Tiistaina mentiin TSAUn epiksiin, ilmoittauduin sekä mölleihin että avoimeen. Peppi kävi vieraassa hallissa ihan kierroksilla, haukkui suu vaahdossa ja hyppi jopa yhtä miestä vasten. Tosi outoa, Peppi ei ikinä hypi ihmisiä vasten, varsinkaan vieraita! Kun meidän vuoro tuli, Peppi kuitenkin keskittyi hienosti. Halusin keskittyä sujuvaan etenemiseen, mutta kuten videosta näkyy, ei se ihan toteutunut. Toki huomaan silti paljon edistystä viime kuvaukseen verrattuna (josta on jo puoli vuotta!).
Peppi ei pysähytynyt A:n alastulokontaktille, mistä minulla meni pasmat hetkeksi sekaisin. Peppi oli menossa ihan oikeasta putken suusta sisään, mutta koska minä jäin seisomaan paikoilleni, tuli siitä sitten kielto (5 virhepistettä) ja Peppi päätti mennä putken toisesta päästä sisään. Siitä tuli hylkäävä virhe (10 virhepistettä) ja kun vaan vielä ohjasin putkea, Peppi meni toisen kerran väärästä päästä (toiset 10 virhepistettä). Sitten otettiin vähän rauhallisemmin uudestaan, että päästiin jatkamaan niinkuin piti. Yksi rimanpudotus tuli vielä (5 virhepistettä), joten lopputulos oli huimat 30 virhepistettä. Tavallaan ihan kivasti kuitenkin meni, enkä ihan hirveästi säheltänyt ja tehnyt äkkiliikkeitä.
Avoimen luokan radasta minulla ei ole videota, mutta ratapiirros sentään.
Radassa oli aika monta jännitystä aiheuttavaa kohtaa. Ensimmäinen oli tuo kakkosesteeltä kolmoselle kaartaminen. Lähdin ilmeisesti kuitenkin sopivaan aikaan kolmosesteelle päin, koska Peppi ei karannut puomille tai tullut kakkosesteen ohi. Seiskan ja kasin väliin suunnittelemani valssi jännitti myös, mutta ehdin siihen hyvin. A:n alastulokontaktiin osasin nyt varautua paremmin ja vapautin Peppin jo ennakoiden. (Täytyy kyllä tuota kontaktia vahvistaa.) Hyppyjen 13-15 välistävetoja jännitin myös. Suurin osa teki päällejuoksuna, mutta minähän en sellaisia osaa. Välistävedot eivät menneet sujuvasti, mutta ilman virheitä kuitenkin. :) Kepitkit sujuivat hyvin ja kun Peppi meni putkeen nro 19, päähäni iski ajatus, että meillähän ei ole yhtään virheitä! Se pieni ajatuksen harhautuminen riitti, ja Peppi pudotti riman hypyllä nro 20. Toiseksi viimeisellä esteellä, vaikka olin rataantutustumisessakin nimenomaan ajatellut, että täytyy muistaa ohjata loppuun asti. Ihan turha virhe siis. :( Sen seurauksena sijoituksena oli 4. Ilman riman pudotusta olisimme kiilanneet maajoukkueohjaajan ja agilityvalion edelle kakkossijalle. ;) Mutta ei kannata jossitella eikä tosiaankaan verrata itseään Suomen tai jopa maailman huippuihin. Hienoa kuitenkin, että saa kisata sellaisia vastaan! Ja kiva verrata aikoja, jos tulokset joskus tulevat nettiin. Mahtaakohan virallisissa kisoissa 1. luokassa tuntua sitten helpolta, kun radat ovat varmasti helpompia eikä vastus noin kovaa? :) Ei kai, loppujen lopuksi itsestähän se onnistuminen on kiinni. Eikä omaa suoritusta kannattaisi ikinä verrata toisten suorituksiin vaan omiin aikaisempiin suorituksiin.
Torstain treeneissä radan idea oli pätkä hypyltä 6 putkelle 10. Vihreä viiva kuvaa linjaa, jota pitkin minun piti mennä. Mutta enenmmänhän se linjani taisi muistuttaa taas siksakkia. Hyppyä 8 ennen tuli takaaleikkaus kuten myös ennen hyppyä 9.
Ensin teimme radan kokonaisuudessaan ja sitten harjoittelimme pätkää 5-10. Lopulta tuntui, että Peppiä rupesi vähän jo kyllästyttämään ja kun viimeiseksi teimme taas koko radan, tuokin kohta meni tosi hyvin. :)
Viime viikolla minua ahdisti, kun en osaa ohjata, mutta ei ahdista enää. Agility on kaikesta huolimatta kivaa ja Peppi on hieno agilitykoira.
Maanantaina oli viimeinen tunti Tuija Seren tokokurssista. Ohjelmassa oli luoksetulo ja merkki sekä paikallamakuu.
Ensin jokainen teki luoksetulon kokeenomaisesti Tuijan toimiessa liikkeenohjaajana. Meillä meni ihan hyvin, Iita tuli reippaasti, mutta hiukan avustin käsimerkillä oikeaan paikkaan. Toinen kerta tehtiin samalla tavalla, mutta ei kutsuttukaan koiraa luokse, vaan mentiin palkkaamaan se paikallaanolosta.
Ylempien luokkien luoksetuloa ja merkkiä silmälläpitäen Tuija kehotti opettamaan esineen kierron. Harjoittelin Iitan kanssa liikkeestä seisomista siten, että lähetin Iitan kartion kiertoon ja pysäytin sen kartion kohdalle kaarteen jälkeen, kun se oli taas pääsemässä vauhtiin. Mehän ollaan tuota esineen kiertoa aika paljon tehty koiratanssissa. Tuijan mielestä näytti kuitenkin siltä, että tuo kiertäminen on vielä niin uusi liike Iitalle, että kannattaa tehdä paljon pelkkää kiertämistä ilman pysäytytstä. Jee. Eihän me ollakaan kuin vasta vuoden verran sitäkin liikettä tahkottu...
Viimeisenä oli paikallaanmakuu, joka me suoritettiin täysin kokeenomaisesti. Hyvin meni kuten aina. Hienoa, että joku asia on Iitalla varma ja sellainen, että tiedän sen onnistuvan joka kerta kaikissa tilanteissa.
Olen ajatellut, että pian siirtyisin virallisiin agikisoihin. No, en ajattele enää. Minun pitää oppia ohjaamaan!
Keskiviikkona oli ATT:llä epikset. Ilmoittauduin sekä mölliluokkaan että avoimeen luokkaan. Mölleissä olikin tällä kertaa hyppyrata. Makseja oli peräti 47, joten tovin sai odotella omaa vuoroaan. Sain hyvin lähetettyä Peppin hypyltä 4 pimeään putkeen ja sitten spurttasin täysillä, jotta ehdin tekemään edestäleikkauksen ennen muuria. Ja mä ehdin! Olin siitä niin iloinen, että jäin varmaan hetkeksi hihkumaan sitä ja unohdin, että sellainen koirakin sieltä putkesta tosiaan tulee. Kieltoa meille ei muurista tullut, mutta jotain siinä sähellettiin. Koska hypyllä 10 piti olla aika lähellä vastassa, jottei Peppi mene sen sivusta, suunnittelin tekeväni pussin jälkeen takaaleikkauksen. Peppi tuli siis pussista ulos ennenkuin ehdin sinne, se taisi tehdä siinä jonkun piruetin ja samalla astui pussin päälle. Seurauksena hylkäävä virhe eli 10 virhepistettä. Jatkokaan ei oikein sujunut, kun olin jäljessä, joten esteelle 13 tuli kielto eli 5 virhepistettä. Loppu menikin kutakuinkin ok. Yhteisvirhepisteet siis 15 ja sijoitus 16. Peppin aika oli kuitenkin tosi hyvä, vaikka noita ylimääräisiä kiemuroita tuli tehtyä.
