Niin ne tilanteet muuttuu. Aiemmin päivällä olin ihan uupunut ja ajattelin, että muuttuukohan tilanne sunnuntaina, kun meidän tanssikilpailu on ohi. Vähän epäilen, että uupumus saattaisi olla oire stressistä. Ja ei, en mitenkään tietoisesti stressaa, mutta koska haluan ohjelman menevän hyvin, luulen, että alitajunnassa se stressi kuitenkin jyllää. Koiratanssi on minulle "the laji", jossa oikeasti haluan onnistua. Olisi kiva, jos voisin lähteä tanssikisoihin samalla lailla kuin rallytokokisoihin, ei välttämättä ihan niin, että treenaisi vasta edellisenä päivänä, mutta samalla mentaliteetilla. Joo, otan siis koiratanssin ilmeisen vakavasti. Ja koska tanssimme oli vielä eilenkin aikamoista räpellystä, niin ei ihme, vaikka stressi olisikin.
Jätin eilen Peppin agitreenitkin väliin. Ei ole mitään järkeä mennä sinne, jos en keskity kunnolla. Sen sijaan olen hiukan harjoitellut Iitan kanssa ohjelmamme liikevaihtoja kotona ja Peppin kanssakin koiratanssiliikkeitä.
Iitanhan pitäisi ohjelmamme alussa kieriä 4 kertaa ja koska Iita kierii vinoon, suunnitelmassa oli, että se ensin olisi minua vastapäätä ja päätyisi kierimisillä viereeni. Tämä onnistuikin tosi hyvin makupala kädessä. Ilman makupalaa näkyvillä Iita vain katsoi minua ja ölisi että onko pakko, joten ehti tehdä musiikkiin vain kaksi kierimistä. No, kaksi kierimistä siis. Sitten kävikin niin, että Iita innostui kierimisestä. Heti kun laitoin kierrettävän kranssin lattialle, Iita lähti vauhdilla kierimään. Ok, miten saan sen nyt sitten pysymään niin kauan paikallaan, että musiikki alkaa. Näiden kaikkien vaiheiden takia olemme harjoitelleet kierimistä niin paljon, että nyt lopputuloksena onkin se, että Iita kieriikin suoraan, minkä jälkeen vain tylsästi kutsun sen viereeni. Kierimisten määräkin on vähän avoin. Kuinkahan innoissaan se kisoissa on? Tällä hetkellä näyttää, että se hyvin voisi tehdä neljäkin. Täytyy katsoa tilanteen mukaan ja improvisoida.
Toinen ongelma oli pyörähdykset vastapäivään vasemmalla seuraamisessa. Eilen tajusin, että ne on vaan pakko jättää pois. Meillähän on toisessa seuraamiskohdassa liikkeestä maahanmeno, joten ita tarjosi tuossa ensimmäisessäkin seuraamiskohdassa maahanmenoa, vaikka kuinka käskytin pyörähdystä sekä suullisesti että käsimerkillä. Raukka oli ihan hämääntyneen näköinen, että tässähän piti mennä maahan. Iita ei siis yhtään kuuntele minua, se vaan oppii yhdistämään tietyt liikkeet toisiinsa. Jos oppii... Joka tapauksessa tänään vaihdoin pyörähdykset toiseen suuntaan, eli Iita onkin oikealla puolellani. Nyt se tekee pyörähdykset tosi hyvin! Tämä ehkä sopii paremmin kehäänkin, niin saadaan samalla siirryttyä kulmaa kohti.
Tänään sain muutenkin Iitalle hyvän tekemisen meiningin taas päälle. Tein palkkauksen kanssa niin, että taitoin paidanhelman ja laitoin makupalan sinne. Ensin Iita katsoi, että jaaha, ei sulla ole mitään makupaloja, en tee, mutta sitten kun se kuitenkin pohdinnan jälkeen teki, lensi paidanhelmasta makupala. Parin toiston jälkeen se oli ihan innoissaan ja teki ihan yhtä täpinöissään kuin jos minulla olisi ollut se makupala kädessä. Pienestä tämäkin oli kiinni.
Joka tapauksessa ohjelma menee ainakin osittain improvisoinniksi. Loppupätkän suunnat ainakin, kun en oikein tiedä, missä kohtaa me siellä sitten ollaan. Eniten toivon, että Iita olisi innoissaan ja tekisi mielellään. Sitten ohjelma on mielestäni onnistunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti