torstai 29. maaliskuuta 2012

Reality check

Peppi ei pääsekään koiratanssikisoihin lauantaina. :( Tahtitassujen kisoissahan ei ole mitään antidoping-sääntöjä, mutta koiran pitää tietenkin olla terve. No, ei Peppi myöskään sairas ole, mutta toki tuon hännän kanssa pitää olla varovainen. Jätimme sen takia agilitytreenitkin tänään väliin, ettei häntä vaan saa kolhua mistään esteestä. Häntäsiteen kanssa emme voi kisaan osallistua enkä halua ottaa riskiä, että ilman sidettä tanssin tuoksinnassa haava aukeaakin. Onhan se hyvin epätodennäköistä, kun haava on ihan hyvin parantunut, mutta ei heiluvasta hännästä kuitenkaan ikinä tiedä, mihin se osuu. Olisi siis itsekästä osallistua. Peppi on varmasti varsin tyytyväinen saadessaan olla tuon päivän kotona. :)

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Tokoa, töitä, tikkienpoistoa ja tanssiakin

Maanantain tokotunnilla oli aiheena nouto tai liikkeestä seisominen. Valitsin liikkeestä seisomisen, koska se on meille todella ongelmallinen tapaus. Kaikki muut halusivat opetella noutoa ja olikin kiva katsoa vinkkejä siihenkin. Tosin nouto tuntuu minusta jotenkin übervaikealta liikkeeltä, jota en varmaan ikinä jaksa opettaa.

Liikkeestä seisominen aloitettiin ihan alusta uuden käskysanan kera, koska kaikki tähänastiset yritykseni ovat menneet pieleen. Otin käskysanaksi "stop", vaikka ehkä muutan sen vielä helpompaan muotoon "top". Lisäksi s-äännettä on jo aika monessa käskyssä. Aluksi tehtiin niin, että kävelin selkä edellä Iita edessäni, sanoin käskyn ja samalla lykkäsin namikäden sen kuonoon kiinni. Sitten suunnan vaihto, koska on tärkeää, ettei koira vapaudu käskystä eteenpäin. Parin toiston jälkeen jatkoimme niin, että Iita käveli vierelläni, ihan ilman mitään seuraamiskäskyä siis. Ja taas tärkeä suunnan vaihto joka pysäytyksen jälkeen. Seuraavaksi koitimme heittopalkkaa taaksepäin, jolloin minun oli tarkoitus jatkaa eteenpäin. Annoin siis käskyn ja vapautin samalla, kun heitin palkan. No, taas kävi niin, että Iita vaan jatkoi seuraamistani, ja jouduimme toteamaan saman kuin viime kerrallakin, että Iita on tosi kiinni minussa. Kyllä se lopulta tajusi, että se palkka oikeasti on siellä, minne sen heitinkin. Tällä tavoin siis tuota olisi tarkoitus ruveta harjoittelemaan.

Eiliseksi varasin Peppille tikkienpoistoajan. Peppi pääsikin mukaani töihin, kun tuo lääkäri on ihan työpaikkani vieressä. Ensimmäinen hoitaja sanoi, että haava on tulehtunut ja kun hän lähti poistamaan tikkejä, vuosi haavasta hiukan verta. Hän lähti hakemaan toista hoitajaa sanomaan mielipiteensä, että kannattaako tikkejä vielä poistaakaan. Toinen hoitaja tuli ja sanoi, että haava on ihan hyvin parantunut, veri vuosi sen takia, kun tikit olivat tiukalla ja haavan päällä oli rupi. Hän siis poisti tikit, mutta halusi vielä hakea lääkärin katsomaan, vaatiiko tulehdus jotain jatkohoitoa. Olin seurannut tikkien poistoa ihan lähietäisyydeltä ilman ongelmia, mutta kun odottelin lääkäriä, tulikin minulle yhtäkkiä huono olo. Peppiä varmaan sattui tikkien pois repiminen ja se oli taas tosi reipas, mutta minun oli pakko istua alas... Lääkäri tuli muutamien minuuttien päästä ja totesi, että häntä saattaa olla ärtynyt vain tuosta käsittelystä. Ainakaan vielä ei ollut mitään aihetta uudelle antibioottikuurille, mutta hän kehotti pitämään vielä sidettä ja suihkuttamaan häntää tai putsaamaan sitä Betadinella.

Töissä Peppi toimi työkavereilleni terapiakoirana. :) Alkuvuosi on ollut tosi kiireinen ja joidenkin työkavereiden kasvoilla näkyi pitkästä aikaa hymy Peppiä rapsutellessa. Peppi käyttäytyi tosi hienosti ja moni kyselikin, miksei se tullut tänään uudelleen. :)

Harjoittelimme tänään hiukan koiratanssijuttuja. Iita oli ensin kovin innokas eikä keskittynyt positioihin ollenkaan vaan ehdotti ihan omia positioitaan. Suosituin oli vasemmalla etuviistossa vinossa ja Iitan koreografiaan kuului myös minun kiertämiseni joka välissä... Kyllä me lopulta saatiin jotain sellaistakin tehtyä, mitä pitikin. Peppi tuntuu tosi paljon stressaantuvan, jos se ei saa sivuaskelista palkkaa. Ja nyt kun asiaa mietin, niin oikeastaan Janakkalan kisoissakin homma hajosi ihan kokonaan sivuaskelien jälkeen. Ehkä niitä pitäisi tehdä vähän vähemmän. Muuten Peppi teki tosi innokkaasti ja jopa liian nopeasti. Mutta sitä pelkoa ei varmaan kisatilanteessa ole.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Ei se laatu vaan se määrä

No niin siinä sitten kävi, että osallistun kolmella esityksellä ensi lauantaina Tahtitassujen SM-kisoihin. En vaan osannut päättää, minkä esityksen jättäisin pois.

Tänään harjoittelin kotona ja Iita teki taas sivuaskeleet ärsyttävän hyvin. Miksi se ei osaa niitä muualla? Jopa vasemmalle askeleet onnistuivat, mutta niitä en edes haaveile sisällyttäväni ohjelmaan. Joka tapauksessa Iitan ohjelmien kanssa on luottavainen olo. Harjoittelin meidän freestyle-ohjelmaakin ja Iita taisi sen jo oppia. Iita oppii tosi nopeasti ketjuttamaan liikkeitä, mutta ei se kyllä yhtään opi mun käskyjä eikä kuuntele mua. Eli täytyy vaan antaa Iitan tehdä omaa juttuaan ja seurata sitä, niin hyvin menee. Ja paremminhan Iita meidän ohjelman jo osaa ulkoa kuin minä. Harmi vaan, ettei Iitalla ole rytmitajua. ;)

Peppin kanssa koitin testata, miten pitkän pätkän se kestää ilman palkkaa. Riippui aika pitkälti tempuista. Sivuaskeleet olivat sellainen, että Peppi tekee ne kyllä joka kerta tosi hyvin, mutta jos se ei niiden jälkeen saa palkkaa, menee sillä pakka sekaisin. Samaten pyörähdykset aiheuttivat turhautumista, joka ilmeni haukahteluna. Muuten meni oikeastaan ihan hyvin. Koitin noissa ongelmakohdissa kovasti kehua, kun Peppi teki hyvin, ja sitten sai se reilumman palkan kerralla. Pitäisi tietysti enemmän tuota palkkaamattomuutta harjoitella, mutta nyt ainakin tiedän mitkä liikkeet aiheuttavat stressiä. En tiedä tekeekö tuo tuleva kisa vaan hallaa, mutta haluan kuitenkin kokeilla miten käy.

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Tanssipohdintaa

Tänään aamulenkillä Peppin häntäside melkein putosi, joten jouduin ottamaan sen pois ja laitoin sitten kotona uudestaan. Hienosti parantuneelta näytti, ensi viikolla mennään tikkien poistoon.

Otin tanssitreeneihin molemmat koirat mukaan, kun en ole jaksanut viikon aikana tehdä niiden kanssa mitään koulutusjuttuja. Mutta aika väsynyt olin nyttenkin enkä jaksanut oikein mitään kunnollista tehdä. Tämä oli viimeinen kertamme hallilla, joten olisi sen ajan voinut jotenkin enemmän hyödyksi käyttää, mutta ei nyt vaan irronnut. Tosin, saan maanantaina agilityhallille oman avaimen, eli pääsen jatkossa sinne treenailemaan vapaina aikoina (joita ei tosin kauheasti ole). Aika kivaa.

Tahtitassujen SM-kisoissa ensi viikolla olisi vielä muutama paikka vapaana ja olen pohtinut josko kuitenkin pitäisi sinne osallistua. Iitan kanssa olin HTM-puolelle menossa, mutta jotenkin minua harmittaa nyt tuo perusseuraaminen. Iitan mielestä seuraaminen tarkoittaa sitä, että sen kuuluu vaan kulkea mun mukana mun vasemmalla puolella. Ja mieluiten mahdollisimman edessä... mikä väistämättä aiheuttaa törmäyksiä. Joten en tiedä, mitä nyt tekisin tuon HTM:n kanssa. Nyt rupesin miettimään, että voisi olla kiva mennä Peppin kanssa freestyleen. Viime viikollahan en sattuneesta syystä päässyt Peppin kanssa möllikisoihin, joten jotenkin tekisi mieli kokeilla miten Peppi käyttäytyy kisatilanteessa tuolla tutussa hallissa. Toisaalta, minähän vaihdoin Peppin Lempäälän kisojen freestyle-paikan Iitalle, kun Peppi ei doping-sääntöjen mukaan saa kennelliiton kisoihin nyt osallistua. Että pitäisi varmaan harjoitella Iitan kanssa sitä meidän viimeviikkoista improvisiointiohjelmaa. En osaa päättää. Kolme ohjelmaa tulisi jo tosi työlääksi ja kalliiksikin. Sitä paitsi minun täytyy buffettia ja varmaan jotain muutakin jossain välissä hoitaa. ;) Pitäisi miettiä, mikä olisi järkevintä, mutta milloin minä nyt mitään järkevää tekisin. Ja täytyy kyllä sekin ottaa huomioon, että jos mulla on pelkästään Iita mukana, on oma olo paljon rennompi. Täytyy vielä pohtia asiaa.

torstai 22. maaliskuuta 2012

Häntähoitoa

Tiistaina vaihdoin Peppin häntäsiteen.
Tämä oli lähtökohta ja tällainen minunkin tuli saada aikaan.

Siteen alla oli vanua.

Lopulta pienen pieni hännänraato tuli esiin. On se surkean näköinen. :(
Lopputulos puolen tunnin tuherruksen jälkeen. Aika hieno, eikö? ;) Tosin ei se kauaa pysynyt paikoillaan vaan lähti valumaan alaspäin, kun en uskaltanut laittaa kovin tiukkaan. Laitoin päälisiteen uudestaan ja nyt se on pysynyt jo kaksi vuorokautta. Saavutus tämäkin. :) Peppi jaksoi hienosti odottaa.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Innokas tokosheltti

Maanantaina tokotunnilla oli aiheena ruutu ja paikallamakuu. Ruutua mä en ole ikinä tehnyt, joten nyt sain eka kertaa kokeilla. Siihen oli kolme eri tapaa: kosketusalusta, namikippo ja näyttö. Kosketusalustaa en ole Iitalle opettanut. Joskus koitin, mutta kärsivällistyyteni ei riittänyt. Päätin siis kokeilla namikipon kanssa. Namikippo kuulemma aina viedään ruudun taakse, jotta koira ei opi ennakoimaan. Tarkoituksena oli siis saada koira vain juoksemaan kartioiden läpi. Namikippo vietiin koiran kanssa yhdessä ruudun taakse, mentiin koiran kanssa kauemmas ja lähetettiin se kipolle "ruutu"-käskyllä. Joka kerralla Iita lähti täysillä. Kahdella ekalla kerralla Iita kävi nopeasti tutkimassa yhtä kartioista, mutta juoksi kuitenkin siis melko suoraan namikipolle. Kolmannella kerralla Iita juoksi täysillä suoraan kipolle asti. Jatkossa namikippoa voi käyttää vauhtiharjoitukseen. Joka tapauksessa koiraa ei ikinä pysäytetä namikipolle lähetettäessä, vaan sen pitää aina saada juosta suoraan sinne. Kun koira on oppinut käskyn, voidaan koira lähettää ruutuun ilman namikippoa, pysäyttää se, ja sitten mennä palkkaamaan siellä ruudussa.

Kukaan koirakoista ei kokeillut näyttöä, joten Tuija halusi kokeilla sitä yhden koiran kanssa, jotta näimme miten se toimii. Tuija valitsi Iitan, kun se oli niin innokkaasti juossut ruutuun. :) Näyttö meni niin, että koira jätettiin istumaan lähetyskohtaan ja itse menin näyttämään ruudussa kohtaa, jonne halusin koiran menevän. Ihan siis menin kyykkyyn, kosketin maata ja sanoin rauhallisesti "ruutu". Tämän jälkeen mentiin koiran luo ja lähetettiin se ruutuun. Kun koira oli halutussa kohdassa, se pysäytettiin siihen ja mentiin siihen paikkaan palkkaamaan tai vaihtoehtoisesti palkka heitetään. Täytyy kyllä sanoa, että minulla oli epäilykseni tämän metodin suhteen. Hyvin Iita kuitenkin lähti, mutta sitten liikahdin, kun meinasin ottaa namin taskusta ja Iita varmaan sivusilmästään sen näki. Eipä se sitten mennytkään perille asti. Muutama kerta kokeiltiin ja taisi sieltä jokunen onnistuminenkin tulla. Tuija kuitenkin sanoi, että Iita tuntuu olevan minussa kovin kiinni. Niinhän se on.

Minähän sain viime kerralla paljon kotiläksyjä, mutta sattuneesta syystä emme olleet yhtään harjoitelleet. Vuoroamme odotellessa tein siis Iitan kanssa sivulletuloja kartion kanssa. Iita teki tosi innokkaasti ja tuo kartio kyllä ohjaa Iitan oikeaan paikkaan. Se teki siis tosi hyvin. Saa vaan nähdä voinko ikinä jättää sitä kartiota pois. ;) Toinen läksyn aihe oli liikkeellelähdöt seuraamisessa. Näitä harjoittelin myös, ihan siis vain yhden tai kahden askeleen verran. Muutamien toistojen jälkeen Iita rupesi pitämään kontaktin jo ihan oma-aloitteisesti eli se tajusi mitä siltä odotin. Tätä täytyy kyllä vielä paljon vahvistaa.

Viimeiseksi teimme paikallamakuun. Jokainen sai tehdä oman osaamisensa mukaan, mutta Tuija kuitenkin toimi liikkeenohjaajana ja otti kahden minuutin ajan. Tässä meillä ei ongelmia. Ainoa mitä ehkä pitäisi harjoitella, on tylsyys. Mitä suurempi häiriö sitä paremmin Iita pysyy paikallaan, mutta kokonaan häiriötön ympäristö saattaisi olla haaste jos joku. Eli juuri sellainen kokeenomainen tilanne, kun kukaan ei liiku tai puhu eikä pukahda.

Kivaa oli, ainakin Iitalla.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Iita: HTM 1. ja FS 2.

En voi vieläkään uskoa, Iita sijoittui epävirallisissa koiratanssikisoissa tosi hyvin. Eilen ei päästy treenamaan ja freestyle-ohjelmaa lähdin suunnittelemaan vasta eilen illalla klo 22.30 jälkeen, kun oli varmistunut, että voin ottaa Iitan Peppin paikalle. Aamulla koreografia oli mielessäni valmis, mutta Iitan kanssa en sitä yhtään tehnyt läpi. En kyllä itse ole tyytyväinen meidän esityksiin, mutta jos näillä esityksillä virallisissa kisoissakin saisi noin paljon pisteitä, niin en pistäisi pahakseni, varsinkin kun tiedän meidän pystyvän paljon parempaankin. Toki, tässähän oli vain yhden tuomarin mielipide, joten ei välttämättä kovin syvällisiä johtopäätöksiä voi tehdä. Mutta kiva fiilis on kuitenkin.

Ensin oli HTM-luokka (vaikka alustavassa aikataulussa FS oli ensin...). Heti kun jätin namit syrjään, Iitan katsekontakti jäi johonkin. Saatiin kuitenkin tehtyä ohjelma ihan ok. Yhdessä kohtaa Iita jäi pahasti jalkoihini. :( Yritin muuten ottaa positiot varman päälle, mutta seuraamisessa halusin kokeilla muutamaa sivuaskelta oikealle (ei onnistunut) ja loppuun halusin myös edessä-positioon sivuaskeleet, kun ne kotona menevät kertakaikkisen hyvin. No hyppelyksihän se tuolla meni, mutta taisi siinä sentään muutama askel ihan onnistuakin.

Tuomarina toimi Henna Meriharju:

Hyvä kokonaisuus. Musiikki sopi teille. Riittävästi positioita, pientä haparointia muutamassa kohdassa.

Pisteet 172/200 (liikkeiden määrä 44/50, liikkeiden laatu 42/50, yhtenäisyys ja kumppanuus 42/50, koreografia 44/50)

Sijoitus 1., kilpailijoita tosin oli vain 2. :)


Sitten kiireesti tavaamaan muistilapusta freestyle-ohjelmaa. Olin valinnut musiikiksi Nordmanin Be mig'n, jonka tahdissa ollaan kyllä harjoiteltu, mutta varsinaista ohjelmaa en siihen ole aiemmin tehnyt. Kappaleen osaan ulkoa, joten luulin muistavani liikkeetkin, mutta en muistanut. Mulle tuli ihan blackout, kun jätin Iitan aloitusasentoon. Ei siinä muu auttanut kuin toivoa, että jotain palautuu mieleen, kun musiikki lähtee soimaan. No, ihan alun muistin, mutta sitten ei ollut hajuakaan mitä pitäisi tehdä. Melko lailla puolet taisi mennä improvisoinniksi ja niinä harvoina hetkinä kun muistin, mitä piti tehdä, Iita ei tehnytkään niin. Itseeni olen siinä kyllä tosi tyytyväinen, etten jäänyt tankkaamaan mitään tiettyä juttua, jos se ei heti onnistunut, vaan jatkoin sitten vaan eteenpäin siihen suuntaan mihin Iita oli menossa. ;) Muutenkin huomasin tässä sen, mitä oikeastaan tällä ohjelmalla halusinkin kokeilla: nopealla musiikilla mokat saa paljon helpommin piiloon kuin hitaalla. Oikeastaanhan me vaan hypeltiin tuossa ympäriinsä läpi ohjelman...

Tuomarin kommentit ja pisteet:

Kiva koreografia! Iita teki myös hyvin.

Pisteet 168/200 (liikkeiden määrä 42/50, liikkeiden laatu 42/50, yhtenäisyys ja kumppanuus 44/50, koreografia 40/50)

Sijoitus 2. Kilpailijoita taisi olla 7. Oikeasti luulin, että Henna sijoituksia kertoessaan sanoi mun nimen vahingossa, kun tarkoitti jotain muuta. Mutta mulla kuulemma on vaan niin hyvä koira, ettei haittaa, vaikka ohjaaja ei mitään muistaisikaan. Totta, Iita on mahtava!


Ai niin, vaikka kuinka olen ajatellut, että HTM olisi mun ja Iitan laji, niin kyllä Iita selvästi tykkää enemmän freestylestä. Se oikein nautti, kun pääsi tekemään kaikkia osaamiaan juttuja, joita ei tosin ole kovin paljon. ;)

Iita sai valita palkintohyllystä itselleen palkinnot. Se meni heti leluhyllylle ja minä autoin ottamalla ylähyllyltä naudan ruokatorven. :)


lauantai 17. maaliskuuta 2012

Häntäpotilas

Peppin häntä jäi oven väliin. Saranapuolelle. :( Verta tuli järkyttävästi ja mä meinasin pyörtyä. Peppi oli kyllä tosi reipas koko ajan. Onneksi päästiin nopeasti päivystykseen tikattavaksi. Hännässä on 5 cm:n haava, joka toivottavasti paranee hyvin.


Oltiin siis lähdössä koiratanssitreeneihin. Mähän eilen mietin, että otanko Peppin mukaan, kun se oli vielä niin väsy agilitystä. Ois pitänyt vaan jättää kotiin. Ja nyt se vasta väsy onkin, kun se rauhoitettiin. ;) No, otin siis kuitenkin molemmat koirat ja mentiin yhdessä tuulikaappiin niin kuin yleensäkin. Kello oli jotain 10.20. Laitan aina tuulikaapin oven heti perässäni kiinni (jolloin koirat vielä seisovat), mutta nyt huomasin, että olin jättänyt hanskat eteisen puolelle. Hain ne, ja kun tulin takaisin tuulikaappiin, Peppi oli jo istahtanut odottamaan. Vedin oven perässäni kiinni, jolloin Peppi ponkaisi ylös ja syöksyi näykkimään nilkkojani. Ärähdin sille, kun se noin ylireagoi. Luulin astuneeni sen tassulle.

Lähdettiin siitä sitten ulos autolle. Laitoin Iitan ensin autoon, mutta Peppi jäi kauemmas. Kutsuin sen, mutta se ei halunnut hypätä autoon. Kuitenkin se sitten hyppäsi ja sitten vasta huomasin, että koko koirahan tärisee. Huomasin myös, että Peppin oikea takatassu oli ihan veressä. Ihmettelin, että miten nyt noin pahasti sen tassulle astuin, vaikka minulla toki kengät jalassa olikin. Sitten huomasin, että vertahan on joka puolella: takapäässä selän päällä, muissakin tassuissa, kaulalla, jopa päässä. Samalla huomasin, että maassa oli oikein verilammikko. Ja verivana kulki ulko-ovelta auton takakontille. Kurotuin tutkimaan Peppin takatassua, kun tajusin, että veri tuleekin hännästä. Ei muuta kuin Peppi takaisin sisälle ja Iita jäi vielä autoon.

Kun pääsin sisälle, huomasin että tuulikaapin seinät, ovet ja kaikki olivat veriroiskeita täynnä. Peppi oli lähtiessämme tietenkin heiluttanut häntäänsä sen verran. Hain paperia ja rupesin tutkimaan häntää. Veri vaan vuosi ja vuosi. Siinä lattialla istuessani huomasin, että välioven saranoiden alapuolella oli iso karvatuppo. Silloin vasta tajusin, että häntä olikin jäänyt oven väliin! Lopulta verenvuoto tyrehtyi sen verran, että näin haavan. Se oli tosiaan noin 5 cm pitkä ja näytti aika pahalta. Vähän niinkuin häntä olisi ollut halki. Siinä vaiheessa mulle rupesi tulemaan paha olo. Oli pakko pitää vähän taukoa, etten olisi pyörtynyt. Joo, tällainen mä olen... Kello taisi olla 10.50, kun soitin Joannalle, että myöhästyn reippaasti, mullahan tietty oli treenihallin alaoven avain. No, sitten soitin päivystävälle eläinlääkärille ja sain ajan klo 12.30. Ei muuta kuin taas hiukan hännän verenvuodon tyrehdytystä, sitten Peppi autoon ja Turkua kohti. Kello oli 11.05. Iitahan oli jo valmiiksi autossa, joten ajattelin, että tulkoon mukaan, kun hallille kuitenkin olin menossa. Ehkä sitten tekisin sen kanssa siellä jotain. Joanna soitti matkalla, että he olivat päässeet jostain toisesta ovesta sisään. Hyvä niin.

Hallille saavuin klo 11.30 ja koska Peppi näytti ihan hyvinvoivalta ja verenvuotokin oli loppunut, uskalsin jättää sen hetkeksi autoon ja menin Iitan kanssa sisälle. En oikein pystynyt keskittymään, mutta tehtiin kuitenkin muutamia juttuja, jotta Iitalle ei tullut turhaa reissua.

Klo 12 lähdimme eläinlääkärille. En ole ikinä ennen käynytkään päivystyksessä, ei onneksi ole ollut tarvetta. Kun saavuimme, olimme ainoat odotushuoneessa, mutta myöhemmin Peppiä odotellessani porukkaa tuli enemmän ja kaikenlaisia, surullisiakin, tapauksia odotti vuoroaan. :( Eläinlääkäri tuli vilkaisemaan häntää, minkä jälkeen Peppi pääsi tutkimushuoneeseen. Peppi rauhoitettiin, hännänpäästä ajettiin karvat (paljastuikin tosi pieni ja kapoinen häntä sieltä karvojen alta) ja sitten Peppi vietiin tikattavaksi. Kello oli jotain 13.30, kun kuulin hoitajan sanovan toiselle, että herätetäänkö tämä häntäpotilas. Pian sen jälkeen näin, kun Peppi juoksi tikkaushuoneesta käytävän yli toiseen huoneeseen ja hoitaja juoksi perässä. Hyvin oli heti siis herännyt. ;) Lähdin itse myös Peppin perään ja kun kutsuin sitä, tuli se heti häntä heiluen luokseni. Oli kuulemma käynyt keittiössä. ;) Tosi tokkurainen Peppi oli ja lattiallehan se lösähti siksi aikaa, kun sain hoito-ohjeet ja maksoin laskun (250 €). Autolle Peppi jaksoi kävellä, vaikkakin hieman horjuen. Autoon nostaminen aiheuttikin vähän pohdintaa. Normaalisti jaksan kyllä nostaa Peppin, mutta nyt se oli veltto ja yleensäkin autoon nostaminen on vähän vaikeampaa kuin suoraan ylös, ja minullahan on lisäksi vielä tuo kipeä selkä. Hyvin kuitenkin onnistuttiin ja kotimatka saattoi alkaa klo 13.50.

Nyt ollaan siis kotona. Peppi meni heti nukkumaan, mutta nyt klo 15.30 se rupesi jo vähän kävelemäänkin ympäriinsä. Rauhallisesti otetaan siis loppupäivä ja huominenkin. Hännänheilusta pitäisi nyt välttää, että haava paranee hyvin. Mitenköhän se onnistuu? :) Luonnollisesti kaikki kisatkin jäävät reilun kuukauden sisällä väliin, kun doping-varoaika Peppin saamissa lääkkeissä on 28 päivää. Eipä tuo mitään haittaa, toivottavasti häntä vaan paranee hyvin.

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Sujuvuutta tilaukseen

Eilisissä agitreeneissä tehtiin aika kiva rata. Siinä oli pari kinkkistä kohtaa ja aika monta takaakiertoa. Pitäisi varmaan ruveta piirtämään ratoja muistiin. Tai sitten voisi ottaa valokuvan Katjan ratapiirroksesta. ;) No, nyt mulla ei ole kumpaakaan. Yhdessä kohtaa kuitenkin piti takaakierron jälkeen lähettää koira jälleen esteen taakse ja siellä A:lle, siis niin että itse jäi esteen toiselle puolelle. Ohjaus taisi olla nimeltään back-lap. Ajattelin, ettei mitään toivoa, mutta niin se Peppi sinne A:lle vaan kiipesi. Vähänkö hienoa! Kepit meni hyvin ja keinu meni hyvin. Katjallakaan ei juuri ollut muuta sanottavaa kuin se, että sujuvuutta pitäisi saada lisää. Oma etenemisenihän on aika sik-sak-tyyppistä ja Peppin on tietysti vaikea tulkita ohjauksiani, kun teen niin teräviä liikkeitä. Onhan mun etenemiseni paljon parantunut ajan myötä, mutta varmuutta tarvitsen paljon lisää, jotta saan sujuvuutta. Kai mulla edelleen on joku kiireen tunne tai jotain, kun olen niin hätäinen.

Sujuvuutta menen harjoittelemaan myös sunnuntaina koiratanssin pariin. Ilmoitin molemmat koirat koiratanssin möllikisaan. Iitan kanssa menen HTM:n kisaluokkaan ja Peppin kanssa vastaavaan luokkaan freestylessä. En ole ohjelmia harjoitellut kyllä yhtään viimeisen viikon aikana. Huomenna on tanssitreenit, mutta täytyy katsoa otanko Peppiä ollenkaan mukaan. Raukka on ihan väsy eilisen agitreenin jäljiltä. Tekisi mieli osallistua myös Tahtitassujen SM-kisoihin, mutta en tiedä kehtaanko. ;) Toisaalta siellä ois kyllä tilaa, etten veisi keneltäkään potentiaaliselta Suomen mestarilta mahdollisuutta osallistua...

Ai niin, Iitahan oli aika intomieli rallytokokurssilla ja herätti muissa kurssilaisissa huvittuneisuutta. Viimeisellä tunnilla eräs toinen kurssilainen kysyi minulta kuinka vanha Iita on. Vastasin, että seitsemän. "Oi, niin pieni!" sanoi kysyjä. "Pieni? Siis 7 vuotta", sanoin minä. "Ai, luulin että 7 kuukautta." Ei ollut eka kerta, kun Iitaa luultiin pennuksi. :)

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

AgiHTMfreestyleTokoRally

Hyi minua, viikko viimeisestä päivityksestä. No nyt tuleekin sitten kaikki viikon treenit kerralla. Toivottavasti muistan olennaisimmat. Mennään aikajärjestyksessä.

Torstaina Peppin kanssa agilityä. Rata oli suht suoraviivainen yhtä pyörityskohtaa lukuunottamatta. Alussa oli hyppy, rengas ja puomi. Otin renkaan takaa kutsulähtönä ja Peppi tuli joka kerta oikein. Siis renkaan läpi, ei vierestä. Oli radalla myös välistäveto. Pyörityskohdasta tässä hieno "ratapiirros". I ja _ ovat hyppyjä, U on putki ja pisteet kuvaavat keppejä, luonnollisesti. ;)
                .
                .
                .
 I              .
       _      
U   

I-hyppy tultiin oikealtapäin, sitten putken vasemmasta kulmasta sisään. I-hypyn oikealta puolelta taas yli ja siitä _-hypylle ylhäältä alaspäin. Putken vasemmasta kulmasta sisään ja I-hyppy oikealta puolelta yli. Lopulta _-hyppy taas ylhäältä alas ja jatkettiin oikealle ylös kepeille. Tässä oli meille monta uutta kohtaa, en oikein tiennyt, miten olisin edes lähtenyt tuota hypyltä toiselle hypylle kohtaa tekemään. Sainkin sitten kokeilla monta eri tapaa. Ensin kokeilin ihan takaakiertoa, jolloin ekan hypyn jälkeen Peppi oli vasemmalla puolellani. Sitten valssi ennen toista hyppyä. Putken jälkeen uudelleen I-hypylle, jossa tein pyörityksen (onko se edes mikään ohjaustermi..?). En ollut sellaista varmaan ikinä ennen tehnyt, mutta Peppi tajusi sen heti. Minun piti vain itse jäädä siivekkeen eteen pyörimään kädet lähellä vartaloa. Lisäksi Katja kehotti käyttämään "Peppi-Peppi-Peppi"-käskytystä ja hyvin meni. Se oli itse asiassa aika hauska ohjaus. Koitin ekalle hypylle myös jotain vekkisysteemiä. Ohjaus taas kädet lähellä vartaloa, peruutus esteellepäin ja siinä pieni vartaloliike, jolla "heitin" Peppin esteen yli. Esteen jälkeen olikin vaikea miettiä miten päin olen ja kummalle puolelle koiran piti tulla. Koitin varmaan jotain muutakin ohjausta, mutta en enää muista. Oli kyllä aika hauskaa ja tuli taas sellainen olo, että haluan jollekin tekniikkakurssille, jotta saan edes jonkinlaisen käsityksen eri ohjaustermeistä ja -tekniikoista. Odotellessa treenasin keinulla alastulokontaktia. Tosi hyvin Peppi pysyi, vaikka jatkoin matkaakin.

Lauantaina olin tanssitreeneissä Nooran ja Olgan sekä Sannan ja Novan kanssa. Tein Iitan kanssa HTM-ohjelman pari kertaa. Meni tosi hyvin. Ainoat sähellykset tuli lopussa, kun en oikein muistanut mitä piti tehdä ja sitten vielä ymppäsin askeleet oikealle sekä seuraa- että edessä-positioissa vain parin sekunnin sisään. Mutta ollaan me taas paljon edistytty ja kyllä siitä hyvä tulee, kunhan pidän itseni kuosissa.


Peppin kanssa harjoittelin lähinnä niitä kohtia, jotka eivät kisoissa onnistuneet, eli ympärimenoja. Aika monta kertaa sain tehdä, ennen kuin sain suorituksen ilman haukkumista. Hmph. Koko ohjelman tein ensin ilman Peppiä, mikä oli enemmän kuin tarpeen. Peppin kanssa tein pari kertaa ja meni ihan ok. Sannan mielestä olin muuttanut ohjelman keskikohtaa, mutta enpä ollut. Nyt vain tein sen suunnitelman mukaan, kun kisoissa jäi paljon tekemättä. :) Alkua muutin kyllä hieman, lisäsin siihen yhden hypyn ja jätin round-kohdat pois, kun isossa tilassa Peppi lähtee niissä vain haahuilemaan. Sannalta sain alun peruutuskohdan musiikkiin hyviä vinkkejä.

Eilen alkoi Tuija Seren tokokurssi, jonne menin Iitan kanssa. Oli muuten tehokasta opetusta. En ole ennen ollutkaan tuollaisella tunnilla, jossa kouluttaja oikeasti kouluttaa ihan koko ajan. Ehdittiinkin tehdä tosi paljon kaikkia juttuja. Aiheina olivat askelsiirtymät, perusasento, seuraaminen ja luoksepäästävyys. Aloitettiin askelilla oikealle, mikä meni ihan ok, koska ollaan sitä koiratanssimielessä harjoiteltu. Askeleet vasemmalle olivatkin kinkkisemmät. Ensimmäinen askel on ristiaskel koiran eteen ja toinen askel sitten viereen, mutta rintamasuunta täytyy pitää eteenpäin. Ei Iita oikein tajunnut, ja Tuija antoi vinkiksi, että voin alkuharjoittelussa kallistaa ylävartaloani Iitaa päin, jotta se ymmärtää, että oikeasti lähden liikkeelle sitä päin. Se toimikin. Sivulla peruuttamista harjoiteltiin myös. Iita peruuttaa ihan hyvin, jos vain muistan pitää käden apuna rystyset suoraan eteenpäin. Jos käteni on vinossa, lähtee Iitakin herkästi vinoon ja sitten voi käydä niinkuin nytkin, että tallon Iitu-rukan varpaille. :( Perusasennosta Tuija sanoi, että Iita tulee siihen tosi epävarmasti ja hitaasti. Toisin sanoen se ei oikein osaa sitä. Minun pitää siis auttaa Iitaa, ensin käsky, Iita liikkeelle, ja sitten käsiapu, jota pienennän pikku hiljaa. Iita jää usein vinoon, mutta kun Tuija laittoi kartion vasemmalle puolelleni vähän matkan päähän, jolloin Iita ei pystynyt kääntymään ennen kuin oli ohittanut minut kokonaan, tuli se ihan oikeaan kohtaan. Sain Iitaan myös tosi helposti vauhtia lisää, kun nopeutin käsiapuani. Seuraaminen oli muuten kuulemma tosi hyvää, mutta heti alussa liikkeelle lähtiessä kontakti herpaantuu. Tuija kehotti harjoittelemaan alkua ihan imuttamalla ja palkata heti ensimmäisen askeleen jälkeen. Luoksepäästävyys oli helppo nakki, mutta muuten saimme kyllä paljon harjoiteltavaa kotiin.

Tänään Iita pääsi sitten rallytokotunnille. Tehtiin rataa ja vähän harmitti kun en pystynyt niin kontrolloimaan sivulletuloja ja seuraamisen kontaktin tippumista. Tuli meidän uusvanhat ongelmatkin esiin. Iitan piti jäädä sivulletulon jälkeen jäädä istumaan, kun itse tein käännöksen. Annoin Iitalle istu-käskyn, jolloin se heittäytyi maahan tai nousi ylös ja istui uudelleen. Joo, käskin istumaan, niin täytyyhän hänen sitten istahtaa eikä vain jäädä istumaan. Toinen ongelma oli maasta istumaan nousu, jossa Iita toisinaan nousi maasta ensin seisomaan ja sitten vasta istui. Paulan kanssa juttelin myös kuuntelu- ja häiriöharjoituksista. Sanoin, että jos hän järjestää jonkun sellaisen kurssin, jossa käsitellään tuollaisia yleisiä koulutusjuttuja, olen ensimmäisenä jonossa. Paula sitten pyysikin kirjoittamaan sähköpostiin, minkälaisia asioita haluaisin käsiteltävän ja hän voisi harkita tuon tapaisen kurssin järjestämistä. Mahtavaa!

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Agi, rally ja vähän tanssiakin

On jäänyt kokonaan kirjoittamatta viime torstain agitreeneistä. Meitä oli vain 3 paikalla, joten ehdittiin tehdä kaksi rataa ja vähän muutakin.

Ekalla radalla meille hankalin kohta oli hyppy, jonka jälkeen piti kääntyä tulosuuntaan kepeille. Kepit olivat oikealla, mutta Peppi kääntyi aina vasemmalle. Katja neuvoi kaartamaan ennen hyppyä vasemmalta, jotta Peppi sitten olisi jo menossa oikealle päin. Sain kaartaa tosi paljon, jotta se toimi. Mehän ei olla harjoiteltu tuollaisia käännöksiä, joten Peppi ei osaa lukea minua. Toiseksi hankalaksi kohdaksi osoittautui takaakierto, jota en vaan saa sujuvaksi. Kyllähän se onnistuu, mutta teen itse siinä sellaista siksak-liikettä. Katja sanoikin, että Peppi on alkujaan opetettu seuraamaan liikettäni eikä rintamasuuntaa ja käsiohjausta ja että se on tosi paljon kiinni minun liikkeeni suunnassa. Minun siis täytyy liikkumalla estettä kohti ensin "työntää" Peppi toiselle puolelle ja sitten taas peruuttamalla "vetää" se esteen yli.

Toinen rata tehtiin sillä periaatteella, että heti kun tulee virhe, pitää aloittaa alusta. Olin jo ihan puhki ja ajattelin, että en jaksa tehdä monta kertaa eli on pakko tehdä heti virheettömästi. Hyvä suunnitelma, joka melkein toimikin. Ekalla kerralla Peppi lähti puomin alastulokontaktilta ilman lupaa. Kilpailussahan siitä ei virhettä olisi tullut, mutta nyt se kuitenkin laskettiin virheeksi, joten ei kun alkuun. Toisella kerralla vähän varmistelin alastulokontakteja ja se kannatti, päästiin loppuun saakka. :) Sitten vielä harjoittelimme putkesta hypylle lähetystä. Putki meni poikittain puomin alta ja toisella puolella oli hyppy. Ohjaajan piti jäädä puomin toiselle puolelle ja saada koira hyppäämään. Meillä ei onnistunut. Tähänkin jouduimme toteamaan, että Peppi on tosi kiinni minun liikkumiseni suunnassa. Harjoituksia siis.

Tämän illan rallytokotunnille pääsi Iita. Se olikin täynnä intoa ja sai treenikaverit nauramaan edesottamuksillaan. Paula sanoi, että Iita tekee tosi hyvin kun se vain keskittyy. Niinpä, mutta kun se keskittyminen herpaantuu tosi usein ja sittenpä Iita saattaakin tehdä mitä tahansa.

Suurin haaste on edistäminen. Vasemmalle käännöksissä Iita on tielläni ja oikealle käännöksissä Iita jatkaa ympärimenoa, vaikka tekisin vain 90 asteen käännöksen. Minun pitää siis olla tarkka oman kääntymisvauhtini kanssa ja annettava ylävartalollani apuja Iitalle. Oikealle käännöksessäkin voin kääntää yläkroppaani hieman vasemmalle, mikä saikin Iitan jäämään taaemmas. No, apua siitä ei tietenkään silloin ole, jos Iita sattuu katselemaan jonnekin ihan muualle. ;) Joka tapauksessa sain läksyksi harjoitella seuraamista eri suuntiin niin, että Iita joutuu tarkkailemaan minua. Minun pitää tehdä siis itselleni jokin mutkitteleva reitti, jonka sitten suunnitelman mukaisesti teen Iitan kanssa.

Uusi liike Iitalle oli "istu, seiso, kierrä koira". Iita ihme kyllä nousi lopulta aika hyvinkin seisomaan, mitä se nyt välillä ensin tarjoili istumiset ja maahanmenot kaikki sekunnin sisään monta kertaa. Vaikeus oli pysyä paikoillaaan minun kiertäessä Iitan. Mutta onnistui se. Kokeilin myös apupalkkaa maassa, mikä olikin aika tehokas: Iita suorastaan yritti hypnotisoida herkkupalaa tulemaan luokseen. ;) Tästä tulikin taas mieleeni, että mahtaako tuossakin makupalan veto olla niin voimakas, että Iita ei edes tajua tekevänsä jotain tiettyä liikettä. Täytyykin muistaa kysyä Paulalta, mitä mieltä hän on Iitan tapauksesta. Voisiko olla niin, että Iitalle makupala on joskus liian suuri häiriötekijä, joka estää keskittymisen ja oppimisen? Kaiken kaikkiaan tuli taas sellainen olo, että sain tunnista enemmän irti Iitan kanssa. Peppi on vaan niin selkeä tapaus.

Koiratanssia olen myös mietiskellyt... Enkä ole tullut yhtään viisaammaksi. Eilen harjoittelin kotosalla taas liikkeitä ja siirtymiä. Tuntuu vaan niin turhalta harjoitella niitä kotona, koska Peppi tekee moitteetta ihan kaikki. Mitään uusia juttuja en nyt jaksa sille opettaa. Pitäisi vaan päästä harjoittelemaan isoon tilaan. Ja musiikin kanssa. Siitä ne vaikeudet alkavat. Mietin musiikin vaihtoakin, mutta en tiedä olisiko siitä apua. Joku hitaampi voisi olla minulle helpompi, mutta ehkä joku marssi sopisi liikkumiseeni parhaiten. ;) Vähän noloa, kun entinen tanssija ja voimistelija ei sitten millään taivu koiratanssiin.

Iitan kanssa harjoittelin positioita ja suuntia eilen kotona sekä tänään rallytokotunnilla omaa vuoroa odotellessa. Edessä-positiosta on mielestäni tullut Iitalle vahvin. Nyt se tuntui hallitsevan sen myös vieraassa paikassa ilman makupalaakin. Suuntina onnistuivat eteenpäin, peruutus, ympärimeno ja oikealle. Kaikki muut paitsi vasemmalle siis. Seuraa-positiossa onnistuivat sivuaskeleet oikealle, mutta peruutus on vielä epävarma. Ainoa positio, jossa onnistuvat sivuaskeleet vasemmalle, on yllättäen heel, jossa ei sitten mikään muu suunta onnistukaan. Aika mielenkiintoista. Mutta nyt minulla on aika hyvä käsitys, mitkä otan Iitan ohjelmaan. Ja tuntuupa muuten ajatuksena HTM-ohjelma paljon helpommalta kuin freestyle!

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Still alive...

Pakkauduimme lauantaiaamulla Sannan ja Novan sekä Nooran ja Olgan kanssa autoon ja lähdimme ajelemaan kohti Janakkalaa, jossa Peppin aivan ensimmäiset viralliset kisat olisivat. Agilityä tosiaan olemme harrastaneet jo 2,5 vuotta, mutta vielä vaan hiomme taitojamme, kun taas puolen vuoden tanssiharjoittelun jälkeen syöksyimme jo virallisiin kisoihin. Odotukset eivät olleet kauhean korkealla, vaikka tiesinkin, että onnistuessamme esityksemme voisi olla todella hyvä. Tai siis minun onnistuessa, sillä Peppihän tekee juuri niin kuin käsken. Eilen ongelma olikin se, että minä käskytin Peppiä kuten Iitaa eli "käskykäskykäsky" ja välillä "Peppiii Peppiii, kääääsky". Kun Peppiä pitäisi käskyttää "KÄSKY. KÄSKY. KÄSKY". Ei ihme, että koira meni sekaisin eikä tiennyt mitä siltä odotetaan. Peppi siis paineistui, mikä ilmeni haahuiluna ja haukkumisena. Muutamia juttuja jäi tekemättä, mutta periaatteessa Peppin tekeminen oli ihan ok. Oma liikkumiseni (tai liikkumattomuuteni) teki ohjelmasta huonon. Myös kehän käytössä olisi parannettavaa ja nyt kun osa liikkeistä jäi tekemättä, jäi kehän käyttö vielä vähemmälle.




Kuvat Joanna Vuorilehto
Tuomareiden kommentit osuivat asian ytimeen. Pisteet ja kommentit:

Heli Nousiainen
Tekninen laatu 37 + 38 = 75
Taiteellinen vaikutelma 36 + 37 = 73
Yhteensä 148
"Hienot sivuaskeleet. Omistajalle hieman rytmiä lisää. Muutama haukku - onneksi ei yltynyt. Hieno loppuasento."

Henna Meriharju
Tekninen laatu 40 + 38 = 78
Taiteellinen vaikutelma 38 + 38 = 76
Yhteensä 154
"Liikkeitä riittävästi, mutta valitettavasti muutamia kieltoja. Koira odotti selkeämpää käskytystä. Musiikki sopi parille hyvin. Koreografia olisi voinut olla liikkuvampi."

Hannele Parviainen
Tekninen laatu 38 + 37 = 75
Taiteellinen vaikutelma 39 + 38 = 77
Yhteensä 152
"Kiva alku. Kehää voisi käyttää enemmän"

Yhteispisteet 76 + 75,33 = 151,33
Sijoitus 5.

Kai mä videonkin voin julkistaa. Ken tuntee myötähäpeää, voi jättää katsomatta. ;)


Matkakaverit onnistuivat erinomaisesti. Sanna ja Nova voittivat avoimen luokan ja saivat kunniamaininnan, ja Olga onnistui olemalla kilpailun innokkain, hauskin ja persoonallisin koira. :)

Eilen minulla oli kaikesta huolimatta ihan tyytyväinen olo. Tänään alkoi jo vähän harmittaa tuo oma osuuteni. Koiratanssi on vaan niin vaikeaa, kun siinä on se koira, musiikki ja iso tila. Kaksi näistä kolmesta pystyn hanskaamaan, mutta heti kun kaikki kolme laitetaan yhteen, en vaan osaa. Oloani paransi huomattavasti, kun sain Peppin kasvattajalta viestin. :) Hän oli kovin ylpeä meistä, varsinkin kun tiettävästi Peppi on Suomessa ensimmäinen rotunsa edustaja virallisissa koiratanssikisoissa. Ja on koiratanssi kuitenkin niin kivaa, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vaan yrittää uudelleen.