Perille päästyämme sain heti rientää ensimmäiseen koulutukseen, joka oli Johannan vetämä Täsmällinen ohjaus. Siinä minulla oli parina Peppi, joka sitä täsmällistä ohjausta todella tarvitsee. Kävelimme siksakin mallissa koiran seuratessa ensin vasemmalla puolella niin, että parin askeleen jälkeen piti kääntyä 90 astetta oikealle, jolloin koira pyörähti vastapäivään ja vaihtoi samalla seuraamispuolta. Taas parin askeleen jälkeen suorakulmainen käännös oikealle, koiran pyörähdys myötäpäivään ja seuraamispuolen vaihto. Ideana oli harjoitella oikea-aikaista käskytystä ja myös oikea-aikaista kehumista, jotta kehuminen ei häiritsisi käskytystä. Johanna antoi myös muita liikesarjoja, jotka piti tehdä samalla periaatteella. Meillä meni alun pienen takkuilun jälkeen mielestäni tosi hyvin, kunnes lopuksi Johanna antoi tehtäväksi itse keksiä 5 liikkeen sarjan. Heti meni pasmat sekaisin ja Johannakin sanoi käskytykseni olevan ihan erilainen ja paljon veltompi. Sanoinkin Johannalle, että hänen pitää käskeä minua tekemään ne keksimäni 5 liikettä, niin homma sujuu paremmin. ;) No niin tehtiin, ja meni taas tosi hyvin...
Tämän jälkeen olikin heti Iitan eka koulutus, Sannan vetämä HTM alo-avo. Sanna ei pitänyt mitään yhteistä koulutusta, vaan saimme jokainen vartin käyttöömme niihin asioihin, joita halusimme käsiteltävän. Minulle tuli kolme asiaa mieleen: heel-positio (Iita vasemmalla eri rintamasuuntaan kuin minä), peruuttaminen eri positioissa ja käsimerkin häivyttäminen. Iita osaa heel-position seinän tai jonkun muun esteen vieressä jopa ilman käsimerkkiä, mutta ilman mitään barrikaadia se ei osaa sitä ollenkaan. Sanna muistutti, että töitä täytyy vaan tehdä, mutta kun kerroin kuinka kauan ja paljon ja eri keinoilla olin tuota positiota yrittänyt opettaa, totesi hän, että joskus täytyy olla armollinen itselleen, sillä kaikki koirat eivät vaan opi kaikkia asioita. Totesimme siinä kuitenkin, että tuo positio on Iitalle ehkä siksikin vaikea, koska Iita pitää minuun tiiviisti katsekontkatia ja tuossa positiossa jos niin tekee, asento heti irtoaa ja vinoutuu. No, en vieläkään kuitenkaan anna periksi. Peruutuksessa sain muistutuksen, että pitää opettaa askel kerrallaan, vaikka se sitten veisi vuositolkulla aikaa. Ei ole oikotietä onneen. Joo, oikotietä ei ole, mutta mahtaako olla mitään tietä. :) Käsimerkkien häivytyksestä vaan sitä samaa kuin ennenkin. Tiedän kyllä miten sen pitäisi tapahtua, mutta kun ei vaan tapahdu.
Välillä oli ruokailu ja saimme myös seurata toisten treenejä.
Iltapäivällä osallistuin Peppin kanssa koreografiapajaan. Oli taas kiva kuulla, että meillä on "hyvä pohja", kun itselle se on ollut jo valmis ohjelma... ;) Sain kyllä hyviä vinkkejä koreografiaamme. Alussa voisi olla selkeämpi alkuasento, "peilikuvapyörähdykset" voisi jättää pois ja Peppin pyöriessä minun ympäri voisin liikkua eteenpäin enkä pyöriä itsekin ympyrää. Ja liikkeiden pitäisi osua musiikkiin! Mutta paljon sain ajateltavaa. Ja opeteltavaa...
Extrakoulutuksena saimme osallistua Tiinan Heittäytyvä ohjaajan liikkuminen -koulutukseen. Vähän minua etukäteen pelotti, mutta ajattelin, että tuollaista treeniä minä juuri tarvitsen. Kaveriksi otin Iitan. Opettelimme helpohkon koreografian, jonka sitten teimme neljään erilaiseen musiikkiin. Yksi oli discoa, yksi polkkaa, yksi Myrskyluodon Maijaa ja yksi merimiesmarssi. Tärkeintä oli nimenomaan eläytyminen ja heittäytyminen, jopa hiukset piti avata Myrskyluodon Maijaa varten. ;) Meillä oli uskomattoman hauskaa! Lopuksi jokainen sai valita itselleen sopivimman musiikin ja esittää koreografian kaikille. Minä valitisin polkan. Se oli niiiiin sopiva minulle! Ja Iitalle myös. Parasta polkassa oli rytmi ja se, että kädet sai periaatteessa koko ajan pitää puuskassa. Ei tarvinnut miettiä niille mitään käyttöä. ;) Kivaa!
Päivän päätteeksi oli vielä teoriakeskustelu. Panelistit keskustelivat hyvästä yhteistyöstä, voiko treeneissä kieltää koiraa, motivoinnista ja tavoitteiden asettamisesta. Hyvästä yhteistyöstä päällimmäiseksi jäi mieleen reiluus ja se, että treeneissä on tultava paljon onnistumisia. Kieltämisestä taas se, että jos ei kiellä, saa aikaan epätäsmällisen koiran, jos kieltää, saa aikaan epävarman koiran. Pitää siis tuntea koiransa ja tietää mitä se kestää sekä käyttää eritasoisia kieltoja (EI!, väärin, höh, tekemisen lopettaminen).
Illalla suuntaisimme yöpaikkaamme Iso-Tarkkalaan, jossa mm. suunnittelimme Tahtitassuille uutta logoa. Emme tainneet päästä mihinkään lopputulokseen. ;) Ilta- ja aamulenkit oli kiva tehdä maalaismaisemassa.
Sunnuntaina treenit alkoivat Sallan vetämällä lämmittelyllä yhteiskoreografian parissa. Osallistuin siihen Iitan kanssa. Liisa-Ida Sorsa kuvasi (kuvaa muokattu).
Extrana sain osallistua Tiinan vetämälle Ohjaajan liikkuminen -tunnille. Parinani oli Peppi ja olipa taas hauskaa. Liikuimme erilaisten musiikkien tahdissa (mm. lambadan) eri tavoilla (kontaten, varpaillaan, heilutellen käsiä, poispäin yms.) ja testasimme paljonko koira kestää. Olen aina ajatellut, ettei Peppi kestä paljoakaan häiriötä, mutta sehän kesti tosi hyvin! Ei ollut oikeastaan mitään ongelmaa. Hienoa!
Iitan seuraava koulutus oli Tiinan ja Sallan vetämä Koiran näköiset oivallukset. En oikein tiennyt, mitä odottaa, mutta Tiinapa käski tehdä lauantailta tutun Ievan polkan tahdissa ensin freestyle-liikkeitä ja sitten HTM-improa. Kaikki olivat sitä mieltä, että polkka sopisi meidän HTM-ohjelmaan tosi hyvin. Samaa mieltä olin itsekin ja olen aika innoissani ajatuksesta. Siinäpä se oivallus meidän osalta oli, mutta olipa hieno oivallus. :) Tässä siis meidän uusi musiikki.
Vielä Peppin kanssa viimeinen treeni, joka oli Johannan vetämä Tanssin ja ohjaamisen yhdistäminen. Taas tosi hyödyllistä asiaa. Pitää varoa, ettei koira jää oman liikkumisen varjoon. Ensin saimme keksiä peruuttamiseen ja pujotteluun liioitellut käsiohjaukset, sillä "mitä ei voi piilottaa, täytyy korostaa". Sitten saimme jokainen jonkun liikkeen, johon piti keksiä koiralle liike. Minun liikkeeni oli punnerrus. Kokeilin ensin käsien välistä pujottelua, mutta en ehtinyt punnertaa tarpeeksi nopeasti. ;) Lopulta tein peilausliikkeen, eli Peppi oli minua vastapäätä ja meni maahan ja nousi seisomaan samalla kun itse tein punnerruksen. Viimeiseksi esitimme jokainen viiden liikkeen sarjan, jossa kolmessa piti olla liioiteltu ohjaus kuitenkin niin, että koira pysyy pääosassa.
Lopulta tuli hetki, että koulutuksia ei enää ollut. :( Mutta paljon sain sulateltavaa pitkäksi aikaa. Olipa hieno leiri! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti