tiistai 31. tammikuuta 2012

Peruutus

Eilen sain Espoon möllikisan esiintymisjärjestyksen ja tänään Peppillä alkoi juoksu. Voi kurjuus. Mutta ei voi mitään, oli pakko peruuttaa osallistuminen. Toisaalta ihan kiva lähteä pelkästään Iitan kanssa, mutta tietysti olisin halunnut päästä Peppin kanssakin harjoittelemaan esiintymistä, kun kuitenkin ollaan paljon harjoiteltu ja vihdoin saatu ohjelma kasaan. Aika hauskaa sen sijaan on se, että HTM:n mölliluokassa on ainoastaan kaksi osallistujaa. Jipii, me siis sijoitutaan vähintään toiseksi. "Vähintään".., ennemmin hyvinkin todennäköisesti. ;)

Näillä näkymin uskoisin Peppin pääsevän rallytokokisoihin ja ainakin maaliskuun alussa virallisiin tanssikisoihin. Nyt voikin vähän hengähtää ja jättää ohjelman harjoittelun vähäksi aikaa vähemmälle ja keskittyä enemmän rallytokoliikkeisiin. Treenailin tänään siis seuraamista, eteentuloa ja käännöksiä. Hyvin sujuivat kaikki, tosin edelleen käännöksissä Peppi helposti istahtaa. Harjoittelin myös peruuttamista. En ole Peppin kanssa sitä oikeastaan harjoitellutkaan ennen niin, että itse olen paikallani. Iitahan ei ole siinä edistynyt yhtään, vaikka olen harjoitellut sitä tosi paljon. Peppi tajusi heti jutun juonen. Yhden askeleen kun otin aluksi avuksi, niin sitten se peruuttikin jo itse minusta poispäin, vaikka minä jäin seisomaan paikalleni. Aika hienoa, tuota täytyykin harjoitella ennemmän!

Iitan kanssa harjoittelin ohjelmia. Molemmat sujuvat kotioloissa oikein hyvin. Pitäisi vaan saada siirrettyä tuo suoritusvarmuus vieraisiin paikkoihinkin. Sehän ei tietenkään onnistu vain tutuissa paikoissa harjoittelemalla...

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Voi nolous

Eilen tanssitreeneissä olin tehokas, ensin tunti Iitan kanssa ja sitten 45 minuuttia Peppin kanssa. Treenikavereista oli vain Noora ja Joanna paikalla, joten sain pienemmän salin kokonaan itselleni ja pystyin tekemään ohjelmat moneen kertaan läpi. Videoin ne myös ekaa kertaa... Taas jouduin toteamaan saman kuin ennenkin. Koirat tekevät tosi hyvin, ja jos eivät tee, se ei haittaa, koska minä olen se, joka näyttää kamalalta. Ja sitäpaitsi taas näki hyvin, että koirien virheet ovat kyllä oikeasti minun virheitäni, en anna niille mitään mahdollisuutta onnistua, jos itse olen noin sekava. Ja miten Peppi muka pystyisi edes sujuvasti pujottelemaan, jos jalkani ovat melkein yhdessä. Huoh, eka video oli niin kamala, etten edes pystynyt katsomaan sitä. Sanomattakin on varmaan selvää, etten mitään julkaisukelpoista saanut eilen aikaiseksi.

Ensin Iitan HTM-ohjelma. Olen sitä vieläkin hiukan helpottanut. Kai se on parempi tähdätä virheettömään suoritukseen kuin ottaa epävarmoja elementtejä mukaan. Mutta, olisi todellakin pitänyt videoida tuota meidän menoa aiemmin. Tuo musiikkihan on ihan liian hidas! Ehkä tilannetta auttaa se, kun on isompi kenttä, jolloin pystyn etenemään pidemmin askelin.

Iitan FS-ohjelma mentiin myös pari kertaa läpi. Iita kyllä selvästi osaa sen, vaikka olen siihen tehnyt muutoksiakin. Ihanaa kun voin luottaa siihen, että Iita tekee oikein, silloinkin kun minä en välttämättä tee... Onhan meillä niitä ongelmakohtiakin kuten alku. Ikinä en voi tietää, tekeekö Iita sen innokkaasti vai tooodella hitaasti. En kuitenkaan jaksa stressata tai edes harjoitella tätä ohjelmaa kauheasti, koska ensi viikon Espoon kisojen jälkeen emme tule sitä varmaan ikinä enää esittämään.

Peppin FS-ohjelma näytti videolta oikeastaan siltä miltä ajattelinkin sen näyttävän. Peppi tekee niin tarkasti kaikki käskyjeni mukaan (mihin en Iitan kanssa ole tottunut), joten omat virheeni paistavat heti läpi. Lisäksi oma liikkumiseni oli... hirveää. Kehän käyttö on myös vähän huonoa, täytyy vielä miettiä suuntia. Saa nähdä pystymmekö menemään ohjelman palkkaamatta läpi, vielä en ole sitä kokeillut. Peppi aika helposti luulee tehneensä väärin, jos se ei saa palkkaa, ja sitten se raukka hätääntyy.

lauantai 28. tammikuuta 2012

Pätkäagility

Torstain agilitytreeneissä tehtiin Janakkalan kilpailuissa ollut Anne Saviojan 1. luokan radasta muokattu sovellus. Tiukkoja käännöksiä oli muutama sekä kaikki kontaktiesteet. Eka kerran jälkeen Katja antoi mulle ja Peppille palautetta melkein jokaisesta kohdasta, mutta "muuten meni ihan hyvin". Nauroinkin, että missä se "muuten" sitten oli, vaikka ymmärsin kyllä mitä Katja tarkoitti. Kokonaisuus on meillä ruvennut sujumaan, mutta monet kohdat vaativat hienosäätöä. Käännöksissä minun pitää aiemmin viestittää Peppille tulevasta suunnasta, kun juuri noissa tiukoissa käännöksissä Peppi tekee turhan suuret kaarteet. Harjoituksissa usein haluan ottaa huonosti menneen kohdan saman tien uudestaan, joten tällä kertaa ratakierroksistamme tuli aika pätkittyjä. Samaten alastulokontakteilla palkkaaminen pätkäisee tietenkin etenemistämme. En ole vielä päässyt vahvistamaan Peppin kanssa kontakteja tällä uusvanhalla "koske"-käskyllä, joten haluan ottaa joka kerran vielä varman päälle ja palkata.

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Pikapäivitys

Täytyypä pikakelata alkuviikko, koska huomenna on taas jo agilitytreenit. Vaikka eipä tässä paljon kelattavaa ole.

Iitalla oli maanantaina hieronta. Vuodenvaihteessahan Iita vähän kipuili, mutta heti kun olin saanut hieronta-ajan varattua, se rupesikin tuntumaan ihan normaalilta. Jenna sanoikin, ettei Iitassa ollut mitään erityisiä jumeja, "vain" ne tavanomaiset lanneselkä ja reidet. Ehkä antamani kipulääke silloin auttoi, kun jumit eivät olleet pääseet vielä pahoiksi. Tai sitten joulun ajan lenkit vapaana juosten aiheuttivat kipuja. :( No, onneksi kaikki oli ja on nyt kuitenkin ok.

Meillä on kotitreeneissäkin ollut taukoa, viimeksi harjoiteltiin sunnuntaina. Koirista en tiedä, mutta tuntuu, että ainakin itse olen taas unohtanut kaiken. Mutta kunnostauduin ilmoittautumalla kilpailuihin. ;) Molemmille koirille olisi tiedossa rally-tokokilpailu 25.2. Salossa sekä koiratanssikilpailu 3.3. Janakkalassa.

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Lauantaitanssit

Koiratanssitreeneissä meillä oli vuorossa taas ohjelmien harjoittelua. Iitan kanssa HTM-ohjelmaa ja Peppin kanssa FS-ohjelmaa. Tuntuu kyllä, että minun koirankoulutusaivokapasiteetilleni on aivan ylivoimaista opetella kaksi uutta ohjelmaa kahdelle eri koiralle yhtäaikaisesti. Mutta näillä eväillä mennään.

Sain sentään tehtyä sellaisen päätöksen, että jätän tässä vaiheessa epävarmat liikkeet pois. Iitan HTM-ohjelmassa tarkoittaa heel-position hylkäämistä. Päätin jättää pois myös edessä-position sivuaskeleet. Kotona ne sujuvat ihan tosi hyvin, mutta jostain syystä tuo taito on näköjään paikkasidonnainen. Nyt joudun käyttämään kaiken halliajan koreografian harjoitteluun, joten en ehdi harjoittelemaan yksittäisiä liikkeitä vieraassa ympäristössä. Pystyn kuitenkin helposti muuttamaan ohjelmaa sitten kun nuokin positiot ja suunnat sujuvat muuallakin.

Nyt Iitan HTM-ohjelma sisältää siis seuraavat positiot ja suunnat (sekä vauhdit):

seuraa (vasemmalla sama rintamasuunta) - eteenpäin (hitaasti, normaali ja juosten) ja paikallaan ympäri
heel (vasemmalla vastakkaiset rintamasuunnat) - eteenpäin (vain pieni pätkä)
edessä (poikittain edessä, rintamasuunta oikealle) - eteenpäin (laukaten)
väli (jalkojen välissä sama rintamasuunta) - eteenpäin, peruutus, paikallaan ympäri ja ristiaskeleet oikealle
viereen (oikealla sama rintamasuunta) - eteenpäin

Tosin nyt olen taas uuden haasteen edessä. Juuri kun olin oppinut tuon ohjelman ulkoa, pitääkin opetella taas uudelleen kaikki muutokset. :)

Peppin ohjelmasta jätin pois peruuttamisen ja liftaamisen. Kaikki muut liikkeet Peppi osaakin hyvin. Välillä harjoittelu meni kyllä sähellykseksi. Jos Peppi on liian innokas tai jos se ei ole varma, mitä sen pitää tehdä, sillä menee pasmat ihan sekaisin. Iita ja Peppi ovat varmaan yhtä innokkaita, mutta näissäkin treeneissä huomasin hyvin niiden eron. Iita on innokas ja sillä hyvä. Välillä (lue: usein) menee sähellykseksi, mutta ainoa, jolla saattaa mennä hermot, olen minä. ;) Jos taas Peppi on liian innokas, tuntuu, ettei se itse kestä omaa innokkuuttaan, se ei pysty keskittymään ja se hermostuu. Peppin kanssa minä en saa siis missään tapauksessa hermostua itsekin, vaan tilanne on rauhoitettava nopeasti, jos Peppissä näkyy stressaantumisen merkkejä. Peppi kuitenkin rentoutuu treenipätkien välissä ihan täydellisesti. Nyttenkin se tauoilla makaili kyljellään. Iita sen sijaan vinkui ja vonkui koko sen ajan, jolloin se ei itse saanut tehdä.

Voi olla, että tuo minun ja Peppin ohjelma on hieman liian vaativa. Ei siinä vaikeita temppuja ole, mutta tahti voi olla Peppillekin liian tiivis. Ohjelmaa ja musiikkia en itsekään ole vielä kovin hyvin sisäistänyt. Se ilmenee ainakin siten, etten pääse musiikkiin takaisin kiinni, jos välillä joku juttu ei menekään ihan niin kuin pitäisi. Parit parin sekunnin "suvantokohdat" ovat vielä ilman suunnitelmaa. Kehän käyttö on myös vähän niin ja näin, pitäisi olla enemmän liikkuvia liikkeitä. Ehkä noihin suvantokohtiin täytyy ottaa selkeitä siirtymiä.

Möllikisoihin on enää kaksi viikkoa aikaa. Hui! Iitan HTM-ohjelman suhteen olen kuitenkin luottavainen, tylsä se voi olla, mutta sillä on kaikki mahdollisuudet onnistua. Luotan Iitaan. Ai niin, ja minulla on nyt esiintymisasutkin mietittynä kaikkiin ohjelmiin. Sehän oli se tärkein. ;)

torstai 19. tammikuuta 2012

Agiliitoa

Kuukauden joulutauon jälkeen agitreenit jatkuivat jälleen. Toki olisin voinut omalla vuorolla voinut käydä itsenäisesti harjoittelemassa, mutta tuli pidettyä taukoa. Ja ei tauosta näköjään haittaa ainakaan ollut. :) Peppi meni kaikki tosi hyvin: kepit, alastulokontaktit, renkaan, ihan kaikki! Kaikki virheet tulivat minun ohjauksistani, niinkuin yleensäkin. En mitään pahoja mokia kuitenkaan tehnyt, takaakierto ja sylkkäri olivat vähän ruosteessa, mutta hyvin nekin sitten onnistuivat. Rata ei kuitenkaan ollut ihan helppo, siinä oli mm. paljon täyskäännöksiä, mutta hyvin sain ne ennakoitua. Peppin ollessa putkessa minun täytyy kyllä muistaa viestittää Peppille enemmän, missä päin minä olen, kun se tulee putkesta ulos. Erityisen tyytyväinen olen omaan ohjaukseeni kepeillä. Kepit olivat putken jälkeen ja osasin mennä Peppiä tarpeeksi vastaan (en siis liikaa tai liian vähän) ja käskytin selkeästi ja ajoissa. Puomilla annoin "koske"-käskyn ajoissa ja Peppi pysähtyi tosi hienosti oikeaan kohtaan. Rengaskin onnistui ongelmitta. Aika mahtavaa!

Odotellessa harjoittelimme koiratanssiohjelmamme liikkeitä. Muut liikkeet sujuivat ihan ongelmitta paitsi perusseuraaminen ja peruuttaminen. Peruuttamisen hajoaminen ei tullut yllätyksenä, mutta mihin Peppin seuraamistaito on kadonut? Se käveli melkein metrin päässä! Täytyy todella palauttaa sitä Peppin mieleen. Ja täytyy miettiä, josko jättäisin peruuttamisen vielä toistaiseksi ohjelmasta pois, en varmaan ehdi saada sitä Peppille niin varmaksi, että se onnistuisi möllikisoissa. Muuten minulla on jo paljon varmempi olo ohjelmamme suhteen kuin viikko sitten.

Silmätulehdus

Olin Iitan kanssa maanantaina eläinlääkärillä. Iita kun on niin allerginen kaikelle, niin sillä on oikeastaan aina jotain pientä ongelmaa, joka sitten menee taas ohi ja joku uusi tulee tilalle. Nyt sillä oli silmä tulehtunut ja tulehdus vain paheni. Tuolla eläinlääkärillä emme olleet ennen käyneetkään ja sain taas selittää kaikki allergiajutut juurta jaksaen, vaikka kai hän ne sieltä koneelta näki. Lääkäri sitten tietysti kyseli, kuinka kauan silmä on ollut tulehtunut. Tosi vaikea tuollaiseen vastata. Vastasinkin, että juuri tämä tulehdus on ehkä ollut jo pari viikkoa. Mistä sitä tietää, milloin edellinen loppuu ja uusi alkaa? Siitäkö, kun se on vähän eri paikassa? Tai siitä, että Iita alkaa hankaamaan silmiään tai rapsuttamaan korviaan? Muutenkin tuntuu, että ylianalysoin kaikki Iitan rapsutukset ja tassun nuolemiset.

Joka tapauksessa vakilääkärimme kanssa olen puhunut, että niin kauan kuin tulehdukset ovat paikallisia ja niihin auttaa paikallinen hoito, ei ole tarvetta ryhtyä muihin toimenpiteisiin. Nytkin saimme mukaan silmävoidetta. Olen sitä nyt kolmena päivänä laittanut ja tuntuu auttavan. Silmien hankaaminen loppui heti, joten selvästi Iitalla on jo parempi olla, vaikkei tulehdus tietenkään olekaan vielä kokonaan häipynyt. On muuten tuossa voiteessakin näköjään doping-varoaika, 7 vrk.

maanantai 16. tammikuuta 2012

Valoa

Ihanaa, että arkisinkin ehtii vähäksi aikaa metsään ennenkuin tulee pimeä. Rupesikin hihnalenkit jo kyllästyttämään. Koskakohan aamut ovat niin valoisia, että silloinkin pääsisi metsätielle... Siihen menee varmaan vielä aikaa. Nämä kuvat ovat kyllä pihalta, sunnuntaina otettuja.

Jee, kivaa!

Auta, Peppi vaanii mua.

Se hyökkää ihan just...

Lällislää Peppi, ei sun suuri suu mua pelota.

Ihan tosi hei, toi on tosi lapsellista.

Kosto elää!

En mä enää mitään tee, oon ihan kiltisti...

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Onneton ohjaaja

Mä olen niin huono. Ei ihme ettei koirat osaa mitään, kun mä en osaa käskyttää niitä oikein tai annan ristiriitaiset käskyt suullisesti ja käsimerkein. Huoh. Tänään oli siis ensimmäiset koiratanssin yhteistreenit DoXX-areenalla. Odotukset olivat korkealla, kun vihdoin pääsin kokeilemaan ohjelmaa vähän isommassa mittakaavassa. Koirat olivat hyviä, mutta taas mä onnistuin söhläämään. Heti kun on vähän enemmän tilaa ja laittaa musiikin soimaan, mä en muista mitään mitä pitäisi tehdä ja teen kaiken liian nopeasti ja epäloogisesti tai ihan kokonaan väärin.

Otin siis molemmat koirat mukaan, koska halusin kokeilla Iitan kanssa HTM-ohjelmaa ja Peppin kanssa freestyle-ohjelmaa. Mukaan otin myös kevythäkin, koska halusin, että koirat harjoittelevat myös siinä olemista. Hyvin kyllä sujui, tai no molemmat jossain vaiheessa haukkuivat häkissä, mutta noin yleisesti ottaen olivat rauhallisia, vaikka tiesivät minun puuhailevan toisen kanssa siinä vieressä. Olin myös tyytyväinen siihen, että Peppi rähähti vain kerran, vaikka oli uusi paikka ja muutama sille uusi tuttavuus.

En oikeastaan ehtinyt paljon edes treenata. Jotain kertonee se, että samasta namimäärästä, joka kotitreeneissä menee vartissa, ehdin nyt käyttää vain hiukan yli puolet. Hallissa oli kuitenkin kätevää se, että tiloja oli vierekkäin kaksi, joiden välistä sai vielä oven suljettua. Minä treenailin Nooran ja Olgan kanssa pienemmässä tilassa kun isommassa olivat Henna ja Madde, Joanna ja Gaia sekä Johanna ja Blondi.

Iitan kanssa harjoittelin ensin hiukan positoita. Huomasin heti, että vieraassa paikassa ja suuremmassa tilassa epävarmat positiot levisivät. Heel-position tiesinkin olevan epävarma, mutta niin oli myös edessä-positiossa tehtävät ristiaskeleet oikealle. Kotona Iita tekee nuo ristiaskeleet tosi hyvin, välillä vähän jopa "nojaa" jalkaani vasten. Olen siis luottavainen, että nekin saadaan vielä kuntoon. Sitten yritin musiikin tahtiin. Tajusin onneksi heti, että Iita täytyy laittaa syrjään ja tehdä kuviot ensin ilman koiraa. Tosin kuivaharjoittelin vain kaksi kertaa eli en ollenkaan riittävästi... Sitten tein Iitan kanssa. Iita olisi varmaan tehnyt ihan hyvin (paitsi nuo heelit), mutta minun käteni olivat milloin missäkin väärässä asennossa hämäämässä ja välillä käytin ihan vääriä käskyjäkin tai unohdin kokonaan käskyttää... Nyt Iita hyppi namin perässä ja jätätti tai oli muuten turhan kaukana. Mutta minun mokailuuni nähden Iita teki loistavasti. Olin kyllä tosi ärsyyntynyt itseeni. Sain oikeastaan silti irti sen, mikä oli tarkoituskin. Ohjelma sinällään toimii ja se minun vaikeaksi luulemani kohta olikin oikeasti tosi helppo. Tai siis yksi niistä harvoista kohdista, joka onnistui. Ehkä se olikin ainoa kohta, johon oikeasti keskityin ja se siksi se onnistui..? Jos haluaisin ottaa varman päälle, jättäisin heelit kokonaan pois. Mutta kyllä se aika paljon tylsentää ohjelmaa. Joka tapauksessa ongelma olen minä, ei Iitan osaaminen. Ehkä minäkin opin, kun teen ohjelmaa musiikin tahdissa ensin ihan yksinäni.

Peppin kanssa olen itse vähän erilainen, kun olen tottunut olemaan sen kanssa skarppina. Tosi hyvinhän se nykyään keskittyy niinkuin tänäänkin. Käskytin Peppiä paremmin kuin Iitaa, mutta en silti todellakaan riittävän hyvin. Peppin kanssa tuli ongelmaksi se, että kehitin jotain omia käsimerkkejä. Olen niin tottunut, että Iita tarvitsee niitä, joten rupesin Peppin kanssakin huitomaan. No Peppihän sellaisia ei tarvitse, joten oli se vähän ihmeissään ylimääräisistä "avuista". Eli Peppin ohjelmassakin ongelma olen minä, ei Peppin osaamistaso. Ohjelmamme on niin tiivistahtinen, että minun on oikeasti parannettava ja paljon, ei siinä ole yhtään aikaa miettiä. Nyt en tosin vielä edes muistanut kaikkia liikkeitä ja niiden järjestyksiä. Jalan yli hyppyä sain myös harjoiteltua, ja se sujui oikein hyvin. Jotain hyvää sentään.

Molemmat ovat olleet koko loppupäivän ihan väsyneitä. Etenkin Peppi on nukkunut ihan syvää unta. Iitakin on nukkunut paljon. Onkohan se tullut vanhaksi..? :( Ei meidän ADHD- turboshelttiä ennen ole mikään saanut väsyneeksi...

torstai 12. tammikuuta 2012

Kevään kursseja ja kilpailuja

Näköjään rupean haalimaan keväälle kaikenlaisia kursseja ja kilpailuja. Mutta kun en osaa valita mihin menisin. Ilmoittautunut olen siis noihin, jotka näkyvät tuossa sivupalkissakin eli nämä kai ovat varmoja...

la 14.1.-24.3. koiratanssin yhteistreenit
to 19.1. alkaen agilitytreenit
la 4.2. epävirallinen koiratanssikisa Espoo, HTM + 2 x FS
ti 21.2.-13.3 rally-tokon avoimen luokan kurssi, kouluttajana Paula Speer
ma 12.3.-23.4. toko ALO-kurssi, kouluttajana Tuija Sere
la 14.4. koiratanssikilpailu Lempäälä, HTM ja FS
su 15.4. Turun shelttikerhon tokokoulutus, kouluttajana Leena Välimäki

Seuraaviin aion myös osallistua:

la 25.2. rally-tokokilpailu Salo (jee, kerrankin näin lähellä!!!)
la 3.3. koiratanssikilpailu Janakkala, HTM ja FS (x 2)
la 31.3. Tahtitassujen avoimet SM-kisat (tuskin kilpailen, mutta järjestäjänä osallistun)
la 26.5. koiratanssikoulutus Lempäälä kuunteluoppilaana, kouluttajana Attila Szkukalek

Näihinkin haluaisin osallistua, mutta kaikkiin ei kyllä riitä aika ja energia...

su 22.1. tokokoulutus Salo kuunteluoppilaana, kouluttajana Leena Välimäki
Ajattelin, että voisin saada hyödyllisiä vinkkejä, joita sitten ehtisin testaamaan Iitan kanssa ennen huhtikuista shelttikerhon koulutusta.

la 11.2. agilitykoulutus Salo, kouluttajana Timo Liuhto
Jotenkin aina vaan haluaisi osallistua menestyneiden agilityohjaajien koulutuksiin, mutta lauantaisin on meidän koiratanssitreenit.

su 11.3. agilitykilpailu ATT
Oiskohan tuo sopiva päivä korkata Peppin kanssa viralliset agilitykisat..? Kotikisoissa tietysti.

la 5.5. rally-tokokilpailu Tampere
Turhan kaukana, mutta kai täytyy lähteä, jos lähempänä ei järjestetä, olisi kiva saada molemmille koirille RTK1-tunnukset kevään aikana. :)

Kelpokoiran Ketteryys- ja nopeuskurssi agilityohjaajille, 6 harjoituskertaa.
Hinta on aika korkea (100 €), mutta tulisi enemmän kuin tarpeeseen. :)

Kelpokoiran Koordinaatio- ja kehonhallintakurssi agilitykoirille, 6 harjoituskertaa.
Tämä on saman hintainen, mutta olisi varmasti tosi hyödyllinen Peppille. Seuraava kurssi olisi maanantaisin 27.2. alkaen, joten se ei käy (jos siellä nyt enää edes olisi tilaa), mutta voisi tietysti kysyä, koska seuraava järjestetään...

Jollekin hyppytekniikkakurssillekin haluaisin osallistua. :)

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Hallittava HTM ja vikkelä freestyle

Ollaan ahkerasti taas harjoiteltu koiratanssiliikkeitä kotona aivan liian pienen maton päällä. Sain viime viikolla tehtyä koreografiat paperille ja nyt pari päivää olen koittanut tehdä yksittäisiä liikkeitä ja liikkeiden vaihtoja musiikkiin. Pitäisi kyllä ensin opetella koreografiat, omat liikkeet ja suunnat ulkoa ennen kuin ottaa koiran mukaan, koska nyt sain joka liikkeen jälkeen vilkaista paperia. Mutta kyllä tuosta jo vähän sai käsitystä, että mikä onnistuu ja mikä ei.

Iitan kanssa harjoittelin HTM-ohjelmaa, koska en vieläkään ole päättänyt minkä musiikin kanssa mennään freestyle-kisoihin. Ilmoitin Iitan Lempäälään ainoastaan HTM-kilpailuun ja kun olin sen tehnyt, olin tosi tyytyväinen päätökseeni. Vielä tyytyväisempi olen näiden parin päivän treenien jälkeen. Iitan HTM-ohjelmasta taitaa jopa tulla jotain ja vieläpä ilman suurempaa tuskaa. Iita seuraa TOSI hyvin! Ja nyt tarkoitan seuraamisella muitakin positioita kuin sitä perinteistä vasemmalla puolella seuraamista. Kyllä HTM taitaa ehdottomasti olla Iitan laji. Niin ja myös minun lajini. ;) Vielä kun lauantaina päästään taas pitkästä aikaa hallille, niin saadaan tehdä ihan oikeassa mittakaavassa. Odotukset on korkealla. Ohjelmassa on yksi tosi vaikea kohta, mutta kunhan pääsen kokeilemaan sitä hallille, niin tiedän onko sillä toiveita onnistua. Onnistuessaan se toisi kyllä näyttävyyttä ja vaihtelua ohjelmaan.

Iitan HTM-ohjelma sisältää näillä näkymin seuraavat positiot ja suunnat (sekä vauhdit):

seuraa (vasemmalla sama rintamasuunta) - eteenpäin (hitaasti, normaali ja juosten) ja paikallaan ympäri
heel (vasemmalla vastakkaiset rintamasuunnat) - eteenpäin, peruutus ja paikallaan ympäri
edessä (poikittain edessä, rintamasuunta oikealle) - eteenpäin (laukaten) ja ristiaskeleet oikealle
väli (jalkojen välissä sama rintamasuunta) - eteenpäin, peruutus, paikallaan ympäri ja ristiaskeleet oikealle
viereen (oikealla sama rintamasuunta) - eteenpäin

On siinä jo aika paljon alokasluokan ohjelmaan. Tai ainakin pitäisi olla. Viereen-positiota Iita ei vaan osaa, joten voi olla, että sen joudun jättämään pois. Ei sitä olisikaan kuin parin sekunnin pätkä. Heel-käskyä Iita ei osaa, mutta kun minulla on käsi tietyssä asennossa, se osaa tulla oikeaan kohtaan ja pysyy siinä tosi hyvin. Muuten sanoisin Iitan kyllä osaavan nuo. Vaihdot vaan pitää opetella hyvin ja tehdä rauhassa, etten itse sitten sössi siinä. En malta odottaa, että päästään hallille!

Peppin freestyle-ohjelma onkin sitten huomattavasti haastavampi. Siis minulle! Musiikki on niin nopea, eli Peppille juuri sopiva. En ymmärrä miten ikinä ehdin käskyttämään tarpeeksi tiheään ja itse liikkumaan tarpeeksi nopeasti. Peppi kyllä osaa liikkeet ja tekee ne heti käskystä, joten luulen, että Peppin ohjelman harjoittelu tapahtuu pääosin ilman koiraa ja sen onnistuminen riippuu täysin itsestäni. Tosin jalan yli hyppyä täytyy vielä harjoitella ja olisi kyllä kiva saada opetettua selän yli hyppykin, mutta edes joku hyppy tuohon ohjelmaan täytyy saada. Käskyttäminen tulee kuitenkin olemaan kaiken a ja o, sillä Peppillä menee pasmat heti sekaisin, jos on sekunnin murto-osakin, ettei se tiedä, mitä sen pitäisi tehdä.

Nyt tajusin, että epävirallisiin kisoihin on enää 3 viikkoa aikaa. :o Pukeutumistakin pitäisi miettiä. Eihän sillä ohjelmalla niin väliä, pääasia että vaatteet on kunnossa. ;) Ei kai, oikeesti, pitäisköhän mun jättää osallistumatta Iitan kanssa freestyle-kilpailuun..? Kun eihän meillä ole ohjelmaakaan. Mahtaako Peppin ohjelmakaan ehtiä tulla valmiiksi. Huonolta näyttää. Hui. Meillä on vaan kolme hallitreenikertaakin ennen kisoja. Heh, yksi kerta jokaiselle ohjelmalle. Just.

lauantai 7. tammikuuta 2012

Kaksi koiraa

Olimme pienellä matkalla ja sen aikaa (4 yötä) koirat olivat koirahoitolassa. Tosi hyvin olivat siellä pärjänneet, olihan paikka jo tuttukin keväisen kahden päivän hoitolareissun jäljiltä. Hassua meistä jälleen kerran oli se, että vaikka veimme hoitoon Iitan ja Peppin, saimme takaisin kaksi koiraa. ;) En mielestäni inhimillistä koiriamme, en todellakaan ole niille "äiti" tai edes "mamma" enkä kuvittele niillä olevan sellaisia tunteita kuten mustasukkaisuus. Jostain syystä silti Iita ja Peppi tuntuivat taas vähän aikaa enemmän koirilta, ne näyttivät enemmän koirilta ja haisivatkin koirilta; yleensähän ne vain tuoksuvat, hyvältä. :)

Siitä on nyt kuusi tuntia kun tulimme kotiin ja kyllä ne nyt tuntuvat jo ihan itseltään, eli Iitalta ja Peppiltä, ei niinkään koirilta. Tosi hyvin molemmat kotiutuivat. Peppi jatkoi melkein heti luun syömistä, mikä jäi tiistai-illalla kesken. Iita haki pian lelun lelulaatikosta. Päivälenkin jälkeen molemmat nukkuivat vähän aikaa tosi sikeästi. Nyt kun ne ovat syöneet iltaruuan, ovat ne jo ihan entisellään. Tosin Iita tuntuu ehkä vähän väsyneeltä. Kai sillä on ollut kova työ kaikkien muiden koirahoitolan koirien valvomisessa.