perjantai 27. huhtikuuta 2012

...ja aksaa

Tiistaina mentiin TSAUn epiksiin, ilmoittauduin sekä mölleihin että avoimeen. Peppi kävi vieraassa hallissa ihan kierroksilla, haukkui suu vaahdossa ja hyppi jopa yhtä miestä vasten. Tosi outoa, Peppi ei ikinä hypi ihmisiä vasten, varsinkaan vieraita! Kun meidän vuoro tuli, Peppi kuitenkin keskittyi hienosti. Halusin keskittyä sujuvaan etenemiseen, mutta kuten videosta näkyy, ei se ihan toteutunut. Toki huomaan silti paljon edistystä viime kuvaukseen verrattuna (josta on jo puoli vuotta!).
Peppi ei pysähytynyt A:n alastulokontaktille, mistä minulla meni pasmat hetkeksi sekaisin. Peppi oli menossa ihan oikeasta putken suusta sisään, mutta koska minä jäin seisomaan paikoilleni, tuli siitä sitten kielto (5 virhepistettä) ja Peppi päätti mennä putken toisesta päästä sisään. Siitä tuli hylkäävä virhe (10 virhepistettä) ja kun vaan vielä ohjasin putkea, Peppi meni toisen kerran väärästä päästä (toiset 10 virhepistettä). Sitten otettiin vähän rauhallisemmin uudestaan, että päästiin jatkamaan niinkuin piti. Yksi rimanpudotus tuli vielä (5 virhepistettä), joten lopputulos oli huimat 30 virhepistettä. Tavallaan ihan kivasti kuitenkin meni, enkä ihan hirveästi säheltänyt ja tehnyt äkkiliikkeitä. 


Avoimen luokan radasta minulla ei ole videota, mutta ratapiirros sentään.
Radassa oli aika monta jännitystä aiheuttavaa kohtaa. Ensimmäinen oli tuo kakkosesteeltä kolmoselle kaartaminen. Lähdin ilmeisesti kuitenkin sopivaan aikaan kolmosesteelle päin, koska Peppi ei karannut puomille tai tullut kakkosesteen ohi. Seiskan ja kasin väliin suunnittelemani valssi jännitti myös, mutta ehdin siihen hyvin. A:n alastulokontaktiin osasin nyt varautua paremmin ja vapautin Peppin jo ennakoiden. (Täytyy kyllä tuota kontaktia vahvistaa.) Hyppyjen 13-15 välistävetoja jännitin myös. Suurin osa teki päällejuoksuna, mutta minähän en sellaisia osaa. Välistävedot eivät menneet sujuvasti, mutta ilman virheitä kuitenkin. :) Kepitkit sujuivat hyvin ja kun Peppi meni putkeen nro 19, päähäni iski ajatus, että meillähän ei ole yhtään virheitä! Se pieni ajatuksen harhautuminen riitti, ja Peppi pudotti riman hypyllä nro 20. Toiseksi viimeisellä esteellä, vaikka olin rataantutustumisessakin nimenomaan ajatellut, että täytyy muistaa ohjata loppuun asti. Ihan turha virhe siis. :( Sen seurauksena sijoituksena oli 4. Ilman riman pudotusta olisimme kiilanneet maajoukkueohjaajan ja agilityvalion edelle kakkossijalle. ;) Mutta ei kannata jossitella eikä tosiaankaan verrata itseään Suomen tai jopa maailman huippuihin. Hienoa kuitenkin, että saa kisata sellaisia vastaan! Ja kiva verrata aikoja, jos tulokset joskus tulevat nettiin. Mahtaakohan virallisissa kisoissa 1. luokassa tuntua sitten helpolta, kun radat ovat varmasti helpompia eikä vastus noin kovaa? :) Ei kai, loppujen lopuksi itsestähän se onnistuminen on kiinni. Eikä omaa suoritusta kannattaisi ikinä verrata toisten suorituksiin vaan omiin aikaisempiin suorituksiin.

Torstain treeneissä radan idea oli pätkä hypyltä 6 putkelle 10. Vihreä viiva kuvaa linjaa, jota pitkin minun piti mennä. Mutta enenmmänhän se linjani taisi muistuttaa taas siksakkia. Hyppyä 8 ennen tuli takaaleikkaus kuten myös ennen hyppyä 9.

Ensin teimme radan kokonaisuudessaan ja sitten harjoittelimme pätkää 5-10. Lopulta tuntui, että Peppiä rupesi vähän jo kyllästyttämään ja kun viimeiseksi teimme taas koko radan, tuokin kohta meni tosi hyvin. :)

Viime viikolla minua ahdisti, kun en osaa ohjata, mutta ei ahdista enää. Agility on kaikesta huolimatta kivaa ja Peppi on hieno agilitykoira. 

Toksaa...

Maanantaina oli viimeinen tunti Tuija Seren tokokurssista. Ohjelmassa oli luoksetulo ja merkki sekä paikallamakuu.

Ensin jokainen teki luoksetulon kokeenomaisesti Tuijan toimiessa liikkeenohjaajana. Meillä meni ihan hyvin, Iita tuli reippaasti, mutta hiukan avustin käsimerkillä oikeaan paikkaan. Toinen kerta tehtiin samalla tavalla, mutta ei kutsuttukaan koiraa luokse, vaan mentiin palkkaamaan se paikallaanolosta.

Ylempien luokkien luoksetuloa ja merkkiä silmälläpitäen Tuija kehotti opettamaan esineen kierron. Harjoittelin Iitan kanssa liikkeestä seisomista siten, että lähetin Iitan kartion kiertoon ja pysäytin sen kartion kohdalle kaarteen jälkeen, kun se oli taas pääsemässä vauhtiin. Mehän ollaan tuota esineen kiertoa aika paljon tehty koiratanssissa. Tuijan mielestä näytti kuitenkin siltä, että tuo kiertäminen on vielä niin uusi liike Iitalle, että kannattaa tehdä paljon pelkkää kiertämistä ilman pysäytytstä. Jee. Eihän me ollakaan kuin vasta vuoden verran sitäkin liikettä tahkottu...

Viimeisenä oli paikallaanmakuu, joka me suoritettiin täysin kokeenomaisesti. Hyvin meni kuten aina. Hienoa, että joku asia on Iitalla varma ja sellainen, että tiedän sen onnistuvan joka kerta kaikissa tilanteissa.

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Agiahdistus

Olen ajatellut, että pian siirtyisin virallisiin agikisoihin. No, en ajattele enää. Minun pitää oppia ohjaamaan!

Keskiviikkona oli ATT:llä epikset. Ilmoittauduin sekä mölliluokkaan että avoimeen luokkaan. Mölleissä olikin tällä kertaa hyppyrata. Makseja oli peräti 47, joten tovin sai odotella omaa vuoroaan. Sain hyvin lähetettyä Peppin hypyltä 4 pimeään putkeen ja sitten spurttasin täysillä, jotta ehdin tekemään edestäleikkauksen ennen muuria. Ja mä ehdin! Olin siitä niin iloinen, että jäin varmaan hetkeksi hihkumaan sitä ja unohdin, että sellainen koirakin sieltä putkesta tosiaan tulee. Kieltoa meille ei muurista tullut, mutta jotain siinä sähellettiin. Koska hypyllä 10 piti olla aika lähellä vastassa, jottei Peppi mene sen sivusta, suunnittelin tekeväni pussin jälkeen takaaleikkauksen. Peppi tuli siis pussista ulos ennenkuin ehdin sinne, se taisi tehdä siinä jonkun piruetin ja samalla astui pussin päälle. Seurauksena hylkäävä virhe eli 10 virhepistettä. Jatkokaan ei oikein sujunut, kun olin jäljessä, joten esteelle 13 tuli kielto eli 5 virhepistettä. Loppu menikin kutakuinkin ok. Yhteisvirhepisteet siis 15 ja sijoitus 16. Peppin aika oli kuitenkin tosi hyvä, vaikka noita ylimääräisiä kiemuroita tuli tehtyä.

Avoimen luokan rata ei vaikuttanut kovin pahalta, mutta onnistuin senkin mokaamaan. Tein valssin kakkosesteen jälkeen, mutta ilmeisesti tein sen liian aikaisin ja/tai väärässä paikassa, sillä Peppi tuli esteen sivusta. Putken jälkeinen muuri ja takaakierto meni muuten ihan ok, paitsi että minun piti olla takaakierron jälkeen Peppin vasemmalla puolella, mutta löysinkin itseni oikealta puolelta. A:lta alastulessa aikomukseni oli olla siis "vetämässä" Peppiä vasemmanpuoleiseen putkensuuhun, mutta koska en ollut, niin väärästä päästähän se meni sisään. Hylky. Olisin tietysti voinut jättää sen alastulokontaktille odottamaan, että vaihdan puolta, mutta koska huomasin, ettei sillä ole aikomustakaan jäädä siihen, päätin vapauttaa sen kutakuinkin lennosta. Putken jälkeen A mentiin toiseen suuntaan ja Peppi olisi taas tullut vauhdilla läpi, mutta ehdin blokkaamaan Peppin tien menemällä seisomaan sen eteen. Takaakierto ja pyöritys menivät ihan hyvin, ehdin siinä jopa ihmettelemään, että miten ne nyt noin hyvin menivätkään ja taas meinasin unohtaa ohjata... Okserilla himmasin vauhtia ilmeisesti liian aikaisin, kun Peppi päätti, ettei sitä kuulukaan hypätä. Lopulta se sitten hyppäsi sen melkein tasajalkaa, mutta ei pudottanut rimaa. Kepit meni tosi hyvin ja puomilla hiljensin alastulokontaktille vauhtia niin, että sekin meni ihan oppikirjamaisesti. Huh, aika räpellystä oli. Ja taas se sama ongelma mikä minulla on aina eli sujuvuuden puute ja kiireen tuntu. Suomeksi sanottuna sähellys.

Torstaisissa treeneissä tehtiin kivaa rataa. Ekan putken jälkeen minun oli pakko ottaa Peppi vasemmalla kädellä vastaan ja sitten heittää se oikealla hypyn 4 yli. Se meni ihan hyvin. Esteellä 7 menin turhan pitkälle, kun minun olisi pitänyt odottaa, että Peppi tulee putkesta ulos ja vasta sitten lähteä liikkeelle, kääntyä ja molemmilla käsillä ohjata Peppi hypyn yli. Tätä sainkin treenata monta kertaa, mutta kun onnistuin, Peppi teki tosi tiukan käännöksen. Keppien jälkeen en ensin tehnyt valssia ja siitä huolimatta Peppi meni putken vasemmasta suusta sisään niinkuin pitikin. Harjoituksen vuoksi tein myös valssilla, mutta näköjään Peppi ei kauhean hyvin taas kestä sitä, että olen itse edellä. Välistävetokin tuotti taas hankaluuksia, mielestäni olen ne joskus osannut. Menin useimmiten turhan pitkälle ja liian lähelle toista estettä, kun olisin voinut jäädä ekan esteen kohdalle ohjaamaan Peppiä toiselle.

Nyt suunnitelmissa on osallistua kevään ja kesän aikana kaikkiin mahdollisiin möllikisoihin. Siis niihin, mihin kunakin päivänä huvittaa osallistua. :) Yritän harjoitella rauhallisuutta ja sujuvuutta. Kyllähän Peppi tietysti kisatilanteissa muutenkin on "herkempi" ja enemmän täpinöissään kuin treeneissä, mutta toki oma sähellykseni aiheuttaa siinä vielä enemmän kierrosten nousua. Peppi lukee ohjaustani tosi hyvin, mikä tietysti olisi tosi hyvä asia, jos vaan osaisin ohjata. Ja kun en osaa tai ole tarpeeksi nopea, Peppi "herkistyy" vielä enemmän.

Ai niin, Peppin häntäside oli pudonnut keskiviikkona päivän aikana. Peppi oli sitten varmaan nuollut häntäänsä ja repinyt ruven pois. Hyvin parantunut häntähaava ei näytäkään enää niin siistiltä. Ei haava onneksi ollut ruvennut vuotamaan, mutta hännänpää punoitti kovasti ja iho oli etenkin ihan hännän päästä vereslihalla.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Tocotoco

Nyt on tokoiltu! Sunnuntaina oli Shelttikerhon järjestämä Lentsu Välimäen koulutus ja tänään Tuija Seren tokokurssista toiseksi viimeinen kerta.

Sunnuntaina matkasin siis aamulla auringonpaisteessa Kupittaalle. Olikin ihana ilma eikä haitannut yhtään, vaikka unohdin hansikkaat kotiin. Lentsu Välimäestä tuli heti lempikouluttajani. Hänellä oli ihan mahtava asenne ja kokemus huokui kaikesta mitä hän sanoi. Olimme jokainen saaneet miettiä etukäteen pari-kolme asiaa, joita halusimme käsiteltävän. Ensimmäinen asia ei minulla ollut mikään konkreettinen vaan se, kun en tiedä milloin Iita osaa jonkun asian, että voin sen siltä vaatia. Kun se ei tee jotain, en tiedä, eikö se osaa, eikö se halua vai kokeileeko se muuten vaan, että voisiko helpommallakin päästä. Havainnollistin tätä seuraamisella. No, Iitahan seurasi nyt tietenkin tosi hyvin. ;) Mutta, joka tapauksessa Lentsu näki sen, että minä teen kaiken työn. Hän sanoi, että minä en luota Iitaan, vaan pidän siihen koko ajan kontaktia, vaikka sen pitäisi pitää kontaktia minuun. Minun pitäisi myös Iitan antaa tarjota juttuja, jotta se saa enemmän itsevarmuutta ja kokee tekemisen mielekkääksi.



Kuvat Sirpa Saari

Toiseksi halusin vinkkejä liikkeestä seisomisen opettamiseen. Lentsu oli takapalkan kannalla ja kokeilimme sitä. Iita tuntui tajuavan jutun. Kolmatta asiaa en oikeastaan ollut edes miettinyt, mutta yksi ryhmäläinen kokeili noutamisen alkeita, joten minäkin ajattelin kokeilla samaa. Sain puisen tunnarikapulan, jolla leikitin Iitaa. Sitten heitin kapulan ja kun Iita osoitti kiinnostusta kapulaa kohtaa, sitä kehuttiin kovasti. Ei kovinkaan montaa toistoa tarvittu, kun Iita otti kapulan hetkeksi suuhunsa. En olisi ikinä uskonut! Minun pitää sitten jatkaa hommaa niin, että kun Iita ottaa kapulan, lähden itse toiseen suuntaan ja palkkaan koiran. Ei haittaa, vaikka se pudottaisi kapulan heti. Pikku hiljaa koira pitää kapulaa kuulemma aina kauemmin suussaan. Kun koira oppii ottamaan kapulan suuhunsa, kapulan voi pudottaa perusasennossa koiran eteen ja pyytää sitä nostamaan kapulan. Ja sitten nouto onkin jo kutakuinkin valmis. Kuulostaa tosi helpolta, mutta tietenkin aikaavievältä. Lentsu esitti asian niin vakuuttavasti, että minäkin jopa uskoin, että jokainen koria voisi noudon oppia. :) Iitahan tuo meille aina leluja heitettäväksi ja Lentsu kehotti vahvistamaan tätä, vaikka se tapahtuukin koiran aloitteesta. Itse voi sitten päättää, milloin toiminta loppuu.



Tänään tokotunnilla harjoittelimme hyppyä sekä käsittelimme kaukokäskyjä. Iita hyppää hyvin käskystä, mutta ongelma on se pysähtyminen esteen toisella puolella. Hypyn jälkeen (tai jopa aikana) täytyy antaa pysähtymiskäsky ja kun koira pysähtyy, heitetään nami ja vapautetaan koira. Iita kääntyy hypyn jälkeen tosi nopeasti kiertämään estettä, joten minun piti olla tosi ripeä. Saatiin monta tosi hyvää toistoa, mutta koska Iita helposti kiertää minusta katsoen esteen oikealta puolelta takaisin, pitää minun heittää palkka vasemmalle ja kauemmas esteestä Iitan taakse. Tuija kehotti harjoittelemaan myös pelkästään liikkeen loppuosaa eli pysähtymistä ilman hyppyä ja sitä, että itse kiertää esteen toiselle puolelle ja sieltä takaisin koiran viereen. Hyvin onnistui! Odotellessa harjoittelin muutenkin liikkeestä seisomista, nyt heittopalkalla, ja tuntuu, että Iita olisi saanut jonkinlaisen valaistumisen asian suhteen. Minä sen sijaan olen saanut jonkinlaisen valaistumisen kehumisen suhteen ja se näkyi Iitassakin heti. Iita heilutti häntää koko tunnin ja oli tosi skarppina, ei käynyt ollenkaan kierroksilla. No, ehkä lauantain kisamatkalla ja eilisellä 3,5 tunnin tokorupeamalla oli myös jotain osuutta asiaan. ;) Lopuksi kuulimme vinkkejä kaukoliikkeisiin. Pitää kiinnittää huomiota käsimerkkeihin, ettei esim. istu-käskyn merkistä kättä laskiessaan vahingossa anna maahan-käskyn käsimerkkiä. Ensimmäisen kaukokäskyn saa kuulemma antaa kolmeen kertaan (en tiennyt tätä) ja muutkin käskyt voi antaa kahteen kertaan, jokaisesta käskyn toistosta vähennetään yksi piste. Tärkein oli kai se, että kaukokäskyissä pitää edetä tosi hitaasti eli välimatkaa lisätään pikku hiljaa, ettei koira vahingossakaan opi siirtymään eteenpäin. (Iita on tosin sen jo oppinut.) Palkka joko heittopalkka koiran taakse tai takapalkka.

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Maan alta voittoon

Tänään oli sitten koiratanssikisat Lempäälässä. Siis ne, joihin vielä keskiviikkoyöllä arvuuttelin freestylen musiikkia. Tajusin vasta kisojen jälkeen, että nämä olivat minun ja Iitan vasta toiset viralliset freestylekisat ja ensimmäiset viralliset HTM-kisat. Freestyle meni melkeinpä niin pieleen kuin Iitan kanssa voi mennä ja olisin halunnut vajota maan alle... HTM-kisassa sen sijaan saimme ihan hyvät pisteet ja voitimme alokasluokan, jossa oli kokonaista kaksi kilpailijaa. :)

Starttasimme freestyle-kisaan alokasluokan viimeisinä. En kauheasti katsonut toisten esityksiä, vaan yritin keskittyä omaan suoritukseen. Sen verran tietysti olin kuitenkin kurkkinut, että kaikilla näytti menevän tosi hyvin. Kun menimme kehään ja yritin jättää Iitan aloitusasentoon eli istumaan selkä siihen suuntaan, josta kehään tulimme, huomasin, että eipä onnistu. Iita oli huomannut, että namit jäivät kehän ulkopuolelle ja halusi mennä tai ainakin katsoa sinne. Lopulta se istui hiukan vinoon. Siinä vaiheessa minulla oli kuitenkin vielä vähän toiveikas olo, mutta kun musiikki alkoi ja Iitan piti tehdä ensimmäinen liike, valkeni minulle, että hommasta ei tule mitään. Iita jätti tekemättä juttuja, mutta sitten samalla se kuitenkin muisti mikä liike tulee minkäkin jälkeen eikä tehnyt seuraavaa ennen kuin oli tehnyt sen edellisen. Joten kun jäätiin heti musiikissa jälkeen, oltiin sitä aika lailla koko ajan. Alussa esim. pujottelun sijaan Iita kiersi minut (yllätys), mutta sitten se kuitenkin muisti, että piti tehdä neljä pujottelua. Vaikka yritin siirtyä kahden pujottelun jälkeen seuraavaan liikkeeseen, Iita vaan jatkoi kunnes oli tehnyt ne neljä. Viisas ja hyvämuistinen koira. ;) Olisi vaan heti tehnyt oikein, niin oltaisiin pysytty musiikissakin. :) No, kyllähän niitä virheitä ja tekemättäjättämisiä käytännössä tuli koko ajan ja koko ohjema oli aika räpellystä. Ohjelman jälkeen mieleni todella teki hautautua maan alle.

Tästä esityksestä en sattuneesta syystä viitsi julkaista videota, vaikka täytyy kyllä sanoa, että ei meidän suoritus sentään näyttänyt NIIN pahalta miltä se tuntui. Tuomareiden pisteet ja kommentit kuitenkin:

Heli Nousiainen: Pieni vinkuminen häiritsi. Koira hieman hermoili eikä ottanut vastaan kaikkia käskyjä. Tekninen laatu 41+39=80, taiteellinen vaikutelma 40+39=79, yhteensä 159 p.
Johanna Saariluoma: Herkkä ohjelma. Koira vaikutti alussa jännittyneeltä eikä tehnyt aivan kaikkea. Tekninen laatu 36+37=73, taiteellinen vaikutelma 36+39=75, yhteensä 148 p.
Mari Väänänen: Nyt ei oikein sujunut. Koira vaikutti hieman ahdistuneelta eikä liikkeet näin ollen sujuneet. Reippaammat seuraamiset näyttivät hyvältä. Ohjaaja liikkuu kauniisti. Tekninen laatu 34+34=68, taiteellinen vaikutelma 35+35=70, yhteensä 138 p.

Yhteispisteet 73,67/74,67/148,33, sijoitus 5/7

Heh, "nyt ei oikein sujunut". :) Melkoinen hajonta tuomareiden pisteissä: 21 p. Huvittavinta tässä joka tapauksessa on se, että joulukuussa Messarissa, kun kilpailimme tällä samalla ohjelmalla ja onnistuimme mielestäni hyvin, saimme pisteitä vähemmän (147,66).

HTM-kisaa odotellessa oli aika häviäjäfiilis. Harjoittelin Iitan kanssa hiukan positioita ja vaihtoja, ja Iita teki tosi hyvin. Tosin teki se freestylen harjoittelutkin hyvin, joten odotukseni eivät olleet kuitenkaan kovin korkealla. Nyt päätin kuitenkin tehdä kehään menon toisin, niin, että jätin hihnan ja namipussin jo "leiripaikkaamme". Otin pari pientä namipalaa käteeni odottelun ajaksi. En tiedä auttoiko se vai mikä, mutta Iita sentään oli samalla kartalla kanssani ja ohjelma sujui, vaikka virheitäkin toki tuli. Lopun edessä-positon sivuaskeleet eivät taaskaan onnistuneet, mutta kun huomasin sen, yritin nopeasti pelastaa tilanteen ja vaihdoin seuraamiseen.


Tuomareiden pisteet ja kommentit:

Heli Nousiainen: Positiot oli löydettävissä ja "freestyle"-liikkeitä oli ripoteltu oikeisiin paikkoihin. Tekninen laatu 41+40=81, taiteellinen vaikutelma 42+40=82, yhteensä 163 p.
Johanna Saariluoma: Kaunis, rauhallinen ohjelma, joka oli hyvin sopiva koirakolle. Etu-positio vielä levällään, muissa jo paljon suuntiakin. Tekninen laatu 41+39=80, taiteellinen vaikutelma 41+42=83, yhteensä 163 p.
Mari Väänänen: Kaunis rauhallinen koreografia. Vasemmalla seuratessa hyviä liikkeitä, samoin alla ollessa. Koira ei ihan koko aikaa ollut sen näköinen, että sillä olisi ollut mukavaa. Tekninen laatu 40+35=75, taiteellinen vaikutelma 38+39=77, yhteensä 152 p.

Yhteispisteet 78,67/80,67/159,33, sijoitus 1/2

Tiukka kaksintaistelu meillä kyllä oli, sillä toiseksi tullut sai vain 0,66 pistettä vähemmän. Heli Nousiainen ja Johanna Saariluoma olisivat antaneet meille kuman! Mutta tekniikkaa jäi nyt puuttumaan sen verran, ettei sitä tullut. Toki en kumaa tuolla esityksellä odottanutkaan, mutta yllättävän lähellä se kuitenkin oli. On kuitenkin kiva tietää, että ehkä meilläkin on kumaan joskus mahdollisuus! :)

Oli kiva lähteä kotimatkalle, kun kaikki matkakaverit olivat päässeet palkintopallille. Tiina ja Sani sijoittuivat freestylen avoimessa luokassa toiseksi ja Joanna ja Gaia kolmanneksi.

Kotona otettiin pakollinen poseerauskuva. Jee, meidän toinen pokaali! Palkintoja olikin paljon, mutta Iita ei taaskaan noista ruokapalkinnoista pääse nauttimaan. No, se saa sitten jotain parempaa. ;)

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Vauhtia ja pimeä keppikulma

Eilisessä agitreeneissä meitä oli vain kolme paikalla. Jokainen saikin paljon aikaa radalla. Ensimmäisellä radalla haettiin vauhtia ja sitä todella saatiin. Katja taas muistutteli, että vaikka pitää juosta vauhdilla, ei minulla silti ole mihinkään kiire. Minulla kun on taipumus aina hätäillä... Mutta ihmeen hyvin meni, eli olen minä tuossakin edistynyt. Peppi irtosi hyvin putkelle ja muutenkin luki tosi hyvin ohjauksiani. Toisella radalla harjoiteltiin pimeää keppikulmaa. Peppi teki joka kerta oikein, vaikka vaikeusastetta nostettiin lisäämällä vauhtia edeltävillä esteillä ja lähettämällä kepeille kauempaa. Peppillä olisi ollut oiva mahdollisuus oikaista, mutta minä luotin, että se tekee oikein ja kyllähän se kepit alusta asti suoritti.

Olen mietiskellyt, että starttaisimme virallisissa kisoissa nyt huhtikuussa, koska silloin on ATT:n viimeiset viralliset kisat ennen kesää. Eilen tulikin sitten esille, että elokuussa on ATT:n seuranmestaruuskilpailut ja jos emme olisi silloin vielä startanneet virallisissa, voisimme osallistua siinä mölliluokkaan. Aika houkutteleva ajatus. ;) Kesällä en kuitenkaan aio kilpailla, joten ehkä jätänkin meidän viralliset startit syksyyn ja hion vielä kontaktien alastulojakin siinä samalla.

torstai 12. huhtikuuta 2012

Resultat sju rätt är...

Koiratanssimusiikin lottoarvota on suoritettu. Eilen piti ilmoittaa musiikki järjestäjälle, mutta en ihan eilisen aikana saanut sitä ilmoitettua, vaan meni tunnin tämän päivän puolelle. Kello oli 01.02, ennenkuin sain painettua "lähetä"-nappia. On se vaikeaa. Menin nyt ihan intuitiolla ja intuitio oli kappaleen "Kukaan ei koskaan" puolella. Ei vaan ole viime aikoina ollut sellainen Nordman-hyppelyolo. Nyt pitäisi ehkä vielä harjoitella koreografia edes kerran läpi. Olen taas ihan yltiöhyvin valmistautunut... Toisaalta eipä se hyvin valmistautuminenkaan ole ikinä mitään taannut.

Kaiken tämän arvonnan jälkeen tänään tuli sähköpostiin osallistujalista. Ja kappas, meitä ei ollut freestylessä ollenkaan. En tiedä olisiko viimeistään tässä vaiheessa pitänyt tajuta vinkki ja jättää kisa väliin, mutta tokihan minä heti vastasin tähän sähköpostiin, että mihis meidät on unohdettu. Meidät tietenkin lisättiin listalle ja nyt siis starttaamme FS ALO -luokan viimeisenä eli seitsemäntenä.

HTM-ohjelmaamme harjoittelin viimeksi eilen. Ja vaihteeksi meni tosi hyvin! Enkä edes toteuttanut suunnittelemiani helpotuksia. Tein jopa kerran koko ohjelman ilman välipalkkaa ja nameja kädessä. Ei mitään moittimista! Menisipä samalla tavalla kisoissa.

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Koiratanssikisat lähenee - unet vähenee

Taas on näköjään unettomia öitä tiedossa, kun koiratanssikisat lähestyvät. ;) Sain viime yönä kuningasajatuksen, että jos tekisinkin Iitan kanssa sen meidän vanhan freestyle-ohjelman lauantaina Lempäälän kisoissa. Huomasin nimittäin, että Lempäälässä ei ole yhtäkään samaa tuomaria kuin oli joulukuussa messarissa, joten olisi kiva saada toinenkin mielipide. Ja totuus on, etten vieläkään osaa meidän Nordman-hyppelyohjelmaa enkä ole sitä harjoitellut. Sen vanhan ohjelman ainakin Iita osaa ulkoa. :) Tosin voisin sitä hiukan kyllä muokata, ellei Iita sitten mene siitä ihan sekaisin. Huomenna on viimeinen päivä, kun voi ilmoittaa musiikin, joten päätös pitäisi tehdä pian.

HTM-ohjelma minua huolettaa. Tajusin, että Iita osaa oikeasti vain yhden position. Iita vaan kulkee mukanani ja arvuuttelee missä sen pitäisi milloinkin olla. Kun kävelen normaalisti eteenpäin, Iita kulkee mukanani vasemmalla puolella. Ei siis seuraa. Kun otan laukka-askeleita oikealle, Iita laukkaa poikittain edessäni. Välillä se kyllä osaa tulla pelkästä käskystä edessä-positioon, mutta nyt tällä hetkellä sillä ei taas ole hajuakaan, mitä sellainen käsky tarkoittaa. Edessä? Ikinä kuullutkaan. Ainoa positio, jonka se siis osaa, on väli. Ja senkin se osaa varmaan ainoastaan sen takia, että minä olen silloin haara-asennossa. Täytynee siis helpottaa meidän ohjelmaa. Vaikka eipä siinä paljoa enää helpotettavaa ole...

Mä en vaan ymmärrä tuota koiraa. Jos mulla on nami kädessä, se seisoo vaikka päällään, mutta ei keskity mihinkään muuhun kuin siihen namiin. Eli ei kuuntele eikä itse varmaan edes tiedostaisi seisovansa päällään. Jos mulla ei ole namia, mitäpä hänen sitten kannattaisi tehdä. No ei mitään tietenkään. Jos mulla on namit jossain vieressä ja yritän saada Iitan tekemään jotain tuttua juttua, jotta voisin sitten ottaa namin siitä puolen metrin päästä ja palkata, ei mistään tule mitään. Iita vaan koittaa hypnotisoida namit tulemaan luokseen ja korvia sillä ei tuolloin ole ollenkaan. Ruokapalkka on liian iso häiriö. Kirjoitin aiemmin, että testasin ruokakupilla, osaako Iita oikeasti istu-maa-seiso-käskyt ja hyvin osasi. Mutta koitapa tehdä sama niin, että ruokakuppi onkin jossain muualla kuin Iitan edessä. Ei onnistu. Eilen koitin väli-käskyä ruokakupilla. Koira pyörii pyörii ja pyörii, mutta ei vaan osu jalkojeni väliin. Sitten tajusin tuon, että mä olin väärin päin. Heti kun käännyin niin, että Iita jalkojeni väliin tullessaan oli kuono ruokakuppia päin, homma onnistui. Kai tuo ihan normaalia on tiettyyn rajaan asti, mutta kun oikeasti Iitalle ollaan esimerkiksi istu-käsky luonnollisesti opetettu jo pikkupentuna, ja usein sekin on sille ihan ylivoimaisen vaikea. Jos meillä ei olisi Peppiä (jonka luokittelen normaaliksi koiraksi :)), ajattelisin, että olen tosi surkea koirankouluttaja. Nyt olen vaan huono. ;)

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Häntäkuulumisia

Häntä paranee hitaasti mutta varmasti. Yhtenä päivänä side lähti irti ja Peppi oli heti nuolemassa häntäänsä, eli sidettä pidetään niin kauan, että haava on kokonaan parantunut. Siteen Peppi kuitenkin antaa olla rauhassa, kertaakaan ei ole edes koskenut siihen.

Mielestäni haava on ihan hyvin parantunut. Kun tikit oli poistettu, se vuosi ihan hiukan seuraavina päivinä, mutta sen jälkeen side on ollut ihan puhdas. Paksu rupi hännässä kyllä on, mutta se lähtee sitten, kun sen aika on. (Tuo kuva on kyllä hieman epätarkka, näyttää ihan siltä kuin hännässä olisi hometta. :o No ei ole! Ehkä hieman vanua jäi siteestä, mutta oikeasti häntä näyttää tosi siistiltä.)


Siteen laitto sujuu minultakin jo rutiinilla. Ensimmäisen siderullan loputtua ostin toisen tuollaista katu-uskottavampaa kuosia. ;)



Kevään löytöjä - pallo



perjantai 6. huhtikuuta 2012

Erottelua

Maanantain tokotunnilla ensimmäisenä aiheena oli liikkeestä maahanmeno, jonka tein Iitan kanssa heti koemuotoisena. Iita meni maahan, mutta aika hitaasti. Tuija sanoikin, että Iita ei ihan vielä kestä täyttä vauhtiani eli minun täytyy hiukan hidastaa. Hän kehotti harjoittelemaan liikkeestä maahanmenoa (ja myös istumista ja seisomista) leikittämällä Iitaa ja palkkaamalla nopeasti ja usein. Teinkin tätä odotellessa ja taas huomasin, ettei Iita yhtään kuuntele käskyjäni. Useimmiten se tarjosi maahanmenoa. Tuija sanoi, että koiran täytyy jo ensimmäisestä tavusta tunnistaa käsky, ja kysyi eroavatko käskyni tarpeeksi toisistaan. Istu on iss(tu), seiso on seiso ja maahan on maa. Nyt tällä viikolla olen kiinnittänyt asiaan enemmän huomiota ja olen ennen ruokakupin antoa tehnyt seiso-istu-maa-harjoituksia. Hyvin on sujunut, mutta toisaalta Iita aina ruokakupilla kuuntelee paremmin. Eli johtuisiko valikoiva kuulo kuitenkin motivaation puutteesta..?

Toisena aiheena oli tunnistusnouto, jota en ole ikinä tehnyt. Noutokapulaa pidettiin ensin kädessä, jotta siihen tarttuisi oma haju. Meillä jokaisella oli muutama muoviruukku, joista yhteen kapula sitten koiran näkemättä laitettiin. Koiran annettiin haistaa omaa kättä, annettiin käsky ja mentiin sen kanssa yhdessä ruukuille. Kun koira löysi kapulan, kehuttiin kovasti. Iita kyllä löysi kapulan, kun oli kaatanut kaikki ruukut, mutta ei se koko hommasta mitään ymmärtänyt. Ruukkujen kaataminen vaan oli hauskaa. Idea noissa ruukuissa oli se, ettei koira voi käyttää näköaistiaan. Toinen vaihtoehto olisi harjoitella pimeässä huoneessa tai ruohikossa, josta kapula ei näy.

Torstain agilitytreeneissä oli tosi vaikea rata. Tässä hieno Paintillä tehty ratapiirros. ;)

Vaikeimmaksi kohdaksi oli tarkoitettu esteet 5-7, mutta kyllähän tuossa muitakin vaikeita kohtia riitti. :) Ensin oli esteen 2 pakkovalssi, joka ei heti onnistunut. Seuraava ongelmakohta oli putki eli este numero 4, kun Peppi halusi mennä puomille. Ohjauksen piti olla tosi tarkka ja putki oli pakko mennä varmistamaan perille saakka. Tästä taas aiheutui se, etten ehtinyt esteelle numero 5 niin kuin olin ajatellut. Eli Peppi oli pakko lähettää takaakiertoon esteen oikealta puolelta (eli ratapiirroksessa esteen 5 yläpuolelta), josta taas seurauksena oli se, että minun piti kääntyä takaakierron aikana niin, että alastullessaan Peppi oli oikealla puolellani. Siitä lähetys takaakiertoon esteelle 6, jonka aikana taas puolen vaihto ja Peppin piti olla esteeltä tullessaan vasemmalla puolellani. Vaikeaa. Minä unohdin katsoa koiraa ja muutenkin sähelsin. Peppi kyllä taas teki juuri niinkuin ohjasin. Katja sanoi, että kiirehdin ihan turhaan, sujuvasti vaan eteenpäin. Niin, se sujuvuus vaan on perinteisesti juuri se minun kompastuskiveni. Kohtaa 5-7 sain aika monta kertaa tahkoa, mutta kyllä se lopulta onnistui. Tosin ei ne vaikeat kohdat siihen päättyneet. A:lta piti saada koira taas putkeen eikä puomille ja se taas vaati sen, että Peppi jäi odottamaan alastulokontaktille siksi aikaa, että minä ehdin mennä tarpeeksi putkelle. Pari kertaa Peppi lähti liian aikaisin. Paljon on taas harjoiteltavia asioita, mutta etenkin tuo putki/puomi-erottelu nousi esiin. Joka tapauksessa toisella ratakierroksella homma sujui jo paljon paremmin. :)

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Rankka päivä

Pikku hiljaa rupean toipumaan lauantaisesta. Oli sen verran kaikkea Tahtitassujen avoimiin SM-kisoihin liittyvää puuhaa perjantaista lähtien ja läpi lauantain, että en edes oikein muista, että myös kisasin, ja vieläpä kahdesti.

Pakkasin loputkin palkinnot ja buffet-tavarat autoon lauantaina aamulla. Onneksi on pieni koira, että sekin mahtui kyytiin. ;)


Hallille saavuin klo 10 ja olikin kiva huomata, että siellä oli agilitytreenit täydessä käynnissä ja että ne kestäisivät klo 12 asti. Eli siihen asti kun meillä oli määrä alkaa kisat! Onneksi hallin pääty oli vapaana ja saimme roudattua kaikki tavarat sinne. Tuntia aiemmin saimme hieman enemmän tilaa käyttöömme ja sain laitella buffet-pöytää kuntoon ja asettaa palkinnot esille. Otin ilmoittautumisia vastaan ja Iitankin ehdin viemään pikaisesti ulos hiukan ennen kuin kisojen aikataulun mukaan piti alkaa. Jossain vaiheessa, kun agitreenit loppuivat, jotkut ripeästi rakensivat kehän. Ja sitten kisat saattoivat alkaa, oltiinkohan vajaa puoli tuntia aikataulusta myöhässä. Oli kyllä stressaava tuo aamupäivä.

Minä jouduin vielä kuuluttamaan ensimmäiset kilpailijat, kun kukaan muu ei suostunut. Se olikin sitten eka kerta kun puhuin mikrofoniin. :o Jossain välissä sitten itsekin kisasin. Ensin oli freestyle. Aika haipakkaa oli ollut, koska tajusin vasta edellisenä iltana, että enhän minä möllikisojen jälkeen ollut yhtään harjoitellut meidän ohjelmaa. Kaivoin siis muistilapun taas esiin ja tein muutamia juttuja Iitan kanssa, jotta se ei olisi ollut ihan ulkona monen tunnin häkissä odottelun jälkeen. Juuri ennen kehään menoa tein vielä pyörähdyksiä ja muita innostavia juttuja, mutta siitä oli vain se "hyöty", että Iita huomasi minun jättävän namipussin kehän reunalle. Iitan keskittymiskyky oli aika olematon ja varmaan yhtä paljon jäi tekemättä kuin kaksi viikkoa sitten möllikisoissa. Tosin nyt esityksemme ei ollut edes millään lailla sujuva. Jälleen peruutus jäi kokonaan tekemättä ja kaikki muutkin liikkeet, joita Iita ei tehnyt, se korvasi kiertämällä minun ympäri. Ihan vakio.


Kuvat Sirpa Saari

Tuomareiden pisteet ja kommentit:
Johanna Saariluoma: Herttainen ohjelma, jossa osa jäi toteutumatta. 69/68/137p
Hannele Parviainen: Joku edes yksi selkeästi esille tuleva elementti olisi ollut kiva, jolloin ohjelma ei jäisi niin tavanomaiseksi. 74/75/149p
Salla Haavisto: Hyväntuulinen koirakolle sopiva ohjelma! 79/80/159p
Yhteensä 74/74,33/148,33p, sijoitus 10/15

Pisteet eivät ole mielestäni huonot, kun ajattelee, että arvosteluasteikkona oli AVO- tai AVO+-luokan asteikko. Oli sen verran kuitenkin hajontaa (22 pistettä!) tuomareiden pisteissä, joten oli pakko katsoa, miten kukin tuomari olisi meidät sijoittanut. JS olisi antanut meille sijan 12, HP sijan 10, mutta SH olisi sijoittanut meidät jaetulle 6. sijalle. :o Aika mielenkiintoista. Näköjään se on se paljon puhuttu hyväntuulisuus, jolla saa uskomattoman paljon anteeksi. Tuo Hannele Parviaisen kommentti on kyllä ihan hyvä, varmaan meidän ohjelmat yleensäkin ovat aika tasapaksuja ja siten vähän tylsiä.

HTM-puolella oli vain 4 osallistujaa, aika tynkäkisa siis. Vähän minua etukäteen nolotti osallistua siihen, mutta ei kai se minun vikani ole, ettei osallistujia ollut enempää. Mitäs meidän esityksestä voisi sanoa... Iitalla ei ollut enää lainkaan keskittymiskykyä eikä sitä tainnut kauheasti enää mikään kiinnostaa. Sain sitä hiukan sentään terästäytymään ennen omaa vuoroamme, mutta kontakti jäi alkuasentoon eli tähän:
Kuva Joanna Vuorilehto

Kaikki positioiden vaihdot menivät enemmän tai vähemmän pieleen. Onneksi sain Iitan tekemään ne sitten kiertämällä minut. (Se Iitan vakio siis.) Sivuaskelissa ajatus oli muualla kuten oikeastaan koko ohjelman ajan. Lopun sivuaskeleet edessä-positiossa epäonnistuivat täysin, ei niistä tullut mitään, Iita kiersi minua, hyppi, meni maahan... Toivottavasti kukaan ei luullut, että me oikeasti luultiin kisaavamme voitosta. :)

Tuomareiden kommentit olivat kyllä aika kilttejä esityksemme tasoon nähden:
Johanna Saariluoma: Rauhallinen ohjelma rauhalliselle koiralle. Ihan kaikki positiot eivät vielä olleet varmoja. 66/72/138p
Hannele Parviainen: Positiot ja siirtymät positioihin paljon tarkemmaksi. 61/69/130p
Henna Meriharju: Vähänlaisesti positioita. Tarkkuus kateissa. Parille sopiva musiikki. 70/70/140p
Yhteensä 65,67/70,33/136p, sijoitus 3/4

Heh, huomaa Johannan kommentti "rauhallinen ohjelma rauhalliselle koiralle". Iitahan on Johannan mielestä maailman rauhallisin sheltti. No, niinhän Iita olikin ainakin tuossa esityksessä. Mutta todella, sijoituksemme oli 3., kun neljäs koirakko hylättiin. Olisi ollut kiva tehdä edes onnistunut ohjelma, niin olisi voinut mennä vähän paremmalla omatunnolla pokkaamaan pokaalin. Alokkaitahan me joka tapauksessa olemme, emmekä palkintopallille olisi kuulunut, kun piste-ero toiseksi tulleeseen oli 37.


Olin aina ajatellut, että jos me joskus saadaan joku palkinto (tai varsinkin pokaali, jollaista emme ole ikinä saaneet), otan sen ilolla vastaan, vaikka olisin ollut kisan ainoa kilpailija. Täytyy nyt kyllä myöntää, että ei tuosta pokaalista oikeasti voi iloita, kun ei koe sitä ansainneensa. Tai ehkä voin ajatella, että ansaitsin sen tekemästäni työstä kisojen eteen, vaikken esityksellämme sitä ansainnutkaan. :) Ja täytyy kyllä todeta, että oli se oma keskittymiseni aika nollissa kaiken työntouhun takia, joten ei kai koiraltakaan voi mitään odottaa.

Kisojen jälkeen oli vielä Tahtitassujen vuosikokous ja hallituksen kokous sekä hallin siivous, joten kotona olimme vasta kuuden jälkeen. Tuntui, että aamusta oli ikuisuus.

Kotona piti vielä ottaa pakolliset poseerauskuvat. Iitu-rukka ei tosin pääse ruokapalkinnoistaan nauttimaan, kun ne sisältävät viljaa. :(
Pokaalistakin Iita oli tällaista mieltä:



Nyt on kyllä sellainen olo, että ei meillä ole mitään asiaa kilpailemaan. Mutta sinne Lempäälään täytyisi parin viikon päästä mennä. Jos siellä sitten vielä kokeillaan, mutta sen jälkeen haemme molemmat taas sitä iloa koiratanssiin, joka tuntuu nyt jossain vaiheessa molemmilta kadonneen.