perjantai 26. lokakuuta 2012

Late Night Dancing

Eilen Iita ja Peppi pääsivät esiintymään Salon Late Night Shopping -tapahtuman puitteissa sisustusmyymälään. Tapahtumaa ei kauheasti oltu mainostettu, mutta oli sentään muutamia koiratanssista innostuneita katsojia eksynyt paikalle. :) Hyvää häiriötreeniä tuo meille joka tapauksessa oli. Esitin molempien kanssa freestyle-ohjelman kahteen kertaan. Iitan kierrettävän esineen valitsin myymälästä ja tuollainen kori vaikutti sopivalta.
Esiintyjät täpäköinä odottamassa vuoroaan.
 
Esiintymisareenanamme oli matto. :)

Peppi esiintyi ensin ja teimme nyt ensimmäistä kertaa uuden ohjelmamme ihan kokonaisuudessaan musiikkiin. Yllättävän hyvältä se vaikutti, vaikka joitakin kohtia en muistanut ja joitakin kohtia täytyy vielä muokata. Peppi hiukan keräsi kierroksia hyppykohdissa ja meinasi ruveta haukkumaankin, mutta tosi hyvin se kyllä säilytti keskittymiskykynsä. Ehkä kädessäni olevilla juustonpaloilla oli jotain tekemistä asian kanssa. Iitan ensimmäisen esityksen sekoilut aiheutin minä. Iitahan teki taas tosi innokkaasti, kun herkkuja oli tarjolla. Ei aina ihan mitä oli pyydetty, mutta jotain kuitenkin. ;)
 
Toinen esiintymisemme oli tunnin päästä. Peppi oli selvästi jo väsynyt, mutta se ei näkynyt oikeastaan muuten kuin siten, että se ei jaksanut/viitsinyt hypätä. Seuraavalla kerralla tietää, että Peppi esittää koko ohjelman vain kerran. Iitan ohjelma meni toisella kerralla sen sijaan ihan nappiin. Harvoin Iitan kanssa käy niin! :)
 
Koiratanssin sanomaa tuli taas levitettyä ja olihan tuo tosiaan meille tosi hyödyllinen harjoitus. Näitä pitäisi tehdä enemmänkin.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

"Great Team"

Lauantaina ATT:llä oli Tsekin maajoukkueagiliitaja Eva Lacnakovan koulutus. Olin nähnyt hänet torstain möllikisoissa Ziki-shelttinsä kanssa ja odotin koulutusta innolla, sillä Evan ohjaustyyli poikkesi aika lailla suomalaisen jäyheän rauhallisesta ohjaustyylistä. Ziki oli lauantainakin mukana hallilla söpöilemässä. :) Eva oli oikein sympaattinen ja jaksoi kehua meitä kaikkia, jopa minua, vaikka tuo meno videolta katsottuna ei taaskaan kovin mieltänostattavalta näytä. Tosi kivaa oli, ja koska treeniaikaa oli kokonaiset kaksi tuntia ja treenaajia vain neljä, ehdimme tekemään paljon.

Aluksi rakensimme radan, joka sai meidät pyörittelemään päitämme. Eva kuitenkin sanoi, että nämä ovat treenit, ei haittaa, jos ei onnistu eikä koko rataa ole välttämättä edes tarkoitus tehdä.
 
Lämmittelyksi teimme ratapätkän 1-5, jossa tosin este 2 oli käännetty takaakierrettävästä suoraan ylitettäväksi. Otin Peppille kutsulähdön kaukaa putken takaa, sillä suora linjahan noilta hypyiltä putkelle oli.
 

 
Tämän jälkeen teimme hieman varioidun pätkän, en olisi ikinä uskonut, että ehdin tuonne putken jälkeiselle hypylle. Aikamoista kipitystähän tuo on... :) Tämä on meidän toinen yritys, ekalla kerrallakin olin kyllä ajoissa putken jälkeisellä hypyllä, mutta Peppi vaan katsoi minua ja tuli luokseni eikä hypännyt estettä. Eva sanoi, että en olisi voinut tehdä mitään toisin, Peppi on vain niin kiinni minun kädessäni ja sieltä tulevissa nameissa. Hän ehdotti, että heittäisin pallon, jonka sisällä herkku olisi. Täytyy sitä kokeilla tai sitten opettaa se targetti... Tai ottaa molemmat systeemit käyttöön, nythän olen tosiaan syöttänyt sille nakkia vaan kädestäni...
 
