keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Ihana Iita

Iitalla oli maanantaina toko- ja koiratanssitreenit. Aina kun minulla on mennyt/menossa hermot Iitan koohoiluun, on se seuraavalla kerralla tosi täpäkkä, niin maanantainakin.

Tokossa harjoiteltiin seuraamista. Tein pätkiä peilin edessä, jotta minun ei tarvinnut kuikuilla Iitaa päin, vaan sain pidettyä katseen suoraan edessä. Iita seurasi tosi hyvin, ei mitään korjattavaa. Harjoittelimme myös pareittain niin, että kävelimme tosiamme vastaan koira koiran puolella. Iitahan ei tuollaisesta häiriinny, varsinkin kun se tietää, että minulla on namit matkassa. ;) Sitten otettiin paikalla istumista ja luoksetuloa. Iita ei hirveän kiirettä luoksetulossa pidä, mutta lähtee kuitenkin heti liikkeelle ja ravaa ihan kivaa vauhtia ja tulee oikealle paikalle paremmin kuin pienen etäisyyden sivulletuloissa. Lopuksi harjoittelin hieman rallytokon liikkeitä, kuten sivulta eteentuloa. Ihan ok nekin meni, vaikkei niitä aiemmin olla harjoiteltu. Huomionarvoista oli se, että koko tunnin pidin namit taskussa suoritusten ajan, enkä siis houkutellut Iitaa namin kanssa mihinkään, vaan palkkasin vasta, kun liike oli suoritettu. Jostain syystä minulla on yleensä aina nami kädessä, mutta pitäisi vaan muistaa kaivaa se nami taskusta vasta liikkeen jälkeen, jotta pääsisi joskus kokeisiinkin. Tosi hyvinhän se Iita tosiaan ilman namikättäkin teki eli siihen ei ole yhtään mitään tarvetta!

Koiratanssituntikin meni tosi kivasti. Sain kokeilla sunnuntaina keksimääni musiikkia ja se toimi! Nyt vain editoimaan se musiikki ja suunnittelemaan ohjelmaa. Treeneissä harjoittelin etenkin kaukaa kiertämistä, jonka Iita nyt selvästi jo tajusi, ja esineiden kiertämistä sekä kaikkea muuta tuttua. En mitään ihan uutta Iitalle halua edes yrittää opettaa, vaan ohjelma rakennetaan niiden "temppujen" varaan, joita ollaan jo harjoiteltu ja joita pitää vahvistaa. Musiikki kyllä antaisi hyvän mahdollisuuden noille kaukaa kiertämisille, joten niitä kyllä vielä yritän saada haltuun.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Hiekkakuopilla

Tänään oli niin hieno auringonpaiste ja kun ohjatut treenit oli taas peruttu, niin lähdimme hiekkakuopille. Koirat nauttivat.

Tämä kuva ilmentää hyvin Iitan ja Peppin eroja. Iita on hölmö toohottaja-koohottaja ja Peppi ihan normaali koira. ;)





Agilityä ja tanssia

Torstaina oli ATT:n agilitytreenit. Tällä viikolla ryhmällämme oli hallivuoro, joten ilta oli oikein aurinkoinen. ;) Tehtiin ensin pitkä vauhdikas S:n mallinen rata. Kokeilin Peppin kanssa kutsulähtöä kolmen esteen takaa, kun Katja käski. (En olisi muuten viitsinyt edes yrittää.) Ensimmäisellä kerralla Peppi kiersi ensimmäisen esteen. Toisella kerralla Katja meni blokkaamaan kiertotien menemällä seisomaan ensimmäisen esteen viereen. Se toimi ja Peppi tosiaan hyppäsi kaikki kolme estettä! Kolmannella kerralla Peppi osasi jo ihan itse. En olisi ikinä uskonut! Muuten radalla tuli esiin kaikki tutut ongelmamme: kepit ja kontaktit. Aina radan ensimmäisellä kerralla Peppi juoksee keppien ohi, ikäänkuin se ei edes tajuaisi, että ne todella on ne samat kepit, joita me kovasti harjoitellaan yksittäisesteenä. Kontakteissa ongelma on se, että Peppi ei tee alastulokontaktia itsenäisesti. En voi siis huutaa sille kauempaa kontaktikäskyä enkä jatkaa matkaani. Näitä siis pitää harjoitella. Toinen rata, joka tehtiin, oli hieman lyhyempi. Siinä oli huima hyppy - pussi - hyppy - hyppy -loppusuora. Ajattelin panostaa siihen ja juoksin täysillä. ;) Se menikin hyvin! Katjakin sanoi, että meillä meni koirakoista se kaikkein parhaiten, vaikka Peppi on ryhmämme ainoa maksikoira. Jee. :)

Lauantaina oli koiratanssiporukan yhteistreenit. Otin molemmat koirat mukaan, kun meillä oli halli varattuna kahdeksi tunniksi. Yritin opettaa Iitalle kaukaa kiertämistä. Laitoin purkkeja ja lopulta jakkaroitakin merkeiksi, jotka piti kiertää, mutta... Ensimmäiset purkit oli lämitty tassulla kumoon jo ennen kuin sain kaikkia purkkeja laitettu lattialle. Nostin niitä pystyyn ja taas oli toisella puolella kumossa ja pitkin salia. Huoh. Lopulta sain Iitan hiukan tekemään sitä mitä pitikin, mutta ei se oikein tajunnut. Purkit vaan lentelivät kun Iita oikaisi. En enää tiedä mitä temppuja tuolle voisin opettaa, kun tuntuu, ettei mikään mene perille. Tai minkään opettamisen aloittaminen ei edes tunnu onnistuvan. Minulla oli pari musiikkia valittuna, joita halusin kokeilla isossa tilassa. Ensimmäinen valintani Kim Heroldin 'Social Butterfly' ei toiminut ollenkaan. Mielessäni se oli ollut täydellinen, mutta Iitalle se oli liian hidas ja itselleni liian nopea. Toinen valintani Andreas Johnsonin 'Glorious' olisi mielestäni edelleenkin hyvä tuohon kaukaa kiertämiseen ja muihin tilaa vaativiin liikkeisiin, mutta treenikaverit olivat yksimielisesti sitä mieltä, että se on Iitalle liian raskas, vaikka minulle olisikin sopiva. Tänään olenkin käyttänyt illan kuuntelemalla potentiaalisia musiikkivaihtoehtoja. Luulen, että löysinkin sopivan. Ihmettelen vaan, etten ole aiemmin sitä keksinyt.

Peppi sai treenata viimeisen puolituntisen. Opetin sillekin kaukaa kiertämistä. Se tajusi heti. Pari kertaa oikaisi, mutta sen jälkeen huomasi itse korjata, jos meinasi oikaista. Ja sitten ei tarvinnut edes korjata enää. Tein myös tuttuja pyörähdyksiä ja treenikaverit olivat ihan ihmeissään miten Peppi oli niin nopea. Se on kyllä tosi nopea pyörähdyksissä ja pujottelussa. Todettiin siinä, että ongelmaksi voikin tulla sopivan musiikin löytäminen, kun normaali liikkuminen on niin eritahtista kuin temput. Pitäisi olla joku sellainen musiikki, jossa on "räjähtäviä" kohtia, joihin sitten sijoittaa nuo nopeat liikkeet. Tosin sitten saa olla tosi tarkka ajoituksen kanssa. Kokeilinkin yhtä miettimääni vaihtoehtoa, ja sen rytmi (poislukien nuo temppukohdat) oli muidenkin mielestä hyvä. Pitäisi vain opettaa Peppille enemmän temppuja, jotta joskus saisi jonkun ohjelman kasaan.

torstai 22. syyskuuta 2011

Treenejä

Täytyypä päivittää sunnuntaiset ja maanantaiset treenitapahtumat, kun tänään tulee jo uusia. Vaikka eipä mitään kummallista ollut.

