Clever dog - tired owner

Siitä on jo kaksi viikkoa, kun Vanda Gregorová oli kouluttamassa suomalaisia koiratanssiharrastajia Yläneellä. Minä odotin viikonlopusta eniten nukkumista ja Satun tekemää hyvää ruokaa, sillä väsymys vaan painoi ja painaa edelleen päälle. Vanda oli tosi mukava, mutta koulutuksesta en saanut juurikaan irti, pääasiassa oman väsymykseni takia. Parasta antia olikin mielestäni yhdessä olo ja Tsekin koiratanssikuvioista kuuleminen.

Mustavalkokoirat

Saimme esittää ohjelmamme Vandalle, joka sitten kommentoi esityksiä. Iitan HTM-ohjelmaan Vanda kaipasi enemmän erilaisia positionvaihdoksia, kun nyt suurin osa on ohjaajan kiertoja (sattuneesta syystä). Lisäksi sivuaskeleita ja pivotteja olisi voinut olla enemmän. Mielenkiintoista oli, että kaikki Vandan kommentit liittyivät tekniseen puoleen, taiteellisuutta hän ei kommentoinut sanallakaan. Lisäksi jokaisella oli kaksi varttia Vandan yksityisopetusta. Iitan kanssa kerroin ongelmastamme, eli siitä, miten en saa Iitaa oppimaan sanallisia käskyjä eli se on kiinni käsissäni ja liikkeessäni. Vanda sanoi, että Iita on "clever dog" ja että kyllä se oppii. Joo, onhan Iita fiksu, sitä en ole ikinä epäillyt, mutta en mä sitä silti juuri mitään ole oppimaan saanut. Sain vinkiksi käyttää kosketusalustaa ja seinää apuna positioiden opetuksessa. Harmi vaan, kun sitä seinää ei voi aina kuljettaa mukanaan. :D Kyllähän Iita kosketusalustan ja seinän kanssa ne positiot osaa tehdä ihan yhtä hyvin kuin käsiavulla, mutta kun kosketusalustasta tai seinästä en pääse yhtään sen enempää eroon kuin käsistä tai vartaloavuistakaan. Mutta ei se mitään. Näillä mennään edelleen. Peppin vuoron tullessa olin itse taas jo tosi väsynyt enkä ollut edes keksinyt mitään ongelmaa. Onhan meillä ongelmia, mutta ei mitään vartissa ratkaistavia. Tehtiin sitten vain muutamia freestyle-liikkeitä.

Lenkillä Yläneen maalaismaisemissa

Sumuisen joen koirat :)

Tämä kevät on ollut kaikella tavalla todella rankka. Nyt olen oikeastaan vasta tajunnut, kuinka paljon aikaa ja ennenkaikkea energiaa on vienyt kaikki koiraharrastuksiin ja etenkin koiratanssiin liittyvä toiminta viime vuosien aikana. Jopa niin paljon, että oma treenaaminen ja touhuaminen omien koirien kanssa on jäänyt pikku hiljaa ihan paitsioon. Ensimmäinen todellinen havahtuminen tuli kisajärjestelyissä. Kyllähän minä osasin aavistaa, että tuplakisojen ja SM-kisojen järjestäminen alle kuukauden sisällä on raskasta, mutta oli se rankempaa kuin kuvittelin. "Normaalioloissa" se olisi ollut varmaankin vain hetkellisesti väsyttävää, mutta kun tässä on ollut kaikkea muutakin, niin tuntuu siltä, että rupeama oli piste i:n päälle ja kuppi on kellahtamassa nurin. Vaikka kuinka paljon tykkään tapahtumien järjestämisestä, haluan kuitenkin, että koiraharrastukset ovat minulle itsellenikin myös koirien kanssa tekemistä eikä ainoastaan kaikkea oheistoimintaa, joka siis sekin on kivaa hyvässä porukassa. Ja pakko on myös jättää hieman pelivaraa yllättävien asioiden ja vastoinkäymisten varalta. Kaikkea ei vaan jaksa vaikka kuinka haluaisi. :( Muutoksia on siis tehtävä ensi vuoteen mennessä. Taisin tänä keväänä käydä ATT:n agitreeneissä peräti 4 kertaa. Viime viikolla oli viimeinen kerta ennen kesätaukoa, sinne sentään menin kuten olin kauden ensimmäisissäkin treeneissä ollut. Peppi oli taitava. En Peppiäkään halua agilityllä enää montaa vuotta rasittaa (Peppi täyttää heinäkuussa jo 7 vuotta), joten olisi sitäkin nyt vielä vähän aikaa kiva harrastaa. Katsotaan, jos syksy toisi tähän jo muutosta. Koiratanssin MM-kisatkin kolkuttelevat jo ovella ja ohjelmaan pitäisi ainakin yrittää tehdä vähän muutoksia eikä treenaaminenkaan varmaan pahaksi olisi. Mistäköhän löytäisi energiaa...

Pimeä kevät

Tämän kevään valo on ollut pimeämpi kuin koskaan. Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin, että ruoho yhtäkkiä viheriöi ja luonto oli jälleen elossa. Toisin kuin eräs meille rakas ihminen. Koiratkin menettivät yhden parhaimmista ystävistään. Iita on ollut tärkeässä lohduttajan roolissa, mutta suruviestin tullessa yllätyksekseni Peppi oli se, joka oli ensimmäisenä paikalla. Kyllä sekin siis osaa lohduttaa, kun tarve on suurin.

Peppin kanssa kävin kahdella viimeisellä Elinan valmennusryhmäkerralla, kun en saanut niitä myytyäkään. Ensimmäisellä kerralla Peppi loukkasi oikean etujalkansa ja toisella kerralla vasemman takajalkansa. Molemmat näyttivät menevän heti ohi, mutta nyt tuo takajalka vaivaa jälleen. Menemme siis huomenna lääkäriin tutkituttamaan sen.

Iita on ollut tapansa mukaan koko ajan läsnä eikä mitään ole tarvinnut tehdä yksin.

Niin, tulipa järjestettyä koiratanssin SM-kisatkin ja osallistuinkin niihin. Iita sijoittui HTM:ssä pronssisijalle! Pari viikkoa myöhemmin sain Kennelliitolta tiedon, että meidät on valittu Suomen edustusjoukkueeseen Helsingissä järjestettäviin MM-kisoihin. Aika uskomattomaltahan tuo tuntuu, enkä sitä ole oikeastaan vielä edes sisäistänyt.

Hienoa tässä on se, että me saamme Iitan kanssa yhdessä edustaa Suomea. En minä tai Iita eikä edes ohjaaja ja koira vaan nimenomaan "me". Teknisesti emme ole taitavia, vaan vahvuutemme on yhdessä tekeminen.

Olimme saaneet Sannan ja Novan kanssa kutsun hääjuhlaan esittämään koiratanssia. Iita söpöili sovittaessaan sopivaa asustetta. Lopulta Nova kuitenkin sai rusettinsa kaulaan ja Iitan oli tyytyminen helminauhaan ja tukkakukkaan. Musiikki oli valittu hääparin mieltymysten mukaan ja olipa koreografiassa tarinaakin parin tapaamisesta rakastumiseen. ;)

Hääpaikka oli upea Pikku-Pukin saari ja ilmakin oli kuin morsian. ;) Iita nautti päästessään veneen kyytiin.

Ensi viikonloppuna onkin sitten tiedossa Vanda Gregorovàn koulutus Yläneellä. Ehkä Vanda on se superkoutsi, joka keksii miten Iitan saa oppimaan asioita. :D

Viikkopäivitys

Viikko ja etenkin viikonloppu on taas mennyt niin äkkiä. Tänään oli aikomus treenata, kun ne SM-kisat on jo vajaan viikon päästä, mutta en sitten näköjään treenannut. Mennään niillä tammikuisilla treeneillä sitten. :D SM-kisavalmistelut tapahtuvat minulla ja Iitallakin enimmäkseen tietokoneen ääressä.

IT-Iita :)

Mitäs muuta me ollaan tehty..? No nukuttu tietenkin. :)

Tänään aamulla käytiin poimimassa syömässä valkovuokkoja...

...ja iltapäivällä saatiin Anna ja ihana Luna lenkkikavereiksi. Peppi käyttäytyi suurimmaksi osaksi oikein hienosti. Pari kertaa piti Lunalle ärähtää, mutta mitään suuria palkokasveja ei Peppin kuonosta pursunut.

Iitan allastarpominen

Iita on vaan niin söpö tuolla vesialtaassa, että oli pakko ottaa vähän videota. :) Koira joka inhoaa uimista suorastaan laukkaa vesialtaaseen. Siellähän saa juustoa. ;)

Tuplavoitto

Lauantaina oli Salossa koiratanssin tuplakisat. Iita osallistui ensimmäisen kilpailun HTM:n voittajaluokkaan ja Peppi toisen kilpailun FS:n avoimeen luokkaan. Koko viikko oli mennyt kisajärjestelyissä enkä nyt muutenkaan mitään ollut treenannut sitten tammikuun, joten odotuksena oli vain kuulla, mitä ruotsalaistuomarit ovat meistä mieltä. :) Mutta sitten siinä kävikin niin, että sekä Iita että Peppi voittivat oman luokkansa. Mikä oli kyllä tosi hyvin, koska omat ajatukseni olivat taas jossain ihan muualla (eli kisajärjestelyissä) ja lämmittelytkin olivat erittäin vähäiset. Sinänsä harmi, kun tämä jäi nyt Peppin osalta viimeiseksi kilpailusuoritukseksi tällä ohjelmalla, joten olisi ollut kiva, jos siihen olisi kunnolla keskittynyt. Lopputulos olisi tosin silti voinut olla sama. :D 

Iitan kilpailusuoritus meni niinkuin se nyt vain voi mennä. :D Heel-positiossa Iita tällä kertaa vaihtoi kesken kaiken puolta ja seuraamisen sivuaskeleista ei tullut mitään. Muuten oli perussettiä. Ihmeen korkeat pisteet kuitenkin saatiin. Tai no, jäiväthän nuo tekniset pisteet kyllä aika alas, ihan aiheesta.

Johanna Saariluoma: Koiralla ja ohjaajalla hyvä asenne toisiaan kohtaan! Joitain epätarkkuuksia etenkin sivuaskelissa eli liikepuhtautta vielä lisää. Tekninen laatu 38 + 37 = 75, taiteellinen vaikutelma 42 + 38 = 80, yhteensä 155 p.
Johanna Mamrelund: Good tempo! Nice pos "Between your legs". Try to make the dog keep the positions. Very sweet end. Tekninen laatu 37 + 36 = 73, taiteellinen vaikutelma 40 + 40 = 80, yhteensä 153 p.
Sara Peiper: Very good match to the music. For this class I would like to see more positions and more variations in the program. Good teamwork, nice fokus. Tekninen laatu 37 + 38 = 75, taiteellinen vaikutelma 43 + 45 = 88, yhteensä 163 p.

Kokonaispisteet 74,33 + 82,67 = 157. Osallistujia oli luokassa kaksi: taistelupari Iita ja Simo jälleen yhdessä. :) Tällä kertaa Iita sai pari pistettä enemmän ja siis voitti luokkansa.

Johannalta tuli taas ihana kommentti: "Koiralla ja ohjaajalla hyvä asenne toisiaan kohtaan!" Niin kivasti sanottu! :) Muuten kommentit olivat ihan sellaisia, mitä mieltä itsekin olen. Aika hyvin siis olen kartalla mitä osaamme ja mitä emme. 

Collieyhdistyksen kilpailuissa on aina tapana palkita kilpailun paras collie. Nyt tämä palkinto jaettiin ensimmäistä kertaa koiratanssikilpailuissa (kun aiemmin on unohtunut) ja Peppi voitti. ;) Kuinkas muutenkaan kun on ainoa kisaava collie. :D

Peppin suoritukseen olen todella tyytyväinen. Alun kävelyissä se vähän piipitti mutta ei vaikuttanut kuitenkaan kauhean stressaantuneelta. Selän yli hypyssä taisin mennä liian lähelle seinää eikä Peppi hypännyt lainkaan. :( Se oli vähän tylsä juttu, mutta mitäs peruutin niin pitkälle.

Tiina Jounio: Koreografia oli mukavan tanssillinen ja ohjaajakin oli suunnitellut omaa liikkumistaan mukavasti. Avoimeen luokkaan toivoisi liikkeisiin hieman monipuolisuutta.Tekninen laatu 35 + 37 = 72, taiteellinen vaikutelma 42 + 36 = 78, yhteensä 150 p. 
Johanna Mamrelund: Fast Collie! Good cooperation and teamwork. Work more with the interpretation, the changes of speed in the music and the sideway moves. Tekninen laatu 40 + 39 = 79, taiteellinen vaikutelma 42 + 38 = 80, yhteensä 159 p.
Johanna Saariluoma: Sujuvasti menneen alkupuolen jälkeen pari harmillista herpaantumista loppua kohden. Ohjelmassa hyvä flow ja ohjaaja huomioi koiran hyvin tanssiessaankin. Tekninen laatu 40 + 38 = 78, taiteellinen vaikutelma 38 + 42 = 80, yhteensä 158 p.

Kokonaispisteet 76,33 + 79,33 = 155,66 ja Peppi siis voitti luokkansa viiden koirakon joukosta. Tosin tasapistein toiseksi tulleen kanssa, mutta tasatilanteessa taiteellisuuspisteet ratkaisevat ja ne olivat meillä korkeammat.

Minusta oli mukavaa, että ruotsalaistuomari noteerasi Peppin nopeuden. Sitä ei ole kukaan suomalaistuomareista ikinä kommentoinut, vaikka Peppi ON nopea collieksi. "Good cooperation and teamwork" oli myös kiva kommentti. Sekä Johannan "Ohjaaja huomioi koiran hyvin tanssiessaankin". Nuo ovat sellaisia asioita, joita itse arvostan ja joissa haluan olla hyvä ja on niiden eteen on paljon töitäkin tehty. Nyt kun molemmilla koirilla yhteistyöpisteet ovat noinkin hyvät, voisi olla ehkä aika keskittyä enemmän siihen tekniikkaan. Siis Peppin kanssa. Iita saa tehdä mitä haluaa. Niinhän se joka tapauksessa tekee. :D

Seuraavana päivänä nautimme auringosta pihalla ja Iita oli lempipuuhansa parissa. :)

Peppi keskittyi lepäilyyn. :)

Startti kakkosissa

Pääsiäismaanantaina (eli jo jokin aikaa sitten...) starttasimme Peppin kanssa ekaa kertaa kakkosluokassa ATT:n agikisoissa. Tuomarina oli Marjo Heino, jolta ykkösissä olimme saaneet kaksi luvaa, joten arvelin hänen olevan meille sopiva tuomari. :) Molemmat radat olivat aika ykkösluokkaisen suoraviivaisia.

Ensimmäisellä radalla alastulokontaktit menivät loistavasti. Keinun jälkeen otin kuitenkin turhan kovan spurtin, Peppi lähti keinulta täysillä, hyppäsi muurin yli ja kiersi hypyn 9 oikealta puolelta. Kaikkeen muuhun olin varautunut, mutta en tähän, vaikka jälkeenpäin ajateltuna mokani oli täysin selvä. Putken jälkeen olevat kepit ajattelin etukäteen hankaliksi, mutta Peppi meni oikeasta keppivälistä sisään. Sitten jostain syystä se lopetti kesken. Ohjasin sen jatkamaan seuraavasta välistä, mutta 5 virhepistettä siitäkin tietysti tuli. Loppu meni hienosti ja loppusuorallakin oltiin pituudella yhtäaikaa. :) Yhteensä siis 10 virhepistettä.

Toisella radalla mietin pitkään, mistä kohtaa otan kutsulähdön. En halunnut riskeerata mitään, vaan kutsuin pituuden jälkeen. Jos olisin mennyt kolmosesteen toiselle puolelle, oman ajoitukseni olisi pitänyt olla tarkka ja siihen en luottanut. Kepeille ohjasin huonosti ja ne piti ottaa alusta. Puomin alastulokontaktin Peppi juoksi suoraan läpi, joten sen otin uusiksi eli siitä hylätty. Sitten juoksimmekin suoraan ulos. Olisi kyllä ollut hauska tehdä tuo muurikohta uudelleen, mikä meni ekalla radalla pieleen, mutta kun äkkiä pitää tehdä päätös, niin nyt se oli tämä.

Jäin kyllä miettimään tuota puomin uudelleentekemistä ja yleensäkin alastulokontakteja. Meillä epäonnistumiset ovat ihan selvästi itsestäni kiinni. Annan Peppille vääriä signaaleja, joten on tyhmää "rangaista" siitä koiraa. Peppihän on äärimmäisen kuuliainen ja tekee kyllä mitä käsken, jos se vaan pystyy. Ja aina Elinan treeneissä kontaktit onnistuvat, vaikka Peppi kävisi miten kierroksilla. Niinkuin viime kerrallakin. Viime keskiviikkona nimittäin oli taas pitkästä aikaa Elinan valmennusryhmätunti, jossa teimme ratatreeniä. Jokainen sai tehdä radan 4 kertaa, mutta heti ensimmäisestä virheestä joutui ulos. Lopulta saimme vielä harjoitella haluamiamme kohtia. Oli ihan hauskaa. :) Ensimmäisellä kierroksella pääsimme esteelle 10, joka oli kepit. Siellä oli jokin teipinpala maassa ja Peppi jäi tutkimaan sitä. Outoa! Kertaakaan ei päästy loppuun asti, mutta viimeisellä harjoituskierroksella sain sitten tehdä lopunkin. Ja niistä alastulokontakteista... Radalla oli A, joka oli vieläpä putken jälkeen. Kysyin etukäteen Elinalta, mitä teen, jos Peppi ei pysädy. Elina sanoi vain, että kyllä se pysähtyy. No niin pysähtyi! Vaikka Peppi tuli A:n tosi vauhdilla ja oli muutenkin ihan kierroksilla ilmeisesti tuosta nopeasta ratavuoron vaihtumisesta, kun koirat menivät ja tulivat koko ajan edestakaisin. Eli Peppi osaa ja se tekee, jos minä en sähellä. Ja minähän harvemmin sähellän Elinan tunneilla, koska siellä mun on pakko keskittyä. Joten kisoissakin läpijuoksut varmasti johtuvat ohjaajasta eivätkä koirasta.

Tunnin päätteeksi Elina kysyi meiltä jokaiselta kolme asiaa, joihin olimme tyytyväisiä, ja kehotti tekemään niin jatkossakin. Minulle yksi selvä positiivinen asia oli se, että Peppi ei menettänyt toimintakykyään, vaikka olikin stressaantunut. Peppi myös aina menee sinne minne sen ohjaan, mikä ei tosin aina ole hyvä asia. ;) Mietin kyllä sitäkin, että ei minulle positiivisiin asioihin keskittyminen lopulta ole vaikeaa. Päinvastoin, tuudittaudun vaan siihen, että näin moni asia on hyvin enkä jaksa tehdä niitten kehitystä vaativien asioiden eteen mitään. :D

Lomamatkalla

Viikko sitten teimme viikonloppureissun Jyväskylään. Koirat tietysti pääsivät mukaan ja viihtyivät hyvin hotellissa. :)

Valopäät iltalenkillä. :)

Ei hullumpi aamulenkkimaisema.

Iita ja sorsat. (Kyllä niitä siellä vedessä on. ;) )

Jyväskylän Harjun portaat, jotka lapsuudessani nähdyn perusteella muistin hurrrrjan suuriksi. :o

Iita leikki vinttikoiraa. :)

Lepoa.