Agi, rally ja vähän tanssiakin

On jäänyt kokonaan kirjoittamatta viime torstain agitreeneistä. Meitä oli vain 3 paikalla, joten ehdittiin tehdä kaksi rataa ja vähän muutakin.

Ekalla radalla meille hankalin kohta oli hyppy, jonka jälkeen piti kääntyä tulosuuntaan kepeille. Kepit olivat oikealla, mutta Peppi kääntyi aina vasemmalle. Katja neuvoi kaartamaan ennen hyppyä vasemmalta, jotta Peppi sitten olisi jo menossa oikealle päin. Sain kaartaa tosi paljon, jotta se toimi. Mehän ei olla harjoiteltu tuollaisia käännöksiä, joten Peppi ei osaa lukea minua. Toiseksi hankalaksi kohdaksi osoittautui takaakierto, jota en vaan saa sujuvaksi. Kyllähän se onnistuu, mutta teen itse siinä sellaista siksak-liikettä. Katja sanoikin, että Peppi on alkujaan opetettu seuraamaan liikettäni eikä rintamasuuntaa ja käsiohjausta ja että se on tosi paljon kiinni minun liikkeeni suunnassa. Minun siis täytyy liikkumalla estettä kohti ensin "työntää" Peppi toiselle puolelle ja sitten taas peruuttamalla "vetää" se esteen yli.

Toinen rata tehtiin sillä periaatteella, että heti kun tulee virhe, pitää aloittaa alusta. Olin jo ihan puhki ja ajattelin, että en jaksa tehdä monta kertaa eli on pakko tehdä heti virheettömästi. Hyvä suunnitelma, joka melkein toimikin. Ekalla kerralla Peppi lähti puomin alastulokontaktilta ilman lupaa. Kilpailussahan siitä ei virhettä olisi tullut, mutta nyt se kuitenkin laskettiin virheeksi, joten ei kun alkuun. Toisella kerralla vähän varmistelin alastulokontakteja ja se kannatti, päästiin loppuun saakka. :) Sitten vielä harjoittelimme putkesta hypylle lähetystä. Putki meni poikittain puomin alta ja toisella puolella oli hyppy. Ohjaajan piti jäädä puomin toiselle puolelle ja saada koira hyppäämään. Meillä ei onnistunut. Tähänkin jouduimme toteamaan, että Peppi on tosi kiinni minun liikkumiseni suunnassa. Harjoituksia siis.

Tämän illan rallytokotunnille pääsi Iita. Se olikin täynnä intoa ja sai treenikaverit nauramaan edesottamuksillaan. Paula sanoi, että Iita tekee tosi hyvin kun se vain keskittyy. Niinpä, mutta kun se keskittyminen herpaantuu tosi usein ja sittenpä Iita saattaakin tehdä mitä tahansa.

Suurin haaste on edistäminen. Vasemmalle käännöksissä Iita on tielläni ja oikealle käännöksissä Iita jatkaa ympärimenoa, vaikka tekisin vain 90 asteen käännöksen. Minun pitää siis olla tarkka oman kääntymisvauhtini kanssa ja annettava ylävartalollani apuja Iitalle. Oikealle käännöksessäkin voin kääntää yläkroppaani hieman vasemmalle, mikä saikin Iitan jäämään taaemmas. No, apua siitä ei tietenkään silloin ole, jos Iita sattuu katselemaan jonnekin ihan muualle. ;) Joka tapauksessa sain läksyksi harjoitella seuraamista eri suuntiin niin, että Iita joutuu tarkkailemaan minua. Minun pitää tehdä siis itselleni jokin mutkitteleva reitti, jonka sitten suunnitelman mukaisesti teen Iitan kanssa.

Uusi liike Iitalle oli "istu, seiso, kierrä koira". Iita ihme kyllä nousi lopulta aika hyvinkin seisomaan, mitä se nyt välillä ensin tarjoili istumiset ja maahanmenot kaikki sekunnin sisään monta kertaa. Vaikeus oli pysyä paikoillaaan minun kiertäessä Iitan. Mutta onnistui se. Kokeilin myös apupalkkaa maassa, mikä olikin aika tehokas: Iita suorastaan yritti hypnotisoida herkkupalaa tulemaan luokseen. ;) Tästä tulikin taas mieleeni, että mahtaako tuossakin makupalan veto olla niin voimakas, että Iita ei edes tajua tekevänsä jotain tiettyä liikettä. Täytyykin muistaa kysyä Paulalta, mitä mieltä hän on Iitan tapauksesta. Voisiko olla niin, että Iitalle makupala on joskus liian suuri häiriötekijä, joka estää keskittymisen ja oppimisen? Kaiken kaikkiaan tuli taas sellainen olo, että sain tunnista enemmän irti Iitan kanssa. Peppi on vaan niin selkeä tapaus.

Koiratanssia olen myös mietiskellyt... Enkä ole tullut yhtään viisaammaksi. Eilen harjoittelin kotosalla taas liikkeitä ja siirtymiä. Tuntuu vaan niin turhalta harjoitella niitä kotona, koska Peppi tekee moitteetta ihan kaikki. Mitään uusia juttuja en nyt jaksa sille opettaa. Pitäisi vaan päästä harjoittelemaan isoon tilaan. Ja musiikin kanssa. Siitä ne vaikeudet alkavat. Mietin musiikin vaihtoakin, mutta en tiedä olisiko siitä apua. Joku hitaampi voisi olla minulle helpompi, mutta ehkä joku marssi sopisi liikkumiseeni parhaiten. ;) Vähän noloa, kun entinen tanssija ja voimistelija ei sitten millään taivu koiratanssiin.

Iitan kanssa harjoittelin positioita ja suuntia eilen kotona sekä tänään rallytokotunnilla omaa vuoroa odotellessa. Edessä-positiosta on mielestäni tullut Iitalle vahvin. Nyt se tuntui hallitsevan sen myös vieraassa paikassa ilman makupalaakin. Suuntina onnistuivat eteenpäin, peruutus, ympärimeno ja oikealle. Kaikki muut paitsi vasemmalle siis. Seuraa-positiossa onnistuivat sivuaskeleet oikealle, mutta peruutus on vielä epävarma. Ainoa positio, jossa onnistuvat sivuaskeleet vasemmalle, on yllättäen heel, jossa ei sitten mikään muu suunta onnistukaan. Aika mielenkiintoista. Mutta nyt minulla on aika hyvä käsitys, mitkä otan Iitan ohjelmaan. Ja tuntuupa muuten ajatuksena HTM-ohjelma paljon helpommalta kuin freestyle!