pitäisi itsekin osata ottaa Peppistä mallia ja nauttia rennosti kesän tulosta. :) 


sunnuntai 20. toukokuuta 2012

RTK1 + 2 x mölliagi 3. = hieno päivä

Mulla on maailman parhaimmat koirat! Ja Iita on vielä pikkaisen enemmän. <3

Lähdimme aamulla Espooseen metsästämään Iitalle kolmatta hyväksyttyä tulosta rallytokon alokasluokasta. Kaksi viikkoa sitten Tampereellahan se ei onnistunut, kun Iita heittäytyi joka pysähdyksessä maahan. Tampereella meidän ensimmäinen kisa kuitenkin onnistui hienosti. Se oli ulkokisa ja starttasimme heti toisena. Tämänpäiväinenkin kisa oli ulkona ja olimme lähtölistassa heti ensimmäisenä. Ennakkoasetelmat olivat siis hyvät. :) Päätin toimia samalla tavalla kuin kaksi viikkoa sitten. Kun olin ilmoittautunut, tein Iitan kanssa seuraamisia, eteentuloja ja niitä istumisia. En käyttänyt koko aikaa rataantutustumiseen, jotta ehdin vielä hiukan harjoitella Iitan kanssa ennen vuoroamme. Välillä Iita riekkui hihnan päässä ja välillä se oli hienosti kontaktissa. Istumiset saivat jännitykseni nousemaan, Iita meni maahan... Mutta sain kuitenkin pari onnistumista, kun kehuin sitä jo ennen pysähdystä, jatkoin kehumista ja johonkin väliin ujutin istu-käskyn erittäin rauhallisesti. Yritin pitää tämän mantran mielessä. Radalla ei onneksi ollut kuin kolme istumista, mutta sitäkin enemmän käännöksiä, jotka Iitan kanssa useimmiten onnistuvat.

Suoritusvuoromme ei alkanut kovin hyvin. Heti kehään mennessämme Iita tohkeissaan kaatoi Lähtö-kyltin... No, suorituksemmehan ei ollut vielä alkanut! :) Ajattelin, että tästä ei hyvä seuraa, mutta pakko oli yrittää keskittyä. Ja minä keskityin, melkein koko radan. Iitakin keskittyi! Meillä meni tosi hyvin, vain 3 virhepistettä. Jee! Tässä rata, virheet ja kommentit:


1. Hitaasti Tätä vähän pelkäsin etukäteen, kun olin melko varma, että Iita ponkaisee täysillä eteenpäin, kun lähdemme liikkeelle. Hyvin kuitenkin meni.
2. Normaali vauhti
3. Koira eteen, oikealta sivulle, istu Jee, se osaa istua!!! Istui eteen ja jopa ihan suoraan! Ja jeejee, se istui sivullekin!!!
4. Spiraali vasemmalle 1 virhepiste, koira estää tai häiritsee ohjaajaa. En kääntänyt ylävartaloani tarpeeksi ja pieni törmäyshän siitä tuli.
5. 360 asteen käännös oikeaan
6. Istu, kierrä koiran ympäri Kun pysähdyimme kyltille, tajusin, että jalkani tärisivät. Jännitin niin kovasti tätä kylttiä. Itse asiassa "tärisivät" on aika lievästi sanottu, väpättivät kuvaa ehkä paremmin. Mutta HUH, mantrani onnistui! Voi sitä riemun tunnetta... 
7. Käännös vasempaan ... joka kostautui heti seuraavalla kyltillä. En antanut Iitalle mitään vinkkiä, että olen kääntymässä vasempaan. Törmättiin. 1 virhepiste, koira estää tai häiritsee ohjaajaa. Ehkä ennemminkin toisinpäin.
8. 270 asteen käännös oikeaan 1 virhepiste, koskettaa tai nuuskii kylttiä. Tämä menee ihan Iitan piikkiin. ;) Se meni tutkimaan tarkemmin mitä kyltissä lukee.
9. Käännös oikeaan
10. 270 asteen käännös vasempaan
11. Liikkeestä maahan Ihanaa kun voi luottaa, että joku kyltti varmasti onnistuu tyylipuhtaasti. ;)
12. Pujottelu
13. Istu, istumisesta juosten Jännitystä loppuun saakka. Jipii, Iitaa OSAA istua! MAALI ja hyväksytty tulos!

Kokonaispisteet 97 ja tuomarin kommentti "oikein hienoa yhteistyötä". Ja se mitä mentiin hakemaan eli RTK1-koulutustunnus ja siirto avoimeen luokkaan. Sijoituksemme muuten oli 5, kun koirakoita oli 20.


Samalla kentällä järjestettiin myös agilityn möllikisat ja minulla oli Peppikin mukana. Menin ilmoittamaan Peppiä kisaan, kun sain päähäni, että olisi kiva palkita Iita hyvin tehdystä rallytokosta agilityllä. Ja niin ilmoitin myös Iitan. En tiedä mitä ajattelin, mutta saman tien iski katumus, kun Iita on ollut niin hyvässä kunnossa ja juuri oli hierontakin. Toisaalta ajattelin, että ei yksi pieni rata pahaa voi tehdä. Vaikka ei se rata niin pieni ollutkaan, A:kin mentiin kahteen kertaan.

Iitan kanssa tavoitteena ei ollut mikään muu kuin se, että Iitalla olisi kivaa. Silti oli aika haastavaa, kun en yhtään tiennyt mitä Iita mahtaa yli vuoden tauon jälkeen osata. Paremmin se osasi, mitä olisin ikinä voinut kuvitella. Ainoa virhe meillä tuli toisella A:lla, kun ohjasin huonosti. Siitä tuli kielto. Mutta muuten meni tosi hienosti. Lähtö onnistui kutsuna kolmannen esteen kohdalta. Iita haki esteet ihan mielettömän hyvin ja putket se haki tosi kaukaa. Hypyt olivat tosi upeita ja Iita jopa luki minua hienosti esteellä 15, kun suunta vaihtui hypyn jälkeen. Mahtavinta oli kuitenkin Iitan ilme. Se oli niin onnellinen. <3 Iitan silmät loistivat ja ihan kuin koko koira olisi hymyillyt. Pieni hieno agilitykoira, joka ei voi harrastaa agilityä.

Peppille otin kaksi ratakertaa, kun kuulemma tuloksista otettiin parempi huomioon. Ja rata kieltämättä näytti aika hankalalta Peppille. Eka kerralla otin kutsun pituuden kohdalta, kun en tiennyt miten sen tuon pituuden mieltää. A:n kontakteille Peppi ei pysähtynyt, mutta ei niistä virhettäkään tullut. Putkella 14 tuli kielto, kun stoppasin oman vauhtini äkisti. Hypyllä 16 tuli jostain syystä riman pudotus. Yhteensä siis 10 virhepistettä ja aika 32.78. Toisella kierroksella olisi pitänyt keskittyä A:n kontakteihin, jotka ovat meillä se ongelma, mutta en näköjään ollut tänään kovin järkevällä tuulella. Halusin sen sijaan testata kutsulähtöä vielä kauempaa ja koittaa parantaa aikaa. No, kutsulähtö onnistui muuten kolmannen esteen takaa paitsi että Peppi pudotti kolmannen esteen riman. Lisäksi meille tuli vielä 10 virhepistettä, en tiedä mutta luulen, että ne tulivat A:n alastulokontakteilta. Ei hyvä juttu. No, aika kyllä parani ja oli nyt 29.50. Yhteensä siis 15 virhepistettä.

Molempien agisuoritukset riittivät kolmanteen sijaan! Mutta mitä pitäisi päätellä siitä, että Iitan rata meni paremmin kuin Peppin? Helpoilla mölliradoilla voi pärjätä tuurilla ennemmin kuin taidolla? Tauko tekee hyvää? Medikoiraa on helpompi ohjata kuin maksikoiraa etenkin suorilla ja nopeilla radoilla? Vai kaikkia näitä? Vai ei mitään näistä, koska tämä oli vain yksittäinen kerta?




Oltiinkohan me kokonaan väärässä luokassa... Palkinnoksi nimittäin saatiin Junior-ruokaa. Aika hassua. 


torstai 17. toukokuuta 2012

Kiva ratatreeni

Tänään oli vuorossa kiva rata, jossa oli monta haastavaa kohtaa. Katja oli mukaellut sen viikonlopun Eva Lacnakovan koulutuksesta. Piti kyllä keskittyä kun tuota teki.

Kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa; tässä video, joten sanoja ei tarvita varmaan ollenkaan. No, jos nyt kuitenkin... Luulin, että Peppi jätti viimeisen keppivälin tekemättä, mutta menihän se eka kerralla ihan oikein.


Useimmiten meillä käy kuitenkin näin, kun minä unohdan itseni jonnekin väärään paikkaan.

maanantai 14. toukokuuta 2012

Keväthieronta

Tänään oli molemmilla koirilla hieronta. Iita oli kuulemma tosi hyvässä kunnossa, ainoastaan oikealla puolella lapa ja lanneselkä olivat hieman jumissa, mutta ne saatiin helposti hierottua auki. Hyvä niin, viime hieronnasta kun oli jo 4 kuukautta aikaa! Viime kerralla, kun edellisestä hieronnasta oli vain 2 kuukautta, Iita oli paljon enemmän jumissa. Ehkä tuo lämmin ilma sitten auttaa. Peppikin pääsi hierottavaksi ja Peppikin oli hyvässä kunnossa! Ainoastaan oli pientä pintakireyttä, ei edes mitään erityisiä ongelmakohtia. Tosi harvinaista kuulemma, kun on noin ahkerasti harrastavasta koirasta kyse. Mutta Peppillä on hyvä rakenne ja se liikkuu oikein sekä harrastaa monipuolisesti. En mitään ongelmia ollut kummassakaan kyllä huomannutkaan, mutta oli hienoa saada varmistus, että molemmat ovat noin hyvässä kunnossa. :)

Eilen oltiin poimimassa valkovuokkoja. Iita ja Peppi taisivat tosin poimia vain jotain ruohoja. ;)


torstai 10. toukokuuta 2012

Keskity!

Eilen oli TSAUn epikset. Olikin ihanaa, kun mölliluokka ja avoin luokka kisattiin vierekkäisillä kentillä samaan aikaan. Koko kisat oli ohi kahdessa tunnissa. Osallistuin Peppin kanssa molempiin luokkiin. Ensin oli möllit.

Puomin kontakti meni hyvin. Vähän tuo hyppykaarre 3-5 pelotti, mutta hyvin pysyin Peppin vierellä ja sain ohjattua sen putkelle. Putkesta tullessaan Peppi meinasi karata A:lle, mutta sain onneksi pelastettua tilanteen viime hetkellä. A:n alastulokontaktille Peppi pysähtyi nanosekunniksi, mutta lähti kuitenkin ennen kuin ehdin vapauttaa. Olin siihen varautunut, joten jatkettiin sitten vaan. Putken 11 sai suorittaa kummin päin vaan, minä ohjasin Peppin kauemmaisesta päästä, jolloin hypylle 12 tuli suora linja. Muistin vielä ohjata viimeisen hypynkin ja nollaratahan siitä tuli. Jee! Aika oli ihan hyvä (viidenneksi nopein) ja sijoituimme toiseksi!

Avoimen luokan radassa oli monta hankalaa kohtaa. Eniten minua etukäteen jännitti avoin keppikulma, puomin hankala alastulo ja loppusuoran neljä hyppyä. Miten kävikään? Juuri nämä menivät tosi hyvin, kun taas kuvittelemillani helpoimilla pätkillä oli suuria vaikeuksia.
Putosin kärryiltä heti alussa. Etenin pituuden vieressä liian pitkälle ja löysin itseni hypyn 3 toiselta puolelta. Hyvä minä... Peppi kiersi hypyn, mutta sain sen lopulta sitten heitettyä esteen yli. Siitä tuli siis kielto. Keinua meillä ei muistaakseni ole missään epiksissä ikinä ollut, mutta nyt oli sekin. Se meni liian vauhdikkaasti (eli Peppi ei todellakaan pysähtynyt alastulokontaktille), mutta virhettä siitä ei kuitenkaan tullut. Sitten olikin hyvä pätkä. Putkesta putkeen lähetys ja hyppy ennen keppejä meni vauhdikkaasti. Kepit eivät tuottaneet minkäänlaista vaikeutta. Peppi haki itse tosi hienosti oikean aloituskohdan. Hyvä pätkä jatkui A:lle asti. Sitten ei mennyt niin hyvin... A:n alastulokontakti meni taas mikrosekunnin pysähdyksen kautta läpijuoksuksi. Ohjasin Peppin tosi huonosti hypyille ja hypyn 13 Peppi kiersi. Siitä siis kielto. Olin päättänyt itse mennä puomin oikealta puolelta, mutta en ollut miettinyt, että esteen 14 jälkeen olisi pitänyt tehdä valssi. Yritin mennä sen takaaleikkauksen kanssa eikä siitä mitään tullut, kun olin puomilla tietysti ennen Peppiä. Törmäyshän siinä meinasi tulla, joten eipä Peppi sitten mennytkään puomille. Siitä siis kolmas kielto, eli radasta hylky. Puomin alastulo minua tosiaan jänskätti etukäteen, kun jouduin itse jäämään niin kauas puomista ja Peppistä. Jäin siis esteen 16 viereen. Mutta Peppi teki ihan loistavasti. Se pysähtyi alastulokontaktille ja odotti, kunnes kutsuin sen. Loppusuoralle olin ensin miettinyt takaaleikkausta esteiden 17 ja 18 väliin, mutta päätin kuitenkin mennä koko matkan oikealla puolella. Pelkäsin etten muista pitää omaa linjaani suorana, mutta onneksi muistin. Se meni tosi hienosti.

Tämä oli oikeasti tosi opettavainen rata. Kepeillä ja puomin alastulokontaktilla ei ollut oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin vain luottaa koiraan. Minä luotin ja Peppi oli täysin luottamuksen arvoinen. Pitäisi vain muistaa useamminkin luottaa siihen. Kyllähän Peppi osaa, jos minä en ole säheltämässä. Tärkeänä muistutuksena tuli myös se, että kun keskityn, vaikeatkin kohdat on täysin mahdollista suorittaa onnistuneesti. Kun en keskity, helpotkin kohdat epäonnistuvat. Pitäisi siis vaan jaksaa keskittyä jokaiseen kohtaan ja koko ajan.

Sama muistutus tuli tänään treeneissä, jotka muuten olivat ensimmäistä kertaa ulkona. Katjakin sanoi, että kun keskityn ja vaan päätän tehdä radan, Peppikin huomaa sen eikä hauku. Peppihän aina haukkuu, kun se ei tiedä, minne sen pitää mennä. Pari ensimmäistä kertaa meni kaahaukseksi, mutta sitten onnistui jo hyvin. Teimme lopuksi jokainen radan vielä uudelleen ja silloin päätin onnistua. Ja niinhän se onnistui, tosi hienosti ja sujuvasti.

Jatkossa ehdottomasti tärkeintä on, että minä keskityn. Tärkeää on myös, että minä luotan Peppiin, koska Peppi osaa. A:n ja keinun alastulokontaktit vaativat paljon vahvistusta. Nyt kun rupeaa kokonaisuus olemaan taas vähän hallinnassa, täytyy pikku hiljaa kiinnittää huomiota myös vauhtiin, etten turhaan hidasta Peppin vauhtia. (Aiemminhan Peppillä oli möllikisoissa aina nopein aika, vaikka meillä olisi ollut monia kieltojakin, mutta minä olen joutunut hidastamaan Peppiä, jotta homma pysyisi hallinnassa.) Nyt on pitkästä aikaa selkeä olo, miten tästä edetään. :)

lauantai 5. toukokuuta 2012

Sunnuntaikävely + maahanheittäytymisinto = RTK1 x 1 + HYL x 2

Kannattiko lähteä Tampereelle asti rallytokokisoihin? Otsikon yhtälön perusteella sanoisin, että ei. Molemmilla koirilla oli siis 2 kisaa, Peppi tarvitsi yhden hyväksytyn tuloksen luokkasiirtoon, Iita kaksi, kun se oli vasta ollutkin vaan yhdessä kisassa. Lähdin tuolta siis hakemaan neljää hyväksyttyä tulosta eli kahta RTK1-koulutustunnusta. Vaan miten kävi... Eka kisa meni molemmilta koirilta tosi hyvin, mutta toinen huonoakin huonommin. Käyn nyt tässä läpi kaikki kisat. Yleensä blogeissa ja muualla tunnutaan hehkutettavan vain menestyksiä, mutta ei kai kukaan aina pärjää... Eihän..? Sellainen olo kyllä joskus tulee, kun tuntuu, että joillakin ei ole epäonnistumisia lainkaan. Ehkä niistä ei sitten vaan kerrota julkisesti. No, minä kerron...

Ensimmäinen kisa oli ulkona, tuomarina oli Heidi Kaijanen (tosi mukavan tuntuinen) ja rata näytti tältä.
1. Liikkeestä maahan
2. Spiraali oikealle
3. Koira eteen, vasemmalta sivulle
4. 270 asteen käännös oikeaan
5. Koira eteen, 1 askel peruuttaen, istu, 2 askelta peruuttaen, istu, 3 askelta peruuttaen, istu
6. Askel oikealle
7. Käännös vasempaan
8. Pujottelu
9. Koira eteen, oikealta sivulle, istu
10. Täyskäännös oikeaan
11. Hitaasti

Peppi starttasi jo toisena, ja silloin jo hiukan tihutti vettä. Vähän pelkäsin, ettei Peppi kertakaikkiaan "pysty" menemään makaamaan märkään maahan, mutta harjoiteltaessa se kuitenkin ihan meni, vaikkakin hitaasti. Peppin virhepisteet:

1. Liikkeestä maahan: 10 virhepistettä, väärin suoritettu tehtävä
Peppihän ei mene ikinä maahan kyynärpäät edellä, vaan ennemminkin tasaisesti. Nyt se ilmeisesti meni sitten selkeämmin istumisen kautta.
2. Spiraali oikealle: 1 virhepiste, taluttimen kiristyminen
6. Askel oikealle: 1 virhepiste, puutteellinen yhteistyö
En olisi uskonut, että tästäkin tehtävästä voi saada virhepisteitä. ;) Peppi jatkoi suoraa linjaa, kun minä siirryin oikealle.
8. Pujottelu: 1 virhepiste, koira estää tai häiritsee ohjaajaa
Joku törmäys tässä taisi tulla.
11. Hitaasti: 1 virhepiste, ohjaajavirhe
Tämä tuli ilmeisesti siitä, kun minä hidastin vauhtia mutta Peppi ei.

Yhteensä 86 pistettä eli hyväksytty tulos, luokkasiirto ja RTK1-koulutustunnus. Sijoituksesta ei ole tietoa. Peppi seurasi ihmeen hyvin. Tai no ei seurannut vaan käveli mukana, mutta paremmin kuitenkin kuin pitkään aikaan.

Iitan vuoroa odotellessa rupesi satamaan kovemmin. Mietin mitä Iita mahtaa tykätä, kun reppana oli jo ihan märkä, kun meidän vuoro tuli, vaikka välillä tietysti käytiin sisällä hallissakin. No, Iitapa oli juuri sopivan skarppina. Virhepisteet:

3. Koira eteen, vasemmalta sivulle: 3 virhepistettä, tehtävän uusiminen
Iita jotenkin haahuili ja kiersi kyltin, tuli sivulle ja sitten vasta tuli eteen. Päätin siis uusia ja sitten meni niin kuin pitikin.
5. Koira eteen + peruutukset: 3 virhepistettä, tehtävän uusiminen ja 1 virhepiste, erittäin vino asento
Tämä tehtävä on Iitan kanssa aina aika painajaismainen. Nyt Iita heittäytyi maahan kahden peruutusaskeleen jälkeen. Ei yllättävää. Toisella kerralla teki muuten hyvin (huh), mutta eka eteentulo oli ihan vino.
7. Käännös vasempaan: 1 virhepiste, koira estää tai häiritsee ohjaajaa
9. Koira eteen, oikealta sivulle: 1 virhepiste, taluttimen kiristyminen
Takaakierrossa vedin hihnan kireälle, oma moka.
10. Täyskäännös oikeaan: 1 virhepiste, koskettaa tai nuuskii kylttiä
Iita meni tutkimaan kylttiä vähän tarkemmin. ;)

Yhteensä 90 pistettä ja tuomarilta kommentti "hieno suoritus". Tulihan noita virheitä, mutta minusta meni tosi hyvin. Oikeastaan tuon paremmin ei Iitan kanssa voi mennä. Iita keskittyi, piti kontaktin ja teki hyvin. Myös minä olin kartalla ja tajusin nuo uusimiset. Yhteistyö siis toimi. Olin tosi tyytyväinen ja fiilis oli loistava.  

Toinen kisa oli hallissa ja sitten jo kiiruhdinkin Peppin avoimen luokan rataantutustumiseen. Tajusin, etten ole mitään avoimen luokan liikkeitä Peppin kanssa edes harjoitellut, mutta päätin silti kokeilla.
 1. Liikkeestä maahan
2. Pujottelu edestakaisin
3. Istu, käännös oikeaan, askel, istu
4. 360 asteen käännös oikeaan
5. Koira eteen, 1 askel peruuttaen, istu, 2 askelta peruuttaen, istu, 3 askelta peruuttaen, istu
6. Istu, täyskäännös vasempaan, istu
7. Istu, seiso, kierrä koira
8. Käännös vasempaan
9. Hitaasti
10. Normaali vauhti
11. Houkutus (puinen noutokapula ja Oivariini-rasia)
12. Istu, käännös vasempaan, istu
13. Hyppy
14. 270 asteen käännös oikeaan
15. Spiraali vasemmalle

Minähän olin ilmoittautunut alokasluokkaan, joten meidät siirrettiin tähän avoimeen luokkaan ja minulle kerrottiin, että starttaisimme numerolla neljä. Ajattelin, että minulla on sitten hyvä aika hakea Peppi autosta ja se ehtii juuri sopivasti tottua halliin ennen omaa vuoroamme. Kun tulin autolta, minua tultiinkin jo pihalle vastaan ja minulle sanottiin, että me oltaisiinkin ensimmäisiä. Reilua! Syytä siirrolle ei ollut. Peppillä oli pasmat sekaisin hallista, minä kävin ihan kierroksilla ja tiesin jo radalle mennessäni, että mistään ei tulisi mitään. Myöhemmin harmitti, että miksi suostuin tai miksi en sitten vaan jättänyt menemättä koko rataa. Ei ollut Peppille reilua, kun en itsekään pystynyt keskittymään.

En saanut Peppiin minkäänlaista kontaktia. Se käveli hiukan edelläni kuten normaalilla hihnalenkillä. Kaikki liikkeet se kyllä teki, mutta tuosta seuraamattomuudesta aiheutui se, että ennen käännöksiä ja muita liikkeitä Peppi kaartoi takaisin luokseni tekemään ne. Ja koiran kuonohan ei saa osoittaa tulosuuntaan, joten niistä kaikista ylimääräisistä ympyröistä tuli väärin suoritettuja tehtäviä.

Liikkeestä maahanmeno katsottiin taas istumisen kautta tapahtuneeksi (10 virhepistettä). Pujottelun uusin (3 vp), kun Peppi kiersi heti ekan kartion väärältä puolelta. Muuten tehtävillä 2, 3, 5 ja 6 tuli puutteellista yhteistyötä ja muita vastaavia 1 ja 3 pisteen virheitä. Kyltillä 7 Peppi ei noussut seisomaan ennen kuin kumarruin sitä ohjaamaan, joten siitä tuli 3 virhepistettä. Tehtävillä 11, 12, 14 ja 15 tuli ylimääräisiä ympyröitä eli jokaisesta 10 virhepistettä. Olin tuossa vaiheessa jo heittänyt hanskat tiskiin, kun oikeasti kumpikaan meistä ei pystynyt pätkääkään keskittymään.

Yhteensä virhepisteitä siis huimat 66 eli kokonaispisteet 34. Hylätty. Todennäköisesti olisimme joka tapauksessa saaneet hylyn, mutta harmitti tosi paljon tuo kiirehtiminen. Olisin todella halunnut tehdä radan ajatuksella, mutta nyt tuosta suorituksesta ei ollut yhtään mitään hyötyä. En tiedä, kai kisajärjestäjä sitten vaan voi vaihtaa järjestystä noin vaan, mutta ei kyllä kivalta tuntunut. Olisi tietysti pitänyt vaan yrittää nollata tilanne, mutta eipä onnistunut.

Iitan toisen alokasluokan vuoro oli tuosta tunnin päästä, mutta en ollut vieläkään täysin pystynyt nollaamaan ajatuksiani. Ainakin se ekan kisan jälkeinen tosi hyvä fiilis oli kadonnut. Iitakin saattoi olla jo väsynyt tai jotain. Yli-innokas se ainakin oli ja siitähän ei hyvää seuraa. ;)
 1. Liikkeestä maahan
2. Pujottelu edestakaisin
3. 270 asteen käännös vasempaan
4. Istu, kierrä koiran ympäri
5. Koira eteen, 1 askel peruuttaen, istu, 2 askelta peruuttaen, istu, 3 askelta peruuttaen, istu
6. Vasen täyskäännös
7. Istu
8. Käännös vasempaan
9. Hitaasti
10. Normaali vauhti
11. Pujottelu
12. Koira eteen, vasemmalta sivulle
13. 270 asteen käännös oikeaan
14. Spiraali vasemmalle

Ja virhepisteet:
1. Liikkeestä maahan: 1 virhepiste, taluttimen kiristyminen
Iita ponkaisi heti lähdöstä täysillä eteenpäin, kunnes talutin otti vastaan. Itse en ollut ihan kartalla.
3. 270 asteen käännös vasempaan: 1 virhepiste, koira pois asennosta
Minusta tämä meni hyvin...
4. Istu, kierrä koiran ympäri: 2 x 3 virhepistettä, tehtävän uusiminen ja 10 virhepistettä, väärin suoritettu tehtävä
Huoh, tästä se alkoi. Iita innolla heittäytyi maahan... Kolme kertaa ja kaikki kerrat yhtä innokkaasti, eli käytin kaikki uusimismahdollisuudetkin jo tähän.
5. Koira eteen + peruutukset: 10 virhepistettä, väärin suoritettu tehtävä
Maahan heittäytymiset jatkuivat... Sitähän se "istu" tarkoittaa...
7. Istu: 10 virhepistettä, väärin suoritettu tehtävä
Istu, siis maahan. Miten tämän tehtävän voi mokata?
11. Pujottelu: 1 virhepiste, koira estää tai häiritsee ohjaajaa
Pientä törmäilyä
14. Spiraali vasemmalle: 10 virhepistettä, väärin suoritettu tehtävä
Mikäköhän juttu tässä oli? En tiedä. Kiersinköhän kartiot liian monta kertaa tai jotain. Ei Iita mielestäni ainakaan maahan tässä tehtävässä mennyt. Vai olisiko sittenkin..? Onhan sekin mahdollista. No, joka tapauksessa peli oli tässä kohtaa jo menetetty.

Virhepisteet yhteensä 49 eli kokonaispisteet 51. Voiko alokasluokassa edes saada noin vähän pisteitä!? Iita on ihan pöhkö. Tämä on Iitan kanssa juuri se ongelma. Jos sen innokkuuden saa kanavoitua oikein, sen suoritukset ovat tosi hyviä, mutta sitten kun kuulo ja ymmärrys ei toimi, se ei vaan toimi. Oli kuitenkin ihanaa, kun Iita oli maaliin tullessaan ihan intopiukeana ja ylpeänä, kun oli tehnyt niin hyvin. Eihän sen innosta voi olla muuta kuin tyytyväinen. Aina ei vaan voi onnistua. ;)

Iitan luokkasiirto jäi siis haaveeksi. Olin jo ajatellut, että saan tänään molemmat avoimeen luokkaan ja voin sitten joskus syksyllä miettiä seuraavia rallytokokisoja. Nyt minun on pakko ilmoittaa Iita johonkin alokasluokan kokeeseen vielä tämän kevään aikana. Niitä ei vaan kauheasti ole. Ehkä sitten Espooseen 19.5. Kalliiksi tulee tämänpäiväinen hylky. Peppillä ei ole asiaa avoimeen luokkaan ennenkuin saadaan seuraaminen kuntoon. Nuo liikkeethän eivät ole se ongelma.

Tässä vielä väsynyt diplomein palkittu collikka. En raaskinut herättää kuvaa varten. :)

perjantai 4. toukokuuta 2012

Tehotreenit

Torstain agilitytreenit oli tosi tehokkaat. Meitä oli vain 4 koirakkoa paikalla, joten jokainen ehti tehdä ihan riittävästi. Ensimmäisestä radasta en muista oikein mitään... Paitsi sen että Peppi leikki mäkihyppääjää ja teki ihan järkyttävän lentokeinun. Keinu ei yhtään ehtinyt painua alas, kun Peppillä oli niin kova vauhti, että se lensi sieltä ylhäältä hienossa kaaressa muutaman metrin päähän. Ei onneksi loukannut eikä varmaan edes huomannut mitään... sen verran oli tohkeissaan.

Toinen rata olikin kaksi rataa. Kaksi koirakkoa sai siis tehdä rinnakkain eri radoilla.
Ylemmässä radassa piti tehdä takaaleikkaus esteiden 8 ja 9 välillä. Se onnistuikin meiltä tosi hyvin! Katjakin sanoi, että se näytti tosi sujuvalta (jee!) ja ihan sellaiselta kuin sen pitikin näyttää. :) Tein takaaleikkauksen myös esteiden 7 ja 8 välillä ja sekin onnistui. Ja molemmat onnistuivat vieläpä monta kertaaa. Muutenkin meni tosi hyvin.

Alemmassa radassa harjoiteltiin sylikäännöksiä. Peppin kanssa en niitä ole tainnutkaan juuri tehdä. Sylkkärit ja takaakierrot ovat varmaan sellaiset asiat agilityssä, jotka Iita osaisi Peppiä paremmin. Ehkä siksi aina vaan kuvittelen, että Peppikin osaa ne. Ensin harjoittelin sylkkäriä ilman esteitä ja sitten matalilla esteillä. Molemmat hypyt tehtiin A:n puolelta ja toisella esteellä tehtiin sylkkäri, jonka sitten oli tarkoitus kääntää koira tulemaan hypyn jälkeen esteiden välistä. Ihan hyvin meni loppujen lopuksi, kun vaan ohjasin oikein. Nopeasti Peppi oppii. :) Lopulta teimme sitten normaalikorkeilla esteillä ja koko radan eli myös A:n ja putken. En tosin enää montaa kertaa jaksanut, kun oli jo niin paljon saanut juosta kahta aiempaa rataa. Peppikin oli saanut tehdä tarpeeksi, sen kieli oli ainakin metrin mittainen. :)

tiistai 1. toukokuuta 2012

Vappumarssi

Meidän vappukävely oli 11 kilometrin mittainen ja kesti 2 tuntia 20 minuuttia. :)

Ensin kävelimme tuttua metsätietä.

Maantien reunassa olevan rakennuksen kohdalla käännyimme maaseudulle päin.

Ihmettelimme hevosia.

Matka jatkui taas toista metsätietä.


Metsän jälkeen tuli avarampaa maisemaa...

...ja omenatarhoja.

Matka jatkui...

...ja jatkui.

Sitten kävelimme keskustaa päin...

...kunnes taas käännyimme hiekkatielle.

Ylitimme puron.


Oikaisimme pellon kautta...


...ja koirilla riitti vielä energiaa.

Ylitimme vielä rautatien ja sitten olimmekin taas pian kotona. :)