Maanantaina tokotunnilla oli aiheena ruutu ja paikallamakuu. Ruutua mä en ole ikinä tehnyt, joten nyt sain eka kertaa kokeilla. Siihen oli kolme eri tapaa: kosketusalusta, namikippo ja näyttö. Kosketusalustaa en ole Iitalle opettanut. Joskus koitin, mutta kärsivällistyyteni ei riittänyt. Päätin siis kokeilla namikipon kanssa. Namikippo kuulemma aina viedään ruudun taakse, jotta koira ei opi ennakoimaan. Tarkoituksena oli siis saada koira vain juoksemaan kartioiden läpi. Namikippo vietiin koiran kanssa yhdessä ruudun taakse, mentiin koiran kanssa kauemmas ja lähetettiin se kipolle "ruutu"-käskyllä. Joka kerralla Iita lähti täysillä. Kahdella ekalla kerralla Iita kävi nopeasti tutkimassa yhtä kartioista, mutta juoksi kuitenkin siis melko suoraan namikipolle. Kolmannella kerralla Iita juoksi täysillä suoraan kipolle asti. Jatkossa namikippoa voi käyttää vauhtiharjoitukseen. Joka tapauksessa koiraa ei ikinä pysäytetä namikipolle lähetettäessä, vaan sen pitää aina saada juosta suoraan sinne. Kun koira on oppinut käskyn, voidaan koira lähettää ruutuun ilman namikippoa, pysäyttää se, ja sitten mennä palkkaamaan siellä ruudussa.
Kukaan koirakoista ei kokeillut näyttöä, joten Tuija halusi kokeilla sitä yhden koiran kanssa, jotta näimme miten se toimii. Tuija valitsi Iitan, kun se oli niin innokkaasti juossut ruutuun. :) Näyttö meni niin, että koira jätettiin istumaan lähetyskohtaan ja itse menin näyttämään ruudussa kohtaa, jonne halusin koiran menevän. Ihan siis menin kyykkyyn, kosketin maata ja sanoin rauhallisesti "ruutu". Tämän jälkeen mentiin koiran luo ja lähetettiin se ruutuun. Kun koira oli halutussa kohdassa, se pysäytettiin siihen ja mentiin siihen paikkaan palkkaamaan tai vaihtoehtoisesti palkka heitetään. Täytyy kyllä sanoa, että minulla oli epäilykseni tämän metodin suhteen. Hyvin Iita kuitenkin lähti, mutta sitten liikahdin, kun meinasin ottaa namin taskusta ja Iita varmaan sivusilmästään sen näki. Eipä se sitten mennytkään perille asti. Muutama kerta kokeiltiin ja taisi sieltä jokunen onnistuminenkin tulla. Tuija kuitenkin sanoi, että Iita tuntuu olevan minussa kovin kiinni. Niinhän se on.
Minähän sain viime kerralla paljon kotiläksyjä, mutta sattuneesta syystä emme olleet yhtään harjoitelleet. Vuoroamme odotellessa tein siis Iitan kanssa sivulletuloja kartion kanssa. Iita teki tosi innokkaasti ja tuo kartio kyllä ohjaa Iitan oikeaan paikkaan. Se teki siis tosi hyvin. Saa vaan nähdä voinko ikinä jättää sitä kartiota pois. ;) Toinen läksyn aihe oli liikkeellelähdöt seuraamisessa. Näitä harjoittelin myös, ihan siis vain yhden tai kahden askeleen verran. Muutamien toistojen jälkeen Iita rupesi pitämään kontaktin jo ihan oma-aloitteisesti eli se tajusi mitä siltä odotin. Tätä täytyy kyllä vielä paljon vahvistaa.
Viimeiseksi teimme paikallamakuun. Jokainen sai tehdä oman osaamisensa mukaan, mutta Tuija kuitenkin toimi liikkeenohjaajana ja otti kahden minuutin ajan. Tässä meillä ei ongelmia. Ainoa mitä ehkä pitäisi harjoitella, on tylsyys. Mitä suurempi häiriö sitä paremmin Iita pysyy paikallaan, mutta kokonaan häiriötön ympäristö saattaisi olla haaste jos joku. Eli juuri sellainen kokeenomainen tilanne, kun kukaan ei liiku tai puhu eikä pukahda.
Kivaa oli, ainakin Iitalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti