Tiistaina mentiin TSAUn epiksiin, ilmoittauduin sekä mölleihin että avoimeen. Peppi kävi vieraassa hallissa ihan kierroksilla, haukkui suu vaahdossa ja hyppi jopa yhtä miestä vasten. Tosi outoa, Peppi ei ikinä hypi ihmisiä vasten, varsinkaan vieraita! Kun meidän vuoro tuli, Peppi kuitenkin keskittyi hienosti. Halusin keskittyä sujuvaan etenemiseen, mutta kuten videosta näkyy, ei se ihan toteutunut. Toki huomaan silti paljon edistystä viime kuvaukseen verrattuna (josta on jo puoli vuotta!).
Peppi ei pysähytynyt A:n alastulokontaktille, mistä minulla meni pasmat hetkeksi sekaisin. Peppi oli menossa ihan oikeasta putken suusta sisään, mutta koska minä jäin seisomaan paikoilleni, tuli siitä sitten kielto (5 virhepistettä) ja Peppi päätti mennä putken toisesta päästä sisään. Siitä tuli hylkäävä virhe (10 virhepistettä) ja kun vaan vielä ohjasin putkea, Peppi meni toisen kerran väärästä päästä (toiset 10 virhepistettä). Sitten otettiin vähän rauhallisemmin uudestaan, että päästiin jatkamaan niinkuin piti. Yksi rimanpudotus tuli vielä (5 virhepistettä), joten lopputulos oli huimat 30 virhepistettä. Tavallaan ihan kivasti kuitenkin meni, enkä ihan hirveästi säheltänyt ja tehnyt äkkiliikkeitä.
Avoimen luokan radasta minulla ei ole videota, mutta ratapiirros sentään.
Radassa oli aika monta jännitystä aiheuttavaa kohtaa. Ensimmäinen oli tuo kakkosesteeltä kolmoselle kaartaminen. Lähdin ilmeisesti kuitenkin sopivaan aikaan kolmosesteelle päin, koska Peppi ei karannut puomille tai tullut kakkosesteen ohi. Seiskan ja kasin väliin suunnittelemani valssi jännitti myös, mutta ehdin siihen hyvin. A:n alastulokontaktiin osasin nyt varautua paremmin ja vapautin Peppin jo ennakoiden. (Täytyy kyllä tuota kontaktia vahvistaa.) Hyppyjen 13-15 välistävetoja jännitin myös. Suurin osa teki päällejuoksuna, mutta minähän en sellaisia osaa. Välistävedot eivät menneet sujuvasti, mutta ilman virheitä kuitenkin. :) Kepitkit sujuivat hyvin ja kun Peppi meni putkeen nro 19, päähäni iski ajatus, että meillähän ei ole yhtään virheitä! Se pieni ajatuksen harhautuminen riitti, ja Peppi pudotti riman hypyllä nro 20. Toiseksi viimeisellä esteellä, vaikka olin rataantutustumisessakin nimenomaan ajatellut, että täytyy muistaa ohjata loppuun asti. Ihan turha virhe siis. :( Sen seurauksena sijoituksena oli 4. Ilman riman pudotusta olisimme kiilanneet maajoukkueohjaajan ja agilityvalion edelle kakkossijalle. ;) Mutta ei kannata jossitella eikä tosiaankaan verrata itseään Suomen tai jopa maailman huippuihin. Hienoa kuitenkin, että saa kisata sellaisia vastaan! Ja kiva verrata aikoja, jos tulokset joskus tulevat nettiin. Mahtaakohan virallisissa kisoissa 1. luokassa tuntua sitten helpolta, kun radat ovat varmasti helpompia eikä vastus noin kovaa? :) Ei kai, loppujen lopuksi itsestähän se onnistuminen on kiinni. Eikä omaa suoritusta kannattaisi ikinä verrata toisten suorituksiin vaan omiin aikaisempiin suorituksiin.
Torstain treeneissä radan idea oli pätkä hypyltä 6 putkelle 10. Vihreä viiva kuvaa linjaa, jota pitkin minun piti mennä. Mutta enenmmänhän se linjani taisi muistuttaa taas siksakkia. Hyppyä 8 ennen tuli takaaleikkaus kuten myös ennen hyppyä 9.
Ensin teimme radan kokonaisuudessaan ja sitten harjoittelimme pätkää 5-10. Lopulta tuntui, että Peppiä rupesi vähän jo kyllästyttämään ja kun viimeiseksi teimme taas koko radan, tuokin kohta meni tosi hyvin. :)
Viime viikolla minua ahdisti, kun en osaa ohjata, mutta ei ahdista enää. Agility on kaikesta huolimatta kivaa ja Peppi on hieno agilitykoira.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti