Eka kerralla ei oikein mikään tuntunut onnistuvan, vaikka Katja sanoikin, että näytti ihan hyvältä. (Mistäköhän kohtaa..?) Katja antoi vinkin esteille 6-8. Hypyn 6 jälkeen koira kannattikin ohjata esteen vasemmalta puolelta, jolloin koiralla oli parempi linja hypylle 7 ja siitä hypyn 8 takaakiertoon. Tämä sujuikin paljon paremmin kuin ensin kokeilemani välistäveto. Radan jälkeen Katja halusi, että kokeilen erikseen kohtaa 20-21 eli pöydältä takaakiertoon. Siinä olennaista oli, että piti katsoa koiran laskeutumispaikkaa eikä koiraa. Ja sitten piti vielä ehtiä ajoissa koiran alta pois. En oikein hahmottanut, mutta sain sen kuitenkin onnistumaan.
Toisella kerralla meni jo paljon paremmin, mutta joitakin kohtia jouduin tekemään uudestaan. Kuten loppusuoran. Muuten meni hyvin ja Peppi haki hyvin esteet, vaikka minä laahustin 5 metriä perässä, mutta renkaan Peppi hyppäsi pari kertaa vierestä.
Minä en kyllä ohjannut niin hyvin kuin viime kerroilla olen ohjannut. :( Oli niitä hyviäkin hetkiä. Etenkin putkelle lähettämiset onnistuivat ja kun muutamat hypytkin menivät yhtä sujuvasti, tuli niistä hieno onnistuneen yhteistyön tunne. :)
Tämä olikin viimeinen agitreeni pariin viikkoon. Nyt alkoi kesätauko!
Olen treenaillut koiratanssia ja tokoa pihalla, mutta koska juutun aina treenaamaan samoja juttuja, täytyy nyt oikein kirjata ylös, mitä pitäisi tehdä. Samaten syksyn kilpailut täytyy listata, koska niitä rupeaa olemaan jo aika paljon enkä ole mihinkään vielä ilmoittautunut. Eli unohdan ne varmaan muuten.
Iitan kanssa olen treenaillut koiratanssin edessä-positiota ja vasemmalla seuraamisessa askeleita oikealle. Molemmat onnistuvat vaihtelevasti. Askeleet oikealle onnistuvat, jos minulla on makupala kädessä, mutta ilman makupalaa käsi samassa asennossa kiinnostus välillä lopahtaa. Lisää harjoitusta ja omat askeleet täytyy pitää tarpeeksi lyhyinä. Periaatteessa positiot ja suunnat varmaan riittäisivät ALO-luokan ohjelmaan ilman noita vasemmalla seuraamisen sivuaskeleitakin, mutta kun haluaisin ne vielä mukaan. Normiseuraamisessa olen harjoitellut käännöksiä, temponvaihteluita ja pysähdyksiä. Ne menee tosi hienosti ja haluaisin osallistua Iitan kanssa ihan viralliseen tokokokeeseen, mutta kun meillä se liikkeestä seisominen tökkii. Pahasti. Jos sekä liikkeestä seisominen ja hyppy (jossa myös on tuo liikkeestä seisominen) menevät molemmat nollille, pitäisi kaikista muista liikkeistä saada täydet pisteet, jotta saa ykköstuloksen. Eihän se periaatteessa mikään mahdottomuus ole, mutta kisatilanteessa käytännössä on. Eli eipä varmaan kannata mennä kokeilemaan. Sitä seisomista täytyy oikeasti harjoitella ja harjoitella ja harjoitella. Aina vaan lisää. Mutta rallytokon avoimeen luokkaan mennään joka tapauksessa.
Peppin kanssa olen yrittänyt saada varmuutta liikeyhdistelmiin. Olen hiukan muuttanut ohjelmaa, etenkin alkua. Olen tosin harjoitellut vasta ilman musiikkia ja tänään teimme koko ohjelman ilman välipalkkoja, minkä Peppi kesti tosi hienosti. Nyt pitäisi itse harjoitella paljon yksin musiikin kanssa ja sitten ottaa koirakin mukaan ja pysyä edelleen tahdissa. Peppin kanssa jätän toistaiseksi tokoilut ja rallytokoilut. Keskitymme sen sijaan täysillä agilityyn ja koiratanssiin.
Molempien koirien kanssa pitäisi harjoitella koiratanssia myös muualla kuin omalla pihalla. Olen vaan niin laiska, etten jaksa lähteä mihinkään, vaikka tässä lähellä olisi useampikin sopiva treenipaikka. Mutta tämän suhteen on ehdottomasti tsempattava! Molemmat koirat ehdottomasti tarvitsevat vieraassa paikassa harjoittelua. Tämä on se tärkein juttu!!!
Tässä syksyn kisoja, joista suurimpaan osaan olisi kiva mennä.
AGILITY - Peppi Epäviralliset
Tassut 24.7.
Tassut 13.8.
ATT 26.8. seuranmestaruuskilpailu (epävirallinen), ilmo -17.8. - Tänne ajattelin ilmoittaa Iitankin, koska mölleillä on hyppyrata. :)
ATT 7.9. hyppyrata
ATT 14.11. hyppyrata
ATT 4.12. Viralliset
ATT 16.9., tuomari Ritva Herrala, ilmo -5.9.
TSAU 22.9., tuomari Henri Luomala, ilmo -13.9.
ATT 14.10., tuomari Heidi Viitaniemi, ilmo -3.10.
ATT 4.11., tuomari Allan Mattsson, ilmo -24.10.
TSAU 25.11., tuomari Asko Jokinen, ilmo -15.11.
ATT 9.12., tuomari Henri Luomala, ilmo -28.11.
KOIRATANSSI - Iita HTM, Peppi FS
Janakkala 4.8. ylituomari Mari Väänänen, ilmo 15.6.-22.7. - Ovatko koirat jo tänne valmiita? Olenko minä?
Veikkola 8.9. ja 9.9. ylituomari Mirja Ovitz, ilmo 1.7.-27.8. - Jaksaako kahtena päivänä peräkkäin?
Helsingin Messukeskus 8.12., ylituomari Laura Jalli, ilmo 29.10.-25.11. - Tämä ei kyllä kenellekään meistä ole hyvä paikka, mutta silti jostain syystä haluaisin osallistua. Ehkä revanssimielessä. ;)
RALLYTOKO - Iita AVO
Nummi 2.9.
Salo 29.9. - En tiedä mistä olen nämä päivämäärät keksinyt. Nyt en löytänyt niistä mistään lisätietoa... :o
TOKO - Iita
SCY 25.8. tuomari Kari Kielo, ilmo 1.7.-10.8. - Tähän on vain reilu kuukausi aikaa... Ei taida onnistua millään.
Peimarin koirat 9.9. tuomari Ralf Björklund, ilmo 16.7.-19.8. - Koiratanssikilpailu samana päivänä. :( Muuten olisi tosi kiva, kun on Paimiossa. Katsomaan ainakin menen, ellen osallistu koiratanssikisoihin.
SCY/ATT? 22.9. tuomari Harri Laisi, ilmo 1.8.-8.9. - Olisikohan tämä jo sellainen ajankohta, että liikkeestä seisomisesta saisi edes jotain pisteitä..? Tuomari on kuulemma mukava. :)
No niin, sitten vaan täytyy muistaa palata tähän muistilistaan. Mihinköhän siitä laittaisi muistutuksen? ;)
Agihallissa oli melkoisen kuuma eikä tarvinnut paljoa lämmitellä, kun hiki valui ja koirat läähättivät. Kaiken lisäksi teimme melkoisen vaikeaa rataa. Tuntui taas ihan toivottomalta rataantutustumisen jälkeen, mutta niin vaan Peppi oli taas tosi taitava.
Eka kerralla Peppi kävi alussa vähän kierroksilla, mutta rata kuitenkin onnistui suuremmitta ongelmitta. Aika uskomatonta. Kepeillä sain otettua aika paljon etumatkaa, joten ehdin ennen hyppyä 5 tehdä edestäleikkauksen. Käteni oli kuitenkin pitkänä sivulla, joten Peppi meni esteen väärälle puolelle. Katja käskikin ottaa Peppin kuljeutkseen eli pitää käsi lähellä vartaloa. Tein hyppyjen 6 ja 7 väliin valssin kuten oli aikomus tehdä myös hyppyjen 8 ja 9 väliin, mutta siihen en ehtinyt. Hyppy nro 8 meni jotenkin hassusti, mutta päästiin kuitenkin jatkamaan matkaa. A:n alastulokontaktille Peppi pysähtyi, mutta lähti ennen vapautusta, joten sen uusin. Loppu menikin tosi hyvin. Keinulle Peppi ehti ennen minua, mutta se kuitenkin meni suorittamaan sitä. Viimeinen este jäi ilmeisesti ohjaamatta, joten sekin meni uusiksi. Ihan kelpo suoritus minusta, kun oli noin vaikea rata.
Katja halusi, että kokeilen esteillä 5-9 erilaisia ohjaustapoja. Esteiden 6 ja 7 väliin edestäleikkaus ja sitten esteen 8 eteen tekemään pakkovalssi. Se onnistui tosi sujuvasti. Toinen vaihtoehto oli sellainen, että tulin hypylle 8 Peppin kanssa rinnastusten, minun piti olla hypyn 8 siivekkeen päässä ja siitä ohjata Peppi esteen yli niin, että se kääntyy esteen jälkeen vasemmalle. Tämä vähän epäilytti, sillä emme ole tuollaisia juuri harjoitelleet ja Peppillä on taipumus kääntyä minuun päin. Niin se teki nytkin. Koitin myös niin, että heitin Peppi hypätessä nakkipalan oikeaan suuntaan ja sitten onnistui! Ja onnistuipa heti toinenkin toisto ilman nakkia. :) Tärkeää oli myös, että itse lähdin liikkeelle jo heti kun Peppi oli ponnistanut.
Sitten teimmekin radan kokonaisuudessaan uudelleen. Meni tosi hyvin! Nollarata! Kivointa oli kuitenkin Katjan toteamus, että meno oli tosi sujuvaa. Jee, ehkä mä alan oppia! :)
Lauantaina 3 koiraa ja 5 ihmistä ahtautui yöpymisvarusteineen yhteen autoon ja matkasimme Längelmäelle Tahtitassujen kesäleirille. Koulutuspaikkana oli Kana-areenan kaksi hallia. Olimme etukäteen saaneet toivoa koulutusaiheita ja niiden perusteella koulutukset oli järjestetty. Minulla oli aikataulun mukaan molempina päivinä yksi koulutustunti kummankin koiran kanssa, mutta koska oli tullut poissaoloja, sain lopulta osallistua useampiin koulutuksiin. Leiri oli todella antoisa, ja olenkin nämä pari-kolme päivää vaan sulatellut kaikkea oppimaani.
Perille päästyämme sain heti rientää ensimmäiseen koulutukseen, joka oli Johannan vetämä Täsmällinen ohjaus. Siinä minulla oli parina Peppi, joka sitä täsmällistä ohjausta todella tarvitsee. Kävelimme siksakin mallissa koiran seuratessa ensin vasemmalla puolella niin, että parin askeleen jälkeen piti kääntyä 90 astetta oikealle, jolloin koira pyörähti vastapäivään ja vaihtoi samalla seuraamispuolta. Taas parin askeleen jälkeen suorakulmainen käännös oikealle, koiran pyörähdys myötäpäivään ja seuraamispuolen vaihto. Ideana oli harjoitella oikea-aikaista käskytystä ja myös oikea-aikaista kehumista, jotta kehuminen ei häiritsisi käskytystä. Johanna antoi myös muita liikesarjoja, jotka piti tehdä samalla periaatteella. Meillä meni alun pienen takkuilun jälkeen mielestäni tosi hyvin, kunnes lopuksi Johanna antoi tehtäväksi itse keksiä 5 liikkeen sarjan. Heti meni pasmat sekaisin ja Johannakin sanoi käskytykseni olevan ihan erilainen ja paljon veltompi. Sanoinkin Johannalle, että hänen pitää käskeä minua tekemään ne keksimäni 5 liikettä, niin homma sujuu paremmin. ;) No niin tehtiin, ja meni taas tosi hyvin...
Tämän jälkeen olikin heti Iitan eka koulutus, Sannan vetämä HTM alo-avo. Sanna ei pitänyt mitään yhteistä koulutusta, vaan saimme jokainen vartin käyttöömme niihin asioihin, joita halusimme käsiteltävän. Minulle tuli kolme asiaa mieleen: heel-positio (Iita vasemmalla eri rintamasuuntaan kuin minä), peruuttaminen eri positioissa ja käsimerkin häivyttäminen. Iita osaa heel-position seinän tai jonkun muun esteen vieressä jopa ilman käsimerkkiä, mutta ilman mitään barrikaadia se ei osaa sitä ollenkaan. Sanna muistutti, että töitä täytyy vaan tehdä, mutta kun kerroin kuinka kauan ja paljon ja eri keinoilla olin tuota positiota yrittänyt opettaa, totesi hän, että joskus täytyy olla armollinen itselleen, sillä kaikki koirat eivät vaan opi kaikkia asioita. Totesimme siinä kuitenkin, että tuo positio on Iitalle ehkä siksikin vaikea, koska Iita pitää minuun tiiviisti katsekontkatia ja tuossa positiossa jos niin tekee, asento heti irtoaa ja vinoutuu. No, en vieläkään kuitenkaan anna periksi. Peruutuksessa sain muistutuksen, että pitää opettaa askel kerrallaan, vaikka se sitten veisi vuositolkulla aikaa. Ei ole oikotietä onneen. Joo, oikotietä ei ole, mutta mahtaako olla mitään tietä. :) Käsimerkkien häivytyksestä vaan sitä samaa kuin ennenkin. Tiedän kyllä miten sen pitäisi tapahtua, mutta kun ei vaan tapahdu.
Välillä oli ruokailu ja saimme myös seurata toisten treenejä.
Iltapäivällä osallistuin Peppin kanssa koreografiapajaan. Oli taas kiva kuulla, että meillä on "hyvä pohja", kun itselle se on ollut jo valmis ohjelma... ;) Sain kyllä hyviä vinkkejä koreografiaamme. Alussa voisi olla selkeämpi alkuasento, "peilikuvapyörähdykset" voisi jättää pois ja Peppin pyöriessä minun ympäri voisin liikkua eteenpäin enkä pyöriä itsekin ympyrää. Ja liikkeiden pitäisi osua musiikkiin! Mutta paljon sain ajateltavaa. Ja opeteltavaa...
Extrakoulutuksena saimme osallistua Tiinan Heittäytyvä ohjaajan liikkuminen -koulutukseen. Vähän minua etukäteen pelotti, mutta ajattelin, että tuollaista treeniä minä juuri tarvitsen. Kaveriksi otin Iitan. Opettelimme helpohkon koreografian, jonka sitten teimme neljään erilaiseen musiikkiin. Yksi oli discoa, yksi polkkaa, yksi Myrskyluodon Maijaa ja yksi merimiesmarssi. Tärkeintä oli nimenomaan eläytyminen ja heittäytyminen, jopa hiukset piti avata Myrskyluodon Maijaa varten. ;) Meillä oli uskomattoman hauskaa! Lopuksi jokainen sai valita itselleen sopivimman musiikin ja esittää koreografian kaikille. Minä valitisin polkan. Se oli niiiiin sopiva minulle! Ja Iitalle myös. Parasta polkassa oli rytmi ja se, että kädet sai periaatteessa koko ajan pitää puuskassa. Ei tarvinnut miettiä niille mitään käyttöä. ;) Kivaa!
Päivän päätteeksi oli vielä teoriakeskustelu. Panelistit keskustelivat hyvästä yhteistyöstä, voiko treeneissä kieltää koiraa, motivoinnista ja tavoitteiden asettamisesta. Hyvästä yhteistyöstä päällimmäiseksi jäi mieleen reiluus ja se, että treeneissä on tultava paljon onnistumisia. Kieltämisestä taas se, että jos ei kiellä, saa aikaan epätäsmällisen koiran, jos kieltää, saa aikaan epävarman koiran. Pitää siis tuntea koiransa ja tietää mitä se kestää sekä käyttää eritasoisia kieltoja (EI!, väärin, höh, tekemisen lopettaminen).
Illalla suuntaisimme yöpaikkaamme Iso-Tarkkalaan, jossa mm. suunnittelimme Tahtitassuille uutta logoa. Emme tainneet päästä mihinkään lopputulokseen. ;) Ilta- ja aamulenkit oli kiva tehdä maalaismaisemassa.
Sunnuntaina treenit alkoivat Sallan vetämällä lämmittelyllä yhteiskoreografian parissa. Osallistuin siihen Iitan kanssa. Liisa-Ida Sorsa kuvasi (kuvaa muokattu).
Extrana sain osallistua Tiinan vetämälle Ohjaajan liikkuminen -tunnille. Parinani oli Peppi ja olipa taas hauskaa. Liikuimme erilaisten musiikkien tahdissa (mm. lambadan) eri tavoilla (kontaten, varpaillaan, heilutellen käsiä, poispäin yms.) ja testasimme paljonko koira kestää. Olen aina ajatellut, ettei Peppi kestä paljoakaan häiriötä, mutta sehän kesti tosi hyvin! Ei ollut oikeastaan mitään ongelmaa. Hienoa!
Iitan seuraava koulutus oli Tiinan ja Sallan vetämä Koiran näköiset oivallukset. En oikein tiennyt, mitä odottaa, mutta Tiinapa käski tehdä lauantailta tutun Ievan polkan tahdissa ensin freestyle-liikkeitä ja sitten HTM-improa. Kaikki olivat sitä mieltä, että polkka sopisi meidän HTM-ohjelmaan tosi hyvin. Samaa mieltä olin itsekin ja olen aika innoissani ajatuksesta. Siinäpä se oivallus meidän osalta oli, mutta olipa hieno oivallus. :) Tässä siis meidän uusi musiikki.
Vielä Peppin kanssa viimeinen treeni, joka oli Johannan vetämä Tanssin ja ohjaamisen yhdistäminen. Taas tosi hyödyllistä asiaa. Pitää varoa, ettei koira jää oman liikkumisen varjoon. Ensin saimme keksiä peruuttamiseen ja pujotteluun liioitellut käsiohjaukset, sillä "mitä ei voi piilottaa, täytyy korostaa". Sitten saimme jokainen jonkun liikkeen, johon piti keksiä koiralle liike. Minun liikkeeni oli punnerrus. Kokeilin ensin käsien välistä pujottelua, mutta en ehtinyt punnertaa tarpeeksi nopeasti. ;) Lopulta tein peilausliikkeen, eli Peppi oli minua vastapäätä ja meni maahan ja nousi seisomaan samalla kun itse tein punnerruksen. Viimeiseksi esitimme jokainen viiden liikkeen sarjan, jossa kolmessa piti olla liioiteltu ohjaus kuitenkin niin, että koira pysyy pääosassa.
Lopulta tuli hetki, että koulutuksia ei enää ollut. :( Mutta paljon sain sulateltavaa pitkäksi aikaa. Olipa hieno leiri! :)
Pitkän tauon jälkeen taas agitreeneihin. Hallilla olikin valmiina Agirodun Open class -rata, joten Katja päätti, että tehdään sitä. Vähän oli sellainen olo, etten nyt ihan noin vaikeasta radasta olisi tauon jälkeen halunnut aloittaa. Olin ihan väsynytkin ja ajattelin, etten pysty keskittymään eikä mistään tule mitään. Omaa vuoroa odotellessakin haukottelin Peppin kanssa kilpaa. No ei kai, kyllä me vähän treenattiinkin viereisellä kentällä meille hankalia juttuja. Peppi oli sopivasti innokas. Tehtiin keppejä, rengasta ja A:ta. Kepit menivät paria ekaa kertaa lukuunottamatta tosi hyvin. Sain "vedätettyä" Peppiä hyvin eli pääsin aika reilustikin Peppin edelle ja Peppi silti malttoi tehdä kepit loppuun saakka. Tämä ei ennen taukoa onnistunut! Lähdin myös spurttaamaan kesken keppien ja Peppi kesti senkin. Jee! Renkaalla otin pari kutsulähtöä kolmen esteen takaa. Rengas oli näistä kolmesta hypystä se keskimmäinen. Hyvin meni! A:n alastulokontaktit olivat toukokuussa ihan läpijuoksuja. Mutta mites nyt, Peppihän pysähtyi joka kerta! Ihan uskomatonta, se vieläpä jäi siihen oikein kunnolla, kunnes vapautin sen. Aika huippua!
Lopulta tuli meidän vuoromme ja pääsimme tekemään rataa, joka siis oli tällainen.
Eikä se ollutkaan niin vaikea kuin olin kuvitellut! Meillähän meni pääosin ihan hyvin. Tuo hyppyrypäs 11-15 ei mennyt oikein sujuvasti, mutta meni kuitenkin. Ja mikä tärkeintä, Peppi pysähtyi A:n alastulokontakteille myös radalla! Eka kerran jälkeen Katja antoi palautetta lähinnä siitä, että vein Peppin liian pitkälle esteille (lähinnä numerot 6 ja 12) ja jäin varmistelemaan enkä lähtenyt heti liikkeelle, mikä aiheutti sen, että minulle tuli jatkossa vähän kiire. Toisella kerralla Peppillä oli vähän hankaluuksia renkaalla, se hyppäsi sivusta. Teimme vielä kertaalleen hyppykombon 11-15 ja sain Katjalta palautetta, että se näytti hienolta yhteistyöltä, sujuvalta ja juuri sellaiselta kuin kuuluukin näyttää. Aika hienoa. :) Sujuvalta yhteistyöltä se tuntuikin. Ehkä tyytyväisin olen kuitenkin noihin kontakteihin.
Koirat pääsivät juhannuksena pienelle veneretkelle. Peppille tämä oli ihan ensimmäinen kerta, mistä syystä Peppillä ei ole edes pelastusliivejä. :( No, Peppi sentään osaa uida ja laitoin sille varmuuden vuoksi valjaat päälle, että sen olisi saanut nostettua takaisin veneeseen, jos se olisi syystä tai toisesta joutunut laidan väärälle puolelle.
Iita oli jo laiturilla ihan innoissaan ja vinkui taukoamatta. Peppi sen sijaan ei tiennyt mikä sitä odottaa. Iita hyppäsi heti veneeseen, kun sille mahdollisuus annettiin, mutta Peppi ei olisi mennyt sinne millään. Syliin ottaminenkaan ei tullut kyseeseen, koska en olisi pystynyt laskeutumaan laiturilta veneeseen yli 20-kiloinen jötkäle sylissä. Vastaan se pisti viimeiseen asti, mutta lopulta sain väkisin vedettyä sen veneeseen, kun samalla nostin sitä hiukan etupäästä. Eihän siinä muuta ongelmaa ollut, mutta veneen pinta oli liukas ja Peppi pelkää liukkaita alustoja. Asiaa ei todellakaan auta se, että Peppi yrittää kävellä kynsillään. Lopulta siis kuitenkin olimme onnellisesti kaikki veneessä.
Peppi käyttäytyi oikein hienosti. Häntä sillä oli melkein koko ajan koipien välissä, mutta taisi se hetkittäin jopa nauttia merituulesta. Iita sen sijaan ei käyttäytynyt ollenkaan. Välillä pidin sitä väkisin vieressäni istumassa, muuten se juoksi innoissaan koko ajan edestakaisin, haukkui ja vinkui tai roikkui puolittain laidan yli ja yritti pyydystää pisaroita. Loppumatkasta se sentään jo hiukan rauhoittui.
Palasimme kahden viikon lomareissulta lauantaina ja kylläpä oli taas kiva nähdä koirat. Oli niitä jo ikäväkin. <3 Lauantai meni nukkuessa, jopa Iita nukkui vieressäni sohvalla kokonaiset kaksi tuntia! Pelkäsin sen olevan jo kipeä, yleensä se viihtyy siinä korkeintaan puoli tuntia. Mutta kai se oli vaan väsynyt, kun oli kaksi viikkoa joutunut vahtimaan laumaa. ;) Kävimme tietysti kuitenkin lenkillä, tuossa metsätiellä. Näimme myös Peppin lempparikoiran, novascotiannoutaja Nallen. Siinä tervehtiessä meitä kohti juoksi täysillä kolme jänistä. Olivat varmaan jotain pelästyneet, mutta niin kovaa vauhtia ne juoksivat jonossa tietä pitkin meitä päin, että luulin niiden jo törmäävän meihin. Viime hetkellä kaikki kolme käänsivät suuntansa metsään ja sinne ne katosivat. Kaikki tapahtui niin nopeasti, etteivät koiratkaan tainneet tajuta yhtään mitään. Jokainen niistä vain katsoi hölmistyneenä, että tapahtuikohan jotain... :) Kun pääsimme kotiin, oli yksi jänis meidän pihalla. Meidän aidatulla pihalla. No, enhän minä nyt vilpittömästi tietenkään uskonutkaan, että meidän 80 cm korkea aita mitään jäniksiä ulkopuolellaan pitäisi, mutta että noin vaan tullaan pihanurmelle keskellä kirkasta kesäpäivää...
Tänään Iita on ollut jo enemmän oma itsensä, mutta ei ihan kuitenkaan vielä. Treenailtiinkin jo vähän, kun halusin kokeilla muistavatko koirat enää mitään. No, koirathan tietysti muistivat, kunpa olisin itsekin muistanut, missä vaiheessa missäkin asiassa pitäisi olla. Molempien kanssa harjoittelin namikippoa "kentän" reunalla. Jätin kannellisen namikipon terassin rappuselle ja kannen päälle hiukan nameja. Otin aina myös Attilan ohjeiden mukaisesti jokaiseen treenipätkään alkuasennon, liikkeen/liikkeitä ja loppuasennon.
Iitan oli ensin vaikea keskittyä namien häirinnässä, mutta otin pari helppoa seuraamispätkää, joiden jälkeen vapautin sen kipolle. Tosiaan parin toiston jälkeen Iita tuntui jo innostuvan tekemään lähtemisestä, jotta se sitten taas saisi mennä palkalle. Hyvä, juuri sitä hainkin! Tein pääasiassa vasemmalla seuraamista joka suuntaan ja tiukkoja käännöksiä. Iita teki vasemmalle kääännökset ihan mielettömän hyvin! Minä käännyin paikallani ja Iita kääntyi ripeästi peruuttaen. Tosi hienosti, en muista, että se noin hyvin olisi ikinä mennytkään. On myös hyvin mahdollista, etten noin tiukkoja käännöksiä ole ikinä tehnytkään, koska olen kuvitellut, ettei Iita osaa. Mutta osaahan se. Hieno koira!
Peppin kanssa harjoittelin tanssiohjelmaamme pätkissä. Peppi häröili aluksi tosi pahasti. Se vuhhitteli ja luimisteli, otti siis tuulen suhinastakin häiriötä. Lopulta sain helpon liikkeen onnistumaan ilman ääntelyä ja siitä vapautin Peppin kehujen kera heti palkalle. Pikku hiljaa Peppi rauhoittui ja pystyi keskittymään tekemiseen. Peppi tajusi myös pian palkkakipon idean. (Mitäköhän olen ennen tehnyt eri tavalla, kun koko palkkakiposta ei ole tullut yhtään mitään..?) Sen jälkeen Peppi teki kaikki liikkeet ihan hirvittävällä vauhdilla. Pujottelussa omat jalkani olivat koko ajan myöhässä ja sivuaskelissa en tiennyt miten olisin itse edennyt, kun Peppi meni niin kovaa vauhtia. Ihan huippua tuokin, mutta miten ihmeessä saan sen mielentilan aina samanlaiseksi, jotta nopeuskin olisi sama. Nyt meidän musiikiksi olisi käynyt lähinnä joku tekno. ;)
Matkalta vielä yksi kuva. Italiassa oli koiralle laitettu aitaan oikein pehmuste, jotta sen olisi mukavampi katsella ohikulkevia ihmisiä. Hyvin se siinä tuntuikin viihtyvän. :)
