sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Lauantaitanssit

Koiratanssitreeneissä meillä oli vuorossa taas ohjelmien harjoittelua. Iitan kanssa HTM-ohjelmaa ja Peppin kanssa FS-ohjelmaa. Tuntuu kyllä, että minun koirankoulutusaivokapasiteetilleni on aivan ylivoimaista opetella kaksi uutta ohjelmaa kahdelle eri koiralle yhtäaikaisesti. Mutta näillä eväillä mennään.

Sain sentään tehtyä sellaisen päätöksen, että jätän tässä vaiheessa epävarmat liikkeet pois. Iitan HTM-ohjelmassa tarkoittaa heel-position hylkäämistä. Päätin jättää pois myös edessä-position sivuaskeleet. Kotona ne sujuvat ihan tosi hyvin, mutta jostain syystä tuo taito on näköjään paikkasidonnainen. Nyt joudun käyttämään kaiken halliajan koreografian harjoitteluun, joten en ehdi harjoittelemaan yksittäisiä liikkeitä vieraassa ympäristössä. Pystyn kuitenkin helposti muuttamaan ohjelmaa sitten kun nuokin positiot ja suunnat sujuvat muuallakin.

Nyt Iitan HTM-ohjelma sisältää siis seuraavat positiot ja suunnat (sekä vauhdit):

seuraa (vasemmalla sama rintamasuunta) - eteenpäin (hitaasti, normaali ja juosten) ja paikallaan ympäri
heel (vasemmalla vastakkaiset rintamasuunnat) - eteenpäin (vain pieni pätkä)
edessä (poikittain edessä, rintamasuunta oikealle) - eteenpäin (laukaten)
väli (jalkojen välissä sama rintamasuunta) - eteenpäin, peruutus, paikallaan ympäri ja ristiaskeleet oikealle
viereen (oikealla sama rintamasuunta) - eteenpäin

Tosin nyt olen taas uuden haasteen edessä. Juuri kun olin oppinut tuon ohjelman ulkoa, pitääkin opetella taas uudelleen kaikki muutokset. :)

Peppin ohjelmasta jätin pois peruuttamisen ja liftaamisen. Kaikki muut liikkeet Peppi osaakin hyvin. Välillä harjoittelu meni kyllä sähellykseksi. Jos Peppi on liian innokas tai jos se ei ole varma, mitä sen pitää tehdä, sillä menee pasmat ihan sekaisin. Iita ja Peppi ovat varmaan yhtä innokkaita, mutta näissäkin treeneissä huomasin hyvin niiden eron. Iita on innokas ja sillä hyvä. Välillä (lue: usein) menee sähellykseksi, mutta ainoa, jolla saattaa mennä hermot, olen minä. ;) Jos taas Peppi on liian innokas, tuntuu, ettei se itse kestä omaa innokkuuttaan, se ei pysty keskittymään ja se hermostuu. Peppin kanssa minä en saa siis missään tapauksessa hermostua itsekin, vaan tilanne on rauhoitettava nopeasti, jos Peppissä näkyy stressaantumisen merkkejä. Peppi kuitenkin rentoutuu treenipätkien välissä ihan täydellisesti. Nyttenkin se tauoilla makaili kyljellään. Iita sen sijaan vinkui ja vonkui koko sen ajan, jolloin se ei itse saanut tehdä.

Voi olla, että tuo minun ja Peppin ohjelma on hieman liian vaativa. Ei siinä vaikeita temppuja ole, mutta tahti voi olla Peppillekin liian tiivis. Ohjelmaa ja musiikkia en itsekään ole vielä kovin hyvin sisäistänyt. Se ilmenee ainakin siten, etten pääse musiikkiin takaisin kiinni, jos välillä joku juttu ei menekään ihan niin kuin pitäisi. Parit parin sekunnin "suvantokohdat" ovat vielä ilman suunnitelmaa. Kehän käyttö on myös vähän niin ja näin, pitäisi olla enemmän liikkuvia liikkeitä. Ehkä noihin suvantokohtiin täytyy ottaa selkeitä siirtymiä.

Möllikisoihin on enää kaksi viikkoa aikaa. Hui! Iitan HTM-ohjelman suhteen olen kuitenkin luottavainen, tylsä se voi olla, mutta sillä on kaikki mahdollisuudet onnistua. Luotan Iitaan. Ai niin, ja minulla on nyt esiintymisasutkin mietittynä kaikkiin ohjelmiin. Sehän oli se tärkein. ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti