Mukkelismakkelis :(

Iita oli maanantaina taas vesiterapiassa. Innoissaan se oikein veti jo autolta ihan juoksumatolle asti, joten ei ainakaan mitään traumoja ollut jäänyt ensimmäisestä kerrasta. ;) No kyllähän mä sen arvasinkin, että siinä noin käy. Missä namit, siellä Iita. :D 

Iita söpöilee ystävänpäivän kunniaksi.

Peppillä oli torstaina tämän vuoden ekat agitreenit ATT:llä. Muutama kerta jäi kovien pakkasten takia väliin ja muutama muitten menojen, mutta nyt siis vihdoin päästiin. :) Tehtiin siinä mielessä haastavaa rataa, että siinä mentiin samoja esteitä monta kertaa. Mä olin taas niin pihalla, mihin pitää mennä. Mikäköhän tähän keskittymishäiriöön auttais... Mutta Peppi teki hienosti. Ja mikä parasta keinun ja puomin alastulokontaktit menivät täydellisesti Elinan ohjeiden mukaan, A:ta radalla ei ollutkaan. Peppi pysähtyi täpäkästi oikeaan kohtaan ja pysyi siinä kunnes vapautin. Koko treeni ei sentään ollut yhtä riemua, sillä Peppi putosi puomilta. :o En tiedä mitä tapahtui, Peppi kun ei yleensä sähellä yhtään. Kuitenkin, keskivaiheilla puomia Peppin oikea takajalka lipesi ja vasen perässä. Sitten se räpiköi nanosekunnin etujalkojensa varassa kunnes tippui takajalat ja kylki edellä lattialle, mistä kierähti selälleen. :( Tunnustellen Peppi ei aristanut mitään kohtaa eilen eikä tänäänkään ja se liikkuu ihan normaalisti, joten ehkä selvittiin säikähdyksellä. Yllättäen siis ihan sopivaan kohtaan tuli tuo jo puoli vuotta sitten Leena Piiralta varaamani aika, joka siis on huomenna. Tulee Peppi sitten kunnolla tutkittua. 

Agi-Peppi aina valmiina.

Hups vaan, ongelma ratkottu

Uskomatonta mutta totta. Meidän puomin alastulokontakti on kunnossa! Tuosta noin vaan. On se helppoa kun osaa. Mulla on puomilla ja A:lla "kiipee"-käsky ja sen lisäksi olen puolivälissä antanut "koske"-käskyn merkkaamaan 2on2off-kontaktia. Puomilla Peppi on kuitenkin aina jäänyt kokonaan puomille seisomaan eli pysähtynyt liian aikaisin, vieläpä hitaasti, ja vasta maanittelemalla tullut oikeaan kohtaan. Myös eilen Elinan valmennusryhmässä kävi niin. Elina käski tehdä uudestaan niin, että en sano "koske"-käskyä ollenkaan ja katson pysähtymiskohtaa enkä koiraa. Ajattelin, että just joo, kokeillaan nyt sitten, mutta eihän siitä mitään tule. Mitä vielä! Olin ihan suu auki, kun Peppi pysähtyi täydellisesti: nopeasti ja oikeaan paikkaan! Sama toimi vielä myöhemmin radallakin. Olen sanaton.

Tässä siis rata, jota teimme. Minä tutustuin vain pussiin asti ja aika hyvin arvioin, sillä este 16 oli viimeinen, jonka ehdimme tehdä.

Vinot esteet ovat olleet Peppille kutsulähdissä yleensä hankalia, mutta nyt meni hyvin. Esteellä 3 tärkeää oli, että koira on lukinnut esteen ennenkuin itse käännyn. Esteellä 5 odottelin saksalaisessa ihan liian kauan ja sen saimmekin kotiläksyksi. Esteet 7-9 menivät tosi hyvin, linjat eivät olisi kuulemma paremmat voineet olla. Sitten se puomi, piece of cake. ;) Putki-keppi-kombossa ajatukseni oli jäädä keppien toiselle puolelle, mutta Elina sanoi, että todennäköisesti en ehdi, ja halusi minun olevan putken ja keppien välissä. Peppin oli nyt vaikea löytää keppien oikeaa aloituskohtaa ja sainkin viedä sen ihan keppiväliin asti. Tässä rintamasuuntani oli väärä, kohden keppejä, kun sen olisi pitänyt olla keppien suuntaisesti kohti seinää. Kepit myös kotiläksyksi. Keppien lopussa tehtiin saksalainen ja siinä piti ottaa koiraan katsekontakti, asia mikä kuulemma usein unohtuu keppien jälkeen ja johtaa virheisiin. Esterypäs 13-15 olikin aika haipakkaa: valssia, sylkkäriä ja valssia. Meni toisella kerralla jo vallan hienosti. Ja esteelle 15 siis valssi eikä edestäleikkausta, jotta linja esteelle 16 on parempi.

