Maanantain tokotunnilla oli aiheena nouto tai liikkeestä seisominen. Valitsin liikkeestä seisomisen, koska se on meille todella ongelmallinen tapaus. Kaikki muut halusivat opetella noutoa ja olikin kiva katsoa vinkkejä siihenkin. Tosin nouto tuntuu minusta jotenkin übervaikealta liikkeeltä, jota en varmaan ikinä jaksa opettaa.
Liikkeestä seisominen aloitettiin ihan alusta uuden käskysanan kera, koska kaikki tähänastiset yritykseni ovat menneet pieleen. Otin käskysanaksi "stop", vaikka ehkä muutan sen vielä helpompaan muotoon "top". Lisäksi s-äännettä on jo aika monessa käskyssä. Aluksi tehtiin niin, että kävelin selkä edellä Iita edessäni, sanoin käskyn ja samalla lykkäsin namikäden sen kuonoon kiinni. Sitten suunnan vaihto, koska on tärkeää, ettei koira vapaudu käskystä eteenpäin. Parin toiston jälkeen jatkoimme niin, että Iita käveli vierelläni, ihan ilman mitään seuraamiskäskyä siis. Ja taas tärkeä suunnan vaihto joka pysäytyksen jälkeen. Seuraavaksi koitimme heittopalkkaa taaksepäin, jolloin minun oli tarkoitus jatkaa eteenpäin. Annoin siis käskyn ja vapautin samalla, kun heitin palkan. No, taas kävi niin, että Iita vaan jatkoi seuraamistani, ja jouduimme toteamaan saman kuin viime kerrallakin, että Iita on tosi kiinni minussa. Kyllä se lopulta tajusi, että se palkka oikeasti on siellä, minne sen heitinkin. Tällä tavoin siis tuota olisi tarkoitus ruveta harjoittelemaan.
Eiliseksi varasin Peppille tikkienpoistoajan. Peppi pääsikin mukaani töihin, kun tuo lääkäri on ihan työpaikkani vieressä. Ensimmäinen hoitaja sanoi, että haava on tulehtunut ja kun hän lähti poistamaan tikkejä, vuosi haavasta hiukan verta. Hän lähti hakemaan toista hoitajaa sanomaan mielipiteensä, että kannattaako tikkejä vielä poistaakaan. Toinen hoitaja tuli ja sanoi, että haava on ihan hyvin parantunut, veri vuosi sen takia, kun tikit olivat tiukalla ja haavan päällä oli rupi. Hän siis poisti tikit, mutta halusi vielä hakea lääkärin katsomaan, vaatiiko tulehdus jotain jatkohoitoa. Olin seurannut tikkien poistoa ihan lähietäisyydeltä ilman ongelmia, mutta kun odottelin lääkäriä, tulikin minulle yhtäkkiä huono olo. Peppiä varmaan sattui tikkien pois repiminen ja se oli taas tosi reipas, mutta minun oli pakko istua alas... Lääkäri tuli muutamien minuuttien päästä ja totesi, että häntä saattaa olla ärtynyt vain tuosta käsittelystä. Ainakaan vielä ei ollut mitään aihetta uudelle antibioottikuurille, mutta hän kehotti pitämään vielä sidettä ja suihkuttamaan häntää tai putsaamaan sitä Betadinella.
Töissä Peppi toimi työkavereilleni terapiakoirana. :) Alkuvuosi on ollut tosi kiireinen ja joidenkin työkavereiden kasvoilla näkyi pitkästä aikaa hymy Peppiä rapsutellessa. Peppi käyttäytyi tosi hienosti ja moni kyselikin, miksei se tullut tänään uudelleen. :)
Harjoittelimme tänään hiukan koiratanssijuttuja. Iita oli ensin kovin innokas eikä keskittynyt positioihin ollenkaan vaan ehdotti ihan omia positioitaan. Suosituin oli vasemmalla etuviistossa vinossa ja Iitan koreografiaan kuului myös minun kiertämiseni joka välissä... Kyllä me lopulta saatiin jotain sellaistakin tehtyä, mitä pitikin. Peppi tuntuu tosi paljon stressaantuvan, jos se ei saa sivuaskelista palkkaa. Ja nyt kun asiaa mietin, niin oikeastaan Janakkalan kisoissakin homma hajosi ihan kokonaan sivuaskelien jälkeen. Ehkä niitä pitäisi tehdä vähän vähemmän. Muuten Peppi teki tosi innokkaasti ja jopa liian nopeasti. Mutta sitä pelkoa ei varmaan kisatilanteessa ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti