Viisastava viikonloppu

Viikonloppuna osallistuin Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssille. Alkujaan olin miettinyt, että onkohan meillä sellaiselle kauheasti tarvettakaan, kun Peppi hyppää ihan hyvin. Ja kun sain kurssin aikataulun, olin aika hämmentynyt. Sekä lauantaina että sunnuntaina koulutus kesti 8 tuntia, joista pelkkää luentoa oli molempina päivinä 2 tuntia. Mietin, miten ihmeessä jostain hyppäämisestä voi olla niin paljon asiaa. No, kun lauantaina aloitettiin luennolla, tajusin jo alle 5 minuutin päästä, miten äärettömän vähän tiedän asioista ja miten tärkeä asia oikea hyppytekniikka on koiran fysiikalle ja että meillä tai etenkin minulla todellakin oli tarvetta tälle koulutukselle. Koulutuksessa puhuttiin paljon myös oikeanlaisesta treenaamisesta, kuten lämmittelystä ja lepopäivien tarpeesta, sekä siitä miten koiran syviä lihaksia voi ja pitääkin vahvistaa. 

 

Tein 8 sivua muistiinpanoja (ja enemmänkin olisi asiaa ollut), mutta en nyt aio niitä tähän referoida. Lauantaina aloitimme koirien kanssa Set Point -harjoituksella.

 

Tämän jälkeen teimme perussarjaa. Ulla Kaukonen sanoi, että Peppi käyttää vähän huonosti takapäätään ja tulee jäykästi alas. Tuo jäykkä alastulo on tuon mallisille roduille ominaista, mutta toki siihenkin voi vaikuttaa. Hänen mielestään Peppi oli takapäästään myös vähän toispuoleinen, joten hän suositteli käyntiä fysioterapiassa, minne nyt sitten ollaankin parin viikon päästä menossa. Ennen sitä en saa tehdä Peppin kanssa näitä oppimiamme hyppyharjoitteita, jotta väärä hyppytekniikka ei vahvistu. Peppi ei myöskään kaarra selkäänsä riittävästi.

 

Sunnuntaina Peppi sai tehdä alastulo- ja etäisyysharjoitteita.

 

Nyt Peppi tajusi jo paremmin harjoitusten idean. :) Me jokainen saimme tarkat ohjeet, miten harjoituksia tulee tehdä ja millä mitoilla. Mutta meillä harjoitukset jää siis odottamaan fyssarikäyntiä ja kuntoutusta. Oli kyllä todella antoisa koulutus!

 

Perjantai-illalla satoi ensilumi! Lauantaina aamulenkillä minulla ei harmikseni ollut kameraa mukana, mutta oli sitä lunta vielä sunnuntaiaamullakin jonkin verran tallella. Tuo outo valoilmiö tuossa kuvassa on auringonnousu.

 

Kurssilla tajusin myös, että olen Iitan kanssa tehnyt kaikki mahdolliset virheet silloin kun harrastimme agilityä. Siihen vielä kun lisää, että Iitalla on huonot lonkat, niin ihme että se on edes noin hyvässä kunnossa. Syyllinen olo... Vaikka kai se on niin kuin Ulla Kaukonen sanoi, että ei voi syyttää itseään sellaisesta mitä ei tiedä. No, yritän ainakin nyt pitää Iitasta niin hyvää huolta kuin mahdollista!