maanantai 16. marraskuuta 2015

Pieni mutta niin kirkas tähti

Tänään olisi ollut Iitan syntymäpäivä. Viime vuonna juhlittiin päivää tähtien loisteessa Norjassa, mutta tänä vuonna Iita onkin itse tähtenä taivaalla.


Ikävä on suunnattoman suuri. Iitan vielä eläessä usein murehdin sitä, miten ikinä pärjään, kun Iitaa ei enää ole. En tiedä vieläkään, sillä mielestäni en pärjää. Iita oli niin tärkeä minulle ja suuri osa elämääni. Se oli pieni koira, jolla oli suuri persoona. Se oli perheenjäsen ja paras ystäväni, joka oli aina läsnä. Se lohdutti minua surussa ja toi iloa jokaiseen päiväämme. Elämä on niin erilaista ilman Iitaa.