Avoimen luokan rata ei vaikuttanut kovin pahalta, mutta onnistuin senkin mokaamaan. Tein valssin kakkosesteen jälkeen, mutta ilmeisesti tein sen liian aikaisin ja/tai väärässä paikassa, sillä Peppi tuli esteen sivusta. Putken jälkeinen muuri ja takaakierto meni muuten ihan ok, paitsi että minun piti olla takaakierron jälkeen Peppin vasemmalla puolella, mutta löysinkin itseni oikealta puolelta. A:lta alastulessa aikomukseni oli olla siis "vetämässä" Peppiä vasemmanpuoleiseen putkensuuhun, mutta koska en ollut, niin väärästä päästähän se meni sisään. Hylky. Olisin tietysti voinut jättää sen alastulokontaktille odottamaan, että vaihdan puolta, mutta koska huomasin, ettei sillä ole aikomustakaan jäädä siihen, päätin vapauttaa sen kutakuinkin lennosta. Putken jälkeen A mentiin toiseen suuntaan ja Peppi olisi taas tullut vauhdilla läpi, mutta ehdin blokkaamaan Peppin tien menemällä seisomaan sen eteen. Takaakierto ja pyöritys menivät ihan hyvin, ehdin siinä jopa ihmettelemään, että miten ne nyt noin hyvin menivätkään ja taas meinasin unohtaa ohjata... Okserilla himmasin vauhtia ilmeisesti liian aikaisin, kun Peppi päätti, ettei sitä kuulukaan hypätä. Lopulta se sitten hyppäsi sen melkein tasajalkaa, mutta ei pudottanut rimaa. Kepit meni tosi hyvin ja puomilla hiljensin alastulokontaktille vauhtia niin, että sekin meni ihan oppikirjamaisesti. Huh, aika räpellystä oli. Ja taas se sama ongelma mikä minulla on aina eli sujuvuuden puute ja kiireen tuntu. Suomeksi sanottuna sähellys.
Torstaisissa treeneissä tehtiin kivaa rataa. Ekan putken jälkeen minun oli pakko ottaa Peppi vasemmalla kädellä vastaan ja sitten heittää se oikealla hypyn 4 yli. Se meni ihan hyvin. Esteellä 7 menin turhan pitkälle, kun minun olisi pitänyt odottaa, että Peppi tulee putkesta ulos ja vasta sitten lähteä liikkeelle, kääntyä ja molemmilla käsillä ohjata Peppi hypyn yli. Tätä sainkin treenata monta kertaa, mutta kun onnistuin, Peppi teki tosi tiukan käännöksen. Keppien jälkeen en ensin tehnyt valssia ja siitä huolimatta Peppi meni putken vasemmasta suusta sisään niinkuin pitikin. Harjoituksen vuoksi tein myös valssilla, mutta näköjään Peppi ei kauhean hyvin taas kestä sitä, että olen itse edellä. Välistävetokin tuotti taas hankaluuksia, mielestäni olen ne joskus osannut. Menin useimmiten turhan pitkälle ja liian lähelle toista estettä, kun olisin voinut jäädä ekan esteen kohdalle ohjaamaan Peppiä toiselle.
Nyt suunnitelmissa on osallistua kevään ja kesän aikana kaikkiin mahdollisiin möllikisoihin. Siis niihin, mihin kunakin päivänä huvittaa osallistua. :) Yritän harjoitella rauhallisuutta ja sujuvuutta. Kyllähän Peppi tietysti kisatilanteissa muutenkin on "herkempi" ja enemmän täpinöissään kuin treeneissä, mutta toki oma sähellykseni aiheuttaa siinä vielä enemmän kierrosten nousua. Peppi lukee ohjaustani tosi hyvin, mikä tietysti olisi tosi hyvä asia, jos vaan osaisin ohjata. Ja kun en osaa tai ole tarpeeksi nopea, Peppi "herkistyy" vielä enemmän.
Ai niin, Peppin häntäside oli pudonnut keskiviikkona päivän aikana. Peppi oli sitten varmaan nuollut häntäänsä ja repinyt ruven pois. Hyvin parantunut häntähaava ei näytäkään enää niin siistiltä. Ei haava onneksi ollut ruvennut vuotamaan, mutta hännänpää punoitti kovasti ja iho oli etenkin ihan hännän päästä vereslihalla.
Nyt on tokoiltu! Sunnuntaina oli Shelttikerhon järjestämä Lentsu Välimäen koulutus ja tänään Tuija Seren tokokurssista toiseksi viimeinen kerta.
Sunnuntaina matkasin siis aamulla auringonpaisteessa Kupittaalle. Olikin ihana ilma eikä haitannut yhtään, vaikka unohdin hansikkaat kotiin. Lentsu Välimäestä tuli heti lempikouluttajani. Hänellä oli ihan mahtava asenne ja kokemus huokui kaikesta mitä hän sanoi. Olimme jokainen saaneet miettiä etukäteen pari-kolme asiaa, joita halusimme käsiteltävän. Ensimmäinen asia ei minulla ollut mikään konkreettinen vaan se, kun en tiedä milloin Iita osaa jonkun asian, että voin sen siltä vaatia. Kun se ei tee jotain, en tiedä, eikö se osaa, eikö se halua vai kokeileeko se muuten vaan, että voisiko helpommallakin päästä. Havainnollistin tätä seuraamisella. No, Iitahan seurasi nyt tietenkin tosi hyvin. ;) Mutta, joka tapauksessa Lentsu näki sen, että minä teen kaiken työn. Hän sanoi, että minä en luota Iitaan, vaan pidän siihen koko ajan kontaktia, vaikka sen pitäisi pitää kontaktia minuun. Minun pitäisi myös Iitan antaa tarjota juttuja, jotta se saa enemmän itsevarmuutta ja kokee tekemisen mielekkääksi.
Kuvat Sirpa Saari
Toiseksi halusin vinkkejä liikkeestä seisomisen opettamiseen. Lentsu oli takapalkan kannalla ja kokeilimme sitä. Iita tuntui tajuavan jutun. Kolmatta asiaa en oikeastaan ollut edes miettinyt, mutta yksi ryhmäläinen kokeili noutamisen alkeita, joten minäkin ajattelin kokeilla samaa. Sain puisen tunnarikapulan, jolla leikitin Iitaa. Sitten heitin kapulan ja kun Iita osoitti kiinnostusta kapulaa kohtaa, sitä kehuttiin kovasti. Ei kovinkaan montaa toistoa tarvittu, kun Iita otti kapulan hetkeksi suuhunsa. En olisi ikinä uskonut! Minun pitää sitten jatkaa hommaa niin, että kun Iita ottaa kapulan, lähden itse toiseen suuntaan ja palkkaan koiran. Ei haittaa, vaikka se pudottaisi kapulan heti. Pikku hiljaa koira pitää kapulaa kuulemma aina kauemmin suussaan. Kun koira oppii ottamaan kapulan suuhunsa, kapulan voi pudottaa perusasennossa koiran eteen ja pyytää sitä nostamaan kapulan. Ja sitten nouto onkin jo kutakuinkin valmis. Kuulostaa tosi helpolta, mutta tietenkin aikaavievältä. Lentsu esitti asian niin vakuuttavasti, että minäkin jopa uskoin, että jokainen koria voisi noudon oppia. :) Iitahan tuo meille aina leluja heitettäväksi ja Lentsu kehotti vahvistamaan tätä, vaikka se tapahtuukin koiran aloitteesta. Itse voi sitten päättää, milloin toiminta loppuu.
Tänään tokotunnilla harjoittelimme hyppyä sekä käsittelimme kaukokäskyjä. Iita hyppää hyvin käskystä, mutta ongelma on se pysähtyminen esteen toisella puolella. Hypyn jälkeen (tai jopa aikana) täytyy antaa pysähtymiskäsky ja kun koira pysähtyy, heitetään nami ja vapautetaan koira. Iita kääntyy hypyn jälkeen tosi nopeasti kiertämään estettä, joten minun piti olla tosi ripeä. Saatiin monta tosi hyvää toistoa, mutta koska Iita helposti kiertää minusta katsoen esteen oikealta puolelta takaisin, pitää minun heittää palkka vasemmalle ja kauemmas esteestä Iitan taakse. Tuija kehotti harjoittelemaan myös pelkästään liikkeen loppuosaa eli pysähtymistä ilman hyppyä ja sitä, että itse kiertää esteen toiselle puolelle ja sieltä takaisin koiran viereen. Hyvin onnistui! Odotellessa harjoittelin muutenkin liikkeestä seisomista, nyt heittopalkalla, ja tuntuu, että Iita olisi saanut jonkinlaisen valaistumisen asian suhteen. Minä sen sijaan olen saanut jonkinlaisen valaistumisen kehumisen suhteen ja se näkyi Iitassakin heti. Iita heilutti häntää koko tunnin ja oli tosi skarppina, ei käynyt ollenkaan kierroksilla. No, ehkä lauantain kisamatkalla ja eilisellä 3,5 tunnin tokorupeamalla oli myös jotain osuutta asiaan. ;) Lopuksi kuulimme vinkkejä kaukoliikkeisiin. Pitää kiinnittää huomiota käsimerkkeihin, ettei esim. istu-käskyn merkistä kättä laskiessaan vahingossa anna maahan-käskyn käsimerkkiä. Ensimmäisen kaukokäskyn saa kuulemma antaa kolmeen kertaan (en tiennyt tätä) ja muutkin käskyt voi antaa kahteen kertaan, jokaisesta käskyn toistosta vähennetään yksi piste. Tärkein oli kai se, että kaukokäskyissä pitää edetä tosi hitaasti eli välimatkaa lisätään pikku hiljaa, ettei koira vahingossakaan opi siirtymään eteenpäin. (Iita on tosin sen jo oppinut.) Palkka joko heittopalkka koiran taakse tai takapalkka.
Tänään oli sitten koiratanssikisat Lempäälässä. Siis ne, joihin vielä keskiviikkoyöllä arvuuttelin freestylen musiikkia. Tajusin vasta kisojen jälkeen, että nämä olivat minun ja Iitan vasta toiset viralliset freestylekisat ja ensimmäiset viralliset HTM-kisat. Freestyle meni melkeinpä niin pieleen kuin Iitan kanssa voi mennä ja olisin halunnut vajota maan alle... HTM-kisassa sen sijaan saimme ihan hyvät pisteet ja voitimme alokasluokan, jossa oli kokonaista kaksi kilpailijaa. :)
Starttasimme freestyle-kisaan alokasluokan viimeisinä. En kauheasti katsonut toisten esityksiä, vaan yritin keskittyä omaan suoritukseen. Sen verran tietysti olin kuitenkin kurkkinut, että kaikilla näytti menevän tosi hyvin. Kun menimme kehään ja yritin jättää Iitan aloitusasentoon eli istumaan selkä siihen suuntaan, josta kehään tulimme, huomasin, että eipä onnistu. Iita oli huomannut, että namit jäivät kehän ulkopuolelle ja halusi mennä tai ainakin katsoa sinne. Lopulta se istui hiukan vinoon. Siinä vaiheessa minulla oli kuitenkin vielä vähän toiveikas olo, mutta kun musiikki alkoi ja Iitan piti tehdä ensimmäinen liike, valkeni minulle, että hommasta ei tule mitään. Iita jätti tekemättä juttuja, mutta sitten samalla se kuitenkin muisti mikä liike tulee minkäkin jälkeen eikä tehnyt seuraavaa ennen kuin oli tehnyt sen edellisen. Joten kun jäätiin heti musiikissa jälkeen, oltiin sitä aika lailla koko ajan. Alussa esim. pujottelun sijaan Iita kiersi minut (yllätys), mutta sitten se kuitenkin muisti, että piti tehdä neljä pujottelua. Vaikka yritin siirtyä kahden pujottelun jälkeen seuraavaan liikkeeseen, Iita vaan jatkoi kunnes oli tehnyt ne neljä. Viisas ja hyvämuistinen koira. ;) Olisi vaan heti tehnyt oikein, niin oltaisiin pysytty musiikissakin. :) No, kyllähän niitä virheitä ja tekemättäjättämisiä käytännössä tuli koko ajan ja koko ohjema oli aika räpellystä. Ohjelman jälkeen mieleni todella teki hautautua maan alle.
Tästä esityksestä en sattuneesta syystä viitsi julkaista videota, vaikka täytyy kyllä sanoa, että ei meidän suoritus sentään näyttänyt NIIN pahalta miltä se tuntui. Tuomareiden pisteet ja kommentit kuitenkin:
Heli Nousiainen: Pieni vinkuminen häiritsi. Koira hieman hermoili eikä ottanut vastaan kaikkia käskyjä. Tekninen laatu 41+39=80, taiteellinen vaikutelma 40+39=79, yhteensä 159 p.
Johanna Saariluoma: Herkkä ohjelma. Koira vaikutti alussa jännittyneeltä eikä tehnyt aivan kaikkea. Tekninen laatu 36+37=73, taiteellinen vaikutelma 36+39=75, yhteensä 148 p.
Mari Väänänen: Nyt ei oikein sujunut. Koira vaikutti hieman ahdistuneelta eikä liikkeet näin ollen sujuneet. Reippaammat seuraamiset näyttivät hyvältä. Ohjaaja liikkuu kauniisti. Tekninen laatu 34+34=68, taiteellinen vaikutelma 35+35=70, yhteensä 138 p.
Yhteispisteet 73,67/74,67/148,33, sijoitus 5/7
Heh, "nyt ei oikein sujunut". :) Melkoinen hajonta tuomareiden pisteissä: 21 p. Huvittavinta tässä joka tapauksessa on se, että joulukuussa Messarissa, kun kilpailimme tällä samalla ohjelmalla ja onnistuimme mielestäni hyvin, saimme pisteitä vähemmän (147,66).
HTM-kisaa odotellessa oli aika häviäjäfiilis. Harjoittelin Iitan kanssa hiukan positioita ja vaihtoja, ja Iita teki tosi hyvin. Tosin teki se freestylen harjoittelutkin hyvin, joten odotukseni eivät olleet kuitenkaan kovin korkealla. Nyt päätin kuitenkin tehdä kehään menon toisin, niin, että jätin hihnan ja namipussin jo "leiripaikkaamme". Otin pari pientä namipalaa käteeni odottelun ajaksi. En tiedä auttoiko se vai mikä, mutta Iita sentään oli samalla kartalla kanssani ja ohjelma sujui, vaikka virheitäkin toki tuli. Lopun edessä-positon sivuaskeleet eivät taaskaan onnistuneet, mutta kun huomasin sen, yritin nopeasti pelastaa tilanteen ja vaihdoin seuraamiseen.
Tuomareiden pisteet ja kommentit:
Heli Nousiainen: Positiot oli löydettävissä ja "freestyle"-liikkeitä oli ripoteltu oikeisiin paikkoihin. Tekninen laatu 41+40=81, taiteellinen vaikutelma 42+40=82, yhteensä 163 p.
Johanna Saariluoma: Kaunis, rauhallinen ohjelma, joka oli hyvin sopiva koirakolle. Etu-positio vielä levällään, muissa jo paljon suuntiakin. Tekninen laatu 41+39=80, taiteellinen vaikutelma 41+42=83, yhteensä 163 p.
Mari Väänänen: Kaunis rauhallinen koreografia. Vasemmalla seuratessa hyviä liikkeitä, samoin alla ollessa. Koira ei ihan koko aikaa ollut sen näköinen, että sillä olisi ollut mukavaa. Tekninen laatu 40+35=75, taiteellinen vaikutelma 38+39=77, yhteensä 152 p.
Yhteispisteet 78,67/80,67/159,33, sijoitus 1/2
Tiukka kaksintaistelu meillä kyllä oli, sillä toiseksi tullut sai vain 0,66 pistettä vähemmän. Heli Nousiainen ja Johanna Saariluoma olisivat antaneet meille kuman! Mutta tekniikkaa jäi nyt puuttumaan sen verran, ettei sitä tullut. Toki en kumaa tuolla esityksellä odottanutkaan, mutta yllättävän lähellä se kuitenkin oli. On kuitenkin kiva tietää, että ehkä meilläkin on kumaan joskus mahdollisuus! :)
Oli kiva lähteä kotimatkalle, kun kaikki matkakaverit olivat päässeet palkintopallille. Tiina ja Sani sijoittuivat freestylen avoimessa luokassa toiseksi ja Joanna ja Gaia kolmanneksi.
Kotona otettiin pakollinen poseerauskuva. Jee, meidän toinen pokaali! Palkintoja olikin paljon, mutta Iita ei taaskaan noista ruokapalkinnoista pääse nauttimaan. No, se saa sitten jotain parempaa. ;)
Eilisessä agitreeneissä meitä oli vain kolme paikalla. Jokainen saikin paljon aikaa radalla. Ensimmäisellä radalla haettiin vauhtia ja sitä todella saatiin. Katja taas muistutteli, että vaikka pitää juosta vauhdilla, ei minulla silti ole mihinkään kiire. Minulla kun on taipumus aina hätäillä... Mutta ihmeen hyvin meni, eli olen minä tuossakin edistynyt. Peppi irtosi hyvin putkelle ja muutenkin luki tosi hyvin ohjauksiani. Toisella radalla harjoiteltiin pimeää keppikulmaa. Peppi teki joka kerta oikein, vaikka vaikeusastetta nostettiin lisäämällä vauhtia edeltävillä esteillä ja lähettämällä kepeille kauempaa. Peppillä olisi ollut oiva mahdollisuus oikaista, mutta minä luotin, että se tekee oikein ja kyllähän se kepit alusta asti suoritti.
Olen mietiskellyt, että starttaisimme virallisissa kisoissa nyt huhtikuussa, koska silloin on ATT:n viimeiset viralliset kisat ennen kesää. Eilen tulikin sitten esille, että elokuussa on ATT:n seuranmestaruuskilpailut ja jos emme olisi silloin vielä startanneet virallisissa, voisimme osallistua siinä mölliluokkaan. Aika houkutteleva ajatus. ;) Kesällä en kuitenkaan aio kilpailla, joten ehkä jätänkin meidän viralliset startit syksyyn ja hion vielä kontaktien alastulojakin siinä samalla.
Koiratanssimusiikin lottoarvota on suoritettu. Eilen piti ilmoittaa musiikki järjestäjälle, mutta en ihan eilisen aikana saanut sitä ilmoitettua, vaan meni tunnin tämän päivän puolelle. Kello oli 01.02, ennenkuin sain painettua "lähetä"-nappia. On se vaikeaa. Menin nyt ihan intuitiolla ja intuitio oli kappaleen "Kukaan ei koskaan" puolella. Ei vaan ole viime aikoina ollut sellainen Nordman-hyppelyolo. Nyt pitäisi ehkä vielä harjoitella koreografia edes kerran läpi. Olen taas ihan yltiöhyvin valmistautunut... Toisaalta eipä se hyvin valmistautuminenkaan ole ikinä mitään taannut.
Kaiken tämän arvonnan jälkeen tänään tuli sähköpostiin osallistujalista. Ja kappas, meitä ei ollut freestylessä ollenkaan. En tiedä olisiko viimeistään tässä vaiheessa pitänyt tajuta vinkki ja jättää kisa väliin, mutta tokihan minä heti vastasin tähän sähköpostiin, että mihis meidät on unohdettu. Meidät tietenkin lisättiin listalle ja nyt siis starttaamme FS ALO -luokan viimeisenä eli seitsemäntenä.
HTM-ohjelmaamme harjoittelin viimeksi eilen. Ja vaihteeksi meni tosi hyvin! Enkä edes toteuttanut suunnittelemiani helpotuksia. Tein jopa kerran koko ohjelman ilman välipalkkaa ja nameja kädessä. Ei mitään moittimista! Menisipä samalla tavalla kisoissa.
