Rankka päivä

Pikku hiljaa rupean toipumaan lauantaisesta. Oli sen verran kaikkea Tahtitassujen avoimiin SM-kisoihin liittyvää puuhaa perjantaista lähtien ja läpi lauantain, että en edes oikein muista, että myös kisasin, ja vieläpä kahdesti.

Pakkasin loputkin palkinnot ja buffet-tavarat autoon lauantaina aamulla. Onneksi on pieni koira, että sekin mahtui kyytiin. ;)

Hallille saavuin klo 10 ja olikin kiva huomata, että siellä oli agilitytreenit täydessä käynnissä ja että ne kestäisivät klo 12 asti. Eli siihen asti kun meillä oli määrä alkaa kisat! Onneksi hallin pääty oli vapaana ja saimme roudattua kaikki tavarat sinne. Tuntia aiemmin saimme hieman enemmän tilaa käyttöömme ja sain laitella buffet-pöytää kuntoon ja asettaa palkinnot esille. Otin ilmoittautumisia vastaan ja Iitankin ehdin viemään pikaisesti ulos hiukan ennen kuin kisojen aikataulun mukaan piti alkaa. Jossain vaiheessa, kun agitreenit loppuivat, jotkut ripeästi rakensivat kehän. Ja sitten kisat saattoivat alkaa, oltiinkohan vajaa puoli tuntia aikataulusta myöhässä. Oli kyllä stressaava tuo aamupäivä.

Minä jouduin vielä kuuluttamaan ensimmäiset kilpailijat, kun kukaan muu ei suostunut. Se olikin sitten eka kerta kun puhuin mikrofoniin. :o Jossain välissä sitten itsekin kisasin. Ensin oli freestyle. Aika haipakkaa oli ollut, koska tajusin vasta edellisenä iltana, että enhän minä möllikisojen jälkeen ollut yhtään harjoitellut meidän ohjelmaa. Kaivoin siis muistilapun taas esiin ja tein muutamia juttuja Iitan kanssa, jotta se ei olisi ollut ihan ulkona monen tunnin häkissä odottelun jälkeen. Juuri ennen kehään menoa tein vielä pyörähdyksiä ja muita innostavia juttuja, mutta siitä oli vain se "hyöty", että Iita huomasi minun jättävän namipussin kehän reunalle. Iitan keskittymiskyky oli aika olematon ja varmaan yhtä paljon jäi tekemättä kuin kaksi viikkoa sitten möllikisoissa. Tosin nyt esityksemme ei ollut edes millään lailla sujuva. Jälleen peruutus jäi kokonaan tekemättä ja kaikki muutkin liikkeet, joita Iita ei tehnyt, se korvasi kiertämällä minun ympäri. Ihan vakio.

Kuvat Sirpa Saari

Tuomareiden pisteet ja kommentit:

Johanna Saariluoma: Herttainen ohjelma, jossa osa jäi toteutumatta. 69/68/137p
Hannele Parviainen: Joku edes yksi selkeästi esille tuleva elementti olisi ollut kiva, jolloin ohjelma ei jäisi niin tavanomaiseksi. 74/75/149p
Salla Haavisto: Hyväntuulinen koirakolle sopiva ohjelma! 79/80/159p

Yhteensä 74/74,33/148,33p, sijoitus 10/15

Pisteet eivät ole mielestäni huonot, kun ajattelee, että arvosteluasteikkona oli AVO- tai AVO+-luokan asteikko. Oli sen verran kuitenkin hajontaa (22 pistettä!) tuomareiden pisteissä, joten oli pakko katsoa, miten kukin tuomari olisi meidät sijoittanut. JS olisi antanut meille sijan 12, HP sijan 10, mutta SH olisi sijoittanut meidät jaetulle 6. sijalle. :o Aika mielenkiintoista. Näköjään se on se paljon puhuttu hyväntuulisuus, jolla saa uskomattoman paljon anteeksi. Tuo Hannele Parviaisen kommentti on kyllä ihan hyvä, varmaan meidän ohjelmat yleensäkin ovat aika tasapaksuja ja siten vähän tylsiä.

HTM-puolella oli vain 4 osallistujaa, aika tynkäkisa siis. Vähän minua etukäteen nolotti osallistua siihen, mutta ei kai se minun vikani ole, ettei osallistujia ollut enempää. Mitäs meidän esityksestä voisi sanoa... Iitalla ei ollut enää lainkaan keskittymiskykyä eikä sitä tainnut kauheasti enää mikään kiinnostaa. Sain sitä hiukan sentään terästäytymään ennen omaa vuoroamme, mutta kontakti jäi alkuasentoon eli tähän:

Kuva Joanna Vuorilehto

Kaikki positioiden vaihdot menivät enemmän tai vähemmän pieleen. Onneksi sain Iitan tekemään ne sitten kiertämällä minut. (Se Iitan vakio siis.) Sivuaskelissa ajatus oli muualla kuten oikeastaan koko ohjelman ajan. Lopun sivuaskeleet edessä-positiossa epäonnistuivat täysin, ei niistä tullut mitään, Iita kiersi minua, hyppi, meni maahan... Toivottavasti kukaan ei luullut, että me oikeasti luultiin kisaavamme voitosta. :)

Tuomareiden kommentit olivat kyllä aika kilttejä esityksemme tasoon nähden:

Johanna Saariluoma: Rauhallinen ohjelma rauhalliselle koiralle. Ihan kaikki positiot eivät vielä olleet varmoja. 66/72/138p
Hannele Parviainen: Positiot ja siirtymät positioihin paljon tarkemmaksi. 61/69/130p
Henna Meriharju: Vähänlaisesti positioita. Tarkkuus kateissa. Parille sopiva musiikki. 70/70/140p
Yhteensä 65,67/70,33/136p, sijoitus 3/4

Heh, huomaa Johannan kommentti "rauhallinen ohjelma rauhalliselle koiralle". Iitahan on Johannan mielestä maailman rauhallisin sheltti. No, niinhän Iita olikin ainakin tuossa esityksessä. Mutta todella, sijoituksemme oli 3., kun neljäs koirakko hylättiin. Olisi ollut kiva tehdä edes onnistunut ohjelma, niin olisi voinut mennä vähän paremmalla omatunnolla pokkaamaan pokaalin. Alokkaitahan me joka tapauksessa olemme, emmekä palkintopallille olisi kuulunut, kun piste-ero toiseksi tulleeseen oli 37.

Olin aina ajatellut, että jos me joskus saadaan joku palkinto (tai varsinkin pokaali, jollaista emme ole ikinä saaneet), otan sen ilolla vastaan, vaikka olisin ollut kisan ainoa kilpailija. Täytyy nyt kyllä myöntää, että ei tuosta pokaalista oikeasti voi iloita, kun ei koe sitä ansainneensa. Tai ehkä voin ajatella, että ansaitsin sen tekemästäni työstä kisojen eteen, vaikken esityksellämme sitä ansainnutkaan. :) Ja täytyy kyllä todeta, että oli se oma keskittymiseni aika nollissa kaiken työntouhun takia, joten ei kai koiraltakaan voi mitään odottaa.

Kisojen jälkeen oli vielä Tahtitassujen vuosikokous ja hallituksen kokous sekä hallin siivous, joten kotona olimme vasta kuuden jälkeen. Tuntui, että aamusta oli ikuisuus.

Kotona piti vielä ottaa pakolliset poseerauskuvat. Iitu-rukka ei tosin pääse ruokapalkinnoistaan nauttimaan, kun ne sisältävät viljaa. :(

Pokaalistakin Iita oli tällaista mieltä:

Nyt on kyllä sellainen olo, että ei meillä ole mitään asiaa kilpailemaan. Mutta sinne Lempäälään täytyisi parin viikon päästä mennä. Jos siellä sitten vielä kokeillaan, mutta sen jälkeen haemme molemmat taas sitä iloa koiratanssiin, joka tuntuu nyt jossain vaiheessa molemmilta kadonneen.