Mä en tiedä kumpi mua stressaa huomisessa koiratanssikisassa enemmän: se että se on Messarissa vai se että osallistun Iitan kanssa freestyleen. Molemmissa jo yksinään on tarpeeksi ahdistusta aiheuttavia elementtejä ja sitten mun piti vielä yhdistää ne. Mahdankohan saada ensi yönä yhtään unta? Enkä edes tiedä mikä mua tossa stressaa, mutta joka tapauksessa olisi pitänyt osallistua HTM-kisaan. Vaikka siinä ei osata vielä AVO-luokan veroisesti, ei mua ois stressannut se yhtään. Freestyle on vaan niin vaikeeta. Ja ahdistavaa. Sanovat, että koiratanssi on kivaa. Ei taas tunnu siltä. ;)
Eilen olin treenimässä hallilla. Otin molemmat koirat mukaan, kun pakkanenkin oli sopivasti laskenut. Ensin tein Iitan kanssa meidän koreografiaa. Tehtiin monta kertaa, mutta yksikään kerta ei mennyt täysin niin kuin ois pitänyt. Välillä Iita tassujen annoissa sohi tassuillaan miten sattuu, välillä se ei suostunut tekemään väli-positiossa sivuaskeleita (?), välillä kierähtäminen oli tooooosi vaikeeta ja välillä se vaihtoi edessä-position yhtäkkiä takana-positioksi, vaikka sellaista ei olla edes tehty. Eli oikeastaan missä vaiheessa ohjelmaa vaan voi tulla jotain improvisoinnin tarvetta. Mutta oli Iita innokas! Ajattelin palkata sitä pari kertaa ohjelman eri vaiheissa, niin että lopetin koreografian kesken ja annoin ison loppupalkan, mutta Iita oli sitä mieltä, että ohjelma jatkuu vielä ja tuhahteli siihen malliin, että älä nyt sähellä vaan tehdään. :) Iitan innokkuus ja oma-aloitteisuus on hyvä asia, mutta etenkin just tossa freestylessä se tuottaa vaikeuksia. Eihän se yhtään kuuntele mua vaan tekee ulkomuistista omassa tahdissa liikkeitä. Yritä siinä sitten pysyä musiikissa ja liikkua itse, kun ei tiedä ikinä mihin suuntaan se koira on menossa ja mikä liike sen mielestä nyt pitäis jo tulla. No ei se nyt tietenkään ihan noin mene, mutta vähän sinne päin. Joka tapauksessa mun täytyy vaan pysyä pois Iitan tieltä ja häiritä Iitaa mahdollisimman vähän, niin hyvin menee.
Peppi pääsi pitkästä aikaa agiliitämään, sillä parin viime viikon treenit jäi juoksun takia väliin. Harjoittelimme keppien suoraa lähestymistä. Se onnistuikin ihan hyvin ja toivon, että Peppi muistaa oikean keppivälin sunnuntain kisoissakin. Meidän pienellä radalla oli myös rengas, jonka takaa otin kutsulähtöjä. Jos olen itse oikealla puolella, ei ole mitään ongelmaa, mutta vasemmalla puolella ollessani (otin siis oikealla kädellä vastaan) Peppi hyppäsi kiinnikkeiden välistä. Oikealta puolelta onnistui vain niin, että olin ihan renkaan kohdalla, joten otin siitä pari onnistunutta suoritusta. Tein myös kontaktiharjoituksia ja nekin onnistuivat tosi hyvin. Eka yritys A:lla oli ainoa, josta Peppi tuli läpi. Siinäkin tosin pysähtyi sitten tasamaalle.
Nyt täytyy mennä suunnittelemaan huomista esiintymisasua... Kokeilin eilen suunnittelemaani asua eikä se olekaan hyvä. Täytyy siis keksiä jotain muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti