Vettä ja rautalankaa

Nyt on löytynyt oivat koulutusmetodit: Iitalle vettä ja minulle rautalankaa. :) Tässä salainen aseeni: vedellä täytetty Bliw-pullo. Miten olinkaan unohtanut tuon pikku apulaiseni vuosien takaa! Ehkä siksi, kun ei ole ollut tarvetta, ja hyvä tietysti niin. Mutta vielä tuo sama vanha pullo löytyi koiratarvikeiden joukosta.

Se minun tarvitsemani rautalanka ei sen sijaan ole noin konkreettinen, jotta siitä saisi valokuvaa. ;)

Keskiviikkona siis alkoi Paula Speerin rallytokon alkeiskurssi, jonne minun alkujaan piti mennä Peppin kanssa. Iitan maanantainen toko ja koiratanssi oli kuitenkin peruuntunut, joten oli Iitan vuoro harrastaa. Saavuimme paikalle vähän myöhässä (päivystin vanhasta muistista väärän oven edessä ja ihmettelin kun ketään ei näy), joten kun pelmahdimme halliin, Iita suorastaan purskahti innosta. Paula yritti aluksi selittää hieman mitä tullaan tekemään, mutta totesi pian, että tehdään ensin kontaktiharjoitusta, jotta saadaan koirat hiljaisiksi. Siellä oli onneksi siis toinenkin äänekäs koira. Tälle toiselle koiralle Paula kävi tuikkaamassa jotain suihketta, kun koira ei ollenkaan keskittynyt omistajansa kanssa tekemiseen vaan räyhäsi ympäriinsä. Siitä minulle tuli flashback: minähän olin hyvällä menestyksellä käyttänyt Iitalle nuorempana vesisuihkua, kun se ei yhtään totellut. Sain Paulalta vesipulloa lainaksi, vaikka hän oli sitä mieltä, että haukkuminen ei haittaa, koska Iita kuitenkin heti ottaa kontaktia, kun rupean jotain tekemään. No, minua se haittaa, joten haluan kaikkia keinoja kokeilla. Iita haukkui, kielto ja yksi vesisuihkaus heti perään, ja Iita hiljeni lopputunniksi. Ihan hetken Iita kiersi kaukaa ja ihmetteli, mutta sen jälkeen oli täysi draivi taas päällä, mutta ilman haukkumista. Eikä tosiaan lopputunnistakaan haukkunut, vaikka aina välillä oli hiukan odotteluakin. I-H-A-N-A-A!

Aluksi tehtiin siis sellaista kontaktiharjoitusta, että käveltiin vain ympäriinsä ilman mitään käskyä, ja kun koira tuli seuraamiskohtaan ja otti katsekontaktin, se palkattiin. Näin koira oppii hakeutumaan oma-aloitteisesti tuohon paikkaan. Sitten harjoittelimme rallytokossa tarvittavia liikkeitä: paikallaan istumista ja koiran kiertoa, sivulta eteentuloa, edestä sivulletuloa (sekä vasemmalta että oikealta) ja 360 asteen käännöksiä. Paikallaan istuminen meni ihan hyvin, kuten myös sivulta eteentulo apuaskeleen kanssa. Ilman käsiapuja ja apuaskelta Iita jää vinoon, mutta apujahan saa käyttää, joten se ei haittaa. Myös edestä sivulletulo onnistui molempia kautta hyvin. 

Sitten siihen rautalankaosioon. Tykkään tosi paljon Paula Speerin koulutuksista, kun hän osaa selittää ja aina selittääkin asiat niin, että minäkin ymmärrän. Lisäksi hän seuraa tarkkaan jokaisen tekemisiä ja kommentoi tosi  paljon, jolloin toisiakin seuraamalla oppii. Hän myös aina kertoo kaikkia yleisiä asioita koiran oppimisesta koulutuksen lomassa. Tavallaan siis kaikki asiat perustellaan ja mietitään alusta asti. Noita 360 asteen käännöksiä ruvettiin harjoittelemaan pyörähdyksillä ja peruutuksilla, jolloin koira tulee tietoisemmaksi omasta takapäästään. Tein näitä Iita kanssa ja Paula sanoi, että Iita käyttää takapäätään "hemmetin hyvin". Se oli tosi kiva kuulla, sillä olen jostain syystä ollut siinä uskossa, ettei Iita oikein hahmota takapäätään... Meille tuo 360 asteen käännös vasemmalle on ollut tosi vaikea, joten rupesin siinä mietiskelemään, että voisikohan sitä koiran itsensä ympäri pyörähdystä jotenkin hyödyntää siinä, kun sen Iita osaa. Paula sanoi, että tottakai, nehän ovat koiralle ihan sama liike. Hänen piti vielä näytää oman koiransa kanssa hitaasti molemmat liikkeet, jotta tajusin, että niinhän se tosiaan on. Onglemana on vaan se, että Iita tekee pyörähdyksen niin nopeasti, että minulle tulee kiire kääntyä itse. Enkä tuota pyörähdys/käännös-juttua vielä ihan kokonaan käytännössä hahmottanut, mutta kokeilin pari kertaa, ja homma kuitenkin toimi ja minä sain Iitan kanssa tehtyä käännöksen vasemmallepäin ilman suuren ympyrän tekemistä! 

Peruuttamiseen kysyin neuvoa, kun Iita kyllä peruuttaa, kun kävelen sen edessä, mutta jos en liiku, en ole saanut sitä peruuttamaan askeltakaan. Paula sanoi, että Iitalle peruutuskäsky on se minun liikkumiseni ja että kaikki koirat ensin oppivat eleavut ja sitten vasta sanalliset käskyt. Minulla on vain jäänyt se opettaminen kesken. Olen kyllä ollut hyvinkin tietoinen, että Iita ei kuuntele, vaan katsoo eleitäni, mutta vasta kun Paula näytti mitä teen, tajusin, että minä en käytä pelkästään käsiapuja vaan koko kroppaani. Eli ensin pitäisi häivyttää se kroppa-apu, jotta pääsen käsiapujen häivyttämiseen. Yritin niin, että en lähdekään liikkeelle, vaan liikutan vain hartioitani ikäänkuin kävellessä. Ei se ainakaan vielä tehonnut, mutta täytyy harjoitella. Ja aina ennen eleavun antamista täytyy muistaa antaa selkeästi se sanallinen käsky, ei vasta sitten, kun itse jo liikun. Tämänkin kyllä tiedän, mutta käytännössä en varmaankaan aina näin tee. Ei siis ihme, ettei Iita opi mitään tällaisen tumpelo-ohjaajan kanssa. 

Saimme paljon kotiläksyjä, joita en ainakaan vielä ole ehtinyt harjoitella. Koko tunti oli täyttä asiaa ja opin todella paljon. Lisäksi Iita keskittyi koko ajan tosi hyvin. :)