Siitä on jo kaksi viikkoa, kun Vanda Gregorová oli kouluttamassa suomalaisia koiratanssiharrastajia Yläneellä. Minä odotin viikonlopusta eniten nukkumista ja Satun tekemää hyvää ruokaa, sillä väsymys vaan painoi ja painaa edelleen päälle. Vanda oli tosi mukava, mutta koulutuksesta en saanut juurikaan irti, pääasiassa oman väsymykseni takia. Parasta antia olikin mielestäni yhdessä olo ja Tsekin koiratanssikuvioista kuuleminen.
 |
| Mustavalkokoirat |
Saimme esittää ohjelmamme Vandalle, joka sitten kommentoi esityksiä. Iitan HTM-ohjelmaan Vanda kaipasi enemmän erilaisia positionvaihdoksia, kun nyt suurin osa on ohjaajan kiertoja (sattuneesta syystä). Lisäksi sivuaskeleita ja pivotteja olisi voinut olla enemmän. Mielenkiintoista oli, että kaikki Vandan kommentit liittyivät tekniseen puoleen, taiteellisuutta hän ei kommentoinut sanallakaan. Lisäksi jokaisella oli kaksi varttia Vandan yksityisopetusta. Iitan kanssa kerroin ongelmastamme, eli siitä, miten en saa Iitaa oppimaan sanallisia käskyjä eli se on kiinni käsissäni ja liikkeessäni. Vanda sanoi, että Iita on "clever dog" ja että kyllä se oppii. Joo, onhan Iita fiksu, sitä en ole ikinä epäillyt, mutta en mä sitä silti juuri mitään ole oppimaan saanut. Sain vinkiksi käyttää kosketusalustaa ja seinää apuna positioiden opetuksessa. Harmi vaan, kun sitä seinää ei voi aina kuljettaa mukanaan. :D Kyllähän Iita kosketusalustan ja seinän kanssa ne positiot osaa tehdä ihan yhtä hyvin kuin käsiavulla, mutta kun kosketusalustasta tai seinästä en pääse yhtään sen enempää eroon kuin käsistä tai vartaloavuistakaan. Mutta ei se mitään. Näillä mennään edelleen. Peppin vuoron tullessa olin itse taas jo tosi väsynyt enkä ollut edes keksinyt mitään ongelmaa. Onhan meillä ongelmia, mutta ei mitään vartissa ratkaistavia. Tehtiin sitten vain muutamia freestyle-liikkeitä.
 |
| Lenkillä Yläneen maalaismaisemissa |
 |
| Sumuisen joen koirat :) |
Tämä kevät on ollut kaikella tavalla todella rankka. Nyt olen oikeastaan vasta tajunnut, kuinka paljon aikaa ja ennenkaikkea energiaa on vienyt kaikki koiraharrastuksiin ja etenkin koiratanssiin liittyvä toiminta viime vuosien aikana. Jopa niin paljon, että oma treenaaminen ja touhuaminen omien koirien kanssa on jäänyt pikku hiljaa ihan paitsioon. Ensimmäinen todellinen havahtuminen tuli kisajärjestelyissä. Kyllähän minä osasin aavistaa, että tuplakisojen ja SM-kisojen järjestäminen alle kuukauden sisällä on raskasta, mutta oli se rankempaa kuin kuvittelin. "Normaalioloissa" se olisi ollut varmaankin vain hetkellisesti väsyttävää, mutta kun tässä on ollut kaikkea muutakin, niin tuntuu siltä, että rupeama oli piste i:n päälle ja kuppi on kellahtamassa nurin. Vaikka kuinka paljon tykkään tapahtumien järjestämisestä, haluan kuitenkin, että koiraharrastukset ovat minulle itsellenikin myös koirien kanssa tekemistä eikä ainoastaan kaikkea oheistoimintaa, joka siis sekin on kivaa hyvässä porukassa. Ja pakko on myös jättää hieman pelivaraa yllättävien asioiden ja vastoinkäymisten varalta. Kaikkea ei vaan jaksa vaikka kuinka haluaisi. :( Muutoksia on siis tehtävä ensi vuoteen mennessä. Taisin tänä keväänä käydä ATT:n agitreeneissä peräti 4 kertaa. Viime viikolla oli viimeinen kerta ennen kesätaukoa, sinne sentään menin kuten olin kauden ensimmäisissäkin treeneissä ollut. Peppi oli taitava. En Peppiäkään halua agilityllä enää montaa vuotta rasittaa (Peppi täyttää heinäkuussa jo 7 vuotta), joten olisi sitäkin nyt vielä vähän aikaa kiva harrastaa. Katsotaan, jos syksy toisi tähän jo muutosta. Koiratanssin MM-kisatkin kolkuttelevat jo ovella ja ohjelmaan pitäisi ainakin yrittää tehdä vähän muutoksia eikä treenaaminenkaan varmaan pahaksi olisi. Mistäköhän löytäisi energiaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti