tiistai 29. toukokuuta 2012

Attila's way

Lauantaina olimme Lempäälässä koiratanssikoulutuksessa, jossa kouluttajana toimi Attila Szkukalek. Olin ensin menossa kuunteluoppilaaksi, mutta sain koirakkoperuutuspaikan, joten Iita lähtikin mukaani. Päivä oli oikein antoisa ja sain taas paljon ajattelemisen aihetta, mutta myös vahvistusta omille ajatuksilleni. En ehkä niinkään koiratanssiin liittyen vaan yleensä koiran koulutukseen. Nyt pitäisikin saada koottua nuo asiat jotenkin järkevästi...

Päivä aloitettiin lämmittelyllä. Kävelimme piirissä ja vaihtelimme nopeutta niin, että välillä koira käveli ja välillä ravasi. Teimme myös venytyksiä ja hitaita pyörähdyksiä. Tämän jälkeen ryhmä jaettiin kahtia ja harjoitukset aloitettiin seuraamisella ja HTM-positioilla. Attila kertoi, että HTM:ssä on kaksi eri koulukuntaa: FCI ja englantilainen. FCI:n sääntöjen mukaisessa seuraamisessa on katsekontakti, jolloin koira sijaitsee vähän kauempana ohjaajasta. Englantilaisessa seuraamisessa opetetaan kosketuskontakti, jolloin koira siis koko ajan koskettaa ohjaajaa eli on ihan ohjaajan lähellä. Oikean asennon voi opettaa käyttämällä jotain estettä, mutta näkymätön este, kuten jalkakäytävän reuna (jolloin koira putoaa, jos asento muuttuu vinoksi), on parempi, koska silloin koira ei opi yhdistämään asentoa esteeseen.
Attila havainnollisti opetustaan puhallettavalla koiralla. :)
Aloitimme HTM-harjoitukset niin, että teimme yhtä positiota noin 10 metrin matkan. Ensin aloitusasento, sitten seuraaminen ja lopuksi loppuasento. Myöhemmin Attila selitti, että hän tekee harjoitukset aina koreografioina, jolloin koira oppii, että aloituksen jälkeen on suoritus ja sen pitää kestää loppuasentoon asti ja vasta sitten saa palkan. Tai jos harjoitellaan uutta asiaa, saa harjoituksen aikana pienempiä välipalkkoja, mutta lopetusasennon jälkeen on aina suurempi palkka, jackpot. Näin koira oppii suorituksen rytmin ja sitä on helppo motivoida pidentämään suoritusta. Loppupalkka on aina sitä suurempi tai parempi mitä pidempi suoritus on. Attila kertoi käyttävänsä myös musiikkia signaalina. Kun treeni loppuu, musiikki pois. Näin musiikki merkitsee palkkaa ja loppupalkkaa ja lopulta musiikki on itsessään palkitsevaa. Tähän en ehkä ihan pääse, mutta tuon loppupalkan yritän nyt tosissani ottaa työn alle.

En tiedä, johtuiko tuosta suorituksen selkeydestä, alusta ja lopusta vai mistä, mutta Iita ei ole ikinä tehnyt mitään positioita noin hyvin. Takana-positioita en kyllä osannut opettaa, mutta ne voin muutenkin jättää viimeiseksi. Attila kehoitti miettimään mitä jalkaa koira seuraa. Esim. koiran ollessa poikittain edessä, kannattaa omat ristiaskeleet ottaa niin, että se jalka on aina edessä, mihin suuntaan ollaan menossa. Attila korosti myös, että liikkeet kannattaa opettaa aina siinä positiossa, jossa tarkkuutta on helpoin tarkkailla. Näinhän minä olen tehnytkin sivuaskelten kanssa, jotka opetin Iitalle ensin poikittain edessä. :) Uutta positiota opettaessa pidä kontaktikäsi koko ajan paikoillaan ja siirrä siihen palkkaa toisella kädellä. Uusia temppuja opettaessa pitää palkita tosi tiheään, 10-15 herkkua peräperään.

Teimme HTM-harjoituksia erityyppisten musiikkien tahdissa. Attila huomautti, että hitaaseen musiikkiin voi käydä nopeat askeleet tai päinvastoin. Askeltyyppejä on paljon erilaisia: sulava, lyhyt, voimakas... Ohjaaja aina määrittää ohjelman tyylin, koira ei voi sitä tehdä. Ohjaajan asennolla on siis suuri merkitys. Lopuksi harjoittelimme vielä erilaisia HTM-siirtymiä, joita oli 6 erilaista perussiirtymää. Muistanko niitä..? En...

Lounastauon jälkeen harjoittelimme freestyle-liikkeitä. Attila kertoi mm. jalkojen noston opettamisesta, jossa hän käyttää venyttelyä ja taivuttamista. Kun koira väistää esim. venytystä, merkataan ja palkataan se kohta. Sitä en kokeillut, mutta harjoittelin kaukaa kiertämistä. Aiemmin se ei ole onnistunut lainkaan, kun Iita on vaan juossut kaikki kartiot kumoon. Nyt aloitinkin tosi pienellä kaarella ja palkka oli kartiokaaren päässä eikä lentänyt kädestäni. Sain tosi nopeasti laajennettua kaaren yli puoliympyräksi.
Tästä aloitettiin.
Attila sanoi, että käskyä ei kannata ottaa mukaan, ennen kuin liike on sellainen kuin sen haluaa valmiina olevan. Tai jos käskyn ottaa heti mukaan, mutta koira tekeekin liikkeen aluksi hitaammin, kun haluaa sen tekevän nopeasti, täytyy käsky vaihtaa. Eli esim. pyörähdys nopeasti on eri kuin pyörähdys hitaasti. Hän itse antaa koiralle "action"-käskyn, jolloin koira tietää, että sen pitää tehdä jotain. Suoritusten alussa hän taas valmistaa koiraa "ready"-sanalla, jonka äänenpaino on sen mukainen, tarvitseeko koira innostusta vai rauhoitusta. Nämä käskyt olisivat kyllä tosi hyödyllisiä opettaa. Etenkin tuo valmis-käsky. Muuta muistettavaa yleisesti koulutuksesta oli etenkin se, että vartalon asennosta tulee nopeasti erittäin voimakas käsky koiralle. (Tell me about it...) Siksi on tärkeää vaihtaa omaa asentoaan jo heti uuden tempun opetusvaiheessa. Samaten minulle muistutukseksi tuli taas se, että on palkittava heti oikeasta liikkeestä eikä vasta korjauksen jälkeen. Näinhän meillä on Iitan kanssa käynyt, että Iita on monet liikkeet oppinut tekemään korjauksen kautta. Minun pitää siis olla nopeampi, koska Iita korjaa tosi nopeasti. Jos liike ei suoraan onnistu, ei siis saa palkata korjauksen jälkeen tehtyä oikeaa liikettä ja tilanne täytyy nollata pienellä tauolla ennenkuin tekee uudelleen. Jos ei tapahdu mitään, voi odottaa hetken ja antaa uuden käskyn.

Attila puhui myös koreografiasta. Tärkeintä on, että koira on aina yleisön ja tuomareiden puolella. On kiinnitettävä huomiota myös rintamasuuntaan ja katseen suuntaan. Tuomareita kohti kuljetaan keskilinjaa, kun taas tuomareista poispäin reunalinjaa. Olen tiedostamattani noudattanut tätä sääntöä. :) Sivuaskeleet taas tehdään poikittaislinjalla. Suuret liikkeet tehdään takana ja pienet edessä. Mitä pidempi ohjelma, sitä tärkeämpää on tilankäyttö. Kuitenkin, jos haluaa kiinnittää huomiota, tekee näistä perussäännöistä poikkeuksia. Nopeus ja korkeus kiinnittävät aina huomiota ja huomiohan halutaan koiraan. Koiran on oltava aina nopeampi kuin ohjaajan eli koira kulkee ulkokaarteessa. Ohjaajan ei kannata useasti nostella käsiään, mutta jos nostaa, on ne suunnattava sen jälkeen alas koiraan. Tärkeintä joka tapauksessa on kontakti ja ilo. Katsekontaktin puute antaa sellaisen vaikutelman, että yhteyttä koiran ja ohjaajan välillä ei ole.

Oli muuten ihana kuulla, että Attilakin opetti jotain temppua koiralleen kolme kuukautta ennenkuin se oppi tempun. Toiselle koiralleen hän on opettanut samaa temppua vuoden verran eikä se vieläkään ole sitä oppinut. Vaikka huipuilla tuo kaikki näyttää niin helpolta ja vaivattomalta, ei se sitä todellakaan ole. Kuten tässä:


2 kommenttia: