Mistä näitä pupuja oikein tulee?

Palasimme kahden viikon lomareissulta lauantaina ja kylläpä oli taas kiva nähdä koirat. Oli niitä jo ikäväkin. <3 Lauantai meni nukkuessa, jopa Iita nukkui vieressäni sohvalla kokonaiset kaksi tuntia! Pelkäsin sen olevan jo kipeä, yleensä se viihtyy siinä korkeintaan puoli tuntia. Mutta kai se oli vaan väsynyt, kun oli kaksi viikkoa joutunut vahtimaan laumaa. ;) Kävimme tietysti kuitenkin lenkillä, tuossa metsätiellä. Näimme myös Peppin lempparikoiran, novascotiannoutaja Nallen. Siinä tervehtiessä meitä kohti juoksi täysillä kolme jänistä. Olivat varmaan jotain pelästyneet, mutta niin kovaa vauhtia ne juoksivat jonossa tietä pitkin meitä päin, että luulin niiden jo törmäävän meihin. Viime hetkellä kaikki kolme käänsivät suuntansa metsään ja sinne ne katosivat. Kaikki tapahtui niin nopeasti, etteivät koiratkaan tainneet tajuta yhtään mitään. Jokainen niistä vain katsoi hölmistyneenä, että tapahtuikohan jotain... :) Kun pääsimme kotiin, oli yksi jänis meidän pihalla. Meidän aidatulla pihalla. No, enhän minä nyt vilpittömästi tietenkään uskonutkaan, että meidän 80 cm korkea aita mitään jäniksiä ulkopuolellaan pitäisi, mutta että noin vaan tullaan pihanurmelle keskellä kirkasta kesäpäivää...

Tänään Iita on ollut jo enemmän oma itsensä, mutta ei ihan kuitenkaan vielä. Treenailtiinkin jo vähän, kun halusin kokeilla muistavatko koirat enää mitään. No, koirathan tietysti muistivat, kunpa olisin itsekin muistanut, missä vaiheessa missäkin asiassa pitäisi olla. Molempien kanssa harjoittelin namikippoa "kentän" reunalla. Jätin kannellisen namikipon terassin rappuselle ja kannen päälle hiukan nameja. Otin aina myös Attilan ohjeiden mukaisesti jokaiseen treenipätkään alkuasennon, liikkeen/liikkeitä ja loppuasennon.

Iitan oli ensin vaikea keskittyä namien häirinnässä, mutta otin pari helppoa seuraamispätkää, joiden jälkeen vapautin sen kipolle. Tosiaan parin toiston jälkeen Iita tuntui jo innostuvan tekemään lähtemisestä, jotta se sitten taas saisi mennä palkalle. Hyvä, juuri sitä hainkin! Tein pääasiassa vasemmalla seuraamista joka suuntaan ja tiukkoja käännöksiä. Iita teki vasemmalle kääännökset ihan mielettömän hyvin! Minä käännyin paikallani ja Iita kääntyi ripeästi peruuttaen. Tosi hienosti, en muista, että se noin hyvin olisi ikinä mennytkään. On myös hyvin mahdollista, etten noin tiukkoja käännöksiä ole ikinä tehnytkään, koska olen kuvitellut, ettei Iita osaa. Mutta osaahan se. Hieno koira!

Peppin kanssa harjoittelin tanssiohjelmaamme pätkissä. Peppi häröili aluksi tosi pahasti. Se vuhhitteli ja luimisteli, otti siis tuulen suhinastakin häiriötä. Lopulta sain helpon liikkeen onnistumaan ilman ääntelyä ja siitä vapautin Peppin kehujen kera heti palkalle. Pikku hiljaa Peppi rauhoittui ja pystyi keskittymään tekemiseen. Peppi tajusi myös pian palkkakipon idean. (Mitäköhän olen ennen tehnyt eri tavalla, kun koko palkkakiposta ei ole tullut yhtään mitään..?) Sen jälkeen Peppi teki kaikki liikkeet ihan hirvittävällä vauhdilla. Pujottelussa omat jalkani olivat koko ajan myöhässä ja sivuaskelissa en tiennyt miten olisin itse edennyt, kun Peppi meni niin kovaa vauhtia. Ihan huippua tuokin, mutta miten ihmeessä saan sen mielentilan aina samanlaiseksi, jotta nopeuskin olisi sama. Nyt meidän musiikiksi olisi käynyt lähinnä joku tekno. ;)

Matkalta vielä yksi kuva. Italiassa oli koiralle laitettu aitaan oikein pehmuste, jotta sen olisi mukavampi katsella ohikulkevia ihmisiä. Hyvin se siinä tuntuikin viihtyvän. :)