perjantai 30. marraskuuta 2012

Late Night Dancing vol 2

Eilen Iita ja Peppi pääsivät toistamiseen esiintymään sisustusmyymälään Late Night Shoppingin merkeissä. Asiakkaita oli tosi vähän, mutta kaksi kertaa kuitenkin saimme esiintyä yleisölle. Hyvää häiriötä se joka tapauksessa oli, vaikka vain muutama silmäpari tuijotti lähietäisyydeltä. :) Hyvin molemmat jaksoivat tehdä ja tekivät myös hyvin. Minä olin se, jolla ei nyt ollut keskittyminen ihan kohdallaan. Suurimman ongelman tuotti kuitenkin pieni esiintymistila. Mikä oli mielestäni ihan positiivista, sillä se kertoo vain siitä, että vihdoin olen oppinut liikkumaan ja käyttämään tilaa!

Iitan kierrettäväksi esineeksi valitsin tällä kertaa Eero Aarnion Puppyn. :)


Peppikin löysi koirakavereita. ;)

lauantai 24. marraskuuta 2012

Tanssia ja hippasen rallya

Tänään oli ATT:llä Tuija Seren rallytokokoulutusta. Olin ilmoittautunut Iitan kanssa jatkoryhmään, mutta jatkoryhmä tarkoittikin tässä tapauksessa sitä, että ryhmän muut osallistujat olivat käyneet jonkun alkeiskurssin eli kyltit olivat tuttuja. Teimme siis ALO-luokan radan. Iita teki tosi hyvin, yllättävän hyvin. Meillä oli ne vakiongelmat eli minun pitää käännöksissä enemmän antaa vartaloapuja ja istumaan jääminen oli myös hilkulla ettei mennyt maahanheittäytymiseksi. Iitan kanssa on aina kivaa, mutta en nyt voi sanoa mitään tuosta koulutuksesta saaneeni.

Rallykoulutuksen jälkeen harjoittelin viereisellä kentällä koiratanssia. Kävin myös torstaina harjoittelemassa ohjelmaamme hallilla. Viimeviikkoisen treenin jälkeen olin saanut Sannalta muutosvinkkejä ja kokeilin niitä torstaina. Sain lopulta selville mitä muutoksia voin ja haluan tehdä, mutta oma liikkuminen jäi vielä vaille mitään huomiota. Tein torstaina koreografian kokonaisuudessaan varmaan 6 kertaa ja lisäksi vielä pätkiä. Iita olisi jaksanut enemmänkin mutta itse en jaksanut. Tänään treenasimme ilman musiikkia koko koreografian muutaman kerran. Kokeilin myös omia käsiliikkeitäni ja jopa osasin liikuttaa noita sivulla roikkuvia raajojani. Kyllä me tuo ohjelma nyt ainakin osataan. Sen, miten se Messarissa onnistuu, näkee vasta sitten. Sitäkään ei voi tietää, että vaikka tuo menisi täydellisesti, riittääkö se mihinkään. Mutta enempää emme voi tehdä kuin parhaamme. :)

perjantai 16. marraskuuta 2012

Iita 8 v.

 


 
 

Jumppaa ja tanssia

Keskiviikoksi otin vapaapäivän ja vein Peppin fysioterapeutille. Saan myöhemmin sähköpostitse tarkemmat määrittelyt, mutta joka tapauksessa joku nivel (?) pepun päällä vasemmalla puolella oli kireä (tai jotain). Nyt on tavoitteena saada Peppi käyttämään enemmän vasenta takajalkaansa ja siihen saimme erilaisia jumppaohjeita. Kuukauden päästä mennään uudelleen.

Iitan kanssa menin sitten treenimään koiratanssia ATT:n hallille. Noloa myöntää, että tämä oli ensimmäinen kerta, vaikka minulla on ollut hallin avainkin jo melkein vuoden... Iita oli tosi innoissaan, yllättäen. ;) Nyt täytyy kyllä tsempata ja käydä treenamassa parikin kertaa viikossa isossa tilassa ennen tuota joulukuista Messarin kisaa. Vielä täytyy ehkä loppuasento muuttaa ja siinä alkupuolella tehdä joku muutos. Ja nopeasti, jotta Iitakin ehtii oppia koreografian.

torstai 15. marraskuuta 2012

Välistävetoviikko

Viime viikko meni nopsaan, kun oli paljon ohjelmaa.

Keskiviikkona oltiin Kelpokoiran tekniikkatunnilla. Olin hakenut 10 kerran kurssille, mutta emme mahtuneet mukaan. Sain kuitenkin ostettua pari yksittäistä kertaa kurssilaiselta, joka itse ei päässyt kaikille kerroille. Uusi Purina-halli oli hieno. Ja lämmin. :) Kouluttajana toimi Elina Jänesniemi, joka on ihan mahdottoman hyvä ja selkeä kouluttaja. Jopa mä osaan tehdä oikein, kun Elina neuvoo. Eikä tunnu edes vaikeelta. Oli niin kivaa ja Elina kehui Peppiä kovasti. Aika hauskaa miten kaikki kouluttajat huomaavat samat asiat jo heti parin minuutin jälkeen. Elinakin sanoi ihan heti siitä, että Peppi pitäis saada irti mun namikädestä enemmän estehakuiseksi, koska mä nyt hidastan sitä. Elina sanoi myös, että Peppi lukee tosi herkästi mun ohjausta. Tämänkin olen kuullut useasti ennenkin. :)

 
Tunnin aiheena oli välistävedot. Saimme tehdä itseksemme kolmea ringissä olevaa estettä, joiden kanssa välistävedot olivat helpompia. Elinan kanssa tehtiin sitten kolmea rivissä olevaa estettä. Elina sanoi, että jos pystyy tekemään 5 vierekkäistä estettä välistävedoin, pystyy tekemään välistävedon kaikissa tilanteissa. Ok, siihen pyritään. ;) Peppi oli tosi taitava ja tosiaan minäkin osasin kääntää raajani ja vartaloni oikeaan suuntaan kun rautalangasta väännettiin. Vielä kun oltiin menossa jo ovesta ulos, niin Elina huikkasi, että "teillä meni tosi hyvin!". Kyllä jäi niiiiin hyvä mieli.

Torstaina oli sitten normiviikkotreenit. Tekniikkavuoro oli sielläkin. Tehtiin namikipon avulla loppusuoratreeniä neljällä eri radalla, jotka kaikki tehtiin myös peilikuvina. Tässä yksi esimerkki.
Ensin tein tästä tuota mustaa versiota. Siinäkin piti tehdä välistäveto kolmosesteen jälkeen. Viimeiseksi tein tuota versiota, jossa olen merkannut nelosesteen punaisella. Siinä piti ehtiä tekemään edestäleikkaus ennen muuria. Toisinpäin sain kutakuinkin onnistumaan, mutta peilikuva vaati monen monta toistoa. Lopulta se onnistui, eikä mennyt "kuin" 10 minuuttia yli meidän ryhmän treeniajan... 
 
Iitakin oli minulla mukana ja tauoilla tein sen kanssa jotain koiratanssijuttuja. Iita oli taas kovin innoissaan, mutta näillä tekniikkakerroilla ei kauheasti taukoja ole, joten emme paljoa ehtineet tekemään. Peppi sen sijaan oli vähän närkästynyt, kun agility on hänen juttunsa, mutta nyt Iita oli mukana sähläämässä. :)
 
Sunnuntaiksi Peppin kasvattaja oli järjestänyt Salossa agilitykoulutusta Anette Lindellin opissa, johon minunkin piti osallistua, mutta lopulta aikataulut eivät sopineet, jotta olisin saanut auton käyttöön. Aikataulut kuitenkin sopivat siihen, että pääsimme Jouni Oreniuksen koulutukseen, joka oli ATT:llä. Koulutus oli tarkoitettu ryhmien kouluttajille, mutta lopulta sinne otettiin myös muita mukaan. En muistanut ottaa Peppille takkia mukaan, mutta Peppi sai minun toppaliivini. Kätevää kun meillä on yhteiset vaatteet. :) Peppikin on innoissaan. ;)
 
 
Kentällä oli järkyttävän pitkä 34 esteen rata. Jouni sanoi, että teemme rataa pätkissä, mutta lopulta teimme siitä ensin esteet 1-11 ja sitten 12-34. Tai no, minä tein varsinkin tuon toisen osan kyllä hyvinkin paljon pienimmissä pätkissä. ;)
 
 
 
Latasin kaiken keskittymiseni ekaan yritykseen, mikä menikin mielestäni yllättävän hyvin, mutta sitten sen jälkeen en jaksanutkaan tehdä yhtään mitään. Olin ihan naatti! Eikä minulla ollut lainkaan keskittymiskykyä. Peppiäkin varmaan painoi viikon kahdet aiemmat agitreenit.


Ekan yrityksen jälkeen minun piti koittaa tehdä suorempi linja ennen putkea. No, sitten kun yritin sitä, niin ei onnistunut enää mikään mukaan. Tai siis lähinnä tuo viimeinen välistäveto lakkasi kokonaan toimimasta. Välillä mentiin putkeen...


... ja välillä kierrettiin koko este.


Sitten taas periaatteessa onnistui, mutta sujuvuutta ei ollut hitustakaan.


Välillä sain opetusta kädestäpitäen. Kuvaajaakin taisi tässä kohtaa jo väsyttää. :)


Toisella kierroksella pääsin kokeilemaan toista osiota. Eniten meille yllättäen tuotti ongelmia este numero 20. Siinähän ei mitään muuta outoa ollut kuin se, että este oli vinossa. Peppi kiersi sen monta kertaa, vaikka kuinka olin sitä kutsumassa jopa paikallani heti esteen takana. Kyllähän se sitten lopulta onnistui. Tämä on kuitenkin parhaiten sujunut pätkä tuosta toisesta rataosuudesta.

 
Tämän viimeisen laitoin tuon videolla kuuluvan Katjan kommentin takia, jotta itsekin muistan iloita pienistä onnistumisista. ;)
 

On se kyllä hienoa, että pääsee tuollaisten agilityammattilaisten koulutuksiin. Ja suurkiitos Katjalle kuvauksesta! Näitä viedoita täytyy katsoa monta kertaa läpi ja analysoida. Jospa saisi vaikka jotain käsitystä, miten sitä oikein itse liikkuu.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Alastulokontaktit kunnossa, keppien aloitus epäkunnossa

Sohvalla makoilee nyt yksi soopelinvärinen collikka ihan väsyneenä umpiunessa. Rankka viikonloppu takana. :) Tänään oli ATT:llä agilitykisat, jossa osallistuimme molempiin ykkösluokan kisoihin. Tuomarina toimi Johanna Nyberg.

Ensimmäinen rata näytti tältä:
Rata oli helppo, vaikka tuo suora putki minua etukäteen pelottikin. Ehdin kuitenkin tosi hyvin, kun Peppi jäi kiltisti keinun alastulolle odottamaan. Muutenkin alastulokontaktit menivät tosi hyvin. Kepeillä sitten tuli virhe. Samanlainen kuin viime kisoissa! Peppi aloitti pujottelun väärältä puolelta. Mistä ihmeestä se nyt tuollaisen on keksinyt? Esteellä 16 tuli lisäksi rimanpudotus. Ohjasin varmaan huonosti tai lähdin väärään aikaan itse kääntymään. Yhteensä virhepisteitä siis 10 ja sijoitus oli 10/26.
 
Toinen rata ei ollut ihan noin suoraviivainen:
Mietin etukäteen, että pitäisikö minun yrittää ohjata kepeille jotenkin eri tavalla tai ottaa haltuunotto tai jotain, mutta koska tällä toisella radalla olin itse nyt toisella puolella, ajattelin mennä vaan vanhaan malliin ja antaa Peppin suorittaa kepit ihan itsenäisesti. Riskinähän olisi se, että jos rupean jotain säätämään, niin Peppi menee siitä sekaisin. No, nyt kävi niin, että Peppi jätti ekan kepin väliin ja rupesi pujottelemaan vasta toisesta välistä. Tätä se on tehnyt ennenkin, joten tällainen aloitus ei sinällään ollut yllättävä. Muuten rata meni todella hyvin. Tuloksena siis 5 virhepistettä ja sijoitus 5/24.
 
Harmittaa kun nyt kokonaisuus ja alastulokontaktitkin ovat kunnossa, mutta sitten kepit tökkivät, minkä ei oikeasti pitäisi edes olla mikään ongelma. Eipä siinä muuta kuin kepit tehotreeniin! Etenkin suora keppien lähestyminen vauhdissa. Kaikenlaiset vaikeammat kulmat Peppi ainakin osaa. :)

lauantai 3. marraskuuta 2012

Señorita lacia

Tänään oltiin epävirallisissa koiratanssikisoissa. Iitan kanssa olin ilmoittautunut HTM:n kisaluokkaan AVO-luokan arvostelulla ja Peppin kanssa FS:n kisaluokkaan luonnollisesti ALO-luokan arvostelulla. Tuomarina toimi Salla Haavisto.

Iitan kanssa en enää halunnut tehdä polkkaa, koska pikku hiljaa on mentävä eteenpäin. Musiikin valitsin eilen ja hiukan suunnittelin mitä siihen voisi tehdä. Tämä ei siis todellakaan ollut mikään harjoiteltu ohjelma. Tiedän, ettei meillä ole avoimeen luokkaan vielä pitkään aikaan mitään asiaa, mutta halusin kuitenkin avoimen luokan arvostelun, jotta tiedän suunnilleen missä vaiheessa kisojen kannalta mennään. Tosin meillä oli kyllä ylikiltti tuomari tänään, että en oikein tiedä, miten nuo pisteet sitten "todellisessa kylmässä maailmassa" menisi. :) Halusin myös kokeilla noita positioita, joita Iita ei vielä osaa, mutta joita on harjoiteltu jo tovi jos toinenkin. Ihan sen takia, että Iita oppii, että niitä voidaan tehdä muuallakin kuin kotona. Onhan tuo lievästi sanoen epätarkkaa tuo meidän työskentely, mutta se nyt oli tiedossa. Uskon kuitenkin vakaasti, että kun harjoittelemme koreografiaa ja Iita sen oppii, tilanne paranee huomattavasti. Minä itsekin voisin vähän noista käsistäni koittaa luopua. Yritän niillä auttaa Iitaa, mutta kun katson videolta, niin taitaakin olla niin, että niistä on enemmän vaan haittaa... Front-positio olisi pitänyt olla Iitalla hallussa, mutta eipä onnistunut. Erityisen ylpeä olen kuitenkin noista viidestä sekunnista välillä 1:50-1:55. Ja mitä siinä tapahtuu? Iita seuraa OIKEALLA puolella! Ihan tosi mahtavaa! Aina ennen se on tiukassa paikassa vaihtanut vasemmalle eli turvallisemmalle ja tutummalle puolelle.


Pisteet ja kommentit:
Tekninen laatu 40 + 35 = 75, taiteellinen vaikutelma 45 + 38 = 83, yhteensä 158 p.
Seuraamisasennot välillä hajosi! Käsiliikkeitä kaipaisin lisää. Ihana yhteistyö!

Salla sanoi, että etenkin nopeissa vauhdeissa positiot olivat väljiä. Joo, etenkin heel-positiossa, jossa koitin nopeudella kompensoida laatua. ;) Kädet pitäisi avoimessa luokassa ottaa jo "tanssiin" mukaan. Koiran puoleinen käsi voi olla ohjaavana, mutta toisen pitäisi tehdä jotain muuta kuin vain olla. Salla sanoi myös, että Iitalla on hyvä kontakti ja se tekee tosi tarkasti silloin kun tekee, mutta sitten on näitä heikompiakin hetkiä. Totta kaikki. Olen kuitenkin tyytyväinen, että ilman harjoittelua tuo ohjelma kuitenkin jotenkin sujui ja näytti kutakuinkin ihan ohjelmaltakin. :) 

Peppille nämä olivatkin ihan ensimmäiset epäviralliset koiratanssikisat. :) Pääsimme tekemään jo viime viikolla Salossa esittämämme Huopikkaat-esityksen. Halusin saada ehjän kokonaisuuden ilman, että Peppi rupeaa haukkumaan. Melkein se onnistuikin, vain muutama pieni haukahdus tuli. Tuossa lopussa itse kyllä unohdin mitä piti tehdä. Jätin yhden liikkeen tekemättä, minkä seurauksena oltiin tietysti musiikissa edellä. Olin ihan ulapalla ja siksi poukkoilen siinä ylös alas. Vähän sama juttu tässäkin kuin Iitankin esityksessä: minun pitäisi itse olla jotenkin tanssillisempi. No, tämän musiikin valitsin juuri sillä perusteella, että ilman tanssimistakin se on ihan ok, mutta jotenkin minun pitäisi osallistua enemmän eikä vaan jölkötellä tuolla kehässä.


Pisteet ja kommentit:
Tekninen laatu 45 + 40= 85, taiteellinen vaikutelma 40 + 40 = 80, yhteensä 165 p.
Missä on huopikkaat? Koira teki hyvin, lopussa ihan muutama kontaktikatko. Hyväntuulinen kokonaisuus ja kivasti jo liikkeitä.

Niin, huopikkaita itsekin mietin, mutta en ole ehtinyt vielä sellaisia puuhata. Tosin, tuossa laulussahan juuri sanotaan, että ne täytyy löytää, että ei kai niitä sitten missään näkyvillä voi olla. No, miten sen sitten ottaa. Täytyy miettiä millä tavoin ne huopikkaat konkreettisesti voisi tuohon mukaan ujuttaa. Lopun kontaktikatko tarkoittaa kyllä varmaan ihan mun omaa päänsisäistä kontaktikatkoa. :D Mutta liikkeitä kuulemma on alokasluokkaan jo paljon. :)

Tästä on hyvä jatkaa! Kiitos Liisa-Idalle kuvauksesta. :)

torstai 1. marraskuuta 2012

Viisastava viikonloppu

Viikonloppuna osallistuin Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssille. Alkujaan olin miettinyt, että onkohan meillä sellaiselle kauheasti tarvettakaan, kun Peppi hyppää ihan hyvin. Ja kun sain kurssin aikataulun, olin aika hämmentynyt. Sekä lauantaina että sunnuntaina koulutus kesti 8 tuntia, joista pelkkää luentoa oli molempina päivinä 2 tuntia. Mietin, miten ihmeessä jostain hyppäämisestä voi olla niin paljon asiaa. No, kun lauantaina aloitettiin luennolla, tajusin jo alle 5 minuutin päästä, miten äärettömän vähän tiedän asioista ja miten tärkeä asia oikea hyppytekniikka on koiran fysiikalle ja että meillä tai etenkin minulla todellakin oli tarvetta tälle koulutukselle. Koulutuksessa puhuttiin paljon myös oikeanlaisesta treenaamisesta, kuten lämmittelystä ja lepopäivien tarpeesta, sekä siitä miten koiran syviä lihaksia voi ja pitääkin vahvistaa. 
 
Tein 8 sivua muistiinpanoja (ja enemmänkin olisi asiaa ollut), mutta en nyt aio niitä tähän referoida. Lauantaina aloitimme koirien kanssa Set Point -harjoituksella.
 
Tämän jälkeen teimme perussarjaa. Ulla Kaukonen sanoi, että Peppi käyttää vähän huonosti takapäätään ja tulee jäykästi alas. Tuo jäykkä alastulo on tuon mallisille roduille ominaista, mutta toki siihenkin voi vaikuttaa. Hänen mielestään Peppi oli takapäästään myös vähän toispuoleinen, joten hän suositteli käyntiä fysioterapiassa, minne nyt sitten ollaankin parin viikon päästä menossa. Ennen sitä en saa tehdä Peppin kanssa näitä oppimiamme hyppyharjoitteita, jotta väärä hyppytekniikka ei vahvistu. Peppi ei myöskään kaarra selkäänsä riittävästi.
 
Sunnuntaina Peppi sai tehdä alastulo- ja etäisyysharjoitteita.
 
Nyt Peppi tajusi jo paremmin harjoitusten idean. :) Me jokainen saimme tarkat ohjeet, miten harjoituksia tulee tehdä ja millä mitoilla. Mutta meillä harjoitukset jää siis odottamaan fyssarikäyntiä ja kuntoutusta. Oli kyllä todella antoisa koulutus!
 
Perjantai-illalla satoi ensilumi! Lauantaina aamulenkillä minulla ei harmikseni ollut kameraa mukana, mutta oli sitä lunta vielä sunnuntaiaamullakin jonkin verran tallella. Tuo outo valoilmiö tuossa kuvassa on auringonnousu.
 
Kurssilla tajusin myös, että olen Iitan kanssa tehnyt kaikki mahdolliset virheet silloin kun harrastimme agilityä. Siihen vielä kun lisää, että Iitalla on huonot lonkat, niin ihme että se on edes noin hyvässä kunnossa. Syyllinen olo... Vaikka kai se on niin kuin Ulla Kaukonen sanoi, että ei voi syyttää itseään sellaisesta mitä ei tiedä. No, yritän ainakin nyt pitää Iitasta niin hyvää huolta kuin mahdollista!