Sitten olikin jo tauon paikka. Toisella kierroksella pääsimme tekemään esteitä 4-7. Se sujui suht hyvin, kun vaan tajusin ottaa oikealla kädellä Peppin tuolta takaakierrolta vastaan.

 
Jatkoimme estevälillä 7-9. Olin ensin keppien jälkeen oikealla, putkien puolella, mutta se ei onnistunut. Eva kehotti menemään toiselle puolelle ja ottamaan Peppin haltuun. Sehän meiltä sujuu, kun Peppi on kädessäni niin kiinni. :D Eva sanoikin, että joissakin tilanteissa pystyn hyödyntämään sitä, kuten tässä.

 
Sitten yhdistimme nämä pätkät eli teimme esteet 4-9.

 
Eva sanoi, että olemme hyvä tiimi. :) Ja että meidän ainoa ongelmamme on tuo, että minä olen Peppille palkan lähde, mistä syystä se on niin kiinni minussa. Tosi kiltisti sanottu, varsinkin kun katsoo tuota räpellystäni videolta. Luulin, että olisin jo oppinut sujuvuutta, koska menomme tuntuu paljon sujuvammalta kuin joskus muinoin, mutta ei...
 
Lopulta teimme koko radan. Tässä meidän, keskeytyksineen kaikkineen. Minähän tietysti unohdin tuon 9-putken jälkeen, että minne rata jatkui. Ja kun eka kerran tein hypyt 10-14, muistin vasta juuri ennen kutakin hyppyä, että mihin suuntaan pitikään mennä. Väsymyksen piikkiin tuokin nyt meni, mutta kyllä minä yleisesti olen niin tavattoman huono keskittymään koko rataan. Ai niin, tuli tästä mieleeni, että Eva sanoi vielä lopuksi, että me olemme tosi hyvä tiimi ja minä ohjaan tosi hyvin, että olen paljon parempi kuin uskonkaan. Niin varmaan. ;) Mutta tässä siis meidän "ratasuoritus".
 
Oli kyllä kiva päivä ja oli taas ihanaa, miten jotkut asiat menivät perille, kun joku uusi ihminen niistä sanoo. Katjahan on minulle tuota irtaantumisasiaa ja targettia toitottanut ties miten kauan, mutta nyt sen vasta tajusin. Ja nyt sille jotain teen! Varsinkin kun sitä todella tarvitaan ensi viikonlopun hyppytekniikkakoulutuksessa.

maanantai 15. lokakuuta 2012

On se vaikeaa...

Iitan rallytokoilu nimittäin. Ei siinä taaskaan ole mitään järkeä. Ei siitä vaan tule mitään. Toisaalta Iita tekee hirveän hyvin, mutta sitten kun jotkut liikkeet ei mene sinnepäinkään ja välillä tehtäväkyltitkin kaadetaan kumoon, niin virhepisteitä ropisee sitä tahtia, että iskee se epätoivo vähemmästäkin. Eikä se harjoittelukaan näköjään auttanut. Eli ei siis RTK2-tunnusta tänäänkään, jos se jäi vielä epäselväksi. :D

Kilpailu oli siis Tuija Seren koirakoulussa ja hallihan on meille tuttu, kun olen Iitan kanssa siellä aikoinaan treenannut koiratanssia ja yhden tokokurssinkin käynyt. Mutta ei siitäkään sitten ollut apua. Tuomarina oli Tiia Hämäläinen ja rata oli aika pitkä, sillä pujotteluja ja spiraaleja riitti.
 

1. 270 asteen käännös oikeaan 1 virhepiste, koira estää tai häiritsee ohjaajaa. Iita hypähti mua vasten heti liikkeelle lähdettäessä, oisko tämä ollut se...
2. Spiraali oikealle Ei virheitä, jihuu!
3. Istu, käännös oikeaan, istu
4. Hyppy 2 x 3 virhepistettä, tehtävän uusiminen + kaadettu kyltti tai merkki. Tämä oli tokoeste, jonka Iita on hypännyt elämänsä aikana muistaakseni kerran, möllitokokokeessa. No, ehkä kuitenkin ohjasin huonosti. Iita siis vaan seurasi mukana eikä erkaantunut hypylle. Sitten nuo toiset 3 virhepistettä tulivat mun mielestä vähän oudosti. Olimme siis uusimassa seuraavaa tehtävää ja palasimme tälle, kun Iita sitten kumosi kyltin. Kai se sitten niin menee, kun se kuitenkin oli tämän tehtävän kyltti, jonka se kaatoi, vaikka siis oltiin tämä jo suoritettu.
5. Istu, käännös vasempaan, istu 3 virhepistettä, tehtävän uusiminen. Ei ihan onnistunut kontaktin palautus hypyn jälkeen. Kyltille tultaessa oltiinkin Iitan kanssa nenät vastakkain. Tämä siis uusittiin, jolloin käytiin kaatamassa tuo edellinen kyltti...
6. Pujottelu edestakaisin 1 virhepiste, koira estää tai häiritsee ohjaajaa. Huomasin kyllä, että jalkani kosketti Iitan kylkeä, mutta mä en ois virhepistettä antanut. ;)
7. Houkutus (rasiassa herkkuja ja aktivointilelu) Tämä meni hienosti!
8. Pujottelu 1 virhepiste, koira estää tai häiritsee ohjaajaa. Sama juttu kuin kutoskyltillä.
9. Istu, maahan, kierrä koira Tämän Iita osaa! :)
10. Istu, täyskäännös vasempaan
11. Istu, koira eteen, oikealta sivulle, istu 10 virhepistettä, väärin suoritettu tehtävä. Iita kävi edessä, mutta ei istunut, vaan tuli uudelleen takaisin sivulle, josta tehtiin sitten koko liike alusta. Uusimiset oli jo käytetty, joten eipä siinä mikään muukaan auttanut.
12. 270 asteen käännös vasempaan
13. Koira eteen, 1 askel peruuttaen, 2 askelta peruuttaen, 2 askelta peruuttaen 10 virhepistettä, väärin suoritettu tehtävä. Iita tuli kahden askeleen jälkeen mun vierelle eikä eteen. Mietin, että tästä ois tullut virhe "koira pois asennosta" tai "erittäin vino asento", mutta ei se sitten näköjään niin mene.
14. Istu, käännös oikeaan + askel, istu 10 virhepistettä, väärin suoritettu tehtävä. Tätä mä olin eniten harjoitellut ja mitä mä teen... Mokaan! Minä. No, "onneksi" sillä ei enää noiden kaikkien muiden virheiden jälkeen ollut mitään merkitystä, mutta harmittaa silti. Tässä ongelmana on ollut paikallejäännissä se, että Iita joko nousee seisomaan ja istuu sitten uudelleen alas tai sitten se menee maahan. Mutta sain tän kuitenkin harjoitellessa joka kerta onnistumaan, kunhan vain sanoin käskyt oikein. Sitten kisassa mä annan käsimerkin, että jääpä paikallesi. Miksiköhän ihmeessä mä niin tein!? Iita tietty tulkitsi sen maahanmenokäskyksi ja heittäytyi kiltisti maahan.

Yhteensä huimat 58 pistettä. Eipä ole paljon hurraamista. :)

Tein vähän tilastoa Iitan rallytokopisteistä ja kisapaikoista:

ALO 83 p. ulkokenttä
ALO 90 p. ulkokenttä
ALO 51 p. halli
ALO 97 p. ulkokenttä
AVO 89 p. ulkokenttä
AVO 76 p. ulkokenttä
AVO 69 p. halli
AVO 58 p. halli

Voiko tästä päätellä jotain? Ehkä ei kannata hallikisoihin mennä.

Ai niin, siitä panta-asiasta, kun viimeksi ymmärsin, että ilman pantaa rata hylätään. Nyt tuomari taas huomautti asiasta etukäteen ja pyysin häntä tarkentamaan. Eli se onkin niin, että ilman pantaa saa kyllä radan tehdä, mutta vaikka pannan ottaa kokonaan pois, se pitää silti olla solkipanta, eli puolikuristava voi siis aiheuttaa hylkäyksen, jos sellaisen kanssa koiransa kehään tuo. Aika hölmöä. Jos pantaa suorituksen aikana ei ole, mitä ihmeen väliä sillä on millainen panta sillä koiralla oli kaulassa, kun se kehään tuotiin. No, Iitalla oli nyt varmuuden vuoksi solkipanta kaulassa. Meidän joulupanta, jossa on poroja. :) Ei Iitalla muutakaan solkipantaa ole, mutta ehkä pitäisi tehdä, kun rallykisoihin edelleenkin täytyy osallistua.

Agiuran aloitus

Tänään (tai siis eilen) koitti se suuri päivä, joka on pari kertaa jo lykkääntynytkin. Peppin ekat viralliset agilitykisat. :) Olin hankkinut ja täyttänyt kilpailukirjan jo aiemmin, mutta koska se piti vielä varmentaa, menin kisapaikalle hyvissä ajoin. Mua vähän jännitti aamulla, mutta kun olin saanut kaikki ilmoittautumishässäkät hoidettua, niin olokin helpottui. Tuomarina oli ihan mukavan tuntuinen Esa Muotka, joka kommentoi rekisteritodistusta tarkistaessaan, että ikää ainakin on riittävästi. En tiedä sitten kumpaa meistä tarkoitti. ;)

Kokojärjestys oli medi-mini-maksi. Katsoin medien ratasuoritukset, kun siitä vähän sai vinkkejä mihin suuntiin ne koirat kunkin esteen jälkeen saattavat sinkoutua. Minien aikana vein Peppin lämmittelylenkille ja sitten pian olikin jo rataantutustuminen. Sitten olikin jo ihan kiva olo, mikä vaan parani kun itse pääsin radalle. Ennen radallemenoa tein Peppin kanssa keinulla muutamia alastulokontaktiharjoituksia, jotka onnistuivat ihan hyvin. Omaa vuoroa odotellessa Peppi vähän vuhhitteli ja oli aika ärsykeherkkä, mutta hyvin se kuitenkin keskittyi, kun vaadin sitä tekemään jotain. Kun meidän vuoro tuli, oli jo ihan rento olo. Sehän oli sitä samaa juttua, mitä me tehdään joka viikko.
 
Otin kutsulähdön esteen 2 kohdalta. Ratapiirroksesta poiketen putkelta 4 oli aika suora linja esteiden 5 ja 6 kautta esteelle 1, joten otin haltuunoton esteen 6 jälkeen. A:lla hiukan itse hätäilin vapautuksen kanssa, ehkä Peppi olisi pysähtynyt paremminkin, mutta minä vapautin sen melkein lennosta. Rrrrrengas meni hyvin, tuolla nimenomaisella käskyllä. Putken ulostulosuulle juoksin Peppiä vastaan, rupesin heti käskyttämään keppejä ja jätin tilaa suorittaa, mutta jostain syystä Peppi aloitti kepit väärin. Meni siis ekan kepin väärältä puolelta. Ei se ikinä tee niin. Saattaa kyllä jättää pari ekaa keppiä kokonaan väliin, mutta tuollaista en muista sen koskaan tehneen. No nyt teki. Siitä tuli siis 5 virhepistettä ja otettiin kepit uudelleen alusta. Tämän jälkeen päätin keskittyä alastulokontakteihin, kun nollarataa ei kerran tullut. Keinu meni just eikä melkein oikein. Hyvä Peppi! Siitä jatkoin Peppin oikealla puolella putkelle asti. (Monet vaihtoivat tässä kohtaa puolta.) Esteet 17-20 menin taas Peppin vasemmalla puolella. (Suurin osa meni toisella puolella, jolloin monella tuli ongelmaksi se, että muurin jälkeen koira kaartoi oikealle.) Puomin alastulolle Peppi jäi vähän liian ylös, mutta pysähtyi siis taas kuitenkin. Käskin sen sitten oikeaan kohtaan ennenkuin jatkettiin. Maaliin tullessa olin oikein tyytyväinen. Ehdin joka paikkaan suunnitelmieni mukaan ilman kiireen tuntua ja sähellystä. Aika oli melko huono, mutta se johtui pääosin kyllä noista kontaktien varmisteluista. Olen niin onnellinen, että kontaktit toimi kisatilanteessa. Kaikki on siis mahdollista. :)
 
Koska Iita oli päässyt iltapäivän rallytokokokeeseen, osallistuimme vain yhteen agikisaan. Olin aika pettynyt, kun sain kilpailukirjani takaisin. Siellä ei lukenut mitään. :o Nykyään kuulemma vain 0-tulokset merkitään. Tylsää. :( No, tuloksemme siis oli kuitenkin se 5 virhepistettä ja sijoitus 12/35. Tästä on hyvä jatkaa.
 
Peppi juuri hetki sitten agiuransa korkanneena. ;)
 

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Tokoinnostus

Kyllä on ollut koiratäyteinen viikonloppu. Kivaa on ollut, mutta nyt on aika väsy. Minä ja Peppi ainakin, Iita ei oikein vaikuta väsyneeltä. ;)

Lauantaina oli Peppin kasvattajan järjestämä tokopäivä Salossa. Kouluttajana toimi Anette Lindell ja meidät oli jaettu kahteen ryhmään, aloitteleviin ja kilpaileviin. Minä ja Peppi oltiin aloittelevien ryhmässä, sillä Peppi ei osaa enää mitään eikä varsinkaan kilpaile.

Ensin "kilpailimme" kuka koirista istuu käskystä nopeiten ja sitten kuka menee maahan nopeiten. Peppi tuli molemmissa toiseksi, vaikka se menee maahan kyllä äärimmäisen hitaasti. Tuota nopeutta pitäisi vahvistaa palkkaamalla heti eikä hetken päästä. Seuraavaksi Anette katsoi vuorotellen jokaisen perusasennot ja seuraamiset. Kerroin, etten ole tyytyväinen siihen, että Peppi erkaantuu minusta, varsinkin, jos se pitää katsekontaktia. Nyt Peppi kuitenkin seurasi suht hyvin. Anette kuitenkin antoi vinkiksi, että Peppi ennakoi palkkaa edestä, eli minun kannattaa palkata sivulle, kun Peppi on vielä kontaktissa (näin olen tietysti tehnytkin) ja jää odottamaan lisää. Yleensä olen sen samalla vapauttanut, jolloin palkinto tulee siitä kontaktin herpaantumisesta. Vapautuksen tulee tapahtua toisella namilla niin, että vedän Peppin minusta ulospäin, mutta namia tästä ei kuitenkaan anneta. Tuo on ihan totta, että kaikki temput olen Peppille opettanut edessäni, joten koska kaikki kiva tapahtuu edessä, niin ehkä se siihen pyrkii. Ainakin tuo nyt heti tuntui jo auttavan.


Kuvat: Hanna Neuvonen
Kokeilimme vielä hyppyä. Minun pitää sitä(kin) vaan harjoitella. Erikseen lähetystä ja erikseen seisomista. Sitten pyysin Anetelta vinkkejä, kun en osaa leikkiä Peppin kanssa. Tai siis kun Peppi ei ole oikein koskaan millään tavalla leikkinyt enkä mä osaa sitä siihen kannustaa. Lelunkin se ottaa suuhun ainoastaan silloin, kun koirat on olleet yksin kotona ja me tullaan kotiin. Mutta silloinkin se pudottaa lelun heti, jos jompikumpi meistä esim. sanoo jotain. Pallon perässä Peppi juoksee pihalla, mutta heti kun pallo pysähtyy, Peppin kiinnostus lopahtaa. Anette antoi narupallon ja heitin sitä Peppille, juoksin itse perään ja nappasin pallon. Pari kertaa kun tätä toistettiin, niin Peppihän otti sen pallon jo hetkeksi suuhunsa. Sitten Anette kehotti tekemään niin, että härkin Peppiä sen pallon kanssa ja heti kun se otti siitä kiinni rupesin leikkimään vetoleikkiä ja annoin Peppin voittaa ennenkuin se ehti lopettaa kiinnostuksensa. Kyllä mä tossakin sain ihan töitä tehdä, mutta silti ihan uskomatonta. Ja nyt mä tiedän, miten mä pystyn asiaa viemään eteenpäin. Anette sanoi myös, että mä olen hirveän varovainen, eli reilusti vaan eikä saa reagoida, vaikka Peppin hampaat välillä osuis vahingossa käteenkin.

Kaikenkaikkiaan ei me ollakaan niin toivoton tapaus kuin mä olen luullut. :D Aneten mukaan meidän seuraamisessakaan ei ollut mitään vikaa. Kaikkea pitää vaan treenata, nythän me ei olla treenattua tokoa oikeesti tosi pitkään aikaan eikä silloin aiemminkaan mitenkään aktiivisesti. Eli ei kai se ihme ole, jos ei osaa. Mutta nyt tiedän miten treenaan, myös sitä leikkimistä. Niin, ja Anette kysyi, olenko kokeillut tokoagia. En? Hän sanoi, että siinä tehdään jotain vaikka ihan pieniä tokojuttuja ja sitten ikäänkuin palkataan koira lähettämällä se vaikkapa putkeen tai puomille. Näin saadaan koiran virettä korkeammalle. Se meinaan oli yksi asia, johon hän ei ollut meissä tyytyväinen. Tämä on se Iita-ilmiö taas. Eli pelkään liikaa ylikiehumista. Mutta Anette sanoi, että ne kierrokset pystyy juuri tällä tavoin kanavoimaan oikeisiin asioihin...

Peppi katsoo mallia, kun Peto treenaa hyppyä.
Sai tästä taas pienen tokokipinän, jota en olisi kyllä halunnut saada, koska aika ei vaan riitä kaikkeen. Toisaalta ois kiva ottaa tavoitteeksi esim. Collieyhdistyksen tokokoe ensi kevät-kesällä, jotta tulisi oikeasti treenattuakin. Kyllä me siihen pystytään!

torstai 11. lokakuuta 2012

Hallitreeniä

Otin molemmat koirat mukaan ja menin vähän aiemmin agitreeneihin. Olin nyt viisastunut viime rallytokokisoista ja päätin harjoitella Iitan kanssa vähän etukäteen eteentuloja ja muita rallyjuttuja. :) Kotona ollaan harjoiteltu jo useampana päivänä, mutta päätin nyt tällä kertaa ottaa varman päälle ja treenata oikein hallissakin. Harjoiteltiin vähän myös tanssijuttuja ja tietty Iita pääsi myös putkeen, pussiin ja puomille. Se oli niin onnellinen!

Peppikin sai lämppärinä tehdä tanssijuttuja. Ollaan otettu ristiaskeleet tehotreeniin, kun olen vähän löysäillyt vaatimusteni kanssa, minkä seurauksena ne ovat vain puolittain ristiaskeleita. Nyt ne ovat tosin ruvenneet taas sujumaan ja Peppi menee hienosti sivuttain, vaikka itse pysyisin paikallani. Tassu-toinen-erottelu sujuu jo loistavasti. Peppi oppi siis viikossa sellaisen asian, mitä Iita ei ole 7 vuoden aikana oppinut... Alastulokontaktia harjoiteltiin tietysti myös, puomilla. Nyt huomasin sellaisen asian, että kun olin alusta asti koko ajan puomilla edellä Peppiä, se pysähtyi vasta puomin jälkeen tasamaalle. Muuten se pysähtyi juuri oikein kovassakin vauhdissa ja pysyi hienosti, vaikka itse juoksin täysillä ohi. Jee.

Varsinainen treeni oli sitten seuraavanlainen rata:
 
Siinä oli aika montakin hankalahkoa kohtaa. Meidän putki-A-erottelu ei oikein toiminut, Peppi oli kovin menossa A:lle. Pituuden jälkeen olevaan putkeen Peppi meni väärästä suusta monta kertaa. Kepit meni hyvin kuten myös välistävedot. Oikeastaan suurin ongelma meillä taisi olla heti alku: esteet 1-3. Minun piti olla lähdössä esteen 2 vieressä ja sieltä piti sitten oman liikkeen suunnalla ohjata Peppi ekan hypyn yli. Vain tällä tavoin sain tarpeeksi etumatkaa, jotta sain edes jotenkuten estettyä Peppiä menemästä A:lle. Ei mitään supervaikeeta mutta ei kauhean hyvin kyllä mennyt.
 
Näillä eväillä mennään molempien kanssa sitten sunnuntaina kisoihin.

tiistai 9. lokakuuta 2012

Sekaisin koiratanssista

Sunnuntaina pakkauduttiin taas tutun tanssipoppoon kanssa autoon (paitsi että Peppi jäi tällä kertaa kotiin) ja matkasimme Saloon esiintymään Sekaisin Salosta -messuille. Olin käynyt tsekkaamassa lavan etukäteen perjantaina ja se oli ihan minimini. Mitat askelilla mitattuna 2,5 m x 4 m. Kerrankin olohuoneen matolla harjoittelun sai siirtää suoraan tositoimiin.
 
 
Esiintymisellemme oli varattu aikaa 15 minuuttia ja se meni kyllä melkein sekunnilleen. Ensin Sanna kertoi inasen lajista ja sitten minä esitin Iitan kanssa HTM-polkkamme, joka tosin lavan koosta johtuen oli kävelyä edestakaisin: 3 askelta, käännös, 4 askelta, käännös, 3 askelta... Menin jopa musiikissa sekaisin, kun tuli niin paljon käännöksiä. Mutta eipä se haitannut. Sitten Sanna näytti Novan kanssa FS-temppuja ja minä kertoilin niistä. Sen jälkeen minä esitin Iitan kanssa meidän freestyle-ohjelman, joka taasen oli pelkkää pujottelua. Eikä Iita nähnyt mitään muuta kuin juustonpalat kädessäni... Mua ärsytti se, mutta tossa videolla Iita näyttää niin innokkaalta, että harmittaa kun tollasesta otan herneen nenään. Eipä ainakaan häiriintynyt yleisöstä. ;) Ja toinen on niin pieni ja intomieli.

 Iita Sekaisin Salosta -messuilla

Viimeiseksi Sanna ja Nova esittivät freestyle-ohjelmansa, joka sai yleisössä aikaan ihastuneita huokauksia. Ihan kiva reissu oli, vaikka välillä menikin lavalla pää pyörälle. :)

torstai 4. lokakuuta 2012

Jumittomat koirat

Tiistaina Jenna tuli hieromaan koirat. Viime kerrasta olikin jo aikaa, se oli toukokuussa! Sen jälkeen Iitalla on ollut kahdet agikisat ;), paljon tanssitreeniä, runsaasti vapaana kirmailua ja spurttailua kesän aikana ja kaikkea muuta. Mutta Iita ei kuulemma koskaan ole ollut noin hyvässä kunnossa! Mitään suuria jumeja ei ollut, vain pientä lihaskireyttä tasaisesti molemmilla puolilla. Teen tästä nyt sellaisen johtopäätöksen, että Iitalla ei ole ollut lonkkakipua, koska jos olisi ollut, olisi sillä lihaksetkin jumissa. Eikä Iita ole saanut kipulääkettäkään koko kesänä. Tosi hienoa, että se on noin hyvässä kunnossa. Toivottavasti pysyykin, vaikka kylmä ja kostea ilma ei asiaa ainakaan auta. Peppi sai myös hieronnan, lähinnä tuon ontumisen takia, mutta olihan se muutenkin tietysti aiheellista. Peppi oli myös vain tasaisesti hieman kireä eikä ontumisen syy ainakaan lihaksista löytynyt.

Tänään menin sitten Peppin kanssa jo agitreeneihin. Tehtiin tällainen rata:
Katja kellotti esteväliä 4-10 ja esteillä 7-9 piti kokeilla eri vaihtoehtoja. Ensin koitin valssia ja sitten pakkovalssia, jolloin siis olin esteen 8 oikealla puolella. Pakkovalssiversio oli melkein sekunnin nopeampi. Kokeilin myös saksalaista, mutta se oli kaikkein hitain, kun en sitä osaa. Ensimmäisellä kerralla Peppi tuli puomin alastulokontaktista läpi. Sillä oli jo puomin päällä niskakarvat pystyssä, joten tiesin, että se ei tule pysähtymään vaikka mitä tekisin. Siinä oli kentän laidalla lähellä alastuloa pari koiraa, jotka aiheuttivat häiriötä (ja karvojennousun), mutta onhan kisoissakin kaikenmoista häiriötä, joten eipä tuollaisen pitäisi vaikuttaa. Muilla kerroilla meni ihan hyvin, tietysti, mutta aina tuo eka kerta radalla tuottaa ongelmia, ja kisoissahan on vain se yksi kerta...
 
Ai niin, odotellessa tein lämmittelynä koiratanssijuttuja. Peppi tekee niiiiin hyvin! Oikein harmittaa kun en ole saanut tuota täsmällisyyttä ja varmuutta siirrettyä kisatilanteisiin. Peppi on muuten oppinut uuden tempun. ;) Nyt se osaa antaa myös vasenta tassua, aiemmin olin opettanut sille vain oikean tassun antamisen. Oli muuten aika hauskaa opettaa sitä, varsinkin sitten kun otin molempia vuorotellen. Toinen-käsky (eli vasemman tassun antaminen) ei ollut vielä varma ja Peppi joutui kovasti miettimään, kumpi tassu nyt pitää nostaa. Melkein pystyi näkemään ja kuulemaan, kun sen pienet aivot raksuttivat. :D