Maanantaipäivä meni sähköpostitellessa Johannan kanssa. Kerroin tuskastumisestani ja filosofoitiin mitä voisin tehdä. Lyhyesti sanottuna Johanna oli sitä mieltä, että Iita nyt vaan on turbosheltti ja minun pitää hyväksyä se ja edetä Iitan ehdoilla. Lisäksi Iita on enemmän ele- kuin käskyohjautuva, mikä aiheuttaa osaltaan sen, että luulen, ettei Iita opi, kun se ei opikaan sanallisia käskyjä. Päätin siis kuitenkin mennä illan treeneihin (toko ja koiratanssi) pelkästään Iitan kanssa, kun Johanna lupasi katsoa ongelmakohtiamme.
Tokossa aloitettiin viettitreenillä. Iita palkkautuu parhaiten vetoleikistä ja siinä vain vahvistui tuo, että Iita ei tosiaan kuuntele mitä sanon tai edes osaa sanallisia käskyjä, vaan ymmärtää eleitä. Koiratanssissahan tuo tietysti riittäisi mutta tokossa ei. Oikeastaan minun pitäisi enemmän käyttää hyödyksi tuota eleohjautuvuutta... Mutta jos haluan pitää mielessäni tokon, täytyy minun systemaattisesti opettaa Iitalle sanalliset käskyt häivyttämällä eleitä. Nyt siis Iita on lähinnä arvaillut mitä milloinkin tarkoitan. No siltä se todellakin on tuntunut! On aika tyhmä olo, kun en ole tällaista ennen tajunnut enkä kiinnittänyt huomiota. Johanna lupasi myös palata lähiviikkojen aikana asiaan kertomalla kuunteluharjoituksesta, jota voisin Iitan kanssa tehdä. :) Harjoittelimme myös jääviä liikkeitä. Käsimerkeistä Iita tippuu istumaan ja maahan samantien, mutta sanallisia käskyjä tarvittiin välillä kymmenenkin... Jos osaan sanoa käskyt täsmälleen oikealla äänenpainolla, käskyt toimivat. Kuulen kyllä itse heti, kun olen sanonut väärin, mutta ei helppoa sanoa joka kerta oikeinkaan. Paljon työtä siis edessä, mutta nyt olen paljon viisaampi!
Koiratanssissa Johanna katsoi koreografiamme. Hänen mielestään se oli tasapainoinen, mutta hieman yksitoikkoinen eli tylsä. Musiikki on tempoltaan hyvä ja vaihteleva, mutta melodia ei ole "tanssittava". Musiikki on siis ehkä hyvä Iitalle muttei minulle. Lisäksi koreografiamme ei esittele osaamiamme liikkeitä tarpeeksi eikä tarpeeksi monipuolisesti. Täytyy sanoa, että olen täysin samaa mieltä kaikesta mitä Johanna ohjelmastamme sanoi. En vaan ole osannut tiivistää sitä ollenkaan sanoiksi. Ohjelma on ruvennutkin tuntumaan vähän riippakiveltä ja koska muutenkin on aika tehdä jo uusi koreografia, niin tämä ohjelma menee romukoppaan lauantain esityksen jälkeen. :) Minä olen jostain kuullut, ettei koko koreografiaa kannata käydä koiran kanssa usein läpi, ettei koira kyllästy. Johanna oli täysin eri mieltä ja sanoi, ettei Iitan kanssa ainakaan tarvitse kyllästymistä miettiä. :) Koreografia pitää opettaa koirallekin kokonaisuudessaan. Johannan mukaan ei ole ihme, ettei Iita tiedä mitä sen pitäisi milloinkin tehdä, kun se ei osaa koreografiaa. Lisäksi, kun koira pitää koko ohjelmaa kokonaisuutena, sitä varmemmin se pysyy motivoituneena ja jaksaa odottaa palkkaa ohjelma päättymiseen asti. Johanna myös painotti, että koiratanssissa minun ei edes kannata pyrkiä eroon eleavuista, vaan voin ihan surutta tehdä ne suurina ja "naamioida" ne näyttäviksi.
Päivä oli siis oikein antoisa! Asiat, joita opin, ovat oikeastaan ihan päivänselviä, mutta en vaan ole ikinä niitä tajunnut...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti