maanantai 31. joulukuuta 2012

Vuodenvaihde

Peppi on kävellyt edestakaisin jo melkein kaksi tuntia. Siitä lähtien kun ensimmäiset rakettien äänet kuuluivat. Äsken se sai ruuan ja se kyllä maistui. Pahimmillaanhan Peppi on vain seissyt kuono huoneen nurkassa ja läähättänyt ja kuolannut. Siihen olotilaan on onneksi vielä matkaa ja pian me lähdetään "maaseudun" rauhaan.

En ajatellut tehdä mitään koontia kuluneesta vuodesta, mutta päätin nyt kuitenkin tehdä niin, koska kun asiaa mietiskelin, niin onhan harrastusten saralla kaikkea tullut puuhailtua.

Iita
Agility: ATT:n medimöllimestaruus
Koiratanssi: 2 kumaa HTM:n ALO-luokasta
Rallytoko: RTK1-koulutustunnus ja 2 hyväksyttyä tulosta AVO-luokasta

Peppi
Agility: starttaus virallisissa ja 1 nollatulos
Koiratanssi: starttaus virallisissa ja hyviä kisayrityksiä :)
Rallytoko: RTK1-koulutustunnus

No niin, paljon on tosiaan tullut puuhailtua, mutta eipä niitä tuloksia juuri ole. ;) Mutta kivointa se itse puuhailu onkin. :) Ja parasta on se, että koirat nauttivat. Voisin niiden juoksuleikkejäkin katsoa vaikka koko päivän ja sellaisia hetkiä toivon paljon ensi vuodellekin.


Kirjoitin aiemmin, etten tiedä haluanko kisata ainakaan kovin paljoa jatkossa. Mietin kuitenkin mitä tavoitteita haluaisin itselleni asettaa ja yllättäen ne kilpailut sieltä aika tiuhaan putkahtavat päällimmäiseksi...

Iita
Koiratanssi: Hauskan pitäminen ja uusien liikkeiden opettaminen Iitalle. Ei niistä ikinä mitään valmista tule, mutta Iita tykkää. Starttaus HTM:n avoimessa luokassa. Freestylen ALO-luokasta olisi kiva saada kuma, mutta sitä ainakaan en enää montaa kertaa yritä.
Rallytoko: Viimeinen hyväksytty tulos AVO-luokasta ja RTK2-koulutustunnus. Ei pitäisi olla mahdotonta, vaikka siltä viime aikoina on tuntunutkin. Kisataan vain ja ainoastaan ulkokisoissa! Olisi kiva päästä kokeilemaan myös VOI-luokkaa.
Toko: Tämä on oikeastaan ensisijainen tavoitteeni: liikkestä seisomisen opettaminen. Ensi vuoden aikana se tapahtuu! Ja kun Iita sen osaa, osallistumme huviksemme tokokisoihin. :)
BH: Olen kauan ajatellut, että Iitan voisi viedä BH-kokeeseen. Ihan vaan tittelin vuoksi. ;)

Peppi
Agility: Jos vain kisataan, pitäisi siirtymisen kakkosluokkaan ja kolmosluokkaankin olla ensi vuoden aikana ihan mahdollista. Agilityssä kisaaminen on kyllä kivaa. :)
Koiratanssi: Hauskan pitäminen, ei liikaa vaatimista. HTM-ohjelman teko. Freestylen ALO-luokasta olisi vihdoin kiva saada se kuma, mutta kuten Iitankin kohdalla, en sitä enää montaa kertaa yritä, vaan annetaan sitten olla.
Rallytoko ja toko: Seuraaminen kuntoon ja kisaamaan.

Ykköstavoitteet siis ovat Iitalle liikkeestä seisomisen opettaminen ja Peppille hyvän seuraamisen opettaminen. Muuten oikeastaan vaan treenataan huviksemme ja katsotaan mihin se riittää. Ja tämä kaikki tietysti edellyttää sitä, että jokainen pysytään terveenä. Sitä toivon eniten.

Itselleni voisin laittaa tavoitteeksi, että mietin treenaukset vähän järkevämmin. Otan selvää kouluttajista enkä osallistu kaikkeen hetken päähänpistosta. Ulla Kaukosen hyppytekniikan jatkokurssille haluan osallistua sekä Tahtitassujen kesäleirille. Lisäksi kouluttajana toimiminen on ruvennut minua kiinnostamaan, joten katsotaan, josko sillä saralla pääsisin eteenpäin ainakin koiratanssin koulutusohjaajakurssin suorittamisen muodossa. Teen myös kaikkeni koirien terveyden ylläpitämiseksi. Agilityssä riittävästä lämmittelystä ei saa lipsua kertaakaan ja vien koirat tarpeeksi usein fysioterapiaan.

Olipahan tässäkin jo suunnitelmaa kerrakseen. Vähän liikaakin, mutta näillä mennään!

Totaalitreenitauko

... kesti meillä 10 päivää. :) Joulun aikaan ollaan vaan lomailtu.

Joululahjaksi Iita sai uuden lelun. Peppi oli ihan väsynyt aaton vierailuista ja meni unten maille, kun päästiin kotiin, mutta Iita jaksoi vielä leikkiä 1½ tuntia uuden lelun kanssa.

 Loppuilta sujui siis näin:

Käytiin myös pitkillä lenkeillä lumisessa metsässä ja...
... Joulukujalla.

Eilen treenailtiin vähän tanssijuttuja ihan kotosalla. Iita tuntuu vielä muistavan FS-ohjelman ja hyvä niin. Myös positioita yritin taas muistutella sen mieleen, mutta huonolla menestyksellä, Iita tarjoaa ihan mitä sattuu. Innokas ja iloinen Iita tietysti kuitenkin oli ja selvästi nautti kun pääsi taas tekemään. Peppin kanssa tein vaihtelevasti kaikkia sen osaamia liikkeitä. Iita pystyisi tekemään vaikka tuntikaupalla hommia, mutta Peppi kiihtyy jo parissa minuutissa. Olen tassutemppuja pitänyt rauhoittavina väliliikkeinä, jotta stressitaso ei nouse liian korkealle. Peppihän kiihtyy jo positioiden harjoittelustakin, mikä on minusta vähän outoa. En oikein tiedä mistä se johtuu. Palkkaankohan sitä jotenkin väärällä tavalla tai vaadinko liikaa tai liian tiheästi tai..?

Tauon aikana huomasi hyvin taas sen, että Iita selvästi kaipaa jotain tekemistä. Peppi taas on varsin tyytyväinen saadessaan nukkua sohvalla peiton alla. Itsekin olin varsin tyytyväinen treenitaukoon. :) Tosin nyt kun taas vähän treenasi, tuntui sekin kivalta. Mutta vähän on suunta kuitenkin hakusessa enkä tiedä haluanko esim. kilpailla jatkossa ja jos, niin missä lajeissa. No, aika näyttää.

torstai 20. joulukuuta 2012

Lumitöitä ja agitekniikkaa

Viime päivinä aika on kulunut lumitöiden parissa. Maanantaina otin lumitöiden ohessa joulukorttikuvia, joista pari on pakko laittaa esille jo nyt. :) Yleensä Iita ei tykkää valokuvauksesta, mutta nyt se oli ihan täpinöissään ja odotti vaan koko ajan, että sille heitetään lunta. Peppi sen sijaan oli "iitamaisen" surkean näköinen ja odotti että pääsee sisään lämpimään.



Eilen olin Peppin kanssa Elina Jänesniemen tekniikkakurssilla, jossa aiheena oli sylikäännös ja poispäinkäännös. Ajattelin, että sylikäännös olisi meille se helpompi juttu ja poispäinkäännös ihan mahdoton, mutta siinä kävikin toisinpäin. Joka tapauksessa minä aloitin näiden ohjauskuvioiden harjoittelemisen sillä, että koitin takoa mieleeni, että sylikäännös tapahtuu nenät vastakkain koiran puoleisella kädellä ja poispäinkäännös nenät samaan suuntaan vastakkaisella kädellä. Sylikäännöksessä etenkin ranneliike oli tärkeä ja poispäinkäännöksessä oma liikkuminen. Teimme ensin molempia ilman estettä molempiin suuntiin, sen jälkeen yhden esteen ja palkkakipon kera. Ne menivät kuulemma "sairaan hyvin". :) 

Sitten teimme pari ratapätkää. Ensin poispäinkäännös.
Ensimmäisellä kerralla otin liian suoran linjan ykkösesteeltä kakkoselle, vaikka poispäinkäännöksessä tarvitaan paljon tilaa ja sitä omaakin liikkumista, eli linja piti ottaa kuvassa suoraan ylöspäin. Kolmosputkella kävi niin, että toisten koirat ryntäsivät sinne suoraan, mutta Peppi luki minua tarkkaan ja jos pysähdyin itse hiukankin liian aikaisin, se tuli luokseni eikä mennyt putkeen. Elina sanoikin taas, että Peppi lukee minua tosi tarkasti. Tarkoittaa siis sitä, että se ei anna minun virheitäni yhtään anteeksi. Teimme pari kertaa pätkän uudestaan, ja lopulta saimme erittäin onnistuneen suorituksen.

Sylikäännös vaatikin vähän enemmän omien rintamasuuntien mietintää.
Itse ensin möhelsin tuon kakkosesteen kanssa ja nelosestekin oli hankala, kun en oikein tiennyt miten päin olisin tuon esteen takana odottanut. Peppille hankalin oli kepeille lähetys, jota ei olla sylkkärinä tehty. Mutta lopulta saatiin tämäkin ratapätkä kutakuinkin onnistumaan.

Elina on kyllä niin selkeä opettaja. Ihan kuin agility olisi jotain matematiikkaa, niin tarkat ohjeet hän antaa: "Kun olet tässä asennossa, koira tekee näin. Jos taas käännät rintamasuuntasi tuonne, koira lukee sen näin." Ja sitten nuo kaikki lainalaisuudet vielä toimivat. Lisäksi hän vielä osasi koirakohtaisesti sanoa, mikä taktiikka kullakin saattaisi toimia ja mikä ei toimi, ja nämä kaikki "ennustukset" vielä toteutuivat. Ihan uskomaton koiranlukutaito.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Tassun nostojen teho

Keskiviikkona Peppi oli fyssarilla, 4 viikkoa edellisen kerran jälkeen. Tällä välin olimme jumpanneet lähinnä tassuja nostelemalla, välillä ahkerasti ja välillä vähemmän ahkerasti. Juoksua katsoessaan Sofie sanoi, että puolien ero on selvästi pienentynyt. Peppin vasen puoli käsiteltiin ensin ja se ei kuulemma tuntunut ollenkaan niin jäykältä kuin viimeksi. Mutta kun oikeaa puolta käsiteltiin, tuntui se edelleen hieman paremmalta kuin vasen puoli ja Peppikin oli paljon rennompi, josta Sofie teki päätelmän, että kenties siinä vasemmassa puolessa on vielä hieman kipua tai jotain, kun Peppikään ei uskaltanut sitä kopeloitaessa rentoutua. Meille kuitenkin näytettiin vihreää valoa hyppytekniikkatreenien suhteen. Eli puolien ero oli kaventunut niin pieneksi, että siitä ei ole haittaa. :) Saimme kuitenkin ohjeeksi jatkaa jumppia ja minun pitää tarkkailla, jos Peppi rupeaa taas liusumaan toispuoleiseksi. Sanoin kyllä, että en minä sitä mitenkään osaa tarkkailla, kun en tätäkään ollut huomannut. Mutta sain luvan lähettää videoita Sofielle, jos on epävarma olo, niin hän katsoo sitten niistä. Muuten hän suositteli uutta aikaa joskus keväällä, huhti-toukokuussa. Katsotaan, voi olla että mennään varmuuden vuoksi jo aiemmin.

Kyselin myös miten tekemäni koiratanssiliikkeet vaikuttavat tuohon toispuoleisuuteen. Nämä varmaan pitäsi osata itsekin tajuta, mutta en vaan tiedä kumpaan suuntaan pyöriminen vaikuttaa kumpaankin vartalon puoleen. Jos Peppi kiertää minua, vahvistuu kuulemma minun puoleinen jalka. Eli sitä pitäisi tehdä niin, että kun Peppi menee etuperin, kiertää se minua vastapäivään. Peruuttaen kiertäminen on Sofien mielestä oikein hyvä jumppaliike, jotta Peppi rupeaa käyttämään takapäätään enemmän. Ja sitä pitäisi tehdä siis niin, että Peppi peruuttaa minua myötäpäivään, jolloin vasen kylki on minua lähimpänä. Tätä kun kotona jälkeenpäin mietin, taisi selvitä tuo Peppin toispuoleisuuden syy. Me ollaan noita kiertämisiä tehty nimittäin juuri toisinpäin, eli niin että oikea puoli on vahvistunut. Tiedän, aina pitäisi tehdä molempiin suuntiin, mutta eipä näitä kiertämisiä olla tehty. Enkä olisi ikinä voinut kuvitella, että ne vaikuttavat noin paljon. No, enhän minä nyt tietenkään tiedä, johtuuko tuo Peppin vaiva näistä kiertämisliikkeistä, mutta vähän vaikuttaisi siltä.

Odotan tosi paljon, että Iita pääsee Leena Piiralle tammikuussa. Sehän on jo tosi pian! Vähän kyllä pelottaa mitä tietoa sieltä mahtaa tulla, mutta hyvä tietysti että saan ohjeita Iitan kunnon vahvistamiseen. Iita on kyllä mun nähdäkseni voinut tosi hyvin jo pitkän aikaa. En edes muista, koska viimeksi annoin sille kipulääkettä, joskus keväällä varmaan. Mutta nyt, eilen, jouduin antamaan. Iita söi tassuaan, joten jotain kipua sillä oli. :( Tosin Iitalla on nyt juoksu, joten voi olla, että johtui jotenkin siitäkin. Nyt ei olla viikkoon edes treenattu mitään. Miksi se nyt olisi kipeä? Vai onkohan sen lonkat rasittuneet tuosta lumessa tarpomisesta? Tai tekeekö kylmyys  huonoa? Joka tapauksessa ei ole kiva, jos Iitaan sattuu. :(

maanantai 10. joulukuuta 2012

Kaahaten palkintohyllylle

Iloisin mielin ja virkeänä lähdin eilisen messaripäivän jälkeen tänään agikisoihin. ;) Mielelläni olisin jäänyt kotiin nukkumaan, mutta hyvä että lähdin.
 
Olin ilmoittautunut kaikille kolmelle radalle. Agiradoilla tuomarina oli Marjo Heino ja hyppyradalla Henri Luomala. Nuo agiradat olivat kyllä vaikeimmat näkemäni 1-luokan radat. Eihän se minua haitannut, mutta aika yllättävää, kun yleensä niissä ei ole edes mitään takaakiertoja.
 
Ensimmäinen agirata näytti tältä:
 
Väsymykseni taisi painaa, sillä rata oli aikamoista kaahausta. Itse en ollut vireessä, joten Peppi kävi kierroksilla. Ihme kyllä pakka pysyi koossa! Kepit sain viime hetkellä pelastettua, Peppi meinasi aloittaa vasta toisesta välistä. Alastulokontaktit onnistuivat kaahauksesta huolimatta. Ainoa virhe tuli tuossa putkella 9. Lähdin heti hypyn 8 jälkeen pinkomaan suoraan hypylle 10, jotta ehdin sinne ajoissa. En siis varmistellut mitenkään putkea ja Peppihän kiipesikin puomille. Hylätty.
 
No, täytyyhän se hyllykin ensin saada, jotta on paikka palkinnoille. :D Seuraavaan rataan päätin keskittyä ihan tosissaan.
Kaahaus jatkui. Heti kakkosesteen jälkeen Peppi meinasi karata A:lle. Toinen viime hetken pelastus tuli putkella 10, kun Peppillä taisi olla jo kuononpää väärässä putkensuussa. Sain kuitenkin karjaistua ja lopulta kirkaistua sen pois ja oikeaan putkensuuhun. Oikeen työvoitto... Kepit menivät tosi hyvin, kuten myös kontaktit. Lopulta tultiin nollalla maaliin! Jee! Se oli sitten LUVA ja 3. sija! 
 
Viimeisenä oli hyppyrata: 
 
Nyt oli jo vähän hallitumpaa menoa. :) Tuo neljän esteen loppusuora hirvitti mua etukäteen, mutta päätin pinkoa minkä jaloistani pääsen, koska ei Peppi sentään noin paljon irtoa. En kuitenkaan ollut varautunut tuohon pieneen kaarrokseen pituuden jälkeen. Tai mietin kyllä sitä, mutta kuvittelin, että kun olen siinä kohtaa Peppin edellä, Peppi kyllä seuraa minun linjaani. Mutta ei siinä niin käynyt. Peppi jatkoi hypyn 14 jälkeen suoraan ja ohitti esteen 15 oikealta puolelta. Siitä tuli siis kielto, 5 virhepistettä ja 9. sija.

Kotiin tulimme kuitenkin LUVAn, pokaalin, ruusukkeen ja lahjakortin kera. Kivaa. :)

lauantai 8. joulukuuta 2012

Ruusuke!


Kun näin nämä kuvat Messarin upeista koiratanssiruusukkeista jokin aika sitten, ajattelin, että olisi kiva saada sellainen. Samalla oli kyllä myönnettävä, että ajatus oli aika utopistinen, kun Iitasta ei ikinä tiedä... tai minusta. Mutta, meidän ohjelma meni melkeinpä niin hyvin kuin vaan mennä voi ja me saimme ruusukkeen! Jee!


(Video on kuvattu takahuoneen näytöltä.)

Pisteet ja kommentit:

Laura Jalli:
Tekninen laatu 41 + 40 = 81
Taiteellinen vaikutelma 43 + 42 = 85
Yhteensä 166
"Hyvä kehänkäyttö. Aivan kaikkea koira ei tänään tehnyt, mutta sujuva ohjelma veteraanilta. Mukavasti liikkeitä."

Marita Packalén:
Tekninen laatu 42 + 39 = 81
Taiteellinen vaikutelma 40 + 36 = 76
Yhteensä 157

Hannele Parviainen
Tekninen laatu 37 + 37 = 74
Taiteellinen vaikutelma 38 + 36 = 74
Yhteensä 148

Yhteispisteet 78,66 + 78,33 = 157
Sijoitus 3/7


Kiva että edes yksi tuomari oli kirjoittanut sanallisia kommentteja, mutta... "Aivan kaikkea koira ei tänään tehnyt..." Miksi tämä kyseinen tuomari aina antaa meille tällaisen kommentin? Iita teki aivan kaiken! Ja siitä olen erittäin tyytyväinen. Toki pari kohtaa ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan (tassunannot ja seuraaminen takaseinää kohti), mutta niissäkin Iita teki vähän liikaa ennemmin kuin liian vähän. "Veteraani"? Ehkä hän ei edes tarkoittanut Iitaa. ;)

En oikein ymmärrä tuota pisteytystä oikein muutenkaan. Taaskaan. :) Meillähän oli tämä sama ohjelma Tahtitassujen SM-kisoissa maaliskuussa. Siellä tämä ohjelmamme oli vieläkin yksinkertaisempi, Iita ei tehnyt silloin kaikkea ja kaiken kukkuraksi ohjelmat arvosteltiin AVO-luokan mukaan. Tällöin sain HP:ltä 149 pistettä eli yhden pisteen enemmän kuin nyt! Ota tästä nyt sitten selvää. Täytyy vaan toivoa, että päästään mahdollisimman pian avoimeen luokkaan, jotta arvostelu kevenee. ;)

Eihän tuo meidän ohjelma nyt kovin kummoinen ole, kyllä minä sen tiedän. Mutta parempaankaan me ei pystytä. Tätäkin koreografiaa oltiin kokonaisuudessaan harjoiteltu varmaan noin sata kertaa. Lisäksi tietysti pelkkien liikkeiden ja liikeyhdistelmien harjoittelu. Jos tämä ei riitä kumaan, niin ei me saada sitä sitten ikinä. Se on ihan karu tosiasia. No, menen kuitenkin helmikuussa Salon kisoihin vielä tällä samalla ohjelmalla ja katson mitä eri tuomarit sanovat. Näistä tuomareista ainoastaan Laura Jalli on myös Salossa tuomarina, mutta sehän on minun kannaltani vain hyvä asia. :)

Kotimatkalla mietin, että ainoa, mitä pystymme parantamaan, on koreografia. Ja kun nyt analysoin noita pisteitä, niin kas, tämä oli ensimmäinen kerta, kun Iita sai teknisiä pisteitä enemmän kuin taiteellisia! :o Keskimääräiset pisteet siis ovat seuraavat.

Tekninen laatu
Liikkeiden määrä 40
Liikkeiden laatu 38,66

Taiteellinen vaikutelma
Yhtenäisyys ja kumppanuus 40,33
Koreografia 38

Liikkeiden määrä on yllättävänkin korkea. Liikkeiden laatu... hmmm... niin. Yhtenäisyys ja kumppanuus on perinteisesti ollut mun ja Iitan valtti, koska Iita tekee niin mielellään. :) Mutta sitten, koreografia. Siinä se, vähiten pisteitä. Sille siis pitää tehdä jotain, sillä liikkeiden laatuun en usko pystyväni vaikuttamaan. Joka tapauksessa suunnitelmani on mennä toiseen kisaan toisille tuomareille. Toivottavasti se riittää. ;) No joo, toki yritän jotain itsekin asiaan vielä vaikuttaa.

Iitaan olen ihan uskomattoman tyytyväinen. Meillä ei oikeasti ole koskaan mennyt koko ohjelma noin hyvin, ei edes treeneissä. Iita on hieno koira!


Kiitos Sannalle kuvauksesta ja mukavasta matkaseurasta! :)

perjantai 7. joulukuuta 2012

Helga-neiti hoidossa

Naapurin Helga-labbis on ollut minulla hoidossa eilisen ja tänään. Ulkoilut ovat sujuneet kätevästi "kolme koiraa yhdellä lenkillä" -metodilla, Helga on ruokaillut ja nukkunut kotonaan ja muutenkin viettänyt vain muutamia tunteja meillä sisällä.
Helga on yksi niistä harvoista koirista, joita Peppi sietää, ja paljon ollaan Helgan kanssa oltu tekemisissäkin. Mutta sekä Iita ja Peppi olivat vähintäänkin hämmästyneitä jo pelkästään siitä, että Helga tunki mukaan lenkeille, saati siitä että se tuli oikein sisälle asti. Iita oli niin kuin ei olisi välittänyt, mutta tarkkaili koko ajan, mitä Helga tekee. Peppi taas näytti ihan närkästyneeltä, mutta suhtautui kuitenkin ihan rauhallisesti. Iita ja Peppihän eivät normaalisti oleskele toistensa lähellä, mutta eilisen Helgan ekan vierailun aikana ja jälkeen ne makoilivat ihan toistensa vieressä. :) Taisivat liittoutua yhteen "vihollista" vastaan. ;)

Messaristressi

Mä en tiedä kumpi mua stressaa huomisessa koiratanssikisassa enemmän: se että se on Messarissa vai se että osallistun Iitan kanssa freestyleen. Molemmissa jo yksinään on tarpeeksi ahdistusta aiheuttavia elementtejä ja sitten mun piti vielä yhdistää ne. Mahdankohan saada ensi yönä yhtään unta? Enkä edes tiedä mikä mua tossa stressaa, mutta joka tapauksessa olisi pitänyt osallistua HTM-kisaan. Vaikka siinä ei osata vielä AVO-luokan veroisesti, ei mua ois stressannut se yhtään. Freestyle on vaan niin vaikeeta. Ja ahdistavaa. Sanovat, että koiratanssi on kivaa. Ei taas tunnu siltä. ;)

Eilen olin treenimässä hallilla. Otin molemmat koirat mukaan, kun pakkanenkin oli sopivasti laskenut. Ensin tein Iitan kanssa meidän koreografiaa. Tehtiin monta kertaa, mutta yksikään kerta ei mennyt täysin niin kuin ois pitänyt. Välillä Iita tassujen annoissa sohi tassuillaan miten sattuu, välillä se ei suostunut tekemään väli-positiossa sivuaskeleita (?), välillä kierähtäminen oli tooooosi vaikeeta ja välillä se vaihtoi edessä-position yhtäkkiä takana-positioksi, vaikka sellaista ei olla edes tehty. Eli oikeastaan missä vaiheessa ohjelmaa vaan voi tulla jotain improvisoinnin tarvetta. Mutta oli Iita innokas! Ajattelin palkata sitä pari kertaa ohjelman eri vaiheissa, niin että lopetin koreografian kesken ja annoin ison loppupalkan, mutta Iita oli sitä mieltä, että ohjelma jatkuu vielä ja tuhahteli siihen malliin, että älä nyt sähellä vaan tehdään. :) Iitan innokkuus ja oma-aloitteisuus on hyvä asia, mutta etenkin just tossa freestylessä se tuottaa vaikeuksia. Eihän se yhtään kuuntele mua vaan tekee ulkomuistista omassa tahdissa liikkeitä. Yritä siinä sitten pysyä musiikissa ja liikkua itse, kun ei tiedä ikinä mihin suuntaan se koira on menossa ja mikä liike sen mielestä nyt pitäis jo tulla. No ei se nyt tietenkään ihan noin mene, mutta vähän sinne päin. Joka tapauksessa mun täytyy vaan pysyä pois Iitan tieltä ja häiritä Iitaa mahdollisimman vähän, niin hyvin menee.

Peppi pääsi pitkästä aikaa agiliitämään, sillä parin viime viikon treenit jäi juoksun takia väliin. Harjoittelimme keppien suoraa lähestymistä. Se onnistuikin ihan hyvin ja toivon, että Peppi muistaa oikean keppivälin sunnuntain kisoissakin. Meidän pienellä radalla oli myös rengas, jonka takaa otin kutsulähtöjä. Jos olen itse oikealla puolella, ei ole mitään ongelmaa, mutta vasemmalla puolella ollessani (otin siis oikealla kädellä vastaan) Peppi hyppäsi kiinnikkeiden välistä. Oikealta puolelta onnistui vain niin, että olin ihan renkaan kohdalla, joten otin siitä pari onnistunutta suoritusta. Tein myös kontaktiharjoituksia ja nekin onnistuivat tosi hyvin.  Eka yritys A:lla oli ainoa, josta Peppi tuli läpi. Siinäkin tosin pysähtyi sitten tasamaalle.

Nyt täytyy mennä suunnittelemaan huomista esiintymisasua... Kokeilin eilen suunnittelemaani asua eikä se olekaan hyvä. Täytyy siis keksiä jotain muuta.