sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Ei se laatu vaan se määrä

No niin siinä sitten kävi, että osallistun kolmella esityksellä ensi lauantaina Tahtitassujen SM-kisoihin. En vaan osannut päättää, minkä esityksen jättäisin pois.

Tänään harjoittelin kotona ja Iita teki taas sivuaskeleet ärsyttävän hyvin. Miksi se ei osaa niitä muualla? Jopa vasemmalle askeleet onnistuivat, mutta niitä en edes haaveile sisällyttäväni ohjelmaan. Joka tapauksessa Iitan ohjelmien kanssa on luottavainen olo. Harjoittelin meidän freestyle-ohjelmaakin ja Iita taisi sen jo oppia. Iita oppii tosi nopeasti ketjuttamaan liikkeitä, mutta ei se kyllä yhtään opi mun käskyjä eikä kuuntele mua. Eli täytyy vaan antaa Iitan tehdä omaa juttuaan ja seurata sitä, niin hyvin menee. Ja paremminhan Iita meidän ohjelman jo osaa ulkoa kuin minä. Harmi vaan, ettei Iitalla ole rytmitajua. ;)

Peppin kanssa koitin testata, miten pitkän pätkän se kestää ilman palkkaa. Riippui aika pitkälti tempuista. Sivuaskeleet olivat sellainen, että Peppi tekee ne kyllä joka kerta tosi hyvin, mutta jos se ei niiden jälkeen saa palkkaa, menee sillä pakka sekaisin. Samaten pyörähdykset aiheuttivat turhautumista, joka ilmeni haukahteluna. Muuten meni oikeastaan ihan hyvin. Koitin noissa ongelmakohdissa kovasti kehua, kun Peppi teki hyvin, ja sitten sai se reilumman palkan kerralla. Pitäisi tietysti enemmän tuota palkkaamattomuutta harjoitella, mutta nyt ainakin tiedän mitkä liikkeet aiheuttavat stressiä. En tiedä tekeekö tuo tuleva kisa vaan hallaa, mutta haluan kuitenkin kokeilla miten käy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti