Kuutamolla

Melkein 2 viikkoa sitten lauantaina oli Salon viralliset koiratanssikisat. Peppillä siis edelleen oli juoksu, joten Iita osallistui HTM-ohjelmallaan, jota oltiin harjoiteltu huima yksi kerta möllikisan jälkeen. Esiintymisvuoromme oli kolmanneksi viimeisenä, koska ensin oli freestyle ja HTM:ssä oli vain 2 avoimessa luokassa ja 1 voittajaluokassa. Eipä siitä sitten muuta. :D

No jos nyt vähän kuitenkin... Itsellä oli suurin terä mennyt jo järjestelyihin ja freestylessä sihteerinä toimimisessa, eli en vaan jaksanut keskittyä. Mitäpä sitä sitten koiraltakaan voi odottaa. Alkuasennossa annoin musiikkimerkin ja sitten vasta pyysin Iitalta kontaktia. Mitä ihmettä? Ja Iitahan katseli jonnekin ihan muualle, tietysti. Eli alku kosahti siihen. Keskivaiheella oleva heel-positio ei onnistunut, mutta se ei nyt ollutkaan mikään yllätys. Kontakti ei ollut hyvä ja se näkyi tietysti myös pisteissä. Mun ja Iitan vahvuus on aina ollut tuo "Yhtenäisyys ja kumppanuus", mutta nyt saatiin siitä siis huonot pisteet. :( Tultiin kuitenkin toiseksi (jee...), koska kisaajia AVO-luokassa oli tosiaan vain kaksi. Oli meillä silti kivaa. :)

Kuva: Sanna D.

Tällaisia pisteitä ja kommentteja saimme:

JS: Ohjaaja liikkui hyvin musiikkiin! Etenkin sivuaskeleissa tuli koiralla epätäsmällisyyttä ja joissain positioissa jätätti. Koreografiassa potentiaalia! Tekninen laatu 39 + 37 = 76, taiteellinen vaikutelma 38 + 40 = 78, yhteensä 154  p.

HN: Musiikki sopi hyvin koirakolle. Muutamia omia säätöjä. Tekninen laatu 42 + 38 = 80, taiteellinen vaikutelma 39 + 40 =  79, yhteensä 159 p.

MO: Tekninen laatu 40 + 35 = 75, taiteellinen vaikutelma 35 + 40 = 75, yhteensä 150 p.

Kokonaispisteet 77 +  77,33 = 154,33.

Sunnuntaina mentiin elvyttävälle kävelylle hiekkakuoppien maisemiin. :) Kaunista.

Iitan möllipäivä ja muita tarinoita

Nyt on ollut ihan luvattoman pitkä tauko bloggailussa. :( En tiedä, ollaanko me nyt mitään tähdellistä edes tehty, mutta kai sitä jotain olisi voinut päivittää... Ainakin sen, että koirat saivat uudet pedit! Ensin ne vähän vierastivat niitä, mutta nyt tuntuvat tykkäävän niistä kovasti. Ostettiin Iitalle hieman pienempi peti kuin Peppille, mutta siinähän kävi sitten juuri niin kuin arvelinkin eli useimmiten Iita köllöttää isossa pedissä ja Peppi on käpertyneenä pieneen petiin. :D Mutta molemmat vaikuttavat tyytyväisiltä. :) 

 

Peppi on myös päässyt agitreeneihin ja onkin ollut aika pätevänä. Kontaktin alastulotreenejä pitäis tehdä itsekseenkin, jotta on kisoissa varmempi olo. Viimeksi tehtiin mun toiveesta ykkösluokan rataa eli sellaista, missä oli pitkiä suoria eikä mitään kommervenkkejä. Kyllä oli vaikeeta! Mä olen niin onnellinen, kun joskus päästään kolmosiin. :D Parilla kerralla sain kartturoida myös treenikaverin ihanaa pehko-collieta Chillaa. :) Olikin aika rankkaa, kun teki taas pitkästä aikaa kahdella koiralla. Mutta Chi oli ihana. Teki niin reippaasti mun kanssa ja eteni jouhevasti. Suoriuduttiin jopa nollalla maaliin yhdestä radasta! Oli kyllä paljon helpompaa Chillan kuin Peppin kanssa, kun Chilla on kuitenkin hitaampi (vaikkei hidas olekaan) ja tosiaan eteni niin sulavasti, kun taas Peppi kiihtyy nollasta sataan nanosekunnissa ja tekee sellasia pyrähdyksiä. Hauskaa oli, ja opettavaista!

Ihana Chi

Ollaan me ulkoiltukin kauniissa syyssäässä.

 

Viime sunnuntaina oli Salossa epävirallinen koiratanssikilpailu. Se oli Collieyhdistyksen (eli pääasiassa mun) järjestämä, mutta sittenpä kävikin niin, että se ainoa kisaava tanhucollie, joka noihin karkeloihin olisi osallistunut, eli Peppi, päätti aloittaa juoksunsa. Niin jää sitten väliin ensi viikonlopun agilitykilpailukin sekä tietysti virallinen koiratanssikilpailu reilun viikon päästä, niinikään Collieyhdistyksen järjestämä. Vaikka juuri senkin takia noita kisoja tykkään täällä suunnalla järjestää, että pääsisin tuttuun halliin kisamaan. Mutta minkäs teet. Ja kisataan sitten ilman collieita. Iita sentään pääsi kisaamaan ja oli oikein pätevä mölleilijä. Nyt en jostain syystä saa

meidän videota tähän, mutta tehtiin sellanen HTM-ohjelma, joka vuosi sitten tehtiin extempore möllikisoissa niinikään. Nyt olin sitä ajatuksen tasolla kyllä pyörittänyt paljonkin, mutta treenattiin koreografiana vasta päivää ennen. Olin siis lauantaina Sannan kanssa treenaamassa ja Sannalta sain hyvät vinkit käsiin. Kisoissa sitten mikään muu ei jännittänytkään kuin se, että jos huidon käsilläni miten sattuu ja Sanna katsoo. :D Ongelmansa siis kullakin. :) Mutta ihmeen hyvin meni tuolla treenimäärällä. Tämä oli kyllä tosi hyvä treeni virallisia varten siinä mielessä, kun sain nyt testata, että miten Iita heräilee, kun se on muutaman tunnin odottanut häkissä. Aluksi sitä kiinnosti vain ympäristö ja se koohotti joka puolelle, mutta aika pian se sitten tokeentui ja tajusi, että nyt ollaan oikeesti tekemässä jotain. Ja se Iitassa onkin ihanaa, että sitten kun se tekee, niin se tekee täysillä. Ei meidän kaikki positiot nyt oikeen onnistuneet (yllätysyllätys), mutta Iita keksi taas ihan omia positioitaan, tällä kertaa ilokseni ihan oikeita positioita. Heel-positioon Iita ei vaan osannut hakeutua ja lopulta se tuli toiselle puolelle fuss-positioon, jota en ole Iitalle lainkaan edes opettanut. Mutta niinpä vain oli oikeassa kohdassa. Samaten seuraamisessa sivuaskeleet tahmasivat. Treeneissä ja ennen kisasuoritusta Iita pyrki siinä taakse-positioon ja aika hyvin siinä olikin, mutta sitäkään en ole lainkaan opettanut. :o Itse esityksessä taas Iita kiersi mua, mutta kun laskin käden alas, pysyi Iita oikeassa kohtaa ja sivuaskeleetkin onnistuivat. Ehkä sitten jätän käden siitä pois. Mutta tuo heel on kyllä ikuisuusongelma.

 

Saatiin kuitenkin hyvää palautetta tuomarilta sekä tanssikavereilta. Tuomari kehui kaunista ja rauhallista ohjausta (?) sekä tarkkoja positioita. Heh, olihan ne tarkkoja, jotka onnistuivat. :) Lopulta Iita sijoittui kisaavien HTM -luokassa toiseksi.

Syysreissu

Reilu viikko sitten käytiin syysretkellä Oulussa. Perjantaina lähdettiin töitten jälkeen ajelemaan Jyväskylään, jossa oltiin yötä. Sieltä lauantaina Ouluun, josta otimme matkaamme moottoripyörän ja yöksi Vaasaan. Sunnuntaina ajelimme sieltä sitten kotiin. Kiva reissu oli. :)

Jyväskylässä yöpymispaikkamme oli Solo Sokos Hotel Paviljonki. Siinä hotelli mun makuuni. Koiratkin tykkäsivät, kuten kuvasta näkyy. Ne saivat tuollaisen tervetuliaiskassinkin, joten kyllä kelpasi. Hotelli oli niin uusi, että se tuoksuikin uudelta. Sisustus oli yksinkertaisen tyylikäs ja huoneen lattiamateriaali oli etenkin koiria ajatellen tosi hyvä, tuollainen pölyäkeräämätön tiivis matto. Täytyy aamiaisestakin mainita sen verran (vaikka koirat eivät sitä saaneetkaan), että oli ihan huippu! Vaikka minkälaisia tuoreita hedelmiä, raparperi-mansikkamehua... nam. :) Voin kyllä lämpimästi suositella tuota hotellia niin koirien kanssa kuin ilman koiriakin matkustaville.

 

Aamulenkillä kävimme Jyväsjärven rannalla. Ihana aurinkoinen ilma.

 

 

Oulusta noudimme moottoripyörän ja sitten lähdimme ajelemaan taas eteläänpäin. Kaksi ihmistä, kaksi koiraa, moottoripyörä ja auto. Emme tosin ehtineet pitkälle, kun pysähdyimme jo syömään. Ja taas täytyy mainostaa: Vihiluodon Kalakauppa Oulun Tupoksessa, tosi hyvää lohikeittoa. :)

 

 

Seuraava jaloittelutauko oli Raahessa. 

 

 

Kalajoen hiekkasärkät oli pakko nähdä, joten sinne! 

 

 

Illan jo hämärtyessä saavuimme Vaasaan, jossa sattuikin ei niin mukava episodi. Olin iltalenkillä koirien kanssa ja käveltiin jalkakäytävää, joka oli ajotien ja Tropiclandian suuren parkkipaikan välissä, kun mutkan takaa tuli vastaan muutama mopo hurjaa vauhtia. Sitten tuli muutama lisää. Ja vielä. Yhtäkkiä niitä tuli kokonainen lössi. Ja niitä tuli ja tuli. Siis varmasti yli sata. Joku kokoontuminen niillä vissiin oli parkkipaikalla. Eikä siinä mitään, mutta oli tosiaan jo hämärää ja nämä järjen jättiläiset ajelivat missä sattui. Osa tuli vastaan jalkakäytävää, jolloin hyppäsin koirien kanssa vieressä olevalle nurmikaistaleelle. Eipä siitä mitään apua ollut, kun jotkut aivokääpiöt tulivat ja oikaisivat sinne parkkipaikalle juurikin sen nurmikon kautta. Koirat pysyivät ihmeen rauhallisina mopojen suhahtaessa edestä, takaa ja molemmilta sivuilta, mutta mulla nousi höyry päästä. Keskityin vaan hyppelemään alta pois. Jälkeenpäin teki mieli soittaa poliisit ja oisin soittanutkin, jos tämä ois tapahtunut jossain meidän kulmilla. Nyt päädyin vaan purkautumaan hotellimme respatytöille. Reilua.  

 

 

Vaasasta kotimatka jatkui aamulla sumussa. Ilmajoella oli sopiva pysähdyspaikka esi-isäni Jaakko Ilkan ja nuijasodan muistomerkillä. 

 

Aurinkokin rupesi päivällä taas paistamaan. Oli kyllä hieno sää koko reissun ajan. 

 

 

Retkilounas. Oli vain yksi kuppi mukana, joten Peppi sai nuoleskella huuliaan odotellessaan ruokaa. ;)

 

Jossain Parkanon (?) paikkeilla koirat pääsivät vähän juoksentelemaankin.

 

Sitten kotiin. :) Oli kiva matkustaa kaikki yhdessä. Tai no, vaikka se yksi tulikin puolet matkasta sillä eri kulkuneuvolla. ;)

2 x koiratanssiviikonloppu

Kylläpä on ollut paljon ohjelmaa viime aikona. On jäänyt päivittämättä ainakin koiratanssileiristä, koiratanssin koulutusohjaajakurssista ja kaksista agitreeneistä. Mistä sitä nyt oikein aloittaisi..? Koiratanssista tietysti. :)

Koiratanssileiri oli siis kaksi viikkoa sitten idyllisellä Kuralan kartanotilalla Yläneellä.

Perjantai-illalla kävimme läpi koreografioita ja minä sain vinkkejä Peppin FS-esitykseen. Mitään koreografiaahan meillä ei uuteen musiikkiin ollut, mutta jotain koitimme improvisoida. Teltan olin pystyttänyt jo heti saapuessani tilalle ja sinne oli kiva kömpiä illalla. Yö oli tosin aika kylmä ja luulen, ettei viileässä yöpyminen tehnyt hyvää Iitan nivelrikolle. :/  

Aamulla saimme ihailla jokinäkymää teltan ikkunasta. 

 

 

Lauantaina osallistuin Peppin kanssa Leenan vetämään HTM-hinkkaustunnille ja saimmekin hyviä ohjeita. Iitan kanssa osallistuin Susannan HTM-siirtymät-tunnille. Peppin kanssa tuosta tunnista olisi varmaan ollut jotain hyötyäkin, mutta koska Iita osaa ne jutut mitä osaa (eli ei kovinkaan paljoa), niin me vain puuhastelimme. Päätin kokeilla sitten myöhemmin Peppin kanssa tunnin antia. ;)



Kuva: Liisa-Ida Sorsa

Toista yötä emme enää telttailleet, vaan menimme kotiin yöksi. Päätin jättää Iitan sunnuntaiksi kotiin, kun se ei jotankin ollut oma itsensä. En tiedä oliko sillä kipuja kylmänkosteasta yöstä vai oliko se väsynyt (Iita väsynyt?!?), mutta joka tapauksessa ajattelin, että on parempi niin, koska se kuitenkin olisi joutunut olemaan niin paljon häkissä kentän laidalla, mistä se ei tykkää, koska Iitahan tietysti haluaa koko ajan tehdä ja olla siellä missä tapahtuu.

Peppi sitten pääsikin kahteen treeniin. Ensin kokeiltiin doboa, joka oli Peppin mielestä huippuhauskaa. :) Arvelin etukäteen sen olevan vaikeaa Peppille, koska Peppihän pelkää liukkaita alustoja, ja vaikka tuo dobo-pallo ei liukas olekaan niin epävakaa kuitenkin. Mutta Peppi oli innokkaasti heti kiipeämässä pallon päälle ja pysyikin siellä hienosti.

 

Toinen treeni oli taas Leenan vetämä. Tällä kertaa koiran totuttaminen ohjaajan liikkumiseen. Hypin haara-perus-hyppyjä ja käskytin Peppiä. Hyvin toimi, Peppi ei juurikaan häiriötä ottanut. Voi kun vielä olisi sellainen tunti kuin "koiran totuttaminen ohjaajan epäselvään käskyttämiseen". ;)

 

Lounas meille tarjottiin Kuralan kartanotilan päärakennuksessa. Sydämeni hyppäsi kurkkuun, kun lähtiessäni syömästä näin Peppin makoilevan eteisessä. :o Ennen kuin sydän laskeutui takaisin paikalleen, tajusin että sehän on talon oma koira Hilpi, eikä suinkaan Peppi, joka oli omassa häkissään hallissa. :) Mutta onhan niissä kieltämättä samaa näköä pystykorvineen. :D 

 

Seuraava viikonloppu vierähti sekin koiratanssin parissa. Silloin ajelin Lempäälään koiratanssin koulutusohjaajakurssille. Lauantaina oli pelkästään teoriaa, mutta sunnuntaina pääsimme itse kouluttamaan ja saimme seurata toisten kurssilaisten vetämiä koulutuksia. Kurssikaverit ja koulutettavat olivat mahtavia! Oli todella antoisa viikonloppu!

Aarre

Iita tuli tuossa yksi päivä tosi veikeän näköisenä jostain pihan perukoilta. Hänellä oli suuren suuri aarre suussaan: LUU! Muistan kyllä kun kaksi vuotta sitten kesällä annoin koirille tuollaiset kunnon luut pihalla syötäväksi ja sitten jossain vaiheessa Iitan luu oli kadonnut. Olikohan se haudannut sen jonnekin? Ja löysikö Iita sen nyt vahingossa vai onko mahdollista, että Iita muisti luun olemassaolon ja haki sen ihan tarkoituksella? Joka tapauksessa Iita oli kovin onnellinen löydöstään. Kovasti hän oli sitä sisällekin tuomassa, mutta sain sentään vähän aikaa pidettyä luun ulkona. Jossain vaiheessa Iita sitten taas oli onnistunut se kuljettamaan sisälle, ja kun toinen oli niiiin söpön näköinen, niin eihän siinä voinut muuta kuin antaa hänen ahertaa mieluisan puuhan parissa.

 

Eilen oli agitreenit. Hmm, pitääkö niistä kertoa enempää? Rata oli vaikea, joo, mutta meillä (tai mulla) ei onnistunut mikään. Päästiin korkeintaan kolme estettä kerralla eteenpäin ja taas tuli virhe. Peppi oli nopea ja mä hidas ja aina jäljessä. Se kai se ongelman ydin. En vaan osaa hahmottaa, että pitää ohjata jo seuraavaa estettä, vaikka sitä edeltäväkin on vasta parin metrin päässä suoritettavana. Peppillekin tuli valtavan kuuma, kun kaiken joutui suorittamaan vähintään 5 kertaa...

Telttaleikki

Eilen kaivettiin esille meidän 10 vuotta sitten (tai jopa aiemmin!) tilaamamme teltta. Kyllä sieltä pahvilaatikosta tosiaan teltta löytyi, olisikohan voinut vielä ottaa yhteyttä HobbyHalliin, että hei ei tässä paketissa ollutkaan telttaa. :D Ajatuksena on siis vihdoin yöpyä siinä ensi viikonlopun koiratanssileirillä. Saa nähdä mitä nukkumisesta tulee, Iita ja Peppi kun molemmat olivat niin kovin innoissaan teltasta. Iitan häntä heilui taukoamatta. :)

 

Torstaina oli ensimmäiset agitreenit sitten kesätauon. Tehtiin sillä lailla kivaa rataa, että siinä oli monta juuri meille sopivaa harjoituskohtaa. Taas todettiin sama mitä aina ennenkin, että koira kyllä osaa, kun vaan ohjaan. Miten musta tuntuu, ettei toiset joudu niin paljon miettimään omaa ohjaustaan. :D Hiukan sutaisevat kädellä johonkin suuntaan. Vai tuntuuko se vaan siltä? Olenko mä vaan niin huono? Enkä näköjään ikinä kehity. Peppi-parka. Mä oikeesti tarttisin jonkun hitaan tai ainakin minikokoisen koiran, jos haluan oppia hyväksi agiohjaajaksi. :) Mutta tässä siis tekemämme rata, kiitos Katja kuvasta. Ja radastakin tietysti. :)

 

Kuma kuumuudessa

Viikko sitten sunnuntaina pakattiin autoon 4 ihmistä ja 4 koiraa (onneksi kaksi niistä oli pieniä ;)) ja matkattiin Janakkalaan koiratanssikilpailuun. Tämä oli yksi niistä harvoista kerroista, kun minulla oli vain yksi koira ja vain yksi ohjelma koiratanssikisoissa. Helppoa! Niin varmaan... ;) No, helpompaa ainakin kuin kahden koiran kanssa yhteensä 4 ohjelmaa. :D

Janakkalassa oli hellepäivä. En oikein tiennyt paljonko uskallan Peppiä lämmitellä, joten mittailin kehääkin enimmäkseen vain yksikseni. Vähäksi aikaa sentään vein Peppinkin kehään tutustumaan ja kerrattiin kaikki positiot kertaalleen. Ja enkös sitten mennyt tallomaan Peppin varpaita väli-positiossa. :/ Ihme että se suostui tekemään sen kisasuorituksessa kuitenkin, vaikka vähän se kyllä aristi. Muutenkaan ei positiot olleet lähelläkään puhtaita, mutta me selvittiin! Edessä-position sivuaskeleet onnistuivat tosi hyvin ja Peppi oli innokas ,mutta sen jälkeinen heel ei onnistunut ollenkaan ja siinä huomasin, että Peppi alkaa paineistua. Mutta en jäänyt jankkaamaan vaan tein jotain, mistä olen tosi ylpeä. :) Pysähdyin, sanoin Peppille "odota" ja sain sillä nollattua tilanteen. Sitten musiikki olikin jo siinä kohtaa, että tuli maahanmeno. Loppupätkän vauhdikkaampi heel ei myöskään aluksi onnistunut, mutta päästiin kuitenkin loppuun asti. Ja olin niin tyytyväinen! Eniten siis siitä, että Peppi ei stressaantunut. Jotain siis olen vihdoin oppinut! Niin hienoa.

Kuva: Tiina Harju

HP: Tekninen laatu 42 + 39 = 81, taiteellinen vaikutelma 43 + 41 = 84, yhteensä 165 p.

MO: Tekninen laatu 40 + 40 = 80, taiteellinen vaikutelma 40 + 40 = 80, yhteensä 160 p.
JS: Harmoninen ohjelma, jossa hetkittäin erittäin kauniita positioita. Positioihin hakeutuminen oli ajoittain vielä työlästä. Kaunis, harmoninen musiikki. Tekninen laatu 42 + 41 = 83, taiteellinen vaikutelma 40 + 41 = 81, yhteensä 164 p.

Kokonaispisteet 81,33 + 81,67 = 163 eli KUMA ja alokasluokan voitto! Ihanaa että Peppikin vihdoin sai kuman. Se niin ansaitsi sen. Kerrankin ohjaaja oli häiriköimättä koiraa, niin että suorituksella oli edes pieni mahdollisuus onnistua. :D Ja se onnistui, tarpeeksi ainakin. ;)