Ensimmäisellä radalla alastulokontaktit menivät loistavasti. Keinun jälkeen otin kuitenkin turhan kovan spurtin, Peppi lähti keinulta täysillä, hyppäsi muurin yli ja kiersi hypyn 9 oikealta puolelta. Kaikkeen muuhun olin varautunut, mutta en tähän, vaikka jälkeenpäin ajateltuna mokani oli täysin selvä. Putken jälkeen olevat kepit ajattelin etukäteen hankaliksi, mutta Peppi meni oikeasta keppivälistä sisään. Sitten jostain syystä se lopetti kesken. Ohjasin sen jatkamaan seuraavasta välistä, mutta 5 virhepistettä siitäkin tietysti tuli. Loppu meni hienosti ja loppusuorallakin oltiin pituudella yhtäaikaa. :) Yhteensä siis 10 virhepistettä.
Toisella radalla mietin pitkään, mistä kohtaa otan kutsulähdön. En halunnut riskeerata mitään, vaan kutsuin pituuden jälkeen. Jos olisin mennyt kolmosesteen toiselle puolelle, oman ajoitukseni olisi pitänyt olla tarkka ja siihen en luottanut. Kepeille ohjasin huonosti ja ne piti ottaa alusta. Puomin alastulokontaktin Peppi juoksi suoraan läpi, joten sen otin uusiksi eli siitä hylätty. Sitten juoksimmekin suoraan ulos. Olisi kyllä ollut hauska tehdä tuo muurikohta uudelleen, mikä meni ekalla radalla pieleen, mutta kun äkkiä pitää tehdä päätös, niin nyt se oli tämä.
Jäin kyllä miettimään tuota puomin uudelleentekemistä ja yleensäkin alastulokontakteja. Meillä epäonnistumiset ovat ihan selvästi itsestäni kiinni. Annan Peppille vääriä signaaleja, joten on tyhmää "rangaista" siitä koiraa. Peppihän on äärimmäisen kuuliainen ja tekee kyllä mitä käsken, jos se vaan pystyy. Ja aina Elinan treeneissä kontaktit onnistuvat, vaikka Peppi kävisi miten kierroksilla. Niinkuin viime kerrallakin. Viime keskiviikkona nimittäin oli taas pitkästä aikaa Elinan valmennusryhmätunti, jossa teimme ratatreeniä. Jokainen sai tehdä radan 4 kertaa, mutta heti ensimmäisestä virheestä joutui ulos. Lopulta saimme vielä harjoitella haluamiamme kohtia. Oli ihan hauskaa. :) Ensimmäisellä kierroksella pääsimme esteelle 10, joka oli kepit. Siellä oli jokin teipinpala maassa ja Peppi jäi tutkimaan sitä. Outoa! Kertaakaan ei päästy loppuun asti, mutta viimeisellä harjoituskierroksella sain sitten tehdä lopunkin. Ja niistä alastulokontakteista... Radalla oli A, joka oli vieläpä putken jälkeen. Kysyin etukäteen Elinalta, mitä teen, jos Peppi ei pysädy. Elina sanoi vain, että kyllä se pysähtyy. No niin pysähtyi! Vaikka Peppi tuli A:n tosi vauhdilla ja oli muutenkin ihan kierroksilla ilmeisesti tuosta nopeasta ratavuoron vaihtumisesta, kun koirat menivät ja tulivat koko ajan edestakaisin. Eli Peppi osaa ja se tekee, jos minä en sähellä. Ja minähän harvemmin sähellän Elinan tunneilla, koska siellä mun on pakko keskittyä. Joten kisoissakin läpijuoksut varmasti johtuvat ohjaajasta eivätkä koirasta.
Tunnin päätteeksi Elina kysyi meiltä jokaiselta kolme asiaa, joihin olimme tyytyväisiä, ja kehotti tekemään niin jatkossakin. Minulle yksi selvä positiivinen asia oli se, että Peppi ei menettänyt toimintakykyään, vaikka olikin stressaantunut. Peppi myös aina menee sinne minne sen ohjaan, mikä ei tosin aina ole hyvä asia. ;) Mietin kyllä sitäkin, että ei minulle positiivisiin asioihin keskittyminen lopulta ole vaikeaa. Päinvastoin, tuudittaudun vaan siihen, että näin moni asia on hyvin enkä jaksa tehdä niitten kehitystä vaativien asioiden eteen mitään. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti