Iitan koiratanssitreeneistä meninkin suoraan Peppin agilitytunnille. Tai oli välissä sen verran aikaa, että käytiin kulttuurikävelyllä Littoisten Verkatehtaalla. Peppin alkuverryttelynä harjoittelimme HTM-positioita vauhdikkaasti niin, että Peppin piti ravata. Kivaa, sai kaksi kärpästä yhdellä iskulla. ;) ATT:llä oli siis möllikurssi: "Kisoihin valmistautuminen ja kisaratatreeniä". Kouluttajana oli Outi Vormisto. Tosi kiva käydä eri kouluttajien koulutuksissa, kun jokaisella on oma tyylinsä ja kohteensa, joihin kiinnittävät huomiota. (Tai no, välillä se on myös ahdistavaa, kun ryhtyy kyseenalaistamaan kaikkea aiemmin oppimaansa.) Outin tyylistä kyllä tykkäsin tosi paljon. Asenne oli se, että nyt koulutetaan ja koulutettavan on saatava treenistä jotain irti. Ja niinhän minä sainkin. Samaten koira ei saanut keskustelujen aikana yhtään haahuilla omiaan eikä missään nimessä tehdä esteitä ominpäin. Tuli sellainen olo, että pitäisi aina itsekin skarpata tuolla tavalla.
Tutustuimme 13 esteen rataan, minkä jälkeen minä sain Peppin kanssa aloittaa. Ensimmäinen kerta tehtiin kokeenomaisesti ja sitten pätkissä. Rata meni ihan hyvin, ja etenkin se eniten pelkäämäni kohta, mutta muutamia ongelmakohtiakin oli.
Hypyn jälkeen piti tehdä U-käännös tulosuuntaan putkelle. Tässä tein niin, että peruutin pidemmän matkan esteelle, mutta Outi kehotti kääntymään vähän ennen estettä (ja samalla vaihtamaan ohjauskäden), koska koira rekisteröi muutoksen paremmin kuin sen liikunko vauhdilla taaksepäin vai eteenpäin. Ja peruutusta vain esteen vierelle, ei pidemmälle, jolloin oli enemmän tilaa lähettää putkelle.
Toisen putken jälkeen oli kepit. Peppi jätti ekan kepin väliin, niinkuin se usein tekee. Outi kehotti menemään jo putkelle vastaan ja saman tien aloittaa keppikäskytyksen. Koira kun tulee putken pimennosta täysi höyry päällä, niin ei se ehdi reagoida vasta keppien lähellä annettuun käskyyn. Ja jos itse odotan keppien lähellä, Peppille tulee vain kiire ottaa minut kiinni. Kepit ovat myös niin kapea este, joten se näkyykin huonosti. Enpä ole tuollaista tullut ajatelleeksi. Outi myös sanoi, että kannattaa kävellä Peppin vierellä, kun se on vielä epävarma, jos menen edellä. Kun Peppi saa varmuutta keppeihin, se myös kestää sen, että menen edellä. En tullut kysyneeksi Outilta, että kannattaako/voiko vedätystä hänen mielestään erikseen harjoitella, vai tuleeko se vedätyksen kesto automaattisesti pikku hiljaa. Kun lähdimme epäonnistuneiden keppien jälkeen takaisin keppien alkuun, Peppi lähti pujottelemaan niitä takaisinpäin. Siihen Outi puuttui heti, että koira täytyy ohjata sen verran sivuun, ettei niin pääse tapahtumaan. Totta, jos itse kävelen keppien vieressä, Peppi aina lähtee tekemään pujottelua. Koiraa siis pitää ohjata myös ja etenkin epäonnistuneiden suoritusten jälkeen sekä treenien siirtymätaipaleilla. Tiedän, että olen ollut tässä vähän laiska, mutta täytyy terästäytyä.
Sitten keskustelimme aika paljon kontakteista, mutta ei näköjään kuitenkaan riittävästi, koska olen taas vähän sekaisin. Minähän teen alastulokontaktit niin, että huudan Peppille odota, jolloin se pysähtyy alastulolle, kutakuinkin siihen kohtaan, jossa se huutaessani on. Sitten vapautan sen tule-käskyllä. Tiedän, ettei tuo ole mitenkään toimivin tapa, mutta meillä se kuitenkin on toiminut. Katjakin mielestäni on sanonut, että koska Peppi ei jää himmaamaan ja odottelemaan alastulolle, että koska sen pitää pysähtyä, hänen mielestään se on ihan ok. Sitä pitäisi Katjan ja minunkin mielestäni vielä harjoitella ja vahvistaa, että Peppi pysähtyisi tarvittaessa pidemmäksikin aikaa ja niin, etten itse ole ihan siinä vierellä vaan vaikkapa jatkan matkaa tai olen jo valmiiksi kauempana ja silti Peppi pysähtyisi. Eli niitä joka tapauksessa treenataan. Outi oli sitä mieltä, että Peppi ei esim. puomille kiivetessään tiedä, mitä sen alastulossa pitää tehdä. Niin, no ei varmaan tiedäkään, mutta jäin miettimään, onko siitä sitten haittaakaan... Outi kehotti pohtimaan sitä, että josko opettaisin Peppille 2on-2off -alastulokontaktin joko kosketusalustan avulla tai muuten. Taas olen siinä tilanteessa, että mietin näitä kontaktijuttuja. Jonkun pitäisi nekin vääntää mulle rautalangasta, koska en vaan tunnu taaskaan tajuavan. Näin mä ne siis ymmärrän:
Tapa 1: 2on-2off kosketusalustan kanssa. Koiralle opetetaan oma-aloitteisesti ilman käskyä koskemaan alustaan oli se missä hyvänsä. Kosketusalusta siirretään alastulokontaktille, jolloin koira oppii itsenäisesti tulemaan kontaktin oikein ja pysähtymään kosketusalustalle. Koira aina vapautetaan alustalta ja myös häivytetyltä alustalta.
Tapa 2: 2on-2off ilman kosketusalustaa. Koira opetetaan käskystä pysähtymään kontaktin ja maan rajalle. Koira aina vapautetaan asennosta.
Sitten on sellaisia tapoja, jotka miellän näiden tapojen yhdistelmiksi. Esim. käytetään kosketusalustaa, mutta koskettamiseen on joku käsky. Silloin mielestäni kosketusalustan alkuperäinen idea tavallaan menee hukkaan. Tavan 1 ymmärrän niin, että se on itsenäinen, ja siinä varmasti nopeammin pystyy jättämään koiran suorittamaan kontaktiesteen yksin. Tapa 2 tai yleensäkin sellainen tapa, jossa on joku kosketus-/asentokäsky, on mielestäni aika lähellä tuota minun tapaani. Niissä on mielestäni vain se ero, että tuossa 2on-2off -tavassa on tarkkaan määritelty pysähdyspaikka, kun minun tavassani sitä ei ole. Eli tietääkö koira näillä tavoilla ylösmenneessään yhtään sen enempää mitä sen alastullessa pitää tehdä..? Pysäytyskäsky sille joka tapauksessa annetaan. No, ehkä se himmaus saattaa epätarkan paikan kanssa tulla ongelmaksi, mutta meillä ei sitä vielä ainakaan ole ollut. Peppi tulisi täysillä läpi, jos en sille mitään huutaisi. No, en tiedä sitten, että onko sekään hyvä asia. Olen tuota tarkkaa paikkaakin Peppin kanssa kokeillut, mutta minusta koiran on aika vaikea kesken vauhdikkaan agilitysuorituksen pysähtyä ihan tarkkaan johonkin paikkaan, siksi olen siirtynyt tuohon omaan tyyliini. Näkeehän sitä minusta liian usein kilpailevienkin joukossa, että se koira ei oikein tiedä mihin sen pitäisi pysähtyä. Tai sitten se oikea paikka ei ole vaan mennyt tarpeeksi hyvin perille. Mutta useinhan kilpailevat tulevat juuri kontakteja harjoittelemaan epiksiin ja tahkovat niitä sitten edestakaisin. En oikein pääse näistä jyvälle. Ilmeisen hyvä keino tuo 2on-2off kuitenkin taitaa olla, kun niin monet sitä käyttävät. Mikä on se pointti, mitä en näissä tajua..?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti