keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Tuplavoitto

Lauantaina oli Salossa koiratanssin tuplakisat. Iita osallistui ensimmäisen kilpailun HTM:n voittajaluokkaan ja Peppi toisen kilpailun FS:n avoimeen luokkaan. Koko viikko oli mennyt kisajärjestelyissä enkä nyt muutenkaan mitään ollut treenannut sitten tammikuun, joten odotuksena oli vain kuulla, mitä ruotsalaistuomarit ovat meistä mieltä. :) Mutta sitten siinä kävikin niin, että sekä Iita että Peppi voittivat oman luokkansa. Mikä oli kyllä tosi hyvin, koska omat ajatukseni olivat taas jossain ihan muualla (eli kisajärjestelyissä) ja lämmittelytkin olivat erittäin vähäiset. Sinänsä harmi, kun tämä jäi nyt Peppin osalta viimeiseksi kilpailusuoritukseksi tällä ohjelmalla, joten olisi ollut kiva, jos siihen olisi kunnolla keskittynyt. Lopputulos olisi tosin silti voinut olla sama. :D 


Iitan kilpailusuoritus meni niinkuin se nyt vain voi mennä. :D Heel-positiossa Iita tällä kertaa vaihtoi kesken kaiken puolta ja seuraamisen sivuaskeleista ei tullut mitään. Muuten oli perussettiä. Ihmeen korkeat pisteet kuitenkin saatiin. Tai no, jäiväthän nuo tekniset pisteet kyllä aika alas, ihan aiheesta.

Johanna Saariluoma: Koiralla ja ohjaajalla hyvä asenne toisiaan kohtaan! Joitain epätarkkuuksia etenkin sivuaskelissa eli liikepuhtautta vielä lisää. Tekninen laatu 38 + 37 = 75, taiteellinen vaikutelma 42 + 38 = 80, yhteensä 155 p.
Johanna Mamrelund: Good tempo! Nice pos "Between your legs". Try to make the dog keep the positions. Very sweet end. Tekninen laatu 37 + 36 = 73, taiteellinen vaikutelma 40 + 40 = 80, yhteensä 153 p.
Sara Peiper: Very good match to the music. For this class I would like to see more positions and more variations in the program. Good teamwork, nice fokus. Tekninen laatu 37 + 38 = 75, taiteellinen vaikutelma 43 + 45 = 88, yhteensä 163 p.

Kokonaispisteet 74,33 + 82,67 = 157. Osallistujia oli luokassa kaksi: taistelupari Iita ja Simo jälleen yhdessä. :) Tällä kertaa Iita sai pari pistettä enemmän ja siis voitti luokkansa.

Johannalta tuli taas ihana kommentti: "Koiralla ja ohjaajalla hyvä asenne toisiaan kohtaan!" Niin kivasti sanottu! :) Muuten kommentit olivat ihan sellaisia, mitä mieltä itsekin olen. Aika hyvin siis olen kartalla mitä osaamme ja mitä emme. 

Collieyhdistyksen kilpailuissa on aina tapana palkita kilpailun paras collie. Nyt tämä palkinto jaettiin ensimmäistä kertaa koiratanssikilpailuissa (kun aiemmin on unohtunut) ja Peppi voitti. ;) Kuinkas muutenkaan kun on ainoa kisaava collie. :D

Peppin suoritukseen olen todella tyytyväinen. Alun kävelyissä se vähän piipitti mutta ei vaikuttanut kuitenkaan kauhean stressaantuneelta. Selän yli hypyssä taisin mennä liian lähelle seinää eikä Peppi hypännyt lainkaan. :( Se oli vähän tylsä juttu, mutta mitäs peruutin niin pitkälle.

Tiina Jounio: Koreografia oli mukavan tanssillinen ja ohjaajakin oli suunnitellut omaa liikkumistaan mukavasti. Avoimeen luokkaan toivoisi liikkeisiin hieman monipuolisuutta.Tekninen laatu 35 + 37 = 72, taiteellinen vaikutelma 42 + 36 = 78, yhteensä 150 p. 
Johanna Mamrelund: Fast Collie! Good cooperation and teamwork. Work more with the interpretation, the changes of speed in the music and the sideway moves. Tekninen laatu 40 + 39 = 79, taiteellinen vaikutelma 42 + 38 = 80, yhteensä 159 p.
Johanna Saariluoma: Sujuvasti menneen alkupuolen jälkeen pari harmillista herpaantumista loppua kohden. Ohjelmassa hyvä flow ja ohjaaja huomioi koiran hyvin tanssiessaankin. Tekninen laatu 40 + 38 = 78, taiteellinen vaikutelma 38 + 42 = 80, yhteensä 158 p.


Kokonaispisteet 76,33 + 79,33 = 155,66 ja Peppi siis voitti luokkansa viiden koirakon joukosta. Tosin tasapistein toiseksi tulleen kanssa, mutta tasatilanteessa taiteellisuuspisteet ratkaisevat ja ne olivat meillä korkeammat.


Minusta oli mukavaa, että ruotsalaistuomari noteerasi Peppin nopeuden. Sitä ei ole kukaan suomalaistuomareista ikinä kommentoinut, vaikka Peppi ON nopea collieksi. "Good cooperation and teamwork" oli myös kiva kommentti. Sekä Johannan "Ohjaaja huomioi koiran hyvin tanssiessaankin". Nuo ovat sellaisia asioita, joita itse arvostan ja joissa haluan olla hyvä ja on niiden eteen on paljon töitäkin tehty. Nyt kun molemmilla koirilla yhteistyöpisteet ovat noinkin hyvät, voisi olla ehkä aika keskittyä enemmän siihen tekniikkaan. Siis Peppin kanssa. Iita saa tehdä mitä haluaa. Niinhän se joka tapauksessa tekee. :D

Seuraavana päivänä nautimme auringosta pihalla ja Iita oli lempipuuhansa parissa. :)


Peppi keskittyi lepäilyyn. :)


Startti kakkosissa

Pääsiäismaanantaina (eli jo jokin aikaa sitten...) starttasimme Peppin kanssa ekaa kertaa kakkosluokassa ATT:n agikisoissa. Tuomarina oli Marjo Heino, jolta ykkösissä olimme saaneet kaksi luvaa, joten arvelin hänen olevan meille sopiva tuomari. :) Molemmat radat olivat aika ykkösluokkaisen suoraviivaisia.

Ensimmäisellä radalla alastulokontaktit menivät loistavasti. Keinun jälkeen otin kuitenkin turhan kovan spurtin, Peppi lähti keinulta täysillä, hyppäsi muurin yli ja kiersi hypyn 9 oikealta puolelta. Kaikkeen muuhun olin varautunut, mutta en tähän, vaikka jälkeenpäin ajateltuna mokani oli täysin selvä. Putken jälkeen olevat kepit ajattelin etukäteen hankaliksi, mutta Peppi meni oikeasta keppivälistä sisään. Sitten jostain syystä se lopetti kesken. Ohjasin sen jatkamaan seuraavasta välistä, mutta 5 virhepistettä siitäkin tietysti tuli. Loppu meni hienosti ja loppusuorallakin oltiin pituudella yhtäaikaa. :) Yhteensä siis 10 virhepistettä.

Toisella radalla mietin pitkään, mistä kohtaa otan kutsulähdön. En halunnut riskeerata mitään, vaan kutsuin pituuden jälkeen. Jos olisin mennyt kolmosesteen toiselle puolelle, oman ajoitukseni olisi pitänyt olla tarkka ja siihen en luottanut. Kepeille ohjasin huonosti ja ne piti ottaa alusta. Puomin alastulokontaktin Peppi juoksi suoraan läpi, joten sen otin uusiksi eli siitä hylätty. Sitten juoksimmekin suoraan ulos. Olisi kyllä ollut hauska tehdä tuo muurikohta uudelleen, mikä meni ekalla radalla pieleen, mutta kun äkkiä pitää tehdä päätös, niin nyt se oli tämä.


Jäin kyllä miettimään tuota puomin uudelleentekemistä ja yleensäkin alastulokontakteja. Meillä epäonnistumiset ovat ihan selvästi itsestäni kiinni. Annan Peppille vääriä signaaleja, joten on tyhmää "rangaista" siitä koiraa. Peppihän on äärimmäisen kuuliainen ja tekee kyllä mitä käsken, jos se vaan pystyy. Ja aina Elinan treeneissä kontaktit onnistuvat, vaikka Peppi kävisi miten kierroksilla. Niinkuin viime kerrallakin. Viime keskiviikkona nimittäin oli taas pitkästä aikaa Elinan valmennusryhmätunti, jossa teimme ratatreeniä. Jokainen sai tehdä radan 4 kertaa, mutta heti ensimmäisestä virheestä joutui ulos. Lopulta saimme vielä harjoitella haluamiamme kohtia. Oli ihan hauskaa. :) Ensimmäisellä kierroksella pääsimme esteelle 10, joka oli kepit. Siellä oli jokin teipinpala maassa ja Peppi jäi tutkimaan sitä. Outoa! Kertaakaan ei päästy loppuun asti, mutta viimeisellä harjoituskierroksella sain sitten tehdä lopunkin. Ja niistä alastulokontakteista... Radalla oli A, joka oli vieläpä putken jälkeen. Kysyin etukäteen Elinalta, mitä teen, jos Peppi ei pysädy. Elina sanoi vain, että kyllä se pysähtyy. No niin pysähtyi! Vaikka Peppi tuli A:n tosi vauhdilla ja oli muutenkin ihan kierroksilla ilmeisesti tuosta nopeasta ratavuoron vaihtumisesta, kun koirat menivät ja tulivat koko ajan edestakaisin. Eli Peppi osaa ja se tekee, jos minä en sähellä. Ja minähän harvemmin sähellän Elinan tunneilla, koska siellä mun on pakko keskittyä. Joten kisoissakin läpijuoksut varmasti johtuvat ohjaajasta eivätkä koirasta.

Tunnin päätteeksi Elina kysyi meiltä jokaiselta kolme asiaa, joihin olimme tyytyväisiä, ja kehotti tekemään niin jatkossakin. Minulle yksi selvä positiivinen asia oli se, että Peppi ei menettänyt toimintakykyään, vaikka olikin stressaantunut. Peppi myös aina menee sinne minne sen ohjaan, mikä ei tosin aina ole hyvä asia. ;) Mietin kyllä sitäkin, että ei minulle positiivisiin asioihin keskittyminen lopulta ole vaikeaa. Päinvastoin, tuudittaudun vaan siihen, että näin moni asia on hyvin enkä jaksa tehdä niitten kehitystä vaativien asioiden eteen mitään. :D

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Lomamatkalla

Viikko sitten teimme viikonloppureissun Jyväskylään. Koirat tietysti pääsivät mukaan ja viihtyivät hyvin hotellissa. :)
Valopäät iltalenkillä. :)

Ei hullumpi aamulenkkimaisema.

Iita ja sorsat. (Kyllä niitä siellä vedessä on. ;) )

Jyväskylän Harjun portaat, jotka lapsuudessani nähdyn perusteella muistin hurrrrjan suuriksi. :o

Iita leikki vinttikoiraa. :)

Lepoa.

torstai 3. huhtikuuta 2014

Uusi koira

Meille tuli uusi pikku koira. ;) Ostettiin heräteostona tuollainen ovistoppari. :)
Varsinaisena ostona oli tuo matto, joka on polypropeenia. En ole kovin ahkera siivoamaan, joten kaiken pitää olla mahdollisimman helppohoitoista, etteivät karvat ja hiekat jää lojumaan lattialle. Tämän materiaalin jos jonkin pitäisi sitä olla. Toivotaan niin, sillä ostimme eri tiloihin yhteensä neljä tällaista mattoa. :D 

Kakkosiin! :)

Peppi oli sunnuntaina ATT:n agikisoissa. Meillä oli kaksi starttia, ensimmäisen tuomaroi Salme Mujunen ja toisen Alen Marekovic. Ratapiirrokset ovat omia piirroksiani muistikuvien perusteella, mutta jotain tuon tapaista siis teimme.
Salme Mujusen rata oli suoraviivainen ja esteiden välimatkat olivat hurjan pitkät. Ei hyvä. Heti kolmoseste oli sellainen, jota mietin, että miten kannattaa tehdä. Riskinä oli, että jos otan kutsulähdön kakkosesteen takaa, olen käännöksessä myöhässä. Päätin siis ottaa kutsun ykkös- ja kakkosesteen välistä ja olla esteiden oikealla puolella. Se toimikin hyvin. Seuraava jännityksen paikka oli putken jälkeiset kepit. Pieleen meni. Peppi tuli putkesta vauhdilla enkä ollut oikeassa kohdassa tai rintamasuuntani ei ollut oikea tai en ottanut tarpeeksi hyvää kontaktia, mutta joka tapauksessa Peppi juoksi keppien alun ohi. Siinä vähän pyörittiin, kunnes päästiin jatkamaan. Putkelta toiselle ajattelin tulevan kiire, mutta ehdinkin ihan hyvin. :) Loppusuora vähän arvellutti myös, kun rengas on perinteisesti välillä vaikea Peppille. Päätin olla esteiden vasemmalla puolella. Ehkä se oli väärä ratkaisu tai sitten ei, mutta joka tapauksessa Peppi hajotti renkaan. Eli yhteensä tältä radalta 10 virhepistettä ja sijoitus 14.

Alen Marekovicin radanrakennusta katsellessa ei voinut kyllä yhtään arvata missä järjestyksessä esteet pitää suorittaa. Mutta kun numerot laitettiin paikolleen rata rupesi näyttämään tosi kivalta. Oli jotenkin niin meidän oloinen rata, että rupesi oikein jännittämään miten käy. Rata meni oikein hyvin, mutta kun Peppi oli viimeisessä putkessa, mietin itsekseni, että älä vaan sössi loppurataa. No, sitten kun huomasin ajattelevani tuollaisia, ajattelin, että no nyt ihan varmasti sössin, kun en keskity hetkeen, vaan mietin jo loppua. Peppi oli putkessa alle sekunnin ja siinä ajassa ehdin kaikenlaista pohtia... :D Kuitenkin, selvisimme loppuun asti kunnialla. Eli nollarata ja luokkanousu! :) Tämän kruunasi se, että sijoituimme kolmanneksi ja pääsimme siis palkintopallille. :)


Kauan me ollaan agilityä jo harrastettu (tai puuhasteltu), mutta kisattu ei olla kuin 15 kisan verran, ensimmäisen kerran lokakuussa 2012. Ja nyt siis päästiin kakkosluokkaan. :) Siellä toivottavasti on vähän vaikeampia ratoja, jotka siis ovat meille helpompia. :)