Sunnuntaina oli koulutusluento, joka venyi niin pitkäksi, ettei tokotreenejä ehditty pitää lainkaan. Onneksi minulla oli vain Peppi mukana, joka sekin joutui odottamaan agitreenien alkua kolme tuntia autossa. Lämmittelyyn pitikin käyttää vähän aikaa, itselläkin oli jäsenet ihan jumissa istumisesta. Tehtiin pitkä 25 esteen hyppyrata, jossa oli aika paljon kaikenlaisia käännöksiä, joten vauhti ei kuitenkaan ehtinyt nousta huimaksi. Meni ihan ok.
Maanantaina oli Iitan vuoro. Tokossa harjoiteltiin ensin BH-koemaista koiran yksin jättöä niin, että itse meni ensin vähän matkan päähän ja lopulta piiloon. Jätin Iitan ensin ilman käskyä. Hauhauhauhau. Koko ajan. Sitten jätin istumaan. Hauhau hauhau. Maahan. Hauhau hauhau. Jos tehdään tokomaisia paikallaanoloja, Iita jää ihan hiljaa. Mutta jos se on kytkettynä, ja minä haahuilen vähänkin epämääräisiä linjoja, Iita komentaa minua takaisin. Hiljeni se kyllä siksi aikaa, kun olin piilossa. Toisaalta tehtiin tämä ensimmäiseksi, jolloin Iita oli täynnä virtaa ja tarmoa tehdä, niin ei se jaksanut/halunnut olla vaan paikoillaan epämääräisesti odottelemassa. Joten en ole huolissani. Lopputunti harjoiteltiin katsekontaktia niin, että kävelimme kaikki koirinemme sikin sokin ja koiran piti ottaa käskystä katsekontakti. Ideana oli, että häiriöstä huolimatta sen tulee suorittaa tuo helppo tehtävä. No, minä en ole katsekontaktia käskystä opettanut, koska koira kyllä itse tarjoaa sitä, ja jos ei tarjoa, voin kutsua sitä nimeltä, jolloin se on taas kuulolla. En oikein ymmärtänyt harjoituksen tarkoitusta enkä aio katsekontaktia jatkossakaan käskystä vaatia, joten se siitä.

Koiratanssitunnilla ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Harjoiteltiin jo tuttuja liikkeitä, pääasiassa peruuttamista ja esineiden kiertoa. Iita tykkäsi. :)

lauantai 17. syyskuuta 2011

Iloiset syyspannat

On jäänyt päivittämättä koirien uudet kaulapannat, jotka ompelin pari viikkoa sitten. Molemmat tarvitsevat vielä kyllä virallisemmatkin syyspannat.

Iitalle Mikki-panta...

... ja Peppi sai Angry Birds -pannan.

perjantai 16. syyskuuta 2011

Sataa... ja tuhatta ja sataa

Eilen oli toiset agitreenit ATT:llä. Vettä tuli niin kuin parina viime päivänä on tullut eikä oikein olisi huvittanut lähteä, mutta kyllä kannatti. Peppiäkään sade ei haitannut yhtään, vaan se oli heti valmis toimintaan. Ensin tehtiin nopea rata, jossa piti olla koko ajan koiraa edellä. Ihmeen hyvin se onnistui parin yrityksen jälkeen. Ja niin kuin Katja sanoi, kun minä olen rauhallinen ja tiedän mitä teen, niin Peppikin on rauhallinen ja tietää mitä tekee. Kepit mentiin jälleen neljällä ohjurilla, mutta tällä kertaa minä olin keppien vasemmalla puolella. Kepeissä en sentään uskaltanut vielä mennä Peppin edellä. Lisäksi pimeään putken lähetys vaati vielä vähän lisäharjoittelua.
Lisäksi tehtiin pieni harjoituspätkä, jossa tuli taas todistettua, että minun todella pitää ohjata kunnolla eikä vain sinnepäin. Lopuksi harjoittelin vielä hyppy + kepit -yhdistelmää. Hyppy ensin siksi, että Peppi saa vähän vauhtia. Pystyin menemään jo Peppin edellä ilman, että se olisi ruvennut oikomaan. Peppi on nopea oppimaan! Katja kehotti harjoittelemaan kepeissä juuri tuota, että minä vedätän Peppiä, sillä vauhdikkaalla radalla kepit on ainoa kohta, jossa pystyn pääsemään Peppin edelle.

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Normitreenit

Sunnuntainta oli toko- ja agilitytreenit. Päätin ottaa Peppin niihin molempiin, kun on helpompaa ja kivampaa olla vaan yhden koiran kanssa liikenteessä. Koiratkin tuntuvat tykkäävän enemmän, kun saavat mun jakamattoman huomion. ;)
Tokossa harjoiteltiin sivulletuloa ja pieniä seuraamispätkiä. Peppi vaatii edelleen pienen käsiavun sivulletulossa, mutta saan sen pian varmaan häivytettyä kokonaan. Nytkin tarvitsee enää hiukan vaan liikuttaa etusormea. Seuraamisessa kontakti herpaantui aina heti liikkeelle lähtiessä parin askeleen ajaksi. Tein sitten niin, etten lähtenytkään liikkeelle, vaan palkitsin pelkän kontaktin pysymisestä. Otimme yhdessä myös paikallaanmakuuta. Ei ongelmia.
Agilityssä oli vauhdikkaat radat. Ekassa oli tiukkoja käännöksiä tulosuuntaan esteen jälkeen. Keinoja kertoa koiralle tulevasta käännöksestä ovat hidastaminen, ennakoiva ohjaaminen ja kääntämisestä kertova vihjesana tai  –äänne. Suunnittelin tekeväni ennakoivan valssin, mutta yllättäen en ehtinyt. Jättäydyin sitten vain jälkeen ja koitin ohjata käsi alempana, koska mitään käännöksestä kertovaa sanaa meillä ei ole. Hyvin toimi tuo hidastuskin. Toisella radalla oli kolmen esteen suora, josta radalla tehtiin välillä vain kahden esteen pätkiä. Johanna sanoi, että Peppi kokosi itsensä hienosti aina jokaisen esteen välissä, ja olen kyllä samaa mieltä. :) Radalla oli myös kepit ja pöytä. Rata meni kokonaisuudessaan tosi hyvin, ei mitään rynnimisiä tai kaahaamisia.
Maanantain toko- ja koiratanssitreeneihin pääsi siis Iita. Tokossa oli melkein sama ohjelma kuin sunnuntaina. Ensin sivulletuloa ja seuraamista. Iita meni tosi hienosti! Johanna sanoi, että Iita ansaitsisi hymytyttöpalkinnon, niin onnellisen näköisenä se seurasi. ;) Tein myös käännöksiä ja Iita pysyi hienosti oikealla paikalla. Seuraamisen jälkeen harjoittelimme luoksetuloa. Huomasin, että kun annan Iitalle perusasennossa ”istu”-käskyn, se nousee ylös ja istuu uudelleen. Mitään ”paikka”-käskyähän meillä ei ole käytössä, kun ”istu”-käskyllä pitää istua niin kauan kunnes vapautetaan. Mutta ehkä pitää harkita jotain sellaista. Iita kun on niin toimelias koira, että se luulee, että sen pitää ”istu”-käskyllä mennä istumaan eikä jäädä istumaan. Luoksetulot sujuivat ihan ok. Vähän pelkään, että Iitan vauhtia hidastaa se, ettei se tiedä pitääkö sen kiertää minut vai tulla suoraan sivulle.
Koiratanssissa harjoiteltiin peruuttamista. Piti improvisoida musiikin tahdissa käyttäen mahdollisimman paljon erilaisia peruutuksia. Huomasin, että Iita osaa peruuttaa jalkojen välissä, kun minäkin peruutan! Jee! Tähän mennessä se on peruuttanut vain, kun olen heittänyt sille nameja mahan alta tai kun olen itse kävellyt sen edellä. Improvisoinnin jälkeen jokainen sai harjoitella omia projektejaan. Me harjoiteltiin esineen kiertämistä, mutta kyselin Johannalta vinkit kaukana kiertämiseen. Siitä tulee meidän seuraava projekti. Lisäksi Johanna kehotti minua ottamaan seuraavalla kerralla uuden koreografian musiikkivaihtoehdot mukaan. Jee!

lauantai 10. syyskuuta 2011

Koirapäivä Agrimarketissa

Tänään olikin työntäyteinen päivä. Nyt koirat makoilevat ihan väsyneinä. Olimme siis esiintymässä Agrimarketin Koirapäivä-tapahtumassa. Harrastusesityksiä oli puolen tunnin välein yhteensä 6 (2 x toko + 2 x koiratanssi + 2 x agility) ja minä osallistuin kaikkiin. Peppin kanssa esitin tokoa ja agilityä ja Iitan kanssa koiratanssia ja agilityä. Aluksi minun piti mennä vain koiratanssiesitykseen, mutta sitten kuulin, että Koirakouluakin on pyydetty sinne esittämään harrastuksia, niin tarjouduin sitten toko- ja agilityesityksiinkin. Ihan kivaa oli, vaikka olisi kyllä jonkun esityksen voinut jättää väliinkin. ;) Harjoittelimme yhdessä toko- ja agility"ohjelmia" perjantai-illalla Koirakoulussa, minkä jälkeen jäin vielä Iitan kanssa harjoittelemaan koiratanssiesitystämme. Heti aamulla sitten suuntasimme Agrimarketiin.


Ensin oli tokoesitys, jossa esiteltiin myös arkitottelevaisuutta. Peppin kanssa osallistuin seuraavien "temppujen" esittelyyn:

- katsekontakti
- maltti (käskin Peppin maahan ja laitoin sen tassun päälle purutikun, jonka se sai ottaa vasta luvan kanssa)
- arkiseuraaminen muiden koirakoiden joukossa
- paikallaanolo: istuminen
- tokon jäävät liikkeet: seisominen ja maahanmeno

Lisäksi Peppi sai ainoana koirana esittää kaukokäskyt "istu" ja "maahan".

Muutamat katsojat tulivat näytöksen jälkeen kommentoimaan, että oli tosi upean näköistä, kun Peppi totteli niin hienosti. Etenkin kaukokäskyt olivat tehneet vaikutuksen. :) Sinänsä hassua, kun en ollut edes pari päivää aiemmin tiennyt, että Peppi osaa niitä. ;) Toko-ohjelmaa suunniteltaessa jokaiselta kysyttiin, mitä kukakin osaa, ja kun kerran kysyttiin, että osaako joku kaukokäskyjä, niin pitihän sitä kokeilla. Seisominen ei Peppiltä kaukona onnistunut, siinä otti pari askelta eteenpäin, mutta istumisessa ja maahanmenossa takapää pysyi tismalleen paikallaan. Ei me noita jääviä liikkeitäkään oltu ikinä ennen tehty kokeenomaisesti, mutta näköjään Peppi ne kutakuinkin jo osaa. Sain tosin antaa joka kerta kaksi käskyä, mutta muuten olen tyytyväinen. Muutenkin olen ylpeä Peppistä: se keskittyi tosi hyvin tekemiseen muista koirista ja kaikesta muusta häiriöstä huolimatta ja teki kaiken niin hyvin kuin osasi. Sen halusinkin tuolla selvittää mahdollista tulevaisuuden tokokoetta ajatellen.

Iitan kanssa esitimme tutun koiratanssiesityksemme, jota kyllä taas hieman muutin eilen. Eka esitys ei mennyt ihan putkeen, mutta toinen oli jo ihan ok. Koiratanssijoita oli esiintymässä myös Tiina ja Sani sekä Noora ja Olga. Kun olimme jokainen esittäneet oman ohjelmamme, näytimme Nooran ja Olgan kanssa yksittäisiä liikkeitä Tiinan selostaessa. Lopulta improvisoimme kaikki yhdessä Riverdancen tahtiin.


Agilitynäytöksessä Iitakin pääsi taas pitkästä aikaa agilityradalle. Se oli tosi onnellinen ja teki tosi hyvin, ihan kuin ei mitään puolen vuoden taukoa olisi ollutkaan. Tuli vähän ikävä Iitaa agilityyn. :( Lyhyt rata sisälsi vain matalia hyppyjä sekä putken ja pussin, joten uskalsin sen Iitan kanssa tehdä. Peppi pääsi tekemään vähän vaikeampaa rataa, jossa oli takaakiertojakin. Peppi kiihtyi ja haukkui koko ajan, mutta pysyi muuten kuitenkin kontrollissa.

Oli kyllä kiva, kun ihmiset tulivat kommentoimaan ja kyselemään, että miten saan koirat tottelemaan noin hyvin. On tullut pyörittyä vain edistyneempien koiraharrastajien kanssa, ettei ole osannut arvostaa sitä, mitä kaikkea nuo meidän koirat osaavatkaan. :)

P.S. Tätä kirjoittaessa Iita oli kaivanut leluja esiin. Kauanpa se jaksoikin levätä. ;) Peppi sen sijaan on jo pitkään nukkunut ihan samassa asennossa. :)

perjantai 9. syyskuuta 2011

ATT ATT ATT ATT ATT ATT ATT ATT ATT ATT

Sain ryhmäpaikan ATT:ltä. Jee! Kouluttajana ryhmässä toimii Katja Nieminen, jonka tunnen entuudestaan. Jee! Kaiken lisäksi pääsin kilpailevien ryhmään. Jee!
Eilen oli ensimmäiset treenit. Huh, kylläpä Katja laittoi minut juoksemaan. Ensin tehtiin rataa ja Katja katsoi, miten meillä sujuu. Kepeissä Peppi on epävarma, joten päätin ensin kokeilla pelkästään niitä. Peppi hieman oikaisi lopussa, joten lisäsimme sinne pari ohjuria. Sitten tehtiin rata, joka oli vauhdikas. Kepit kuitenkin sujuivat hyvin ohjureiden avulla, mutta keppitreeniä tarvitsemme lisää, jotta pääsemme eroon lopuistakin ohjureista ja jotta voin ohjata Peppiä molemmilta puolilta. Nyt se on epävarmempi, jos olen vasemmalla puolella. Kontaktit ovat Katjan mielestä meillä ihan toimivat. Sitten kuulemma vien Peppin liian pitkälle esteelle, kun minun pitäisi ohjata sitä kauempaa ja luottaa, että se kyllä suorittaa esteen. Tiedän… Harjoittelin sitä radan kaarevalla putki – hyppy – hyppy – putki yhdistelmällä. Sehän rupesi jo sujumaan! Ja minun matkani väheni huomattavasti. Kaukaa ohjaamisen harjoittelun sain myös kotitehtäväksi. Voin tehdä kaarevan radan ja laittaa päähän herkkukupin. Sitten minun pitäisi pikku hiljaa pystyä kasvattamaan välimatkaa. Lopulta voin tehdä hypyistä ympyrän ja seistä itse keskellä. ;)
Radan jälkeen harjoittelimme edestäleikkausta. Se oli todella vaikeaa, koska Peppi on niin nopea. Olin aina väärässä paikassa tai, jos olin oikeassa paikassa, niin ohjaava käteni näytti väärään suuntaan. Lopulta (ehkä noin 15 toiston jälkeen) sain sen onnistumaan. Työvoitto! Katja ehdotti, että kokeilisin vielä uudestaan, kun olin saanut sen kerran onnistumaan. Minä nimenomaan halusin lopettaa onnistumiseen. :)
Katja halusi vielä, että kokeilemme rengasta, kun se on erilainen millä olemme harjoitelleet. Kerran Peppi hyppäsi sivusta, mutta hyvin se sen renkaaksi tunnisti.
Olipa kiva tunti. Opin paljon ja kivointa oli, kun Katja sanoi, että ihan oikeassa ryhmässä olemme. :) :) :) Kunhan saamme kepit kuntoon, niin voimme mennä kisaamaan.

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Pohdintaa ja tuplatreenit

Maanantaipäivä meni sähköpostitellessa Johannan kanssa. Kerroin tuskastumisestani ja filosofoitiin mitä voisin tehdä. Lyhyesti sanottuna Johanna oli sitä mieltä, että Iita nyt vaan on turbosheltti ja minun pitää hyväksyä se ja edetä Iitan ehdoilla. Lisäksi Iita on enemmän ele- kuin käskyohjautuva, mikä aiheuttaa osaltaan sen, että luulen, ettei Iita opi, kun se ei opikaan sanallisia käskyjä. Päätin siis kuitenkin mennä illan treeneihin (toko ja koiratanssi) pelkästään Iitan kanssa, kun Johanna lupasi katsoa ongelmakohtiamme.

Tokossa aloitettiin viettitreenillä. Iita palkkautuu parhaiten vetoleikistä ja siinä vain vahvistui tuo, että Iita ei tosiaan kuuntele mitä sanon tai edes osaa sanallisia käskyjä, vaan ymmärtää eleitä. Koiratanssissahan tuo tietysti riittäisi mutta tokossa ei. Oikeastaan minun pitäisi enemmän käyttää hyödyksi tuota eleohjautuvuutta... Mutta jos haluan pitää mielessäni tokon, täytyy minun systemaattisesti opettaa Iitalle sanalliset käskyt häivyttämällä eleitä. Nyt siis Iita on lähinnä arvaillut mitä milloinkin tarkoitan. No siltä se todellakin on tuntunut! On aika tyhmä olo, kun en ole tällaista ennen tajunnut enkä kiinnittänyt huomiota. Johanna lupasi myös palata lähiviikkojen aikana asiaan kertomalla kuunteluharjoituksesta, jota voisin Iitan kanssa tehdä. :) Harjoittelimme myös jääviä liikkeitä. Käsimerkeistä Iita tippuu istumaan ja maahan samantien, mutta sanallisia käskyjä tarvittiin välillä kymmenenkin... Jos osaan sanoa käskyt täsmälleen oikealla äänenpainolla, käskyt toimivat. Kuulen kyllä itse heti, kun olen sanonut väärin, mutta ei helppoa sanoa joka kerta oikeinkaan. Paljon työtä siis edessä, mutta nyt olen paljon viisaampi!

Koiratanssissa Johanna katsoi koreografiamme. Hänen mielestään se oli tasapainoinen, mutta hieman yksitoikkoinen eli tylsä. Musiikki on tempoltaan hyvä ja vaihteleva, mutta melodia ei ole "tanssittava". Musiikki on siis ehkä hyvä Iitalle muttei minulle. Lisäksi koreografiamme ei esittele osaamiamme liikkeitä tarpeeksi eikä tarpeeksi monipuolisesti. Täytyy sanoa, että olen täysin samaa mieltä kaikesta mitä Johanna ohjelmastamme sanoi. En vaan ole osannut tiivistää sitä ollenkaan sanoiksi. Ohjelma on ruvennutkin tuntumaan vähän riippakiveltä ja koska muutenkin on aika tehdä jo uusi koreografia, niin tämä ohjelma menee romukoppaan lauantain esityksen jälkeen. :) Minä olen jostain kuullut, ettei koko koreografiaa kannata käydä koiran kanssa usein läpi, ettei koira kyllästy. Johanna oli täysin eri mieltä ja sanoi, ettei Iitan kanssa ainakaan tarvitse kyllästymistä miettiä. :) Koreografia pitää opettaa koirallekin kokonaisuudessaan. Johannan mukaan ei ole ihme, ettei Iita tiedä mitä sen pitäisi milloinkin tehdä, kun se ei osaa koreografiaa. Lisäksi, kun koira pitää koko ohjelmaa kokonaisuutena, sitä varmemmin se pysyy motivoituneena ja jaksaa odottaa palkkaa ohjelma päättymiseen asti. Johanna myös painotti, että koiratanssissa minun ei edes kannata pyrkiä eroon eleavuista, vaan voin ihan surutta tehdä ne suurina ja "naamioida" ne näyttäviksi.

Päivä oli siis oikein antoisa! Asiat, joita opin, ovat oikeastaan ihan päivänselviä, mutta en vaan ole ikinä niitä tajunnut...

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Roolitukset uudelleen

Ohjatut treenit oli taas peruttu, joten päätin treenata pihalla koiratanssia. Viimeksi treenattiin maanantaina, joten Iitalla oli "hiukan" energiaa. Huoh. Tein pujottelukepeistä kujan, jota ajattelin hyödyntää peruutuksessa. Iita vain sähelsi ja söhelsi ja ylitti kujan parikymmensenttiset reunat ilman, että edes huomasi siinä mitään olevan. Peruuttamisesta ei ollut tietoakaan, vaan Iita meni sivuttain, pyöri ympäri ja kaikkea mahdollista. Hermot meinasi mennä, joten päätin, että on parempi jättää peruuttamiset siihen. Ensi lauantaina meidän on tarkoitus mennä Agrimarketin Koirapäivään esiintymään, joten vanha ohjelmamme piti kaivaa naftaliinista, kun uuttakaan ei vielä ole. Ei siitäkään oikein tullut mitään. Iita ei jaksa keskittyä, kun eri käskyjä tulee nopeaan tahtiin. Saatiin me ohjelma pari kertaa vietyä läpi, mutta musiikkiin se ei ihan mennyt. Blaah. Kai paketti täytyy lauantaiksi jollain tavalla saada kasaan, vaikka ei huvittaisi tuota vanhaa ohjelmaa enää muistella.

Tokokokeesta innostuneena päätin ottaa alokasluokan tokoliikkeitä. Ensin hyppy, jota en muistaakseni Iitan kanssa ole tehnytkään. Tosi hyvin meni, vaikka seiso-käskyn jälkeen Iita ottikin pari askelta. Mutta seisominen onkin se meidän heikko kohta. Sivulletuloissa teen pienen käsiavun, koska muuten Iita saattaa kiertää minut takaa, mitä en halua. Aiemmin siis olin opettanut sivulletulon sillä tavalla, mutta nyt parin vuoden tokotauon jälkeen opetin Iitalle sivulletulon uudelleen suoraan sivulle. Kyllä Iitallekin ilmeisesti jotain niistä nuoruuden intomielivuosista on kuitenkin jäänyt mieleen, kun se tuon kiertämisenkin osasi esille kaivaa. Ainoastaan tuo sivulletuleminen on siis ongelmallinen, Iita kyllä tuli useimmiten täsmälleen oikeaan paikkaan. Seuraaminen menee tosi hyvin koko ajan kontaktissa. Jäävistä liikkeistä maahanmeno onnistui salamana, kunhan vain sanoin maa-käskyn tarpeeksi mutten kuitenkaan liian möreällä äänellä. Minun täytyy kyllä tosissaan harjoitella tuota ääntämistä! Liikkeestä seisominen ei oikein onnistunut. Tuskin Iita oikeasti edes osaa seiso-käskyä. Se on oikeastaan ainoa asia, mitä pitää enemmänkin harjoitella.

Nyt tekisi mieli laittaa Iitan kanssa koiratanssi ainakin tauolle. Siitä ei vaan tule mitään. Iita ei kehity, minä en jaksa opettaa sille uusia temppuja, kun se säheltää, ja ohjelmayrityksetkin ovat yhtä puuroa. Sen sijaan Iitasta on kuoriutunut oiva tokokoira. Enpä olisi ikinä uskonut! Mutta ehkä se on niin, että Iita tarvitsee selkeät käskyt ja selkeät liikkeet, jotta se jaksaa keskittyä. Tai minä tarvitsen, jotta pystyn ohjaamaan Iitaa riittävän selkeästi! Joka tapauksessa minä ja Iita yhdessä teemme koiratanssista liian sählän lajin.

Seuraavana vuorossa oli Peppi. Aloitin sivulletulolla ja seuraamisella. Pienen käsiavun Peppikin tarvitsee, kun haluan varmistaa, että se tulee oikeaan paikkaan. Seuraaminen on vähän niin ja näin. Toisaalta sujuu ihan ok, muttei kuitenkaan niin hyvin kuin haluaisin. Peppin kontakti välillä hiipuu, joten palkkasin välillä ihan parista askeleesta. Jäävät liikkeet sujuvat jo todella hyvin. Hyppykin meni tosi kivasti, mutta sitä ollaankin jonkin verran harjoiteltu. Lopuksi harjoiteltiin koiratanssiliikkeitä, pujottelua ja pyörähdyksiä. Pujottelun Peppi tekee häntä heiluen ja pyörähdykset se osaa jo tosi hyvin ja tekee ne tosi innokkaasti. Aikomuksenani oli testata Peppillä eri musiikkeja, mutta sitten päätinkin tehdä Iitan ohjelman Peppin kanssa. Se kyllä onnistui (nami kädessä), mutta koska Peppi tekee kaikki liikkeet vähän eri nopeudella kuin Iita, meni musiikki miten sattui. Kuitenkin, periaatteessa pystyisin Peppin kanssakin esittämään saman ohjelman!

Ajatuksia: Mitä jos vaihtaisinkin koirien lajit päittäin? Iitan kanssa keskittyisin tokoon ja Peppin kanssa koiratanssiin (agilityn lisäksi).

Muista:
Iita: Äänenpaino maa-käskyssä. Harjoittele seisomista.
Peppi: Harjoittele seuraamista, seuraamista ja seuraamista.

lauantai 3. syyskuuta 2011

Tokokoetta

...katsomassa. :) Ja vieläpä ensimmäistä kertaa.

Ei itse olla vielä kisavalmiita, mutta sai tuosta sen verran perspektiiviä ja intoa, että ei se alokasluokkaan osallistuminen enää mahdottomuudelta tunnu. Pitäisiköhän ilmoittautua lokakuun möllitokokisoihin..?