Lähdimme aamulla Espooseen metsästämään Iitalle kolmatta hyväksyttyä tulosta rallytokon alokasluokasta. Kaksi viikkoa sitten Tampereellahan se ei onnistunut, kun Iita heittäytyi joka pysähdyksessä maahan. Tampereella meidän ensimmäinen kisa kuitenkin onnistui hienosti. Se oli ulkokisa ja starttasimme heti toisena. Tämänpäiväinenkin kisa oli ulkona ja olimme lähtölistassa heti ensimmäisenä. Ennakkoasetelmat olivat siis hyvät. :) Päätin toimia samalla tavalla kuin kaksi viikkoa sitten. Kun olin ilmoittautunut, tein Iitan kanssa seuraamisia, eteentuloja ja niitä istumisia. En käyttänyt koko aikaa rataantutustumiseen, jotta ehdin vielä hiukan harjoitella Iitan kanssa ennen vuoroamme. Välillä Iita riekkui hihnan päässä ja välillä se oli hienosti kontaktissa. Istumiset saivat jännitykseni nousemaan, Iita meni maahan... Mutta sain kuitenkin pari onnistumista, kun kehuin sitä jo ennen pysähdystä, jatkoin kehumista ja johonkin väliin ujutin istu-käskyn erittäin rauhallisesti. Yritin pitää tämän mantran mielessä. Radalla ei onneksi ollut kuin kolme istumista, mutta sitäkin enemmän käännöksiä, jotka Iitan kanssa useimmiten onnistuvat.
Suoritusvuoromme ei alkanut kovin hyvin. Heti kehään mennessämme Iita tohkeissaan kaatoi Lähtö-kyltin... No, suorituksemmehan ei ollut vielä alkanut! :) Ajattelin, että tästä ei hyvä seuraa, mutta pakko oli yrittää keskittyä. Ja minä keskityin, melkein koko radan. Iitakin keskittyi! Meillä meni tosi hyvin, vain 3 virhepistettä. Jee! Tässä rata, virheet ja kommentit:
1. Hitaasti Tätä vähän pelkäsin etukäteen, kun olin melko varma, että Iita ponkaisee täysillä eteenpäin, kun lähdemme liikkeelle. Hyvin kuitenkin meni.
2. Normaali vauhti
3. Koira eteen, oikealta sivulle, istu Jee, se osaa istua!!! Istui eteen ja jopa ihan suoraan! Ja jeejee, se istui sivullekin!!!
4. Spiraali vasemmalle 1 virhepiste, koira estää tai häiritsee ohjaajaa. En kääntänyt ylävartaloani tarpeeksi ja pieni törmäyshän siitä tuli.
5. 360 asteen käännös oikeaan
6. Istu, kierrä koiran ympäri Kun pysähdyimme kyltille, tajusin, että jalkani tärisivät. Jännitin niin kovasti tätä kylttiä. Itse asiassa "tärisivät" on aika lievästi sanottu, väpättivät kuvaa ehkä paremmin. Mutta HUH, mantrani onnistui! Voi sitä riemun tunnetta...
7. Käännös vasempaan ... joka kostautui heti seuraavalla kyltillä. En antanut Iitalle mitään vinkkiä, että olen kääntymässä vasempaan. Törmättiin. 1 virhepiste, koira estää tai häiritsee ohjaajaa. Ehkä ennemminkin toisinpäin.
8. 270 asteen käännös oikeaan 1 virhepiste, koskettaa tai nuuskii kylttiä. Tämä menee ihan Iitan piikkiin. ;) Se meni tutkimaan tarkemmin mitä kyltissä lukee.
9. Käännös oikeaan
10. 270 asteen käännös vasempaan
11. Liikkeestä maahan Ihanaa kun voi luottaa, että joku kyltti varmasti onnistuu tyylipuhtaasti. ;)
12. Pujottelu
13. Istu, istumisesta juosten Jännitystä loppuun saakka. Jipii, Iitaa OSAA istua! MAALI ja hyväksytty tulos!
Kokonaispisteet 97 ja tuomarin kommentti "oikein hienoa yhteistyötä". Ja se mitä mentiin hakemaan eli RTK1-koulutustunnus ja siirto avoimeen luokkaan. Sijoituksemme muuten oli 5, kun koirakoita oli 20.
Samalla kentällä järjestettiin myös agilityn möllikisat ja minulla oli Peppikin mukana. Menin ilmoittamaan Peppiä kisaan, kun sain päähäni, että olisi kiva palkita Iita hyvin tehdystä rallytokosta agilityllä. Ja niin ilmoitin myös Iitan. En tiedä mitä ajattelin, mutta saman tien iski katumus, kun Iita on ollut niin hyvässä kunnossa ja juuri oli hierontakin. Toisaalta ajattelin, että ei yksi pieni rata pahaa voi tehdä. Vaikka ei se rata niin pieni ollutkaan, A:kin mentiin kahteen kertaan.
Iitan kanssa tavoitteena ei ollut mikään muu kuin se, että Iitalla olisi kivaa. Silti oli aika haastavaa, kun en yhtään tiennyt mitä Iita mahtaa yli vuoden tauon jälkeen osata. Paremmin se osasi, mitä olisin ikinä voinut kuvitella. Ainoa virhe meillä tuli toisella A:lla, kun ohjasin huonosti. Siitä tuli kielto. Mutta muuten meni tosi hienosti. Lähtö onnistui kutsuna kolmannen esteen kohdalta. Iita haki esteet ihan mielettömän hyvin ja putket se haki tosi kaukaa. Hypyt olivat tosi upeita ja Iita jopa luki minua hienosti esteellä 15, kun suunta vaihtui hypyn jälkeen. Mahtavinta oli kuitenkin Iitan ilme. Se oli niin onnellinen. <3 Iitan silmät loistivat ja ihan kuin koko koira olisi hymyillyt. Pieni hieno agilitykoira, joka ei voi harrastaa agilityä.
Peppille otin kaksi ratakertaa, kun kuulemma tuloksista otettiin parempi huomioon. Ja rata kieltämättä näytti aika hankalalta Peppille. Eka kerralla otin kutsun pituuden kohdalta, kun en tiennyt miten sen tuon pituuden mieltää. A:n kontakteille Peppi ei pysähtynyt, mutta ei niistä virhettäkään tullut. Putkella 14 tuli kielto, kun stoppasin oman vauhtini äkisti. Hypyllä 16 tuli jostain syystä riman pudotus. Yhteensä siis 10 virhepistettä ja aika 32.78. Toisella kierroksella olisi pitänyt keskittyä A:n kontakteihin, jotka ovat meillä se ongelma, mutta en näköjään ollut tänään kovin järkevällä tuulella. Halusin sen sijaan testata kutsulähtöä vielä kauempaa ja koittaa parantaa aikaa. No, kutsulähtö onnistui muuten kolmannen esteen takaa paitsi että Peppi pudotti kolmannen esteen riman. Lisäksi meille tuli vielä 10 virhepistettä, en tiedä mutta luulen, että ne tulivat A:n alastulokontakteilta. Ei hyvä juttu. No, aika kyllä parani ja oli nyt 29.50. Yhteensä siis 15 virhepistettä.
Molempien agisuoritukset riittivät kolmanteen sijaan! Mutta mitä pitäisi päätellä siitä, että Iitan rata meni paremmin kuin Peppin? Helpoilla mölliradoilla voi pärjätä tuurilla ennemmin kuin taidolla? Tauko tekee hyvää? Medikoiraa on helpompi ohjata kuin maksikoiraa etenkin suorilla ja nopeilla radoilla? Vai kaikkia näitä? Vai ei mitään näistä, koska tämä oli vain yksittäinen kerta?
Oltiinkohan me kokonaan väärässä luokassa... Palkinnoksi nimittäin saatiin Junior-ruokaa. Aika hassua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti