perjantai 21. helmikuuta 2014

Kumpi käsi ohjaa?

Pientä päivitystä viikon tapahtumista. Viime lauantaina molemmat koirat pääsivät Leena Piiran osaaviin käsiin. Iita oli kuulemma paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten. :) Etuosa ja rintakehä olivat joustavampia kuin viimeksi, mutta lanneselkä oli kireä, minkä toki itsekin olen havainnut. Leenan käsittely kuitenkin auttoi ja Iita suorastaan nautti olostaan hoidon jälkeen. :)
Peppillä oli kaikki hyvin. Oikean kyljen kudokset olivat jäykkiä puomilta tippumisen takia, mutta mitään vakavampaa Leena ei löytänyt. Tosin keskiviikkona, kun olimme Elinan agitunnilla, Elina sanoi, että Peppi haki hyppyjä ja sovitti askelia, mitä se ei ole ennen tehnyt. Yleensä, jos tuollaista tapahtuu, se johtuu ihan omasta huonosta ohjauksestani. Mutta nyt kuitenkin pitäisi tarkkailla, tapahtuuko tuota vielä, ja jos tapahtuu, millaisissa hyppytilanteissa. 

Mulla on näköjään muodostunut jo perinteeksi, että tutustun rataan vain esteeseen 16 asti, niinkuin nytkin. Vaikka nyt me kyllä ehdittiin jopa esteelle 22. Edistystä on siis tapahtunut. ;) 
Mielenkiintoisin oppi tällä tunnilla oli se, että ellei koira itse osaa hakea oikeaa linjaa, muurilla koiran on todella vaikea tehdä takaakiertoa ja vaarana on, että sen linja menee päin toista tolppaa. Elina suosittelikin muurille pyöritystä, joka toimi meilläkin tosi hyvin. Suurin yllätys taas oli, että este 14 onnistui meillä heti ensimmäisellä kerralla. Musta se näytti tosi hankalalta, varsinkin kun Peppin on usein vaikea hahmottaa vinoja rimoja ja kun tämä mentiin vielä tuupaten toiselta puolelta. Esteet 16-20 oli myös todella opettavainen. Mun piti olla vastaanottamassa Peppiä esteelle 17 ruudussa 26-12. Jotenkin tosi outoa. Mutta aluksi olin ruudussa 24-12 ja silloin Peppi kiersi tuon hypyn okserin vierestä. Sitten sylkkäri esteelle 18 peruuttaen riville 14, vauhdinmuutos ennen estettä 19 ja rivien 10 ja 12 väliviivalla suora käännös putkelle. Mun oli tosi vaikea ajoittaa tuota oikein, mutta kyllä se sitten onnistui. Ja sitten vastaus päivän kysymykseen, kumpi käsi ohjaa. No ei kumpikaan, vaan JALKA. Tämä tuli todettua etenkin putkella 16. :D Ei auta vaikka kuinka huitoisi, jos jalka osoittaa väärään putkenpäähän.

Oli meillä tanssitreenitkin tällä viikolla. Iita oli taas hassu oma itsensä ja vaihteli positioitaan miten sattuu. Peppin ohjelmaan sain käsimestarilta taas hyvät käsiliikkeet ja rytmityksen ongelmakohtaan. Eli taas toimii. :) Luottavaisin mielin siis lähdetään huomisiin kisoihin.

lauantai 15. helmikuuta 2014

Mukkelismakkelis :(

Iita oli maanantaina taas vesiterapiassa. Innoissaan se oikein veti jo autolta ihan juoksumatolle asti, joten ei ainakaan mitään traumoja ollut jäänyt ensimmäisestä kerrasta. ;) No kyllähän mä sen arvasinkin, että siinä noin käy. Missä namit, siellä Iita. :D 
Iita söpöilee ystävänpäivän kunniaksi.
Peppillä oli torstaina tämän vuoden ekat agitreenit ATT:llä. Muutama kerta jäi kovien pakkasten takia väliin ja muutama muitten menojen, mutta nyt siis vihdoin päästiin. :) Tehtiin siinä mielessä haastavaa rataa, että siinä mentiin samoja esteitä monta kertaa. Mä olin taas niin pihalla, mihin pitää mennä. Mikäköhän tähän keskittymishäiriöön auttais... Mutta Peppi teki hienosti. Ja mikä parasta keinun ja puomin alastulokontaktit menivät täydellisesti Elinan ohjeiden mukaan, A:ta radalla ei ollutkaan. Peppi pysähtyi täpäkästi oikeaan kohtaan ja pysyi siinä kunnes vapautin. Koko treeni ei sentään ollut yhtä riemua, sillä Peppi putosi puomilta. :o En tiedä mitä tapahtui, Peppi kun ei yleensä sähellä yhtään. Kuitenkin, keskivaiheilla puomia Peppin oikea takajalka lipesi ja vasen perässä. Sitten se räpiköi nanosekunnin etujalkojensa varassa kunnes tippui takajalat ja kylki edellä lattialle, mistä kierähti selälleen. :( Tunnustellen Peppi ei aristanut mitään kohtaa eilen eikä tänäänkään ja se liikkuu ihan normaalisti, joten ehkä selvittiin säikähdyksellä. Yllättäen siis ihan sopivaan kohtaan tuli tuo jo puoli vuotta sitten Leena Piiralta varaamani aika, joka siis on huomenna. Tulee Peppi sitten kunnolla tutkittua. 
Agi-Peppi aina valmiina.

torstai 6. helmikuuta 2014

Hups vaan, ongelma ratkottu

Uskomatonta mutta totta. Meidän puomin alastulokontakti on kunnossa! Tuosta noin vaan. On se helppoa kun osaa. Mulla on puomilla ja A:lla "kiipee"-käsky ja sen lisäksi olen puolivälissä antanut "koske"-käskyn merkkaamaan 2on2off-kontaktia. Puomilla Peppi on kuitenkin aina jäänyt kokonaan puomille seisomaan eli pysähtynyt liian aikaisin, vieläpä hitaasti, ja vasta maanittelemalla tullut oikeaan kohtaan. Myös eilen Elinan valmennusryhmässä kävi niin. Elina käski tehdä uudestaan niin, että en sano "koske"-käskyä ollenkaan ja katson pysähtymiskohtaa enkä koiraa. Ajattelin, että just joo, kokeillaan nyt sitten, mutta eihän siitä mitään tule. Mitä vielä! Olin ihan suu auki, kun Peppi pysähtyi täydellisesti: nopeasti ja oikeaan paikkaan! Sama toimi vielä myöhemmin radallakin. Olen sanaton.

Tässä siis rata, jota teimme. Minä tutustuin vain pussiin asti ja aika hyvin arvioin, sillä este 16 oli viimeinen, jonka ehdimme tehdä.
Vinot esteet ovat olleet Peppille kutsulähdissä yleensä hankalia, mutta nyt meni hyvin. Esteellä 3 tärkeää oli, että koira on lukinnut esteen ennenkuin itse käännyn. Esteellä 5 odottelin saksalaisessa ihan liian kauan ja sen saimmekin kotiläksyksi. Esteet 7-9 menivät tosi hyvin, linjat eivät olisi kuulemma paremmat voineet olla. Sitten se puomi, piece of cake. ;) Putki-keppi-kombossa ajatukseni oli jäädä keppien toiselle puolelle, mutta Elina sanoi, että todennäköisesti en ehdi, ja halusi minun olevan putken ja keppien välissä. Peppin oli nyt vaikea löytää keppien oikeaa aloituskohtaa ja sainkin viedä sen ihan keppiväliin asti. Tässä rintamasuuntani oli väärä, kohden keppejä, kun sen olisi pitänyt olla keppien suuntaisesti kohti seinää. Kepit myös kotiläksyksi. Keppien lopussa tehtiin saksalainen ja siinä piti ottaa koiraan katsekontakti, asia mikä kuulemma usein unohtuu keppien jälkeen ja johtaa virheisiin. Esterypäs 13-15 olikin aika haipakkaa: valssia, sylkkäriä ja valssia. Meni toisella kerralla jo vallan hienosti. Ja esteelle 15 siis valssi eikä edestäleikkausta, jotta linja esteelle 16 on parempi.

Oli kyllä opettavainen kerta. Jaksan tuota puomijuttuakin hehkuttaa varmaan ikuisesti. :D

Iitakin on päässyt oppimaan uutta. :) Iita nimittäin kävi viikko sitten perjantaina vesijuoksussa. Hymy kyllä vähän hyytyi, kun juoksumattoa ruvettiin laskemaan veteen. Edes herkut eivät hetkeen maistuneet. Mutta pian Iita totesi, että jos tämä täytyy tehdä, niin tehdään sitten. Ihana Iita. Kun matto laitettiin käyntiin, Iita muutaman kerran meni takaseinään ja tuli sieltä sitten vikkelästi taas eteen. Nopeasti Iita kyllä oppi jujun. Iita sai tarpoa vedessä 10 minuuttia, joka oli jaettu kolmeen osaan. Jaksojen vällissä oli vähän aikaa rauhallisempi tahti, jolloin Iita tosin oli sitä mieltä, että silloin ei tarvitse kävellä lainkaan ja liukui aina takaseinään asti. ;) Mutta tosi hienosti meni ja Iita jaksoi hyvin. Urheilukoiratkin tekevät kuulemma vain 15 minuuttia kerralla ja Iitakin kuulemma saa tehdä jo ensi kerralla sen verran. Reipas pikku koira. :)

tiistai 4. helmikuuta 2014

Farmari-Volvossa on tunnelmaa

Kyllä on ihminen kädetön, kun tietokone hajoaa. :D Siksi vasta nyt päivitys Janakkalan kisoista.

Kisaamisessa ehdottomasti hauskinta on kisamatkat. :) Tällä kertaa Tiina ja Sanna poimivat minut matkan varrelta kyytiin. Tosin aluksi näytti vähän huolestuttavalta, kun meille varattu takapenkki oli jo täynnä tavaraa. Onneksi saatiin kuitenkin järjestettyä häkit, discopallot, lammas (kaksi viimeksi mainittua Tiinan rekvisiittoja) ja kaikkien kassit tiiviisti niin, että meillekin jäi takapenkille kolo. Nova, Sani ja Sindy matkasivat takakopassa, Iita mun sylissä ja Peppi vieressä. Ja oikeesti mahduttiin ihan hyvin.

 
Perillä oltiin hyvissä ajoin, joten kehääntutustumiseenkin jäi reilusti aikaa. Janakkalassa oli jälleen hienosti koristeltu halli.

Iitan kehääntutustuminen meni toisten esitysten rekvisiittojen tutkimiseksi. Kaikki oli vaan niiiin mielenkiintoista. Ihan turha siellä kehässä sitten oli mitään yrittää tehdä, kun Iitan huomio oli muualla ja se teki viivellä vaan sinnepäin. En kuitenkaan huolestunut, koska tuo on niin tyypillistä Iitaa. Tein positionvaihdoksia kuitenkin kehän ulkopuolella, jotta sain pidettyä namit kädessä ja sillä ostettua Iitan mielenkiinnon. :D Jos ei muuta, niin tulipahan ainakin muistuteltua mitä ollaan tultu tekemään. Iita on kyllä siitä hassu tyyppi, että se yleensä tietää milloin on tosi kyseessä ja niin nytkin. En kuitenkaan voinut kuvitellakaan, että ohjelma menisi noin hyvin kuin se sitten meni, koska aina meillä on jotain säätöä. Tai no, jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin tulihan tuonne se yksi positio, jota en Iitalle edes ole opettanut, ja se hinkattu jäi tekemättä. Mutta kun Iita kerrankin meni positionvaihdosta suoraan siihen väärään ja taisipa tuo olla jopa meidän paras positio, niin en valita. ;) Siinäpä muuten arvuuttelua niille, jotka eivät tiedä: mitä videolla nähtävistä positioista en ole Iitalle opettanut?

 
Laura Jalli: Hyvä määrä positioita, jotka laadultaan pääosin ok. Juostessa kuitenkin kannattaa kiinnittää positioon huomiota, tänään koira jätätti aavistuksen juostessa. Hyvin etenevä ohjelma, hyvä kehänkäyttö. Tekninen laatu 44 + 42 = 86, taiteellinen vaikutelma 40 + 40 = 80, yhteensä 166 p.
Hannele Parviainen: Tekninen laatu 40 + 39 = 79, taiteellinen vaikutelma 41 + 41 = 82, yhteensä 161 p.
Mari Väänänen: Hyviä tarkkoja positioita. Koirakolle sopiva musiikki ja kiva koreografia. Tekninen laatu 45 + 42 = 87, taiteellinen vaikutelma 43 + 45 = 88, yhteensä 175 p.

Kokonaispisteet 84 + 83,33 = 167,33. Ja uskomatonta kyllä, KUMA! Avoimesta luokasta! Eikä edes rimaa hipoen! Jee! Kaupan päälle vielä luokkavoitto. :)

Peppin kehääntutustuminen meni mielestäni ihan ok. Tauko lajien välissä oli kuitenkin aika pitkä ja me olimme esiintymisnumerolla 3 freestylessä, joten oli taas tosi vaikea päättää, kauanko annan Peppin olla häkissä ja koska rupean innostamaan. Halli oli aika viileä (tai jopa kylmä), niin pakko oli kuitenkin koiraa kunnolla lämmitellä. Toisaalta kun Peppi ottaa niin paljon häiriötä toisista koirista, niin sen on parempi olla omassa mökissään mahdollisimman kauan. Parit jutut menin treenaamaan lämmittelykehään, mikä oli tosi hyvä ratkaisu. Muutenkin ajanhallinta onnistui ilmeisen hyvin tai Peppi ainakin teki hyvässä mielentilassa. Muutama epäselvä ja/tai huonosti ajoitettu käskytys minulta tuli, mutta kaikenkaikkiaan olen todella tyytyväinen. Ehdottomasti meidän paras kisasuoritus ikinä!


Laura Jalli: Vauhdikas ohjelma, joka eteni sujuvasti. Onneksi ääntely/haukkuminen ei yltynyt pahemmaksi. Hyvä kehänkäyttö. Tekninen laatu 41 + 41 = 82, taitellinen vaikutelma 37 + 38 = 75, yhteensä 157 p.
Hannele Parviainen: Tekninen laatu 39 + 41 = 80, taiteellinen vaikutelma 42 + 41 = 83, yhteensä 163 p.
Mari Väänänen: Hauska koreografia, ohjaaja liikkui hyvin. Kontakti hyvä ja koira toteutti tehtävänsä hyvin. Kiva kokonaisuus. Tekninen laatu 40 + 42 = 82, taiteellinen vaikutelma 40 + 44 = 84, yhteensä 166 p.


Kokonaispisteet 81,33 + 80,67 = 162. Peppillekin vihdoin ja viimein freestylestäkin kuma!!! Palkintopallille emme päässeet, vaan sijoitus oli 4. Mutta sepä ei nyt haitannut yhtään, oli ihan voittajaolo. :)

Matkakaveritkin onnistuivat hienosti, joten saimme jokainen vielä sulloa oman palkintoruokapussimme autoon. Hyvin mahduttiin ja tunnelma sen kun tiivistyi. :D