Peppi oli ihan uskomattoman intona mutta kuitenkin tosi tarkkaavainen ja täpäkkä. Ehkä mäkin skarppasin, kun pääsin Elinan koulutukseen ja Peppikin sitten vaistosi sen, että nyt ollaan tosissaan liikenteessä. Paljon tuli uutta asiaa: tyrkkäys, päällejuoksu, knuutitus... Kaikkein parasta on se, että Elina osaa vääntää rautalangasta, niin että minäkin tajuan. Ja sitten tehdään niin kauan, että onnistuu. Vaikka ei siinä sitten yleensä kauaa mene. :) Pitäisi nyt tehdä ihan järkevät muistiinpanot, että muistan vielä huomennakin mitä kaikkea voi ja pitää treenata, mutta nyt en jaksa. Halusin vaan kirjoittaa tämänkin postauksen, kun olen niin innoissani. Elinakin kehui, miten taitava Peppi on ykkösluokan koiraksi ja viimeiseksi hän vielä totesi: "Hirmu kiva koira." Niin onkin. :)
torstai 28. marraskuuta 2013
"Hirmu kiva koira"
Pääsin tänään (tai siis eilen) Elina Jänesniemen valmennusryhmään tuuraamaan Lauraa. Mahtavaa!!! Muistin, että Elinan koulutukset ovat tosi hyviä, mutta silti taas yllätyin, miten paljon sain oman reilun 10-minuuttisen aikana irti. Teemana oli kepit, jotka olivat radan joka toisena esteenä.
keskiviikko 27. marraskuuta 2013
Namienheittoreissu Helsinkiin
Sunnuntaina pakattiin Sannan kanssa Peppi ja Nova autoon ja lähdettiin Helsingin Lemmikkimessuille esiintymään. Peppihän ei siedä vieraita koiria ja vaikka Nova onkin jo ihan tuttu, vähän silti mietitytti, että voiko niitä laittaa kahdestaan takaluukkuun. Kyllä voi ja hyvin ne pärjäsivät siellä. :)
Halusin ottaa namit esitykseen mukaan, mutta en kuitenkaan halunnut pitää niitä kädessä vaan palkata sopivan hetken tullen. Koska minulla ei ollut taskuja, otin namit namipussiin. Esityksen alku meni ihan ok, mutta puolen välin laukkakohdassa kaikki namit lensivät kaaressa lattialle. Samalla ohjelman Afrikka-teema vaihtuikin yhtäkkiä "yritä koira saada tekemään edes jotain muuta kuin hakemaan nameja lattialta" -teemaksi. :D Voi taivas. Kyllä kannatti lähteä Helsinkiin asti söheltämään. Olisin mä ne namit voinut kylvää maahan täälläkin... Ja vielä kun Sanna varoitti asiasta etukäteen. Mutta kai mun piti tämäkin asia sitten itse kokea ennen kuin uskon ja opin...
Ennen Messukeskusta pysähdyttiin Etelä-Haagassa, jossa olikin hieno puisto.
Peppihän on ekaa kertaa menossa Messarin koiratanssikisaan nyt joulukuussa, joten siksi halusin ottaa sen nyt tuonne Lemmikkimessuille, jotta näen, miten se pärjää tuollaisessa haastavassa tilanteessa. Peppi pärjäsi oikein hyvin, itsestäni minun olisi pitänyt olla huolissani. :D Peppi ei tosiaan välittänyt yhtään yleisestä hälystä tai yleisöstä, vaan teki tosi hyvin. Halusin ottaa namit esitykseen mukaan, mutta en kuitenkaan halunnut pitää niitä kädessä vaan palkata sopivan hetken tullen. Koska minulla ei ollut taskuja, otin namit namipussiin. Esityksen alku meni ihan ok, mutta puolen välin laukkakohdassa kaikki namit lensivät kaaressa lattialle. Samalla ohjelman Afrikka-teema vaihtuikin yhtäkkiä "yritä koira saada tekemään edes jotain muuta kuin hakemaan nameja lattialta" -teemaksi. :D Voi taivas. Kyllä kannatti lähteä Helsinkiin asti söheltämään. Olisin mä ne namit voinut kylvää maahan täälläkin... Ja vielä kun Sanna varoitti asiasta etukäteen. Mutta kai mun piti tämäkin asia sitten itse kokea ennen kuin uskon ja opin...
Hauska reissu, mutta en oikein tiedä, mitä siitä jäi käteen. Namikatastrofia ei voi kisoissa tulla, se on varma. :D Muuten sain taas muistutuksen niistä vakioista. Koira kyllä osaa, kun mä en sählää. Ja vaikka ajatuksissa ohjelma näyttää kuinka hienolta, todellisuudessa olen notkea kuin norsu. Treeniätreeniätreeniä... Siis mulle!
Illalla Peppiä väsytti valtavasti. :)
Koska Iita ei päässyt tällä kertaa mukaan, se sai tuliaisiksi lelun, joka taisi olla mieluinen. :)perjantai 22. marraskuuta 2013
Pujottelun helppous ja vaikeus
Torstaina agitreeneissä oli jälleen vaikealta vaikuttava rata, joka osoittautuikin taas yllättävän helpoksi. Kepeissä oli avokulma ja umpikulma. Peppi osasi ne molemmat hienosti, suoria keppejähän se ei osaa. Ja kontaktit! Peppi pysähtyi A.n alastulossa ja keinukin meni hyvin. Jee!
Avoimen keppikulman tein ensin niin, että jäin itse putken oikealle puolelle. Siinä ei ongelmaa. Toisen kerran koitin niin, että olin itse putken vasemmalla puolella eli Peppin oikealla puolella, kun se tuli putkesta ulos. Sepä ei onnistunutkaan niin hyvin, Peppi ei oikein tiennyt, mihin suuntaan keppejä sen olisi pitänyt lähteä ja mistä kohtaa. Katja kehotti mua ottamaan kädellä vastaan ensimmäisestä keppivälistä ja se ihme kyllä toimi. Yleensähän Peppi menee vain sekaisin tuollaisista käsiohjauksista ja suorittaa paremmin itsenäisesti. Umpikulmassa ei ollut yhtään epäröintiä.
Meillä on viime treenit mennyt kyllä tosi hyvin. Luulenpa, että se johtuu ihan yksinkertaisesti siitä, että mä en ole nykyään enää niin väsynyt kuin ennen. En meinaa nukahtaa rattiin ja jaksan jopa jutella ihmisten kanssa. Eli olen siis kutakuinkin normaali ihminen enkä zombie. Ilmankos keskittymiskykykin sitten on parempi.
Nämä oli siis ne helpot pujottelut. Vaikeaa tuntuu nyt olevan koiratanssissa jalkojen ja käsien pujottelu. Tai siis kyllä Peppi sitten pujottelee ja vauhdilla, kun on päässyt alkuun, mutta "keppikulmat" tuntuvat olevan tässä lajissa vaikeita. Peppi vaan tarjoaa kaikkea muuta, hyörii, pyörii eikä tiedä mistä aloittaisi. Eli siinäpä meille koiratanssitreenin pääaihe. Tänään tosin harjoiteltiin ohjelman alun tassunantoja. Seurauksena että mulla on kauheat naarmut kaulassa ja käsissä. Oma vika, miksi en tajunnut pukeutua haarniskaan. Tai vähintään poolopaitaan. Mielenkiinnolla odotan, mitä sunnuntain esityksestä tulee.
Avoimen keppikulman tein ensin niin, että jäin itse putken oikealle puolelle. Siinä ei ongelmaa. Toisen kerran koitin niin, että olin itse putken vasemmalla puolella eli Peppin oikealla puolella, kun se tuli putkesta ulos. Sepä ei onnistunutkaan niin hyvin, Peppi ei oikein tiennyt, mihin suuntaan keppejä sen olisi pitänyt lähteä ja mistä kohtaa. Katja kehotti mua ottamaan kädellä vastaan ensimmäisestä keppivälistä ja se ihme kyllä toimi. Yleensähän Peppi menee vain sekaisin tuollaisista käsiohjauksista ja suorittaa paremmin itsenäisesti. Umpikulmassa ei ollut yhtään epäröintiä.
Meillä on viime treenit mennyt kyllä tosi hyvin. Luulenpa, että se johtuu ihan yksinkertaisesti siitä, että mä en ole nykyään enää niin väsynyt kuin ennen. En meinaa nukahtaa rattiin ja jaksan jopa jutella ihmisten kanssa. Eli olen siis kutakuinkin normaali ihminen enkä zombie. Ilmankos keskittymiskykykin sitten on parempi.
Nämä oli siis ne helpot pujottelut. Vaikeaa tuntuu nyt olevan koiratanssissa jalkojen ja käsien pujottelu. Tai siis kyllä Peppi sitten pujottelee ja vauhdilla, kun on päässyt alkuun, mutta "keppikulmat" tuntuvat olevan tässä lajissa vaikeita. Peppi vaan tarjoaa kaikkea muuta, hyörii, pyörii eikä tiedä mistä aloittaisi. Eli siinäpä meille koiratanssitreenin pääaihe. Tänään tosin harjoiteltiin ohjelman alun tassunantoja. Seurauksena että mulla on kauheat naarmut kaulassa ja käsissä. Oma vika, miksi en tajunnut pukeutua haarniskaan. Tai vähintään poolopaitaan. Mielenkiinnolla odotan, mitä sunnuntain esityksestä tulee.
sunnuntai 17. marraskuuta 2013
Iita 9 v.
Mä unohdin Iitan synttärin eilen. :( Miten se on mahdollista? Mutta juhlittiin sitten tänään. Ja Iitan mielestähän parasta juhlimista on, kun saa hyvää ruokaa ja leikitään. :D Onnea maailman rakkaimmalle Iitalle!
Afrikkalainen kyläkoira jumppaa
Kursseja on riittänyt parille viikonlopulle ja ensi viikonloppuna vielä jatkuu. Viikko sitten oli dobon koulutusohjaajakurssi ja tänä viikonloppuna Gerard O'Shean anatomiaseminaari.
Dobo-kurssi oli tosi hauska. Lihakset tulivat kipeiksi, eikä vähiten nauramisesta. Peppi oli kurssilla mukana sunnuntaina, kun tehtiin käytännön harjoituksia koiran kanssa. En malta odottaa, että pääsen pitämään dobo-tunteja. Niin kiva laji! :)
Dobo-kurssi oli tosi hauska. Lihakset tulivat kipeiksi, eikä vähiten nauramisesta. Peppi oli kurssilla mukana sunnuntaina, kun tehtiin käytännön harjoituksia koiran kanssa. En malta odottaa, että pääsen pitämään dobo-tunteja. Niin kiva laji! :)
Tänä viikonloppuna sekä Iita että Peppi pääsivät (lue: joutuivat) anatomiaseminaariin, kun viimeisenä päivänä eli tänään arvioitiin ihan oikeita koiria.
Iitalla tosin oli vielä tylsempi päivä kuin Peppillä, kun se ei päässyt edes arvioitavaksi vaan joutui kökkimään häkissä koko ajan. Ryhmämme totesi Peppin olevan Gerardin paljon puhuma afrikkalainen kyläkoira (eli rakenteeltaan mahdollisimman alkuperäinen koira), mutta Gerard oli kuitenkin sitä mieltä, että Peppi on korkeintaan suomalainen kyläkoira. Vaikka kyllä niissä mun mielestä paljon samaa on. :D
Peppi Kuva täältä. |
Afrikkalainen kyläkoira |
torstai 14. marraskuuta 2013
Tukka hyvin, kaikki hyvin?
Tänään agitreeneissä erilaista verrattuna kaikkiin aiempiin kertoihin oli se, että mulla oli hiukset auki. Olin päivällä kampaajalla ja hiukseni oli (kerrankin) laitettu hienosti, niin en viitsinyt laittaa kiinni. Kaiken lisäksi unohdin vaihtaa kengät ennen ratavuoroamme, joten normi kävelylenkkareilla mentiin. En tiedä, johtuiko tukasta vai kengistä, mutta menoni oli paljon rennompaa kuin yleensä ja me onnistuttiin tosi hyvin. :) Toisella kerralla tehtiin jopa nollarata ilman kontaktipalkkauksia.
Harjoittelin myös toista kertaa selän yli hyppyä ja sehän sujui ilman namikippoakin. Jee. Hyvä juttu, sillä aikomuksena olisi viikon päästä mennä esiintymään Helsinkiin Lemmikkimessuille. Ohjelmaa en ole kertaakaan harjoitellut kokonaisuudessaan, mutta Peppi ainakin osaa kaikki liikket, joten onnistuminen on sitten ihan itsestäni kiinni. Niinkuin aina.
Harjoittelin myös toista kertaa selän yli hyppyä ja sehän sujui ilman namikippoakin. Jee. Hyvä juttu, sillä aikomuksena olisi viikon päästä mennä esiintymään Helsinkiin Lemmikkimessuille. Ohjelmaa en ole kertaakaan harjoitellut kokonaisuudessaan, mutta Peppi ainakin osaa kaikki liikket, joten onnistuminen on sitten ihan itsestäni kiinni. Niinkuin aina.
perjantai 1. marraskuuta 2013
Selän yli hyppy ja muutama muukin hyppy
Peppi pääsi eilen pitkästä aikaa taas agitreeneihin. Menin hallille vähän aikaisemmin saadakseni vihdoin tehtyä sen, mitä mun on pitänyt jo ainakin vuoden verran kokeilla koiratanssia varten. Ja se oli niinkin iso asia kuin se, että Peppi hyppäisi mun selkäni yli. Koko asiasta on tullut ajan myötä ajatuksissani jo niin iso projekti, että tuli ihan hölmö olo, kun koko homma onnistuikin käytännössä heti. :D Sen takia halusin toteuttaa tuon "ison operaation" agihallilla, koska sain siellä hyödynnettyä Peppin olemassaolevaa hyppäämisosaamista eli agiesteen yli hyppäämistä.
Jätin namikipon esteen toiselle puolelle ja Peppin toiselle puolelle ja menin itse puolittain riman kohdalle. Hyvin Peppi hyppäsi eikä häiriintynyt yhtään musta. Toisella kerralla menin jo kokonaan riman alle ylihyppyasentoon eli polvilleni ja kädet sivuille. Hyvin onnistui! Oli aika hieno tunne, kun Peppi lensi ylitseni. Jo kolmannella kerralla jätin riman pois, mutta siivekkeet kuitenkin paikoilleen. Siinäkään ei mitään ongelmaa. Neljännellä kerralla otin toisen siivekkeen pois, mutta jätin kuitenkin toisen. Hyvin meni sekin. Viidennellä kerralla jätin molemmat siivekkeet pois eikä niitä tosiaan olisi mihinkään tarvittukaan. Loistavaa! Tehtiin vielä muutama toisto ja kokeilin myös ilman namikippoa, mutta silloin hyppy jäi kovin lyhyeksi. :/ Mutta kertaakaan Peppi ei kiertänyt mua vaan ihan selkeästi hyppäsi yli. Ja kokeilin myös niin, etten mennytkään ihan alas, vaan jäin kyykkyyn ja myös niin, että kumarruin vasta, kun Peppi oli jo tulossa kohti. Nekin onnistuivat. Nyt meillä on hieno temppu! Tai siis sitten kun saan sen onnistumaan myös ilman namikippoa ja jossain muuallakin kuin agihallilla. :D
Treenin varsinainen aihe oli tämä rata:
Tutustumisessa rata vaikutti kovin vaikealta, mutta ei se ollut. Meillä meni tosi hyvin! Varsinaisia ongelmakohtia ei oikeastaan ollut lainkaan. Myös tuo kohta 9-11 meni niin sujuvasti edestäleikkauksineen ja niistoineen, että olin ihan yllättynyt. Katjakin kehui, miten me ollaan edistytty tosi paljon. Niin, kunnes tulee taas takapakkia. :D Ehkä treenitauko oli vaan tehnyt tehtävänsä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)