maanantai 31. joulukuuta 2012

Vuodenvaihde

Peppi on kävellyt edestakaisin jo melkein kaksi tuntia. Siitä lähtien kun ensimmäiset rakettien äänet kuuluivat. Äsken se sai ruuan ja se kyllä maistui. Pahimmillaanhan Peppi on vain seissyt kuono huoneen nurkassa ja läähättänyt ja kuolannut. Siihen olotilaan on onneksi vielä matkaa ja pian me lähdetään "maaseudun" rauhaan.

En ajatellut tehdä mitään koontia kuluneesta vuodesta, mutta päätin nyt kuitenkin tehdä niin, koska kun asiaa mietiskelin, niin onhan harrastusten saralla kaikkea tullut puuhailtua.

Iita
Agility: ATT:n medimöllimestaruus
Koiratanssi: 2 kumaa HTM:n ALO-luokasta
Rallytoko: RTK1-koulutustunnus ja 2 hyväksyttyä tulosta AVO-luokasta

Peppi
Agility: starttaus virallisissa ja 1 nollatulos
Koiratanssi: starttaus virallisissa ja hyviä kisayrityksiä :)
Rallytoko: RTK1-koulutustunnus

No niin, paljon on tosiaan tullut puuhailtua, mutta eipä niitä tuloksia juuri ole. ;) Mutta kivointa se itse puuhailu onkin. :) Ja parasta on se, että koirat nauttivat. Voisin niiden juoksuleikkejäkin katsoa vaikka koko päivän ja sellaisia hetkiä toivon paljon ensi vuodellekin.


Kirjoitin aiemmin, etten tiedä haluanko kisata ainakaan kovin paljoa jatkossa. Mietin kuitenkin mitä tavoitteita haluaisin itselleni asettaa ja yllättäen ne kilpailut sieltä aika tiuhaan putkahtavat päällimmäiseksi...

Iita
Koiratanssi: Hauskan pitäminen ja uusien liikkeiden opettaminen Iitalle. Ei niistä ikinä mitään valmista tule, mutta Iita tykkää. Starttaus HTM:n avoimessa luokassa. Freestylen ALO-luokasta olisi kiva saada kuma, mutta sitä ainakaan en enää montaa kertaa yritä.
Rallytoko: Viimeinen hyväksytty tulos AVO-luokasta ja RTK2-koulutustunnus. Ei pitäisi olla mahdotonta, vaikka siltä viime aikoina on tuntunutkin. Kisataan vain ja ainoastaan ulkokisoissa! Olisi kiva päästä kokeilemaan myös VOI-luokkaa.
Toko: Tämä on oikeastaan ensisijainen tavoitteeni: liikkestä seisomisen opettaminen. Ensi vuoden aikana se tapahtuu! Ja kun Iita sen osaa, osallistumme huviksemme tokokisoihin. :)
BH: Olen kauan ajatellut, että Iitan voisi viedä BH-kokeeseen. Ihan vaan tittelin vuoksi. ;)

Peppi
Agility: Jos vain kisataan, pitäisi siirtymisen kakkosluokkaan ja kolmosluokkaankin olla ensi vuoden aikana ihan mahdollista. Agilityssä kisaaminen on kyllä kivaa. :)
Koiratanssi: Hauskan pitäminen, ei liikaa vaatimista. HTM-ohjelman teko. Freestylen ALO-luokasta olisi vihdoin kiva saada se kuma, mutta kuten Iitankin kohdalla, en sitä enää montaa kertaa yritä, vaan annetaan sitten olla.
Rallytoko ja toko: Seuraaminen kuntoon ja kisaamaan.

Ykköstavoitteet siis ovat Iitalle liikkeestä seisomisen opettaminen ja Peppille hyvän seuraamisen opettaminen. Muuten oikeastaan vaan treenataan huviksemme ja katsotaan mihin se riittää. Ja tämä kaikki tietysti edellyttää sitä, että jokainen pysytään terveenä. Sitä toivon eniten.

Itselleni voisin laittaa tavoitteeksi, että mietin treenaukset vähän järkevämmin. Otan selvää kouluttajista enkä osallistu kaikkeen hetken päähänpistosta. Ulla Kaukosen hyppytekniikan jatkokurssille haluan osallistua sekä Tahtitassujen kesäleirille. Lisäksi kouluttajana toimiminen on ruvennut minua kiinnostamaan, joten katsotaan, josko sillä saralla pääsisin eteenpäin ainakin koiratanssin koulutusohjaajakurssin suorittamisen muodossa. Teen myös kaikkeni koirien terveyden ylläpitämiseksi. Agilityssä riittävästä lämmittelystä ei saa lipsua kertaakaan ja vien koirat tarpeeksi usein fysioterapiaan.

Olipahan tässäkin jo suunnitelmaa kerrakseen. Vähän liikaakin, mutta näillä mennään!

Totaalitreenitauko

... kesti meillä 10 päivää. :) Joulun aikaan ollaan vaan lomailtu.

Joululahjaksi Iita sai uuden lelun. Peppi oli ihan väsynyt aaton vierailuista ja meni unten maille, kun päästiin kotiin, mutta Iita jaksoi vielä leikkiä 1½ tuntia uuden lelun kanssa.

 Loppuilta sujui siis näin:

Käytiin myös pitkillä lenkeillä lumisessa metsässä ja...
... Joulukujalla.

Eilen treenailtiin vähän tanssijuttuja ihan kotosalla. Iita tuntuu vielä muistavan FS-ohjelman ja hyvä niin. Myös positioita yritin taas muistutella sen mieleen, mutta huonolla menestyksellä, Iita tarjoaa ihan mitä sattuu. Innokas ja iloinen Iita tietysti kuitenkin oli ja selvästi nautti kun pääsi taas tekemään. Peppin kanssa tein vaihtelevasti kaikkia sen osaamia liikkeitä. Iita pystyisi tekemään vaikka tuntikaupalla hommia, mutta Peppi kiihtyy jo parissa minuutissa. Olen tassutemppuja pitänyt rauhoittavina väliliikkeinä, jotta stressitaso ei nouse liian korkealle. Peppihän kiihtyy jo positioiden harjoittelustakin, mikä on minusta vähän outoa. En oikein tiedä mistä se johtuu. Palkkaankohan sitä jotenkin väärällä tavalla tai vaadinko liikaa tai liian tiheästi tai..?

Tauon aikana huomasi hyvin taas sen, että Iita selvästi kaipaa jotain tekemistä. Peppi taas on varsin tyytyväinen saadessaan nukkua sohvalla peiton alla. Itsekin olin varsin tyytyväinen treenitaukoon. :) Tosin nyt kun taas vähän treenasi, tuntui sekin kivalta. Mutta vähän on suunta kuitenkin hakusessa enkä tiedä haluanko esim. kilpailla jatkossa ja jos, niin missä lajeissa. No, aika näyttää.

torstai 20. joulukuuta 2012

Lumitöitä ja agitekniikkaa

Viime päivinä aika on kulunut lumitöiden parissa. Maanantaina otin lumitöiden ohessa joulukorttikuvia, joista pari on pakko laittaa esille jo nyt. :) Yleensä Iita ei tykkää valokuvauksesta, mutta nyt se oli ihan täpinöissään ja odotti vaan koko ajan, että sille heitetään lunta. Peppi sen sijaan oli "iitamaisen" surkean näköinen ja odotti että pääsee sisään lämpimään.



Eilen olin Peppin kanssa Elina Jänesniemen tekniikkakurssilla, jossa aiheena oli sylikäännös ja poispäinkäännös. Ajattelin, että sylikäännös olisi meille se helpompi juttu ja poispäinkäännös ihan mahdoton, mutta siinä kävikin toisinpäin. Joka tapauksessa minä aloitin näiden ohjauskuvioiden harjoittelemisen sillä, että koitin takoa mieleeni, että sylikäännös tapahtuu nenät vastakkain koiran puoleisella kädellä ja poispäinkäännös nenät samaan suuntaan vastakkaisella kädellä. Sylikäännöksessä etenkin ranneliike oli tärkeä ja poispäinkäännöksessä oma liikkuminen. Teimme ensin molempia ilman estettä molempiin suuntiin, sen jälkeen yhden esteen ja palkkakipon kera. Ne menivät kuulemma "sairaan hyvin". :) 

Sitten teimme pari ratapätkää. Ensin poispäinkäännös.
Ensimmäisellä kerralla otin liian suoran linjan ykkösesteeltä kakkoselle, vaikka poispäinkäännöksessä tarvitaan paljon tilaa ja sitä omaakin liikkumista, eli linja piti ottaa kuvassa suoraan ylöspäin. Kolmosputkella kävi niin, että toisten koirat ryntäsivät sinne suoraan, mutta Peppi luki minua tarkkaan ja jos pysähdyin itse hiukankin liian aikaisin, se tuli luokseni eikä mennyt putkeen. Elina sanoikin taas, että Peppi lukee minua tosi tarkasti. Tarkoittaa siis sitä, että se ei anna minun virheitäni yhtään anteeksi. Teimme pari kertaa pätkän uudestaan, ja lopulta saimme erittäin onnistuneen suorituksen.

Sylikäännös vaatikin vähän enemmän omien rintamasuuntien mietintää.
Itse ensin möhelsin tuon kakkosesteen kanssa ja nelosestekin oli hankala, kun en oikein tiennyt miten päin olisin tuon esteen takana odottanut. Peppille hankalin oli kepeille lähetys, jota ei olla sylkkärinä tehty. Mutta lopulta saatiin tämäkin ratapätkä kutakuinkin onnistumaan.

Elina on kyllä niin selkeä opettaja. Ihan kuin agility olisi jotain matematiikkaa, niin tarkat ohjeet hän antaa: "Kun olet tässä asennossa, koira tekee näin. Jos taas käännät rintamasuuntasi tuonne, koira lukee sen näin." Ja sitten nuo kaikki lainalaisuudet vielä toimivat. Lisäksi hän vielä osasi koirakohtaisesti sanoa, mikä taktiikka kullakin saattaisi toimia ja mikä ei toimi, ja nämä kaikki "ennustukset" vielä toteutuivat. Ihan uskomaton koiranlukutaito.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Tassun nostojen teho

Keskiviikkona Peppi oli fyssarilla, 4 viikkoa edellisen kerran jälkeen. Tällä välin olimme jumpanneet lähinnä tassuja nostelemalla, välillä ahkerasti ja välillä vähemmän ahkerasti. Juoksua katsoessaan Sofie sanoi, että puolien ero on selvästi pienentynyt. Peppin vasen puoli käsiteltiin ensin ja se ei kuulemma tuntunut ollenkaan niin jäykältä kuin viimeksi. Mutta kun oikeaa puolta käsiteltiin, tuntui se edelleen hieman paremmalta kuin vasen puoli ja Peppikin oli paljon rennompi, josta Sofie teki päätelmän, että kenties siinä vasemmassa puolessa on vielä hieman kipua tai jotain, kun Peppikään ei uskaltanut sitä kopeloitaessa rentoutua. Meille kuitenkin näytettiin vihreää valoa hyppytekniikkatreenien suhteen. Eli puolien ero oli kaventunut niin pieneksi, että siitä ei ole haittaa. :) Saimme kuitenkin ohjeeksi jatkaa jumppia ja minun pitää tarkkailla, jos Peppi rupeaa taas liusumaan toispuoleiseksi. Sanoin kyllä, että en minä sitä mitenkään osaa tarkkailla, kun en tätäkään ollut huomannut. Mutta sain luvan lähettää videoita Sofielle, jos on epävarma olo, niin hän katsoo sitten niistä. Muuten hän suositteli uutta aikaa joskus keväällä, huhti-toukokuussa. Katsotaan, voi olla että mennään varmuuden vuoksi jo aiemmin.

Kyselin myös miten tekemäni koiratanssiliikkeet vaikuttavat tuohon toispuoleisuuteen. Nämä varmaan pitäsi osata itsekin tajuta, mutta en vaan tiedä kumpaan suuntaan pyöriminen vaikuttaa kumpaankin vartalon puoleen. Jos Peppi kiertää minua, vahvistuu kuulemma minun puoleinen jalka. Eli sitä pitäisi tehdä niin, että kun Peppi menee etuperin, kiertää se minua vastapäivään. Peruuttaen kiertäminen on Sofien mielestä oikein hyvä jumppaliike, jotta Peppi rupeaa käyttämään takapäätään enemmän. Ja sitä pitäisi tehdä siis niin, että Peppi peruuttaa minua myötäpäivään, jolloin vasen kylki on minua lähimpänä. Tätä kun kotona jälkeenpäin mietin, taisi selvitä tuo Peppin toispuoleisuuden syy. Me ollaan noita kiertämisiä tehty nimittäin juuri toisinpäin, eli niin että oikea puoli on vahvistunut. Tiedän, aina pitäisi tehdä molempiin suuntiin, mutta eipä näitä kiertämisiä olla tehty. Enkä olisi ikinä voinut kuvitella, että ne vaikuttavat noin paljon. No, enhän minä nyt tietenkään tiedä, johtuuko tuo Peppin vaiva näistä kiertämisliikkeistä, mutta vähän vaikuttaisi siltä.

Odotan tosi paljon, että Iita pääsee Leena Piiralle tammikuussa. Sehän on jo tosi pian! Vähän kyllä pelottaa mitä tietoa sieltä mahtaa tulla, mutta hyvä tietysti että saan ohjeita Iitan kunnon vahvistamiseen. Iita on kyllä mun nähdäkseni voinut tosi hyvin jo pitkän aikaa. En edes muista, koska viimeksi annoin sille kipulääkettä, joskus keväällä varmaan. Mutta nyt, eilen, jouduin antamaan. Iita söi tassuaan, joten jotain kipua sillä oli. :( Tosin Iitalla on nyt juoksu, joten voi olla, että johtui jotenkin siitäkin. Nyt ei olla viikkoon edes treenattu mitään. Miksi se nyt olisi kipeä? Vai onkohan sen lonkat rasittuneet tuosta lumessa tarpomisesta? Tai tekeekö kylmyys  huonoa? Joka tapauksessa ei ole kiva, jos Iitaan sattuu. :(

maanantai 10. joulukuuta 2012

Kaahaten palkintohyllylle

Iloisin mielin ja virkeänä lähdin eilisen messaripäivän jälkeen tänään agikisoihin. ;) Mielelläni olisin jäänyt kotiin nukkumaan, mutta hyvä että lähdin.
 
Olin ilmoittautunut kaikille kolmelle radalle. Agiradoilla tuomarina oli Marjo Heino ja hyppyradalla Henri Luomala. Nuo agiradat olivat kyllä vaikeimmat näkemäni 1-luokan radat. Eihän se minua haitannut, mutta aika yllättävää, kun yleensä niissä ei ole edes mitään takaakiertoja.
 
Ensimmäinen agirata näytti tältä:
 
Väsymykseni taisi painaa, sillä rata oli aikamoista kaahausta. Itse en ollut vireessä, joten Peppi kävi kierroksilla. Ihme kyllä pakka pysyi koossa! Kepit sain viime hetkellä pelastettua, Peppi meinasi aloittaa vasta toisesta välistä. Alastulokontaktit onnistuivat kaahauksesta huolimatta. Ainoa virhe tuli tuossa putkella 9. Lähdin heti hypyn 8 jälkeen pinkomaan suoraan hypylle 10, jotta ehdin sinne ajoissa. En siis varmistellut mitenkään putkea ja Peppihän kiipesikin puomille. Hylätty.
 
No, täytyyhän se hyllykin ensin saada, jotta on paikka palkinnoille. :D Seuraavaan rataan päätin keskittyä ihan tosissaan.
Kaahaus jatkui. Heti kakkosesteen jälkeen Peppi meinasi karata A:lle. Toinen viime hetken pelastus tuli putkella 10, kun Peppillä taisi olla jo kuononpää väärässä putkensuussa. Sain kuitenkin karjaistua ja lopulta kirkaistua sen pois ja oikeaan putkensuuhun. Oikeen työvoitto... Kepit menivät tosi hyvin, kuten myös kontaktit. Lopulta tultiin nollalla maaliin! Jee! Se oli sitten LUVA ja 3. sija! 
 
Viimeisenä oli hyppyrata: 
 
Nyt oli jo vähän hallitumpaa menoa. :) Tuo neljän esteen loppusuora hirvitti mua etukäteen, mutta päätin pinkoa minkä jaloistani pääsen, koska ei Peppi sentään noin paljon irtoa. En kuitenkaan ollut varautunut tuohon pieneen kaarrokseen pituuden jälkeen. Tai mietin kyllä sitä, mutta kuvittelin, että kun olen siinä kohtaa Peppin edellä, Peppi kyllä seuraa minun linjaani. Mutta ei siinä niin käynyt. Peppi jatkoi hypyn 14 jälkeen suoraan ja ohitti esteen 15 oikealta puolelta. Siitä tuli siis kielto, 5 virhepistettä ja 9. sija.

Kotiin tulimme kuitenkin LUVAn, pokaalin, ruusukkeen ja lahjakortin kera. Kivaa. :)

lauantai 8. joulukuuta 2012

Ruusuke!


Kun näin nämä kuvat Messarin upeista koiratanssiruusukkeista jokin aika sitten, ajattelin, että olisi kiva saada sellainen. Samalla oli kyllä myönnettävä, että ajatus oli aika utopistinen, kun Iitasta ei ikinä tiedä... tai minusta. Mutta, meidän ohjelma meni melkeinpä niin hyvin kuin vaan mennä voi ja me saimme ruusukkeen! Jee!


(Video on kuvattu takahuoneen näytöltä.)

Pisteet ja kommentit:

Laura Jalli:
Tekninen laatu 41 + 40 = 81
Taiteellinen vaikutelma 43 + 42 = 85
Yhteensä 166
"Hyvä kehänkäyttö. Aivan kaikkea koira ei tänään tehnyt, mutta sujuva ohjelma veteraanilta. Mukavasti liikkeitä."

Marita Packalén:
Tekninen laatu 42 + 39 = 81
Taiteellinen vaikutelma 40 + 36 = 76
Yhteensä 157

Hannele Parviainen
Tekninen laatu 37 + 37 = 74
Taiteellinen vaikutelma 38 + 36 = 74
Yhteensä 148

Yhteispisteet 78,66 + 78,33 = 157
Sijoitus 3/7


Kiva että edes yksi tuomari oli kirjoittanut sanallisia kommentteja, mutta... "Aivan kaikkea koira ei tänään tehnyt..." Miksi tämä kyseinen tuomari aina antaa meille tällaisen kommentin? Iita teki aivan kaiken! Ja siitä olen erittäin tyytyväinen. Toki pari kohtaa ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan (tassunannot ja seuraaminen takaseinää kohti), mutta niissäkin Iita teki vähän liikaa ennemmin kuin liian vähän. "Veteraani"? Ehkä hän ei edes tarkoittanut Iitaa. ;)

En oikein ymmärrä tuota pisteytystä oikein muutenkaan. Taaskaan. :) Meillähän oli tämä sama ohjelma Tahtitassujen SM-kisoissa maaliskuussa. Siellä tämä ohjelmamme oli vieläkin yksinkertaisempi, Iita ei tehnyt silloin kaikkea ja kaiken kukkuraksi ohjelmat arvosteltiin AVO-luokan mukaan. Tällöin sain HP:ltä 149 pistettä eli yhden pisteen enemmän kuin nyt! Ota tästä nyt sitten selvää. Täytyy vaan toivoa, että päästään mahdollisimman pian avoimeen luokkaan, jotta arvostelu kevenee. ;)

Eihän tuo meidän ohjelma nyt kovin kummoinen ole, kyllä minä sen tiedän. Mutta parempaankaan me ei pystytä. Tätäkin koreografiaa oltiin kokonaisuudessaan harjoiteltu varmaan noin sata kertaa. Lisäksi tietysti pelkkien liikkeiden ja liikeyhdistelmien harjoittelu. Jos tämä ei riitä kumaan, niin ei me saada sitä sitten ikinä. Se on ihan karu tosiasia. No, menen kuitenkin helmikuussa Salon kisoihin vielä tällä samalla ohjelmalla ja katson mitä eri tuomarit sanovat. Näistä tuomareista ainoastaan Laura Jalli on myös Salossa tuomarina, mutta sehän on minun kannaltani vain hyvä asia. :)

Kotimatkalla mietin, että ainoa, mitä pystymme parantamaan, on koreografia. Ja kun nyt analysoin noita pisteitä, niin kas, tämä oli ensimmäinen kerta, kun Iita sai teknisiä pisteitä enemmän kuin taiteellisia! :o Keskimääräiset pisteet siis ovat seuraavat.

Tekninen laatu
Liikkeiden määrä 40
Liikkeiden laatu 38,66

Taiteellinen vaikutelma
Yhtenäisyys ja kumppanuus 40,33
Koreografia 38

Liikkeiden määrä on yllättävänkin korkea. Liikkeiden laatu... hmmm... niin. Yhtenäisyys ja kumppanuus on perinteisesti ollut mun ja Iitan valtti, koska Iita tekee niin mielellään. :) Mutta sitten, koreografia. Siinä se, vähiten pisteitä. Sille siis pitää tehdä jotain, sillä liikkeiden laatuun en usko pystyväni vaikuttamaan. Joka tapauksessa suunnitelmani on mennä toiseen kisaan toisille tuomareille. Toivottavasti se riittää. ;) No joo, toki yritän jotain itsekin asiaan vielä vaikuttaa.

Iitaan olen ihan uskomattoman tyytyväinen. Meillä ei oikeasti ole koskaan mennyt koko ohjelma noin hyvin, ei edes treeneissä. Iita on hieno koira!


Kiitos Sannalle kuvauksesta ja mukavasta matkaseurasta! :)

perjantai 7. joulukuuta 2012

Helga-neiti hoidossa

Naapurin Helga-labbis on ollut minulla hoidossa eilisen ja tänään. Ulkoilut ovat sujuneet kätevästi "kolme koiraa yhdellä lenkillä" -metodilla, Helga on ruokaillut ja nukkunut kotonaan ja muutenkin viettänyt vain muutamia tunteja meillä sisällä.
Helga on yksi niistä harvoista koirista, joita Peppi sietää, ja paljon ollaan Helgan kanssa oltu tekemisissäkin. Mutta sekä Iita ja Peppi olivat vähintäänkin hämmästyneitä jo pelkästään siitä, että Helga tunki mukaan lenkeille, saati siitä että se tuli oikein sisälle asti. Iita oli niin kuin ei olisi välittänyt, mutta tarkkaili koko ajan, mitä Helga tekee. Peppi taas näytti ihan närkästyneeltä, mutta suhtautui kuitenkin ihan rauhallisesti. Iita ja Peppihän eivät normaalisti oleskele toistensa lähellä, mutta eilisen Helgan ekan vierailun aikana ja jälkeen ne makoilivat ihan toistensa vieressä. :) Taisivat liittoutua yhteen "vihollista" vastaan. ;)

Messaristressi

Mä en tiedä kumpi mua stressaa huomisessa koiratanssikisassa enemmän: se että se on Messarissa vai se että osallistun Iitan kanssa freestyleen. Molemmissa jo yksinään on tarpeeksi ahdistusta aiheuttavia elementtejä ja sitten mun piti vielä yhdistää ne. Mahdankohan saada ensi yönä yhtään unta? Enkä edes tiedä mikä mua tossa stressaa, mutta joka tapauksessa olisi pitänyt osallistua HTM-kisaan. Vaikka siinä ei osata vielä AVO-luokan veroisesti, ei mua ois stressannut se yhtään. Freestyle on vaan niin vaikeeta. Ja ahdistavaa. Sanovat, että koiratanssi on kivaa. Ei taas tunnu siltä. ;)

Eilen olin treenimässä hallilla. Otin molemmat koirat mukaan, kun pakkanenkin oli sopivasti laskenut. Ensin tein Iitan kanssa meidän koreografiaa. Tehtiin monta kertaa, mutta yksikään kerta ei mennyt täysin niin kuin ois pitänyt. Välillä Iita tassujen annoissa sohi tassuillaan miten sattuu, välillä se ei suostunut tekemään väli-positiossa sivuaskeleita (?), välillä kierähtäminen oli tooooosi vaikeeta ja välillä se vaihtoi edessä-position yhtäkkiä takana-positioksi, vaikka sellaista ei olla edes tehty. Eli oikeastaan missä vaiheessa ohjelmaa vaan voi tulla jotain improvisoinnin tarvetta. Mutta oli Iita innokas! Ajattelin palkata sitä pari kertaa ohjelman eri vaiheissa, niin että lopetin koreografian kesken ja annoin ison loppupalkan, mutta Iita oli sitä mieltä, että ohjelma jatkuu vielä ja tuhahteli siihen malliin, että älä nyt sähellä vaan tehdään. :) Iitan innokkuus ja oma-aloitteisuus on hyvä asia, mutta etenkin just tossa freestylessä se tuottaa vaikeuksia. Eihän se yhtään kuuntele mua vaan tekee ulkomuistista omassa tahdissa liikkeitä. Yritä siinä sitten pysyä musiikissa ja liikkua itse, kun ei tiedä ikinä mihin suuntaan se koira on menossa ja mikä liike sen mielestä nyt pitäis jo tulla. No ei se nyt tietenkään ihan noin mene, mutta vähän sinne päin. Joka tapauksessa mun täytyy vaan pysyä pois Iitan tieltä ja häiritä Iitaa mahdollisimman vähän, niin hyvin menee.

Peppi pääsi pitkästä aikaa agiliitämään, sillä parin viime viikon treenit jäi juoksun takia väliin. Harjoittelimme keppien suoraa lähestymistä. Se onnistuikin ihan hyvin ja toivon, että Peppi muistaa oikean keppivälin sunnuntain kisoissakin. Meidän pienellä radalla oli myös rengas, jonka takaa otin kutsulähtöjä. Jos olen itse oikealla puolella, ei ole mitään ongelmaa, mutta vasemmalla puolella ollessani (otin siis oikealla kädellä vastaan) Peppi hyppäsi kiinnikkeiden välistä. Oikealta puolelta onnistui vain niin, että olin ihan renkaan kohdalla, joten otin siitä pari onnistunutta suoritusta. Tein myös kontaktiharjoituksia ja nekin onnistuivat tosi hyvin.  Eka yritys A:lla oli ainoa, josta Peppi tuli läpi. Siinäkin tosin pysähtyi sitten tasamaalle.

Nyt täytyy mennä suunnittelemaan huomista esiintymisasua... Kokeilin eilen suunnittelemaani asua eikä se olekaan hyvä. Täytyy siis keksiä jotain muuta.

perjantai 30. marraskuuta 2012

Late Night Dancing vol 2

Eilen Iita ja Peppi pääsivät toistamiseen esiintymään sisustusmyymälään Late Night Shoppingin merkeissä. Asiakkaita oli tosi vähän, mutta kaksi kertaa kuitenkin saimme esiintyä yleisölle. Hyvää häiriötä se joka tapauksessa oli, vaikka vain muutama silmäpari tuijotti lähietäisyydeltä. :) Hyvin molemmat jaksoivat tehdä ja tekivät myös hyvin. Minä olin se, jolla ei nyt ollut keskittyminen ihan kohdallaan. Suurimman ongelman tuotti kuitenkin pieni esiintymistila. Mikä oli mielestäni ihan positiivista, sillä se kertoo vain siitä, että vihdoin olen oppinut liikkumaan ja käyttämään tilaa!

Iitan kierrettäväksi esineeksi valitsin tällä kertaa Eero Aarnion Puppyn. :)


Peppikin löysi koirakavereita. ;)

lauantai 24. marraskuuta 2012

Tanssia ja hippasen rallya

Tänään oli ATT:llä Tuija Seren rallytokokoulutusta. Olin ilmoittautunut Iitan kanssa jatkoryhmään, mutta jatkoryhmä tarkoittikin tässä tapauksessa sitä, että ryhmän muut osallistujat olivat käyneet jonkun alkeiskurssin eli kyltit olivat tuttuja. Teimme siis ALO-luokan radan. Iita teki tosi hyvin, yllättävän hyvin. Meillä oli ne vakiongelmat eli minun pitää käännöksissä enemmän antaa vartaloapuja ja istumaan jääminen oli myös hilkulla ettei mennyt maahanheittäytymiseksi. Iitan kanssa on aina kivaa, mutta en nyt voi sanoa mitään tuosta koulutuksesta saaneeni.

Rallykoulutuksen jälkeen harjoittelin viereisellä kentällä koiratanssia. Kävin myös torstaina harjoittelemassa ohjelmaamme hallilla. Viimeviikkoisen treenin jälkeen olin saanut Sannalta muutosvinkkejä ja kokeilin niitä torstaina. Sain lopulta selville mitä muutoksia voin ja haluan tehdä, mutta oma liikkuminen jäi vielä vaille mitään huomiota. Tein torstaina koreografian kokonaisuudessaan varmaan 6 kertaa ja lisäksi vielä pätkiä. Iita olisi jaksanut enemmänkin mutta itse en jaksanut. Tänään treenasimme ilman musiikkia koko koreografian muutaman kerran. Kokeilin myös omia käsiliikkeitäni ja jopa osasin liikuttaa noita sivulla roikkuvia raajojani. Kyllä me tuo ohjelma nyt ainakin osataan. Sen, miten se Messarissa onnistuu, näkee vasta sitten. Sitäkään ei voi tietää, että vaikka tuo menisi täydellisesti, riittääkö se mihinkään. Mutta enempää emme voi tehdä kuin parhaamme. :)

perjantai 16. marraskuuta 2012

Iita 8 v.

 


 
 

Jumppaa ja tanssia

Keskiviikoksi otin vapaapäivän ja vein Peppin fysioterapeutille. Saan myöhemmin sähköpostitse tarkemmat määrittelyt, mutta joka tapauksessa joku nivel (?) pepun päällä vasemmalla puolella oli kireä (tai jotain). Nyt on tavoitteena saada Peppi käyttämään enemmän vasenta takajalkaansa ja siihen saimme erilaisia jumppaohjeita. Kuukauden päästä mennään uudelleen.

Iitan kanssa menin sitten treenimään koiratanssia ATT:n hallille. Noloa myöntää, että tämä oli ensimmäinen kerta, vaikka minulla on ollut hallin avainkin jo melkein vuoden... Iita oli tosi innoissaan, yllättäen. ;) Nyt täytyy kyllä tsempata ja käydä treenamassa parikin kertaa viikossa isossa tilassa ennen tuota joulukuista Messarin kisaa. Vielä täytyy ehkä loppuasento muuttaa ja siinä alkupuolella tehdä joku muutos. Ja nopeasti, jotta Iitakin ehtii oppia koreografian.

torstai 15. marraskuuta 2012

Välistävetoviikko

Viime viikko meni nopsaan, kun oli paljon ohjelmaa.

Keskiviikkona oltiin Kelpokoiran tekniikkatunnilla. Olin hakenut 10 kerran kurssille, mutta emme mahtuneet mukaan. Sain kuitenkin ostettua pari yksittäistä kertaa kurssilaiselta, joka itse ei päässyt kaikille kerroille. Uusi Purina-halli oli hieno. Ja lämmin. :) Kouluttajana toimi Elina Jänesniemi, joka on ihan mahdottoman hyvä ja selkeä kouluttaja. Jopa mä osaan tehdä oikein, kun Elina neuvoo. Eikä tunnu edes vaikeelta. Oli niin kivaa ja Elina kehui Peppiä kovasti. Aika hauskaa miten kaikki kouluttajat huomaavat samat asiat jo heti parin minuutin jälkeen. Elinakin sanoi ihan heti siitä, että Peppi pitäis saada irti mun namikädestä enemmän estehakuiseksi, koska mä nyt hidastan sitä. Elina sanoi myös, että Peppi lukee tosi herkästi mun ohjausta. Tämänkin olen kuullut useasti ennenkin. :)

 
Tunnin aiheena oli välistävedot. Saimme tehdä itseksemme kolmea ringissä olevaa estettä, joiden kanssa välistävedot olivat helpompia. Elinan kanssa tehtiin sitten kolmea rivissä olevaa estettä. Elina sanoi, että jos pystyy tekemään 5 vierekkäistä estettä välistävedoin, pystyy tekemään välistävedon kaikissa tilanteissa. Ok, siihen pyritään. ;) Peppi oli tosi taitava ja tosiaan minäkin osasin kääntää raajani ja vartaloni oikeaan suuntaan kun rautalangasta väännettiin. Vielä kun oltiin menossa jo ovesta ulos, niin Elina huikkasi, että "teillä meni tosi hyvin!". Kyllä jäi niiiiin hyvä mieli.

Torstaina oli sitten normiviikkotreenit. Tekniikkavuoro oli sielläkin. Tehtiin namikipon avulla loppusuoratreeniä neljällä eri radalla, jotka kaikki tehtiin myös peilikuvina. Tässä yksi esimerkki.
Ensin tein tästä tuota mustaa versiota. Siinäkin piti tehdä välistäveto kolmosesteen jälkeen. Viimeiseksi tein tuota versiota, jossa olen merkannut nelosesteen punaisella. Siinä piti ehtiä tekemään edestäleikkaus ennen muuria. Toisinpäin sain kutakuinkin onnistumaan, mutta peilikuva vaati monen monta toistoa. Lopulta se onnistui, eikä mennyt "kuin" 10 minuuttia yli meidän ryhmän treeniajan... 
 
Iitakin oli minulla mukana ja tauoilla tein sen kanssa jotain koiratanssijuttuja. Iita oli taas kovin innoissaan, mutta näillä tekniikkakerroilla ei kauheasti taukoja ole, joten emme paljoa ehtineet tekemään. Peppi sen sijaan oli vähän närkästynyt, kun agility on hänen juttunsa, mutta nyt Iita oli mukana sähläämässä. :)
 
Sunnuntaiksi Peppin kasvattaja oli järjestänyt Salossa agilitykoulutusta Anette Lindellin opissa, johon minunkin piti osallistua, mutta lopulta aikataulut eivät sopineet, jotta olisin saanut auton käyttöön. Aikataulut kuitenkin sopivat siihen, että pääsimme Jouni Oreniuksen koulutukseen, joka oli ATT:llä. Koulutus oli tarkoitettu ryhmien kouluttajille, mutta lopulta sinne otettiin myös muita mukaan. En muistanut ottaa Peppille takkia mukaan, mutta Peppi sai minun toppaliivini. Kätevää kun meillä on yhteiset vaatteet. :) Peppikin on innoissaan. ;)
 
 
Kentällä oli järkyttävän pitkä 34 esteen rata. Jouni sanoi, että teemme rataa pätkissä, mutta lopulta teimme siitä ensin esteet 1-11 ja sitten 12-34. Tai no, minä tein varsinkin tuon toisen osan kyllä hyvinkin paljon pienimmissä pätkissä. ;)
 
 
 
Latasin kaiken keskittymiseni ekaan yritykseen, mikä menikin mielestäni yllättävän hyvin, mutta sitten sen jälkeen en jaksanutkaan tehdä yhtään mitään. Olin ihan naatti! Eikä minulla ollut lainkaan keskittymiskykyä. Peppiäkin varmaan painoi viikon kahdet aiemmat agitreenit.


Ekan yrityksen jälkeen minun piti koittaa tehdä suorempi linja ennen putkea. No, sitten kun yritin sitä, niin ei onnistunut enää mikään mukaan. Tai siis lähinnä tuo viimeinen välistäveto lakkasi kokonaan toimimasta. Välillä mentiin putkeen...


... ja välillä kierrettiin koko este.


Sitten taas periaatteessa onnistui, mutta sujuvuutta ei ollut hitustakaan.


Välillä sain opetusta kädestäpitäen. Kuvaajaakin taisi tässä kohtaa jo väsyttää. :)


Toisella kierroksella pääsin kokeilemaan toista osiota. Eniten meille yllättäen tuotti ongelmia este numero 20. Siinähän ei mitään muuta outoa ollut kuin se, että este oli vinossa. Peppi kiersi sen monta kertaa, vaikka kuinka olin sitä kutsumassa jopa paikallani heti esteen takana. Kyllähän se sitten lopulta onnistui. Tämä on kuitenkin parhaiten sujunut pätkä tuosta toisesta rataosuudesta.

 
Tämän viimeisen laitoin tuon videolla kuuluvan Katjan kommentin takia, jotta itsekin muistan iloita pienistä onnistumisista. ;)
 

On se kyllä hienoa, että pääsee tuollaisten agilityammattilaisten koulutuksiin. Ja suurkiitos Katjalle kuvauksesta! Näitä viedoita täytyy katsoa monta kertaa läpi ja analysoida. Jospa saisi vaikka jotain käsitystä, miten sitä oikein itse liikkuu.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Alastulokontaktit kunnossa, keppien aloitus epäkunnossa

Sohvalla makoilee nyt yksi soopelinvärinen collikka ihan väsyneenä umpiunessa. Rankka viikonloppu takana. :) Tänään oli ATT:llä agilitykisat, jossa osallistuimme molempiin ykkösluokan kisoihin. Tuomarina toimi Johanna Nyberg.

Ensimmäinen rata näytti tältä:
Rata oli helppo, vaikka tuo suora putki minua etukäteen pelottikin. Ehdin kuitenkin tosi hyvin, kun Peppi jäi kiltisti keinun alastulolle odottamaan. Muutenkin alastulokontaktit menivät tosi hyvin. Kepeillä sitten tuli virhe. Samanlainen kuin viime kisoissa! Peppi aloitti pujottelun väärältä puolelta. Mistä ihmeestä se nyt tuollaisen on keksinyt? Esteellä 16 tuli lisäksi rimanpudotus. Ohjasin varmaan huonosti tai lähdin väärään aikaan itse kääntymään. Yhteensä virhepisteitä siis 10 ja sijoitus oli 10/26.
 
Toinen rata ei ollut ihan noin suoraviivainen:
Mietin etukäteen, että pitäisikö minun yrittää ohjata kepeille jotenkin eri tavalla tai ottaa haltuunotto tai jotain, mutta koska tällä toisella radalla olin itse nyt toisella puolella, ajattelin mennä vaan vanhaan malliin ja antaa Peppin suorittaa kepit ihan itsenäisesti. Riskinähän olisi se, että jos rupean jotain säätämään, niin Peppi menee siitä sekaisin. No, nyt kävi niin, että Peppi jätti ekan kepin väliin ja rupesi pujottelemaan vasta toisesta välistä. Tätä se on tehnyt ennenkin, joten tällainen aloitus ei sinällään ollut yllättävä. Muuten rata meni todella hyvin. Tuloksena siis 5 virhepistettä ja sijoitus 5/24.
 
Harmittaa kun nyt kokonaisuus ja alastulokontaktitkin ovat kunnossa, mutta sitten kepit tökkivät, minkä ei oikeasti pitäisi edes olla mikään ongelma. Eipä siinä muuta kuin kepit tehotreeniin! Etenkin suora keppien lähestyminen vauhdissa. Kaikenlaiset vaikeammat kulmat Peppi ainakin osaa. :)

lauantai 3. marraskuuta 2012

Señorita lacia

Tänään oltiin epävirallisissa koiratanssikisoissa. Iitan kanssa olin ilmoittautunut HTM:n kisaluokkaan AVO-luokan arvostelulla ja Peppin kanssa FS:n kisaluokkaan luonnollisesti ALO-luokan arvostelulla. Tuomarina toimi Salla Haavisto.

Iitan kanssa en enää halunnut tehdä polkkaa, koska pikku hiljaa on mentävä eteenpäin. Musiikin valitsin eilen ja hiukan suunnittelin mitä siihen voisi tehdä. Tämä ei siis todellakaan ollut mikään harjoiteltu ohjelma. Tiedän, ettei meillä ole avoimeen luokkaan vielä pitkään aikaan mitään asiaa, mutta halusin kuitenkin avoimen luokan arvostelun, jotta tiedän suunnilleen missä vaiheessa kisojen kannalta mennään. Tosin meillä oli kyllä ylikiltti tuomari tänään, että en oikein tiedä, miten nuo pisteet sitten "todellisessa kylmässä maailmassa" menisi. :) Halusin myös kokeilla noita positioita, joita Iita ei vielä osaa, mutta joita on harjoiteltu jo tovi jos toinenkin. Ihan sen takia, että Iita oppii, että niitä voidaan tehdä muuallakin kuin kotona. Onhan tuo lievästi sanoen epätarkkaa tuo meidän työskentely, mutta se nyt oli tiedossa. Uskon kuitenkin vakaasti, että kun harjoittelemme koreografiaa ja Iita sen oppii, tilanne paranee huomattavasti. Minä itsekin voisin vähän noista käsistäni koittaa luopua. Yritän niillä auttaa Iitaa, mutta kun katson videolta, niin taitaakin olla niin, että niistä on enemmän vaan haittaa... Front-positio olisi pitänyt olla Iitalla hallussa, mutta eipä onnistunut. Erityisen ylpeä olen kuitenkin noista viidestä sekunnista välillä 1:50-1:55. Ja mitä siinä tapahtuu? Iita seuraa OIKEALLA puolella! Ihan tosi mahtavaa! Aina ennen se on tiukassa paikassa vaihtanut vasemmalle eli turvallisemmalle ja tutummalle puolelle.


Pisteet ja kommentit:
Tekninen laatu 40 + 35 = 75, taiteellinen vaikutelma 45 + 38 = 83, yhteensä 158 p.
Seuraamisasennot välillä hajosi! Käsiliikkeitä kaipaisin lisää. Ihana yhteistyö!

Salla sanoi, että etenkin nopeissa vauhdeissa positiot olivat väljiä. Joo, etenkin heel-positiossa, jossa koitin nopeudella kompensoida laatua. ;) Kädet pitäisi avoimessa luokassa ottaa jo "tanssiin" mukaan. Koiran puoleinen käsi voi olla ohjaavana, mutta toisen pitäisi tehdä jotain muuta kuin vain olla. Salla sanoi myös, että Iitalla on hyvä kontakti ja se tekee tosi tarkasti silloin kun tekee, mutta sitten on näitä heikompiakin hetkiä. Totta kaikki. Olen kuitenkin tyytyväinen, että ilman harjoittelua tuo ohjelma kuitenkin jotenkin sujui ja näytti kutakuinkin ihan ohjelmaltakin. :) 

Peppille nämä olivatkin ihan ensimmäiset epäviralliset koiratanssikisat. :) Pääsimme tekemään jo viime viikolla Salossa esittämämme Huopikkaat-esityksen. Halusin saada ehjän kokonaisuuden ilman, että Peppi rupeaa haukkumaan. Melkein se onnistuikin, vain muutama pieni haukahdus tuli. Tuossa lopussa itse kyllä unohdin mitä piti tehdä. Jätin yhden liikkeen tekemättä, minkä seurauksena oltiin tietysti musiikissa edellä. Olin ihan ulapalla ja siksi poukkoilen siinä ylös alas. Vähän sama juttu tässäkin kuin Iitankin esityksessä: minun pitäisi itse olla jotenkin tanssillisempi. No, tämän musiikin valitsin juuri sillä perusteella, että ilman tanssimistakin se on ihan ok, mutta jotenkin minun pitäisi osallistua enemmän eikä vaan jölkötellä tuolla kehässä.


Pisteet ja kommentit:
Tekninen laatu 45 + 40= 85, taiteellinen vaikutelma 40 + 40 = 80, yhteensä 165 p.
Missä on huopikkaat? Koira teki hyvin, lopussa ihan muutama kontaktikatko. Hyväntuulinen kokonaisuus ja kivasti jo liikkeitä.

Niin, huopikkaita itsekin mietin, mutta en ole ehtinyt vielä sellaisia puuhata. Tosin, tuossa laulussahan juuri sanotaan, että ne täytyy löytää, että ei kai niitä sitten missään näkyvillä voi olla. No, miten sen sitten ottaa. Täytyy miettiä millä tavoin ne huopikkaat konkreettisesti voisi tuohon mukaan ujuttaa. Lopun kontaktikatko tarkoittaa kyllä varmaan ihan mun omaa päänsisäistä kontaktikatkoa. :D Mutta liikkeitä kuulemma on alokasluokkaan jo paljon. :)

Tästä on hyvä jatkaa! Kiitos Liisa-Idalle kuvauksesta. :)

torstai 1. marraskuuta 2012

Viisastava viikonloppu

Viikonloppuna osallistuin Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssille. Alkujaan olin miettinyt, että onkohan meillä sellaiselle kauheasti tarvettakaan, kun Peppi hyppää ihan hyvin. Ja kun sain kurssin aikataulun, olin aika hämmentynyt. Sekä lauantaina että sunnuntaina koulutus kesti 8 tuntia, joista pelkkää luentoa oli molempina päivinä 2 tuntia. Mietin, miten ihmeessä jostain hyppäämisestä voi olla niin paljon asiaa. No, kun lauantaina aloitettiin luennolla, tajusin jo alle 5 minuutin päästä, miten äärettömän vähän tiedän asioista ja miten tärkeä asia oikea hyppytekniikka on koiran fysiikalle ja että meillä tai etenkin minulla todellakin oli tarvetta tälle koulutukselle. Koulutuksessa puhuttiin paljon myös oikeanlaisesta treenaamisesta, kuten lämmittelystä ja lepopäivien tarpeesta, sekä siitä miten koiran syviä lihaksia voi ja pitääkin vahvistaa. 
 
Tein 8 sivua muistiinpanoja (ja enemmänkin olisi asiaa ollut), mutta en nyt aio niitä tähän referoida. Lauantaina aloitimme koirien kanssa Set Point -harjoituksella.
 
Tämän jälkeen teimme perussarjaa. Ulla Kaukonen sanoi, että Peppi käyttää vähän huonosti takapäätään ja tulee jäykästi alas. Tuo jäykkä alastulo on tuon mallisille roduille ominaista, mutta toki siihenkin voi vaikuttaa. Hänen mielestään Peppi oli takapäästään myös vähän toispuoleinen, joten hän suositteli käyntiä fysioterapiassa, minne nyt sitten ollaankin parin viikon päästä menossa. Ennen sitä en saa tehdä Peppin kanssa näitä oppimiamme hyppyharjoitteita, jotta väärä hyppytekniikka ei vahvistu. Peppi ei myöskään kaarra selkäänsä riittävästi.
 
Sunnuntaina Peppi sai tehdä alastulo- ja etäisyysharjoitteita.
 
Nyt Peppi tajusi jo paremmin harjoitusten idean. :) Me jokainen saimme tarkat ohjeet, miten harjoituksia tulee tehdä ja millä mitoilla. Mutta meillä harjoitukset jää siis odottamaan fyssarikäyntiä ja kuntoutusta. Oli kyllä todella antoisa koulutus!
 
Perjantai-illalla satoi ensilumi! Lauantaina aamulenkillä minulla ei harmikseni ollut kameraa mukana, mutta oli sitä lunta vielä sunnuntaiaamullakin jonkin verran tallella. Tuo outo valoilmiö tuossa kuvassa on auringonnousu.
 
Kurssilla tajusin myös, että olen Iitan kanssa tehnyt kaikki mahdolliset virheet silloin kun harrastimme agilityä. Siihen vielä kun lisää, että Iitalla on huonot lonkat, niin ihme että se on edes noin hyvässä kunnossa. Syyllinen olo... Vaikka kai se on niin kuin Ulla Kaukonen sanoi, että ei voi syyttää itseään sellaisesta mitä ei tiedä. No, yritän ainakin nyt pitää Iitasta niin hyvää huolta kuin mahdollista!

perjantai 26. lokakuuta 2012

Late Night Dancing

Eilen Iita ja Peppi pääsivät esiintymään Salon Late Night Shopping -tapahtuman puitteissa sisustusmyymälään. Tapahtumaa ei kauheasti oltu mainostettu, mutta oli sentään muutamia koiratanssista innostuneita katsojia eksynyt paikalle. :) Hyvää häiriötreeniä tuo meille joka tapauksessa oli. Esitin molempien kanssa freestyle-ohjelman kahteen kertaan. Iitan kierrettävän esineen valitsin myymälästä ja tuollainen kori vaikutti sopivalta.
Esiintyjät täpäköinä odottamassa vuoroaan.
 
Esiintymisareenanamme oli matto. :)

Peppi esiintyi ensin ja teimme nyt ensimmäistä kertaa uuden ohjelmamme ihan kokonaisuudessaan musiikkiin. Yllättävän hyvältä se vaikutti, vaikka joitakin kohtia en muistanut ja joitakin kohtia täytyy vielä muokata. Peppi hiukan keräsi kierroksia hyppykohdissa ja meinasi ruveta haukkumaankin, mutta tosi hyvin se kyllä säilytti keskittymiskykynsä. Ehkä kädessäni olevilla juustonpaloilla oli jotain tekemistä asian kanssa. Iitan ensimmäisen esityksen sekoilut aiheutin minä. Iitahan teki taas tosi innokkaasti, kun herkkuja oli tarjolla. Ei aina ihan mitä oli pyydetty, mutta jotain kuitenkin. ;)
 
Toinen esiintymisemme oli tunnin päästä. Peppi oli selvästi jo väsynyt, mutta se ei näkynyt oikeastaan muuten kuin siten, että se ei jaksanut/viitsinyt hypätä. Seuraavalla kerralla tietää, että Peppi esittää koko ohjelman vain kerran. Iitan ohjelma meni toisella kerralla sen sijaan ihan nappiin. Harvoin Iitan kanssa käy niin! :)
 
Koiratanssin sanomaa tuli taas levitettyä ja olihan tuo tosiaan meille tosi hyödyllinen harjoitus. Näitä pitäisi tehdä enemmänkin.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

"Great Team"

Lauantaina ATT:llä oli Tsekin maajoukkueagiliitaja Eva Lacnakovan koulutus. Olin nähnyt hänet torstain möllikisoissa Ziki-shelttinsä kanssa ja odotin koulutusta innolla, sillä Evan ohjaustyyli poikkesi aika lailla suomalaisen jäyheän rauhallisesta ohjaustyylistä. Ziki oli lauantainakin mukana hallilla söpöilemässä. :) Eva oli oikein sympaattinen ja jaksoi kehua meitä kaikkia, jopa minua, vaikka tuo meno videolta katsottuna ei taaskaan kovin mieltänostattavalta näytä. Tosi kivaa oli, ja koska treeniaikaa oli kokonaiset kaksi tuntia ja treenaajia vain neljä, ehdimme tekemään paljon.

Aluksi rakensimme radan, joka sai meidät pyörittelemään päitämme. Eva kuitenkin sanoi, että nämä ovat treenit, ei haittaa, jos ei onnistu eikä koko rataa ole välttämättä edes tarkoitus tehdä.
 
Lämmittelyksi teimme ratapätkän 1-5, jossa tosin este 2 oli käännetty takaakierrettävästä suoraan ylitettäväksi. Otin Peppille kutsulähdön kaukaa putken takaa, sillä suora linjahan noilta hypyiltä putkelle oli.
 

 
Tämän jälkeen teimme hieman varioidun pätkän, en olisi ikinä uskonut, että ehdin tuonne putken jälkeiselle hypylle. Aikamoista kipitystähän tuo on... :) Tämä on meidän toinen yritys, ekalla kerrallakin olin kyllä ajoissa putken jälkeisellä hypyllä, mutta Peppi vaan katsoi minua ja tuli luokseni eikä hypännyt estettä. Eva sanoi, että en olisi voinut tehdä mitään toisin, Peppi on vain niin kiinni minun kädessäni ja sieltä tulevissa nameissa. Hän ehdotti, että heittäisin pallon, jonka sisällä herkku olisi. Täytyy sitä kokeilla tai sitten opettaa se targetti... Tai ottaa molemmat systeemit käyttöön, nythän olen tosiaan syöttänyt sille nakkia vaan kädestäni...
 
Sitten olikin jo tauon paikka. Toisella kierroksella pääsimme tekemään esteitä 4-7. Se sujui suht hyvin, kun vaan tajusin ottaa oikealla kädellä Peppin tuolta takaakierrolta vastaan.

 
Jatkoimme estevälillä 7-9. Olin ensin keppien jälkeen oikealla, putkien puolella, mutta se ei onnistunut. Eva kehotti menemään toiselle puolelle ja ottamaan Peppin haltuun. Sehän meiltä sujuu, kun Peppi on kädessäni niin kiinni. :D Eva sanoikin, että joissakin tilanteissa pystyn hyödyntämään sitä, kuten tässä.

 
Sitten yhdistimme nämä pätkät eli teimme esteet 4-9.

 
Eva sanoi, että olemme hyvä tiimi. :) Ja että meidän ainoa ongelmamme on tuo, että minä olen Peppille palkan lähde, mistä syystä se on niin kiinni minussa. Tosi kiltisti sanottu, varsinkin kun katsoo tuota räpellystäni videolta. Luulin, että olisin jo oppinut sujuvuutta, koska menomme tuntuu paljon sujuvammalta kuin joskus muinoin, mutta ei...
 
Lopulta teimme koko radan. Tässä meidän, keskeytyksineen kaikkineen. Minähän tietysti unohdin tuon 9-putken jälkeen, että minne rata jatkui. Ja kun eka kerran tein hypyt 10-14, muistin vasta juuri ennen kutakin hyppyä, että mihin suuntaan pitikään mennä. Väsymyksen piikkiin tuokin nyt meni, mutta kyllä minä yleisesti olen niin tavattoman huono keskittymään koko rataan. Ai niin, tuli tästä mieleeni, että Eva sanoi vielä lopuksi, että me olemme tosi hyvä tiimi ja minä ohjaan tosi hyvin, että olen paljon parempi kuin uskonkaan. Niin varmaan. ;) Mutta tässä siis meidän "ratasuoritus".
 
Oli kyllä kiva päivä ja oli taas ihanaa, miten jotkut asiat menivät perille, kun joku uusi ihminen niistä sanoo. Katjahan on minulle tuota irtaantumisasiaa ja targettia toitottanut ties miten kauan, mutta nyt sen vasta tajusin. Ja nyt sille jotain teen! Varsinkin kun sitä todella tarvitaan ensi viikonlopun hyppytekniikkakoulutuksessa.

maanantai 15. lokakuuta 2012

On se vaikeaa...

Iitan rallytokoilu nimittäin. Ei siinä taaskaan ole mitään järkeä. Ei siitä vaan tule mitään. Toisaalta Iita tekee hirveän hyvin, mutta sitten kun jotkut liikkeet ei mene sinnepäinkään ja välillä tehtäväkyltitkin kaadetaan kumoon, niin virhepisteitä ropisee sitä tahtia, että iskee se epätoivo vähemmästäkin. Eikä se harjoittelukaan näköjään auttanut. Eli ei siis RTK2-tunnusta tänäänkään, jos se jäi vielä epäselväksi. :D

Kilpailu oli siis Tuija Seren koirakoulussa ja hallihan on meille tuttu, kun olen Iitan kanssa siellä aikoinaan treenannut koiratanssia ja yhden tokokurssinkin käynyt. Mutta ei siitäkään sitten ollut apua. Tuomarina oli Tiia Hämäläinen ja rata oli aika pitkä, sillä pujotteluja ja spiraaleja riitti.
 

1. 270 asteen käännös oikeaan 1 virhepiste, koira estää tai häiritsee ohjaajaa. Iita hypähti mua vasten heti liikkeelle lähdettäessä, oisko tämä ollut se...
2. Spiraali oikealle Ei virheitä, jihuu!
3. Istu, käännös oikeaan, istu
4. Hyppy 2 x 3 virhepistettä, tehtävän uusiminen + kaadettu kyltti tai merkki. Tämä oli tokoeste, jonka Iita on hypännyt elämänsä aikana muistaakseni kerran, möllitokokokeessa. No, ehkä kuitenkin ohjasin huonosti. Iita siis vaan seurasi mukana eikä erkaantunut hypylle. Sitten nuo toiset 3 virhepistettä tulivat mun mielestä vähän oudosti. Olimme siis uusimassa seuraavaa tehtävää ja palasimme tälle, kun Iita sitten kumosi kyltin. Kai se sitten niin menee, kun se kuitenkin oli tämän tehtävän kyltti, jonka se kaatoi, vaikka siis oltiin tämä jo suoritettu.
5. Istu, käännös vasempaan, istu 3 virhepistettä, tehtävän uusiminen. Ei ihan onnistunut kontaktin palautus hypyn jälkeen. Kyltille tultaessa oltiinkin Iitan kanssa nenät vastakkain. Tämä siis uusittiin, jolloin käytiin kaatamassa tuo edellinen kyltti...
6. Pujottelu edestakaisin 1 virhepiste, koira estää tai häiritsee ohjaajaa. Huomasin kyllä, että jalkani kosketti Iitan kylkeä, mutta mä en ois virhepistettä antanut. ;)
7. Houkutus (rasiassa herkkuja ja aktivointilelu) Tämä meni hienosti!
8. Pujottelu 1 virhepiste, koira estää tai häiritsee ohjaajaa. Sama juttu kuin kutoskyltillä.
9. Istu, maahan, kierrä koira Tämän Iita osaa! :)
10. Istu, täyskäännös vasempaan
11. Istu, koira eteen, oikealta sivulle, istu 10 virhepistettä, väärin suoritettu tehtävä. Iita kävi edessä, mutta ei istunut, vaan tuli uudelleen takaisin sivulle, josta tehtiin sitten koko liike alusta. Uusimiset oli jo käytetty, joten eipä siinä mikään muukaan auttanut.
12. 270 asteen käännös vasempaan
13. Koira eteen, 1 askel peruuttaen, 2 askelta peruuttaen, 2 askelta peruuttaen 10 virhepistettä, väärin suoritettu tehtävä. Iita tuli kahden askeleen jälkeen mun vierelle eikä eteen. Mietin, että tästä ois tullut virhe "koira pois asennosta" tai "erittäin vino asento", mutta ei se sitten näköjään niin mene.
14. Istu, käännös oikeaan + askel, istu 10 virhepistettä, väärin suoritettu tehtävä. Tätä mä olin eniten harjoitellut ja mitä mä teen... Mokaan! Minä. No, "onneksi" sillä ei enää noiden kaikkien muiden virheiden jälkeen ollut mitään merkitystä, mutta harmittaa silti. Tässä ongelmana on ollut paikallejäännissä se, että Iita joko nousee seisomaan ja istuu sitten uudelleen alas tai sitten se menee maahan. Mutta sain tän kuitenkin harjoitellessa joka kerta onnistumaan, kunhan vain sanoin käskyt oikein. Sitten kisassa mä annan käsimerkin, että jääpä paikallesi. Miksiköhän ihmeessä mä niin tein!? Iita tietty tulkitsi sen maahanmenokäskyksi ja heittäytyi kiltisti maahan.

Yhteensä huimat 58 pistettä. Eipä ole paljon hurraamista. :)

Tein vähän tilastoa Iitan rallytokopisteistä ja kisapaikoista:

ALO 83 p. ulkokenttä
ALO 90 p. ulkokenttä
ALO 51 p. halli
ALO 97 p. ulkokenttä
AVO 89 p. ulkokenttä
AVO 76 p. ulkokenttä
AVO 69 p. halli
AVO 58 p. halli

Voiko tästä päätellä jotain? Ehkä ei kannata hallikisoihin mennä.

Ai niin, siitä panta-asiasta, kun viimeksi ymmärsin, että ilman pantaa rata hylätään. Nyt tuomari taas huomautti asiasta etukäteen ja pyysin häntä tarkentamaan. Eli se onkin niin, että ilman pantaa saa kyllä radan tehdä, mutta vaikka pannan ottaa kokonaan pois, se pitää silti olla solkipanta, eli puolikuristava voi siis aiheuttaa hylkäyksen, jos sellaisen kanssa koiransa kehään tuo. Aika hölmöä. Jos pantaa suorituksen aikana ei ole, mitä ihmeen väliä sillä on millainen panta sillä koiralla oli kaulassa, kun se kehään tuotiin. No, Iitalla oli nyt varmuuden vuoksi solkipanta kaulassa. Meidän joulupanta, jossa on poroja. :) Ei Iitalla muutakaan solkipantaa ole, mutta ehkä pitäisi tehdä, kun rallykisoihin edelleenkin täytyy osallistua.

Agiuran aloitus

Tänään (tai siis eilen) koitti se suuri päivä, joka on pari kertaa jo lykkääntynytkin. Peppin ekat viralliset agilitykisat. :) Olin hankkinut ja täyttänyt kilpailukirjan jo aiemmin, mutta koska se piti vielä varmentaa, menin kisapaikalle hyvissä ajoin. Mua vähän jännitti aamulla, mutta kun olin saanut kaikki ilmoittautumishässäkät hoidettua, niin olokin helpottui. Tuomarina oli ihan mukavan tuntuinen Esa Muotka, joka kommentoi rekisteritodistusta tarkistaessaan, että ikää ainakin on riittävästi. En tiedä sitten kumpaa meistä tarkoitti. ;)

Kokojärjestys oli medi-mini-maksi. Katsoin medien ratasuoritukset, kun siitä vähän sai vinkkejä mihin suuntiin ne koirat kunkin esteen jälkeen saattavat sinkoutua. Minien aikana vein Peppin lämmittelylenkille ja sitten pian olikin jo rataantutustuminen. Sitten olikin jo ihan kiva olo, mikä vaan parani kun itse pääsin radalle. Ennen radallemenoa tein Peppin kanssa keinulla muutamia alastulokontaktiharjoituksia, jotka onnistuivat ihan hyvin. Omaa vuoroa odotellessa Peppi vähän vuhhitteli ja oli aika ärsykeherkkä, mutta hyvin se kuitenkin keskittyi, kun vaadin sitä tekemään jotain. Kun meidän vuoro tuli, oli jo ihan rento olo. Sehän oli sitä samaa juttua, mitä me tehdään joka viikko.
 
Otin kutsulähdön esteen 2 kohdalta. Ratapiirroksesta poiketen putkelta 4 oli aika suora linja esteiden 5 ja 6 kautta esteelle 1, joten otin haltuunoton esteen 6 jälkeen. A:lla hiukan itse hätäilin vapautuksen kanssa, ehkä Peppi olisi pysähtynyt paremminkin, mutta minä vapautin sen melkein lennosta. Rrrrrengas meni hyvin, tuolla nimenomaisella käskyllä. Putken ulostulosuulle juoksin Peppiä vastaan, rupesin heti käskyttämään keppejä ja jätin tilaa suorittaa, mutta jostain syystä Peppi aloitti kepit väärin. Meni siis ekan kepin väärältä puolelta. Ei se ikinä tee niin. Saattaa kyllä jättää pari ekaa keppiä kokonaan väliin, mutta tuollaista en muista sen koskaan tehneen. No nyt teki. Siitä tuli siis 5 virhepistettä ja otettiin kepit uudelleen alusta. Tämän jälkeen päätin keskittyä alastulokontakteihin, kun nollarataa ei kerran tullut. Keinu meni just eikä melkein oikein. Hyvä Peppi! Siitä jatkoin Peppin oikealla puolella putkelle asti. (Monet vaihtoivat tässä kohtaa puolta.) Esteet 17-20 menin taas Peppin vasemmalla puolella. (Suurin osa meni toisella puolella, jolloin monella tuli ongelmaksi se, että muurin jälkeen koira kaartoi oikealle.) Puomin alastulolle Peppi jäi vähän liian ylös, mutta pysähtyi siis taas kuitenkin. Käskin sen sitten oikeaan kohtaan ennenkuin jatkettiin. Maaliin tullessa olin oikein tyytyväinen. Ehdin joka paikkaan suunnitelmieni mukaan ilman kiireen tuntua ja sähellystä. Aika oli melko huono, mutta se johtui pääosin kyllä noista kontaktien varmisteluista. Olen niin onnellinen, että kontaktit toimi kisatilanteessa. Kaikki on siis mahdollista. :)
 
Koska Iita oli päässyt iltapäivän rallytokokokeeseen, osallistuimme vain yhteen agikisaan. Olin aika pettynyt, kun sain kilpailukirjani takaisin. Siellä ei lukenut mitään. :o Nykyään kuulemma vain 0-tulokset merkitään. Tylsää. :( No, tuloksemme siis oli kuitenkin se 5 virhepistettä ja sijoitus 12/35. Tästä on hyvä jatkaa.
 
Peppi juuri hetki sitten agiuransa korkanneena. ;)
 

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Tokoinnostus

Kyllä on ollut koiratäyteinen viikonloppu. Kivaa on ollut, mutta nyt on aika väsy. Minä ja Peppi ainakin, Iita ei oikein vaikuta väsyneeltä. ;)

Lauantaina oli Peppin kasvattajan järjestämä tokopäivä Salossa. Kouluttajana toimi Anette Lindell ja meidät oli jaettu kahteen ryhmään, aloitteleviin ja kilpaileviin. Minä ja Peppi oltiin aloittelevien ryhmässä, sillä Peppi ei osaa enää mitään eikä varsinkaan kilpaile.

Ensin "kilpailimme" kuka koirista istuu käskystä nopeiten ja sitten kuka menee maahan nopeiten. Peppi tuli molemmissa toiseksi, vaikka se menee maahan kyllä äärimmäisen hitaasti. Tuota nopeutta pitäisi vahvistaa palkkaamalla heti eikä hetken päästä. Seuraavaksi Anette katsoi vuorotellen jokaisen perusasennot ja seuraamiset. Kerroin, etten ole tyytyväinen siihen, että Peppi erkaantuu minusta, varsinkin, jos se pitää katsekontaktia. Nyt Peppi kuitenkin seurasi suht hyvin. Anette kuitenkin antoi vinkiksi, että Peppi ennakoi palkkaa edestä, eli minun kannattaa palkata sivulle, kun Peppi on vielä kontaktissa (näin olen tietysti tehnytkin) ja jää odottamaan lisää. Yleensä olen sen samalla vapauttanut, jolloin palkinto tulee siitä kontaktin herpaantumisesta. Vapautuksen tulee tapahtua toisella namilla niin, että vedän Peppin minusta ulospäin, mutta namia tästä ei kuitenkaan anneta. Tuo on ihan totta, että kaikki temput olen Peppille opettanut edessäni, joten koska kaikki kiva tapahtuu edessä, niin ehkä se siihen pyrkii. Ainakin tuo nyt heti tuntui jo auttavan.


Kuvat: Hanna Neuvonen
Kokeilimme vielä hyppyä. Minun pitää sitä(kin) vaan harjoitella. Erikseen lähetystä ja erikseen seisomista. Sitten pyysin Anetelta vinkkejä, kun en osaa leikkiä Peppin kanssa. Tai siis kun Peppi ei ole oikein koskaan millään tavalla leikkinyt enkä mä osaa sitä siihen kannustaa. Lelunkin se ottaa suuhun ainoastaan silloin, kun koirat on olleet yksin kotona ja me tullaan kotiin. Mutta silloinkin se pudottaa lelun heti, jos jompikumpi meistä esim. sanoo jotain. Pallon perässä Peppi juoksee pihalla, mutta heti kun pallo pysähtyy, Peppin kiinnostus lopahtaa. Anette antoi narupallon ja heitin sitä Peppille, juoksin itse perään ja nappasin pallon. Pari kertaa kun tätä toistettiin, niin Peppihän otti sen pallon jo hetkeksi suuhunsa. Sitten Anette kehotti tekemään niin, että härkin Peppiä sen pallon kanssa ja heti kun se otti siitä kiinni rupesin leikkimään vetoleikkiä ja annoin Peppin voittaa ennenkuin se ehti lopettaa kiinnostuksensa. Kyllä mä tossakin sain ihan töitä tehdä, mutta silti ihan uskomatonta. Ja nyt mä tiedän, miten mä pystyn asiaa viemään eteenpäin. Anette sanoi myös, että mä olen hirveän varovainen, eli reilusti vaan eikä saa reagoida, vaikka Peppin hampaat välillä osuis vahingossa käteenkin.

Kaikenkaikkiaan ei me ollakaan niin toivoton tapaus kuin mä olen luullut. :D Aneten mukaan meidän seuraamisessakaan ei ollut mitään vikaa. Kaikkea pitää vaan treenata, nythän me ei olla treenattua tokoa oikeesti tosi pitkään aikaan eikä silloin aiemminkaan mitenkään aktiivisesti. Eli ei kai se ihme ole, jos ei osaa. Mutta nyt tiedän miten treenaan, myös sitä leikkimistä. Niin, ja Anette kysyi, olenko kokeillut tokoagia. En? Hän sanoi, että siinä tehdään jotain vaikka ihan pieniä tokojuttuja ja sitten ikäänkuin palkataan koira lähettämällä se vaikkapa putkeen tai puomille. Näin saadaan koiran virettä korkeammalle. Se meinaan oli yksi asia, johon hän ei ollut meissä tyytyväinen. Tämä on se Iita-ilmiö taas. Eli pelkään liikaa ylikiehumista. Mutta Anette sanoi, että ne kierrokset pystyy juuri tällä tavoin kanavoimaan oikeisiin asioihin...

Peppi katsoo mallia, kun Peto treenaa hyppyä.
Sai tästä taas pienen tokokipinän, jota en olisi kyllä halunnut saada, koska aika ei vaan riitä kaikkeen. Toisaalta ois kiva ottaa tavoitteeksi esim. Collieyhdistyksen tokokoe ensi kevät-kesällä, jotta tulisi oikeasti treenattuakin. Kyllä me siihen pystytään!

torstai 11. lokakuuta 2012

Hallitreeniä

Otin molemmat koirat mukaan ja menin vähän aiemmin agitreeneihin. Olin nyt viisastunut viime rallytokokisoista ja päätin harjoitella Iitan kanssa vähän etukäteen eteentuloja ja muita rallyjuttuja. :) Kotona ollaan harjoiteltu jo useampana päivänä, mutta päätin nyt tällä kertaa ottaa varman päälle ja treenata oikein hallissakin. Harjoiteltiin vähän myös tanssijuttuja ja tietty Iita pääsi myös putkeen, pussiin ja puomille. Se oli niin onnellinen!

Peppikin sai lämppärinä tehdä tanssijuttuja. Ollaan otettu ristiaskeleet tehotreeniin, kun olen vähän löysäillyt vaatimusteni kanssa, minkä seurauksena ne ovat vain puolittain ristiaskeleita. Nyt ne ovat tosin ruvenneet taas sujumaan ja Peppi menee hienosti sivuttain, vaikka itse pysyisin paikallani. Tassu-toinen-erottelu sujuu jo loistavasti. Peppi oppi siis viikossa sellaisen asian, mitä Iita ei ole 7 vuoden aikana oppinut... Alastulokontaktia harjoiteltiin tietysti myös, puomilla. Nyt huomasin sellaisen asian, että kun olin alusta asti koko ajan puomilla edellä Peppiä, se pysähtyi vasta puomin jälkeen tasamaalle. Muuten se pysähtyi juuri oikein kovassakin vauhdissa ja pysyi hienosti, vaikka itse juoksin täysillä ohi. Jee.

Varsinainen treeni oli sitten seuraavanlainen rata:
 
Siinä oli aika montakin hankalahkoa kohtaa. Meidän putki-A-erottelu ei oikein toiminut, Peppi oli kovin menossa A:lle. Pituuden jälkeen olevaan putkeen Peppi meni väärästä suusta monta kertaa. Kepit meni hyvin kuten myös välistävedot. Oikeastaan suurin ongelma meillä taisi olla heti alku: esteet 1-3. Minun piti olla lähdössä esteen 2 vieressä ja sieltä piti sitten oman liikkeen suunnalla ohjata Peppi ekan hypyn yli. Vain tällä tavoin sain tarpeeksi etumatkaa, jotta sain edes jotenkuten estettyä Peppiä menemästä A:lle. Ei mitään supervaikeeta mutta ei kauhean hyvin kyllä mennyt.
 
Näillä eväillä mennään molempien kanssa sitten sunnuntaina kisoihin.

tiistai 9. lokakuuta 2012

Sekaisin koiratanssista

Sunnuntaina pakkauduttiin taas tutun tanssipoppoon kanssa autoon (paitsi että Peppi jäi tällä kertaa kotiin) ja matkasimme Saloon esiintymään Sekaisin Salosta -messuille. Olin käynyt tsekkaamassa lavan etukäteen perjantaina ja se oli ihan minimini. Mitat askelilla mitattuna 2,5 m x 4 m. Kerrankin olohuoneen matolla harjoittelun sai siirtää suoraan tositoimiin.
 
 
Esiintymisellemme oli varattu aikaa 15 minuuttia ja se meni kyllä melkein sekunnilleen. Ensin Sanna kertoi inasen lajista ja sitten minä esitin Iitan kanssa HTM-polkkamme, joka tosin lavan koosta johtuen oli kävelyä edestakaisin: 3 askelta, käännös, 4 askelta, käännös, 3 askelta... Menin jopa musiikissa sekaisin, kun tuli niin paljon käännöksiä. Mutta eipä se haitannut. Sitten Sanna näytti Novan kanssa FS-temppuja ja minä kertoilin niistä. Sen jälkeen minä esitin Iitan kanssa meidän freestyle-ohjelman, joka taasen oli pelkkää pujottelua. Eikä Iita nähnyt mitään muuta kuin juustonpalat kädessäni... Mua ärsytti se, mutta tossa videolla Iita näyttää niin innokkaalta, että harmittaa kun tollasesta otan herneen nenään. Eipä ainakaan häiriintynyt yleisöstä. ;) Ja toinen on niin pieni ja intomieli.

 Iita Sekaisin Salosta -messuilla

Viimeiseksi Sanna ja Nova esittivät freestyle-ohjelmansa, joka sai yleisössä aikaan ihastuneita huokauksia. Ihan kiva reissu oli, vaikka välillä menikin lavalla pää pyörälle. :)

torstai 4. lokakuuta 2012

Jumittomat koirat

Tiistaina Jenna tuli hieromaan koirat. Viime kerrasta olikin jo aikaa, se oli toukokuussa! Sen jälkeen Iitalla on ollut kahdet agikisat ;), paljon tanssitreeniä, runsaasti vapaana kirmailua ja spurttailua kesän aikana ja kaikkea muuta. Mutta Iita ei kuulemma koskaan ole ollut noin hyvässä kunnossa! Mitään suuria jumeja ei ollut, vain pientä lihaskireyttä tasaisesti molemmilla puolilla. Teen tästä nyt sellaisen johtopäätöksen, että Iitalla ei ole ollut lonkkakipua, koska jos olisi ollut, olisi sillä lihaksetkin jumissa. Eikä Iita ole saanut kipulääkettäkään koko kesänä. Tosi hienoa, että se on noin hyvässä kunnossa. Toivottavasti pysyykin, vaikka kylmä ja kostea ilma ei asiaa ainakaan auta. Peppi sai myös hieronnan, lähinnä tuon ontumisen takia, mutta olihan se muutenkin tietysti aiheellista. Peppi oli myös vain tasaisesti hieman kireä eikä ontumisen syy ainakaan lihaksista löytynyt.

Tänään menin sitten Peppin kanssa jo agitreeneihin. Tehtiin tällainen rata:
Katja kellotti esteväliä 4-10 ja esteillä 7-9 piti kokeilla eri vaihtoehtoja. Ensin koitin valssia ja sitten pakkovalssia, jolloin siis olin esteen 8 oikealla puolella. Pakkovalssiversio oli melkein sekunnin nopeampi. Kokeilin myös saksalaista, mutta se oli kaikkein hitain, kun en sitä osaa. Ensimmäisellä kerralla Peppi tuli puomin alastulokontaktista läpi. Sillä oli jo puomin päällä niskakarvat pystyssä, joten tiesin, että se ei tule pysähtymään vaikka mitä tekisin. Siinä oli kentän laidalla lähellä alastuloa pari koiraa, jotka aiheuttivat häiriötä (ja karvojennousun), mutta onhan kisoissakin kaikenmoista häiriötä, joten eipä tuollaisen pitäisi vaikuttaa. Muilla kerroilla meni ihan hyvin, tietysti, mutta aina tuo eka kerta radalla tuottaa ongelmia, ja kisoissahan on vain se yksi kerta...
 
Ai niin, odotellessa tein lämmittelynä koiratanssijuttuja. Peppi tekee niiiiin hyvin! Oikein harmittaa kun en ole saanut tuota täsmällisyyttä ja varmuutta siirrettyä kisatilanteisiin. Peppi on muuten oppinut uuden tempun. ;) Nyt se osaa antaa myös vasenta tassua, aiemmin olin opettanut sille vain oikean tassun antamisen. Oli muuten aika hauskaa opettaa sitä, varsinkin sitten kun otin molempia vuorotellen. Toinen-käsky (eli vasemman tassun antaminen) ei ollut vielä varma ja Peppi joutui kovasti miettimään, kumpi tassu nyt pitää nostaa. Melkein pystyi näkemään ja kuulemaan, kun sen pienet aivot raksuttivat. :D