Kenraaliharjoitus on tehty. Tila olisi voinut olla suurempi, mutta ainakin asu tuli kokeiltua. Olennaisinta oli, että housut eivät liu'u ja että paitani on tarpeeksi paksu. Nämä molemmat johtuen "iso"-tempusta eli siitä, kun Peppi seisoo takajaloillaan minua vasten ja kiertää mun ympäri. Temppu ei onnistu tietenkään liukasta pintaa vasten ja ohut paita päällä Peppin kynnet suorastaan pureutuvat ihoon. Asu toimi oikein hyvin. Lahkeet olivat ehkä hieman pitkät, mutta kuitenkin vain sen verran, etten niihin kompastu.
Teimme ohjelman kaksi kertaa läpi ja minun piti videoidakin se, mutta unohdin. En viitsinyt vaatia Peppiltä enää kolmatta kertaa, joten katsotaan sitten vasta kilpailuesitys videolta. Olen tosi tyytyväinen alun muutokseen. Etäisyyksiä emme nyt pystyneet harjoittelemaan, mutta toivottavasti mitään suuria yllätyksiä ei ilmaannu tilan suhteen. Oma epävarmuuteni ja sitä kautta einiinsulava liikkuminen tulevat varmaan olemaan suurimmat kompastuskivemme. Toivon ja haluan luottaa siihen, että Peppin hermot pysyvät kasassa. Onhan se tietysti aina sellainen ylimääräinen jännitysmomentti. Itselleni vielä kuivaharjoittelua musiikin kera niin hyvä siitä tulee.
keskiviikko 29. helmikuuta 2012
tiistai 28. helmikuuta 2012
"We'll make it there"
Olisipa pian lauantai. En malta enää odottaa, että päästään esittämään meidän koiratanssiesitys. :) Muutin ohjelman alkua. Olisin halunnut siihen "kyyti"-käskyn eli sen, että Peppi on jalkojeni välissä tassut mun jalkojen päällä, mutta ei Peppi nyt vaan ole oppinut sitä. Musiikkihan alkaa sanoilla "Hold on, I'm slippin' now", joten musta se ois sopinut siihen. ;) Ehkä se ei ois kuitenkaan ollut kovin hauska, kun Peppi-rukka ois siinä sitten lipsunut ja yrittänyt pysyä kyydissä. :) Eikä Peppi edes tunnu tykkäävän koko tempusta. Parempi siis valita siihen alkuun mieleinen temppu, jonka Peppi varmasti osaa. Ja yllätys yllätys, se on peruutus! Peppi osaa sen jo tosi hyvin, se peruuttaa musta poispäin monta metriä. Jee! Ei ehkä sovi sanoihin, mutta tuskin kukaan niitä edes niin tarkkaan kuutelee... Vaatteita olen miettinyt myös, kun en ole päätökseeni ollut ihan tyytyväinen. Onneksi tuolta kaapista löytyy vaikka mitä ja niin löytyi myös aiempaa parempi yläosa. Alaosaksi ajattelin 70-luvun tyylisiä farkkuja, mutta vähän vielä mietin, että onko farkut kuitenkin liian arkiset. Jos ne ei anna sellaista vaikutelmaa, että oisin varta vasten niihin ajatuksella pukeutunut. Huomenna on viimeiset treenit ennen kisoja, kotona. Täytyy tuo alku vielä kokeilla musiikkiin. Niin, en tosiaan ole edes sitä vielä tehnyt. :) Ja vaatteita täytyy kokeilla myös käytännössä. Torstaina on agitreenit ja perjantaina on pakko pitää taukoa ja sitten kisat jo onkin. :) Tai voinhan mä tietysti ilman Peppiä harjoitella vaikka kuinka paljon. Ja syytä olisikin. Peppi kyllä osaa, minä en.
Oli tänään rallytokotuntikin. Tehtiin rataa, jokainen ehti tehdä kolme kertaa. Eka kerta meni seuraamisen kannalta melko samalla lailla kuin lauantaina. Lisäksi itse vähän oikaisin kulmissa enkä tehnyt liikkeitä ihan oikeissa paikoissa suhteessa kyltteihin. Toinen kerta meni jo paremmin, Peppi piti välillä ihan kunnon kontaktia. Tosin spiraalissa Peppi tönäisi jalallaan kartion kumoon. Kolmannen kerran tein ilman hihnaa ja taas parani. Huomasin kyllä, että itsekin skarppasin taas ihan eri tavalla, kun hihna ei ollut häiritsemässä, ja seuraaminen oli jo ihan kelvollista. Kotiläksyksi sain Peppin kanssa kartioiden kiertämisen etenkin vasemmalle. Nyt muuten käännökset ovat menneet tosi hyvin, Peppi ei ole edes meinannut istahtaa.
Oli tänään rallytokotuntikin. Tehtiin rataa, jokainen ehti tehdä kolme kertaa. Eka kerta meni seuraamisen kannalta melko samalla lailla kuin lauantaina. Lisäksi itse vähän oikaisin kulmissa enkä tehnyt liikkeitä ihan oikeissa paikoissa suhteessa kyltteihin. Toinen kerta meni jo paremmin, Peppi piti välillä ihan kunnon kontaktia. Tosin spiraalissa Peppi tönäisi jalallaan kartion kumoon. Kolmannen kerran tein ilman hihnaa ja taas parani. Huomasin kyllä, että itsekin skarppasin taas ihan eri tavalla, kun hihna ei ollut häiritsemässä, ja seuraaminen oli jo ihan kelvollista. Kotiläksyksi sain Peppin kanssa kartioiden kiertämisen etenkin vasemmalle. Nyt muuten käännökset ovat menneet tosi hyvin, Peppi ei ole edes meinannut istahtaa.
lauantai 25. helmikuuta 2012
Rally-kävelyä ja seuraa-käskyn inflaatio
Mepä jo kotiuduttiin Salon rallytokokisoista. Tosi kiva kun matka oli noin lyhyt eikä muutenkaan mennyt koko päivää. Mehän oltaisiin ehditty vielä koiratanssitreeneihinkin. ;)
Alokasluokka oli jaettu kahteen rataantutustumisryhmään, kun osallistujia oli yhteensä 40. Tai olihan sieltä muutama koirakko pois, kuten minä ja Iita. Rataantutustumisessa tajusin yhtäkkiä, etten muista miten eteentulokyltit suoritetaan eli missä kohtaa istutaan ja missä ei. Jotenkin ne kyltit eivät ole minusta loogisia, kun niissä on se punainen istu-pallero milloin missäkin kyltin kulmassa. Kyselinkin tuomarilta useampaa asiaa. Samaten tuota 8. kylttiä en ollut varmaan ikinä ennen suorittanut, enkä edes muistanut, että sellainen on olemassa. Rata näytti siis tältä:
1. Istu, kierrä koiran ympäri
2. Pujottelu edestakaisin
3. Koira eteen, vasemmalta sivulle
4. Vasen täyskäännös (eli saksalainen käännös)
5. Käännös vasempaan
6. Istu, maahan, kierrä koiran ympäri
7. 270 asteen käännös vasempaan
8. Istu, 1 askel istu, 2 askelta istu, 3 askelta istu
9. Kännös oikeaan
10. Koira eteen, oikealta sivulle, istu
11. Täyskäännös vasempaan
12. Spiraali vasemmalle
13. 360 asteen käännös oikeaan
14. Juosten
Odotellessa harjoittelin seuraamista ja etenkin vasemmalle käännöksiä. Peppi oli vähän vaisu. Niin varmaan minä itsekin, kun oli jotenkin väsähtänyt olo. Radalla suorituksemme oli samanmoinen. Peppi kyllä käveli mukana, välillä hieman takana, välillä edisti ja välillä otti etäisyyttä sivulle. Kontaktia Peppi ei juuri pitänyt eikä seuraamisesta voida puhuakaan. Jossain kohtaa rupesi oikein harmittamaan, että miksi minä toistelen seuraa-käskyä, kun sillä ei ole mitään vaikutusta. Kutsuin minä Peppiä nimeltäkin ja kehuin, kun se vähän skarppasi, mutta aika vaisua tosissaan oli. Kaikista tehtävistä Peppi selvästi tykkäsi, mutta perusseuraaminen ja käännökset menivät täysin ilman kontaktia. Tässä virhepisteemme:
2. Pujottelu edestakaisin: 1 virhepiste, puutteelinen yhteistyö
Kontaktin puute, Peppi harhautui välillä pahastikin sivulle.
8. Istu, 1 askel istu, 2 askelta istu, 3 askelta istu: 1 virhepiste, puutteellinen yhteistyö
Minusta tämä oli yksi niitä harvoja kylttejä, joka meni hyvin. :o Mutta ei se näköjään mennyt. En tiedä, mitä tässä mahtoi tapahtua. Ehkä Peppi ennen ensimmäistä istumista haahuili jotain, muuta en keksi.
10. Koira eteen, oikealta sivulle, istu: 10 virhepistettä, tehtävävirhe
Pyysin Peppin eteen istumaan ja se jäi aika vinoon. Jäin siihen miettimään, että uusia ei kannata, koska vinoudesta menee vain 1 virhepiste. Aikani siinä pohdin ja ehkä jotain liikahdinkin, niin Peppi liikahti perässä, nosti hieman peppuaan ja istui uudelleen. Sitten taas pohdin, että meneeköhän tuosta nyt enemmän virhepisteitä. Aivot kuitenkin kävivät hitaammin kuin kroppa ja huomasin jo ohjaavani Peppiä sivulle. Olisi tehtävän varmaan siinä vaiheessakin vielä voinut uusia, mutta en vaan osannut ajatella asiaa. Enkä tosiaan ollut varma, minkä arvoinen virhe tuo uudelleen istuminen oli. Myöhemmin radalla kyllä tajusin sen olevan 10 pisteen arvoinen, mutta sitten oli jo myöhäistä. Vaikea tehdä noin nopeita päätöksiä. ;)
11. Täyskäännös vasempaan: 1 virhepiste, koira estää tai häiritsee ohjaajaa
Tässä kohtaa Peppi vaihteeksi edisti, joten tönäisin sitä jalallani kääntyessäni.
12. Spiraali vasemmalle: 1 virhepiste, merkin koskettaminen
Viimeisessä rundissa jätin Peppille liian vähän tilaa ja sen jalka kosketti kartiota.
Yhteensä 86 pistettä. Sentään 9 pistettä enemmän kuin ekoista kisoista. Ihan kiva, että saatiin hyväksytty tulos, päivän tavoite siis saavutettu. :) Hyvää oli se, että Peppi ei istunut käännöksissä, ja huonoa se, etten näköjään vieläkään osaa antaa Peppille tarpeeksi tilaa noiden kartioiden välissä. Seuraaminen taas oli enemmän kuin huonoa. Muistan kun viime kesänä usein treenasin pihalla Peppin kanssa seuraamista: se oli innoissaan, piti kontaktin ja kulki oikeassa paikassa. Nyt tuo kaikki on unohtunut. :( Ei kai se mitenkään yllättävää ole, kun ei olla juuri treenattu, mutta kurjaa silti. Täytyy aloittaa homma alusta. Toivottavasti saan Peppin taas innostumaan seuraamisesta.
Yksi hyväksytty tulos tarvitaan vielä alokasluokasta. Josko päästäisiin taas uudelle kymmenluvulle. :) Odotan jo avointa luokkaa, kun siinä suoritus tehdään ilman hihnaa. Helpottaa sekin huomattavasti Peppin orientoitumista ja myös omaa olemista.
perjantai 24. helmikuuta 2012
Agilityä ja juoksua
Torstaina palailin Peppin kanssa taas pitkästä aikaa agilityn pariin. Vähän jänskätti, että mitenköhän tauon jälkeen sujuu, mutta hyvin sujui. Tarkoitukseni oli mennä ajoissa, jotta ehdin tehdä kontaktit ja kepit kertaalleen, mutta enpä ehtinyt. Katja kehotti meitä menemään vaan radalle suoraan ja niin me sitten tehtiin. Rata oli mukaeltu Anne Saviojan lokakuisesta 1. luokan radasta. Kontaktit meni tosi hyvin, jopa keinu! Peppi muisti hienosti koske-käskyn. Keppien sisäänmenon minä sössin jättämällä Peppille liian vähän tilaa ja takaakierrossa käänsin rintamasuunnan liian aikaisin, jolloin Peppi tuli esteen vierestä. Toisin sanoen Peppi ei ollut tauosta millänsäkään, kaikki virheet tein minä. Niin kuin yleensäkin. ;)
Iitalla sen sijaan on nyt varmasti juoksu. Peruutin osallistumisemme huomiseen rallytokokisaan sekä ensi viikon koiratanssikisaan. Samalla itselleni tuli aika levollinen olo. Peppin kanssa on tavallaan leppoisampi olo mennä kisoihin, kun tietää, että se tekee tasan sen minkä se osaa. Iita kun tekee sen mitä haluaa. :)
Iitalla sen sijaan on nyt varmasti juoksu. Peruutin osallistumisemme huomiseen rallytokokisaan sekä ensi viikon koiratanssikisaan. Samalla itselleni tuli aika levollinen olo. Peppin kanssa on tavallaan leppoisampi olo mennä kisoihin, kun tietää, että se tekee tasan sen minkä se osaa. Iita kun tekee sen mitä haluaa. :)
keskiviikko 22. helmikuuta 2012
Tanssia ja rallya
Ollaan treenailtu pääosin kotona, mutta myös muualla. Peppin kanssa olin viime lauantaina koiratanssitreeneissä, koska en ole pitkään aikaan päässyt harjoittelemaan sen kanssa ohjelmaa. Peppin kanssa ei montaa kertaa voi ohjelmaa viedä läpi, se selvästi on sille liikaa. Muutaman kerran kuitenkin teimme ja sujui ihan ok. Edelleen Peppi tekee hyvin, mutta omalle liikkumiselleni pitäisi tehdä jotain. Näytti ihan kamalalta. Mutta kun on niin vaikeeta keskittyä moneen asiaan samaan aikaan. ;) Aina ajattelen, että on pääasia, että koira tekee oikein ja ohjelma sen puolesta sujuu, mutta sitten kun näen itseni videolta, tajuan, että kyllä ohjelmasta on tanssi kaukana, jos itse näyttää tuollaiselta kammotukselta. No, täytyy taas vaan muistaa ja hyväksyä se, etten vielä ole siinä vaiheessa, että pystyisin hoitamaan kaikki osa-alueet kunnialla. Sen huomasin myös, että kun Peppi paineistuu, se haukahtelee. En halua Peppin paineistuvan, joten haukkumisongelmakin on sillä ratkaistu, että pitää ohjelman ja käskytyksen selkeinä eikä vaadi Peppiltä liikaa.
Sunnuntaina olin ATT:n agilitykisoissa suorittamassa työvelvoitteeni ja jäin vielä katsomaan ekaa ykkösluokan kisaa. Tuli siinä vähän sellainen olo, että voisihan sitä itsekin siellä olla jo mukana. Viime torstaina jätin Peppin kanssa vielä agitreenit väliin, mutta huomenna päästään taas pitkästä aikaa liitämään. Saa nähdä onko tauko tehnyt hyvää, toivottavasti.
Eilen sitten alkoi rallytokon avoimen luokan kurssi. Mun piti mennä sinne Iitan kanssa, mutta näyttää siltä, että nyt ois vuorostaan Iitalla juoksu. Tai ainakin alkamassa. Iitasta ei oikein ota selvää tässäkään asiassa. Jos Iitalla on juoksu, niin sitten meiltä jää lauantain rallytokokisatkin väliin sekä ensi viikon koiratanssikilpailu. :( Tai no, rallytokokisaanhan saa juoksuaikaiset nartutkin osallistua ja sinne on kaksi jo osallistumassakin, mutta en oikein tiedä. Ei mulle se kisa sitten kuitenkaan niin tärkeä ole. Ja jos me osallistuttaisiin, Iitalla pitäisi olla jotkut pöksyt jalassa. En usko, että hänen korkeutensa pystyy tekemään mitään kyseisissä varustuksissa. Ei mulla edes ole olemassa noille mitään pöksyjä. Kisaradalle pääsisi viimeisenä koirakkona eikä halliin saisi mennä sisälle ennen omaa vuoroa. Mitenköhän sellainen muka Iitan kanssa onnistuisi? Taitaisi mennä läpijuoksuksi koko rata. Täytyy vielä odottaa huomiseen, jos pystyn varmistumaan tuosta juoksusta. Iitalla ja Peppillä on kyllä aina ollut samaan aikaan juoksu, Iitalla se tosin on aina alkanut aikaisemmin.
Olin siis Peppin kanssa rallytunnilla. Harjoittelimme ensin yksittäisiä avoimen luokan liikkeitä ja sitten teimme radan, jossa oli uutena mm. hyppy ja houkutus. Vaikea meille oli "seiso - kierrä koira", mutta pääosin huomiota täytyy kiinnittää vanhoihin tuttuihin juttuihin eli seuraamisintoon ja käännöksissä istumiseen. Tai siis siihen, että Peppi ei ennättäisi pistää käännöksissä peppuaan maahan. Saa nähdä miten lauantaina käy. Harmi kun tuo istuminen käännöksissä on 10 pisteen virhe, on hyvin mahdollista että se vie meiltä hyväksytyn tuloksen.
sunnuntai 12. helmikuuta 2012
Rauhallinen sheltti
Eilen koiratanssitreeneissä oli mukana myös Johanna Kinnan kanssa. Johanna tarjoutui koutsaamaan meitä, joten otin avun tietysti hihkuen vastaan. Ensin kuitenkin treenasin Iitan kanssa HTM-positioita. Aiemmin kaikki treeniaika oli mennyt ohjelman opettelemiseen, joten noiden positioiden harjoitteleminen häiriössä oli jäänyt olemattomaksi, mikä sitten näkyikin viime viikon möllikisoissa. Kotonahan Iita nuo positiot osaa.
Sen jälkeen treenasimme Johannan avustuksella. Johannan kysyessä missä tarvitsen Iitan kanssa apua, jouduin vähän miettimään. Missä oikeastaan en tarvitsisi apua..? Suhdettani koiratanssiin (verrattuna muihin harrastuksiin) kuvaa hyvin se, etten oikeastaan ollut aikaisemmin varsinaisesti miettinyt asiaa. Minä vaan teen, vaikka välillä pitäisi pysähtyä pohtimaan, että mitä oikein tekee. Kaksi asiaa tuli kuitenkin heti mieleeni: oman liikkumisen yhdistäminen koiran ohjaamiseen ja käsiapujen häivyttäminen. Koska omaa liikkumistani rajoittaa mm. juurikin nuo käsiavut, oli pakko aloittaa käsiapujen häivyttämisestä. Jotain teen väärin, koska Iita ei pääse niistä irti.
Johanna näkin hyvinkin pian ongelmamme. Tai siis minun ongelmani. Minä en vaadi Iitalta mitään, vaan olen heti ohjaamassa sitä kädellä. Jos se ei heti tee oikein, käskyn toisto ja odotus, eikä niin että heti olisin huitomassa kädellä. Kyllä ne oikeat liikkeet sieltä tuli, kun niitä vaadin. Minun pitää myös kehua Iitaa paljon enemmän ja oikein kunnolla. Johanna oli myös sitä mieltä, että juusto ei ollut tarpeeksi houkutteleva palkka, joten otin esiin riehurätin (solmussa oleva pikku pyyhe). Iita terästäytyi heti. Näin heti Iitan silmissä riekkuvan riiviöpennun, mutta Johanna näki innokkaasti töitä tekevän koiran. Tämä onkin varmaan se ongelman ydin. Minä kuvittelen Iitan vieläkin oleva se lällättelevä ADHD-tapaus, jonka kontaktin saamiseen minun piti käyttää kaikki mahdolliset ja mahdottomat konstit. Oikeasti (tai niin kaikki väittää...) Iita on rauhallinen ja hyvin keskittyvä koira, jolta minun pitää vaatia kontaktia, eikä niin, että minä tekisin kaiken työn. Tätähän Tuija Serekin silloin sanoi meidän yksityistunnilla, että minä elän menneisyydessä... Johannalla oli hyvä vertaus: Olen kuin formulakuski, joka kerran on ajanut isolla vaihteella kurvista ulos, ja nyt ajan varmuuden vuoksi koko ajan ykkösellä. Johanna sanoi, että Iita on rauhallisin sheltti, mitä hän on ikinä nähnyt. :o Eli sen puolen olen kuulemma tehnyt hyvin, saanut Iitan rauhoittumaan. Mutta sitten olen jämähtänyt siihen. Niinpä, en "uskalla" innostaa Iitaa, kun pelkään että into menee heti yli ja kaikki muuttuu sähellykseksi. Mutta, kuten Johanna sanoi meitä katsellessamme, se joka tuossa tilanteessa säheltää, olen minä eikä Iita...
Sain paljon miettimisen aihetta. Varmasti ihan totta kaikki, mitä Johanna sanoi. Ja kyllähän minä sen tiedän, että Peppiä minä koulutan ihan eri tavalla. Sen kanssa olen skarpimpi ja kyllä, vaativampi. Äsken harjoittelin Iitan kanssa taas positioita. Nyt yritin pitää käteni kurissa. Ja pidinkin! Olen aina miettinyt, etten oikeastaan tiedä, mitä liikkeitä Iita oikeasti osaa ja mitä ei. No nyt tiedän, kun en heti ollut ohjaamassa sitä kädellä. Kyllä se vaan osaa paljonkin! Sen täytyy vaan haluta toteuttaa käskyt heti eikä vähän ajan päästä, ja tuon asian parantamiseen minun täytyy nyt keskittyä.
Sen jälkeen treenasimme Johannan avustuksella. Johannan kysyessä missä tarvitsen Iitan kanssa apua, jouduin vähän miettimään. Missä oikeastaan en tarvitsisi apua..? Suhdettani koiratanssiin (verrattuna muihin harrastuksiin) kuvaa hyvin se, etten oikeastaan ollut aikaisemmin varsinaisesti miettinyt asiaa. Minä vaan teen, vaikka välillä pitäisi pysähtyä pohtimaan, että mitä oikein tekee. Kaksi asiaa tuli kuitenkin heti mieleeni: oman liikkumisen yhdistäminen koiran ohjaamiseen ja käsiapujen häivyttäminen. Koska omaa liikkumistani rajoittaa mm. juurikin nuo käsiavut, oli pakko aloittaa käsiapujen häivyttämisestä. Jotain teen väärin, koska Iita ei pääse niistä irti.
Johanna näkin hyvinkin pian ongelmamme. Tai siis minun ongelmani. Minä en vaadi Iitalta mitään, vaan olen heti ohjaamassa sitä kädellä. Jos se ei heti tee oikein, käskyn toisto ja odotus, eikä niin että heti olisin huitomassa kädellä. Kyllä ne oikeat liikkeet sieltä tuli, kun niitä vaadin. Minun pitää myös kehua Iitaa paljon enemmän ja oikein kunnolla. Johanna oli myös sitä mieltä, että juusto ei ollut tarpeeksi houkutteleva palkka, joten otin esiin riehurätin (solmussa oleva pikku pyyhe). Iita terästäytyi heti. Näin heti Iitan silmissä riekkuvan riiviöpennun, mutta Johanna näki innokkaasti töitä tekevän koiran. Tämä onkin varmaan se ongelman ydin. Minä kuvittelen Iitan vieläkin oleva se lällättelevä ADHD-tapaus, jonka kontaktin saamiseen minun piti käyttää kaikki mahdolliset ja mahdottomat konstit. Oikeasti (tai niin kaikki väittää...) Iita on rauhallinen ja hyvin keskittyvä koira, jolta minun pitää vaatia kontaktia, eikä niin, että minä tekisin kaiken työn. Tätähän Tuija Serekin silloin sanoi meidän yksityistunnilla, että minä elän menneisyydessä... Johannalla oli hyvä vertaus: Olen kuin formulakuski, joka kerran on ajanut isolla vaihteella kurvista ulos, ja nyt ajan varmuuden vuoksi koko ajan ykkösellä. Johanna sanoi, että Iita on rauhallisin sheltti, mitä hän on ikinä nähnyt. :o Eli sen puolen olen kuulemma tehnyt hyvin, saanut Iitan rauhoittumaan. Mutta sitten olen jämähtänyt siihen. Niinpä, en "uskalla" innostaa Iitaa, kun pelkään että into menee heti yli ja kaikki muuttuu sähellykseksi. Mutta, kuten Johanna sanoi meitä katsellessamme, se joka tuossa tilanteessa säheltää, olen minä eikä Iita...
Sain paljon miettimisen aihetta. Varmasti ihan totta kaikki, mitä Johanna sanoi. Ja kyllähän minä sen tiedän, että Peppiä minä koulutan ihan eri tavalla. Sen kanssa olen skarpimpi ja kyllä, vaativampi. Äsken harjoittelin Iitan kanssa taas positioita. Nyt yritin pitää käteni kurissa. Ja pidinkin! Olen aina miettinyt, etten oikeastaan tiedä, mitä liikkeitä Iita oikeasti osaa ja mitä ei. No nyt tiedän, kun en heti ollut ohjaamassa sitä kädellä. Kyllä se vaan osaa paljonkin! Sen täytyy vaan haluta toteuttaa käskyt heti eikä vähän ajan päästä, ja tuon asian parantamiseen minun täytyy nyt keskittyä.
lauantai 4. helmikuuta 2012
HTM 2 ;)
Tänään oli Espoon epäviralliset koiratanssikisat. Oli tosi kiva päivä ja oli tosi mukava nähdä uusia (ainakin itselle) koirakoita ja paljon erilaisia esityksiä.
Niin siinä kävi, että tulin Iitan kanssa HTM:n mölliluokassa toiseksi. Kilpailijoita kun oli tasan kaksi. ;) Mutta eipä se haittaa, olen silti ylpeä sijoituksestamme. :) Esityksestä en ole niin ylpeä. Oikeastaan se levisi juuri niin kuin pahimmillaan ajattelin sen voivan levitä. Ristiaskeleitakaan Iita ei oikein tehnyt, vaan jouduin sitä jalalla vähän tönimään. Huomaan kyllä omasta olemuksestani, etten itse ollut varma, joten se näkyy tietysti heti Iitan tekemisessäkin. Mutta kokonaisuus kuitenkin oli ihan ok ja Iitasta olen tosi ylpeä. Se teki niin hyvin kuin vaan minun ohjauksessani voi tehdä.
Mari Väänänen oli tuomarina ja tässä hänen kommenttinsa:
Hyvä musiikinvalinta. Koreografia oli mietitty. Välillä oli vaikea arvioida missä positiossa koiran olisi pitänyt olla. Positioiden tarkkuuteen tulisi kiinnittää huomiota. Kivasti oli eri suuntiin liikkuvia etenemisiä. Hyvällä mallilla on HTM:n rakentaminen. Ohjaaja liikkuu hyvin.
Freestylen harjoitusluokassa sijoituimme jaetulle 4. sijalle. Iita oli ihana ja ohjelmakin meni ihan kivasti esineen kiertoja lukuunottamatta. Olisi vain pitänyt ohjata ihan loppuun asti, kun Iita ei ollut ihan tilanteen tasalla.
Tuomarina toimi Mirja Ovitz:
Koiran ja ohjaajan yhteistyö oli saumatonta ja kontakti piti alusta loppuun. Liikkeitä oli riittävästi ja koira suoritti ne hyvin. Esityksestä jäi kuitenkin puuttumaan se "jokin".
Kokonaispisteet 150/200 (liikkeiden määrä 40/50, liikkeiden laatu 40/50, yhtenäisyys ja kumppanuus 40/50, koreografia 30/50)
Jäi tosi hyvä mieli koko päivästä. Tuomarikommentitkin ymmärrän hyvin ja olen samaa mieltä. HTM-positioihin täytyy saada varmuutta - sekä itselleni että Iitalle. (Helpommin sanottu kuin tehty.) Ja molemmissa ohjelmissa täytyy saada mun kädet johonkin järkevään kuosiin. Näin alkajaisiksi. ;)
Niin siinä kävi, että tulin Iitan kanssa HTM:n mölliluokassa toiseksi. Kilpailijoita kun oli tasan kaksi. ;) Mutta eipä se haittaa, olen silti ylpeä sijoituksestamme. :) Esityksestä en ole niin ylpeä. Oikeastaan se levisi juuri niin kuin pahimmillaan ajattelin sen voivan levitä. Ristiaskeleitakaan Iita ei oikein tehnyt, vaan jouduin sitä jalalla vähän tönimään. Huomaan kyllä omasta olemuksestani, etten itse ollut varma, joten se näkyy tietysti heti Iitan tekemisessäkin. Mutta kokonaisuus kuitenkin oli ihan ok ja Iitasta olen tosi ylpeä. Se teki niin hyvin kuin vaan minun ohjauksessani voi tehdä.
Mari Väänänen oli tuomarina ja tässä hänen kommenttinsa:
Hyvä musiikinvalinta. Koreografia oli mietitty. Välillä oli vaikea arvioida missä positiossa koiran olisi pitänyt olla. Positioiden tarkkuuteen tulisi kiinnittää huomiota. Kivasti oli eri suuntiin liikkuvia etenemisiä. Hyvällä mallilla on HTM:n rakentaminen. Ohjaaja liikkuu hyvin.
Freestylen harjoitusluokassa sijoituimme jaetulle 4. sijalle. Iita oli ihana ja ohjelmakin meni ihan kivasti esineen kiertoja lukuunottamatta. Olisi vain pitänyt ohjata ihan loppuun asti, kun Iita ei ollut ihan tilanteen tasalla.
Tuomarina toimi Mirja Ovitz:
Koiran ja ohjaajan yhteistyö oli saumatonta ja kontakti piti alusta loppuun. Liikkeitä oli riittävästi ja koira suoritti ne hyvin. Esityksestä jäi kuitenkin puuttumaan se "jokin".
Kokonaispisteet 150/200 (liikkeiden määrä 40/50, liikkeiden laatu 40/50, yhtenäisyys ja kumppanuus 40/50, koreografia 30/50)
Jäi tosi hyvä mieli koko päivästä. Tuomarikommentitkin ymmärrän hyvin ja olen samaa mieltä. HTM-positioihin täytyy saada varmuutta - sekä itselleni että Iitalle. (Helpommin sanottu kuin tehty.) Ja molemmissa ohjelmissa täytyy saada mun kädet johonkin järkevään kuosiin. Näin alkajaisiksi. ;)
keskiviikko 1. helmikuuta 2012
Pakkasta
Koirat ovat viime aikoina ulkoilleet takit päällä. Iita ei voi sietää sademanttelia eikä edes heijastinliiviä, ne päällä hänen ylhäisyytensä ei kerta kaikkiaan pysty kävelemään saati tekemään jotain muuta. Mutta talvitakki kelpaa eikä haittaa menoa yhtään. Viisas koira, parempi onkin tykätä minun tekemästäni takista. ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)