Oli kyllä opettavainen kerta. Jaksan tuota puomijuttuakin hehkuttaa varmaan ikuisesti. :D

Iitakin on päässyt oppimaan uutta. :) Iita nimittäin kävi viikko sitten perjantaina vesijuoksussa. Hymy kyllä vähän hyytyi, kun juoksumattoa ruvettiin laskemaan veteen. Edes herkut eivät hetkeen maistuneet. Mutta pian Iita totesi, että jos tämä täytyy tehdä, niin tehdään sitten. Ihana Iita. Kun matto laitettiin käyntiin, Iita muutaman kerran meni takaseinään ja tuli sieltä sitten vikkelästi taas eteen. Nopeasti Iita kyllä oppi jujun. Iita sai tarpoa vedessä 10 minuuttia, joka oli jaettu kolmeen osaan. Jaksojen vällissä oli vähän aikaa rauhallisempi tahti, jolloin Iita tosin oli sitä mieltä, että silloin ei tarvitse kävellä lainkaan ja liukui aina takaseinään asti. ;) Mutta tosi hienosti meni ja Iita jaksoi hyvin. Urheilukoiratkin tekevät kuulemma vain 15 minuuttia kerralla ja Iitakin kuulemma saa tehdä jo ensi kerralla sen verran. Reipas pikku koira. :)

Farmari-Volvossa on tunnelmaa

Kyllä on ihminen kädetön, kun tietokone hajoaa. :D Siksi vasta nyt päivitys Janakkalan kisoista.

Kisaamisessa ehdottomasti hauskinta on kisamatkat. :) Tällä kertaa Tiina ja Sanna poimivat minut matkan varrelta kyytiin. Tosin aluksi näytti vähän huolestuttavalta, kun meille varattu takapenkki oli jo täynnä tavaraa. Onneksi saatiin kuitenkin järjestettyä häkit, discopallot, lammas (kaksi viimeksi mainittua Tiinan rekvisiittoja) ja kaikkien kassit tiiviisti niin, että meillekin jäi takapenkille kolo. Nova, Sani ja Sindy matkasivat takakopassa, Iita mun sylissä ja Peppi vieressä. Ja oikeesti mahduttiin ihan hyvin.

 

Perillä oltiin hyvissä ajoin, joten kehääntutustumiseenkin jäi reilusti aikaa. Janakkalassa oli jälleen hienosti koristeltu halli.

Iitan kehääntutustuminen meni toisten esitysten rekvisiittojen tutkimiseksi. Kaikki oli vaan niiiin mielenkiintoista. Ihan turha siellä kehässä sitten oli mitään yrittää tehdä, kun Iitan huomio oli muualla ja se teki viivellä vaan sinnepäin. En kuitenkaan huolestunut, koska tuo on niin tyypillistä Iitaa. Tein positionvaihdoksia kuitenkin kehän ulkopuolella, jotta sain pidettyä namit kädessä ja sillä ostettua Iitan mielenkiinnon. :D Jos ei muuta, niin tulipahan ainakin muistuteltua mitä ollaan tultu tekemään. Iita on kyllä siitä hassu tyyppi, että se yleensä tietää milloin on tosi kyseessä ja niin nytkin. En kuitenkaan voinut kuvitellakaan, että ohjelma menisi noin hyvin kuin se sitten meni, koska aina meillä on jotain säätöä. Tai no, jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin tulihan tuonne se yksi positio, jota en Iitalle edes ole opettanut, ja se hinkattu jäi tekemättä. Mutta kun Iita kerrankin meni positionvaihdosta suoraan siihen väärään ja taisipa tuo olla jopa meidän paras positio, niin en valita. ;) Siinäpä muuten arvuuttelua niille, jotka eivät tiedä: mitä videolla nähtävistä positioista en ole Iitalle opettanut?

 

Laura Jalli: Hyvä määrä positioita, jotka laadultaan pääosin ok. Juostessa kuitenkin kannattaa kiinnittää positioon huomiota, tänään koira jätätti aavistuksen juostessa. Hyvin etenevä ohjelma, hyvä kehänkäyttö. Tekninen laatu 44 + 42 = 86, taiteellinen vaikutelma 40 + 40 = 80, yhteensä 166 p.
Hannele Parviainen: Tekninen laatu 40 + 39 = 79, taiteellinen vaikutelma 41 + 41 = 82, yhteensä 161 p.
Mari Väänänen: Hyviä tarkkoja positioita. Koirakolle sopiva musiikki ja kiva koreografia. Tekninen laatu 45 + 42 = 87, taiteellinen vaikutelma 43 + 45 = 88, yhteensä 175 p.

Kokonaispisteet 84 + 83,33 = 167,33. Ja uskomatonta kyllä, KUMA! Avoimesta luokasta! Eikä edes rimaa hipoen! Jee! Kaupan päälle vielä luokkavoitto. :)

Peppin kehääntutustuminen meni mielestäni ihan ok. Tauko lajien välissä oli kuitenkin aika pitkä ja me olimme esiintymisnumerolla 3 freestylessä, joten oli taas tosi vaikea päättää, kauanko annan Peppin olla häkissä ja koska rupean innostamaan. Halli oli aika viileä (tai jopa kylmä), niin pakko oli kuitenkin koiraa kunnolla lämmitellä. Toisaalta kun Peppi ottaa niin paljon häiriötä toisista koirista, niin sen on parempi olla omassa mökissään mahdollisimman kauan. Parit jutut menin treenaamaan lämmittelykehään, mikä oli tosi hyvä ratkaisu. Muutenkin ajanhallinta onnistui ilmeisen hyvin tai Peppi ainakin teki hyvässä mielentilassa. Muutama epäselvä ja/tai huonosti ajoitettu käskytys minulta tuli, mutta kaikenkaikkiaan olen todella tyytyväinen. Ehdottomasti meidän paras kisasuoritus ikinä!

Laura Jalli: Vauhdikas ohjelma, joka eteni sujuvasti. Onneksi ääntely/haukkuminen ei yltynyt pahemmaksi. Hyvä kehänkäyttö. Tekninen laatu 41 + 41 = 82, taitellinen vaikutelma 37 + 38 = 75, yhteensä 157 p.
Hannele Parviainen: Tekninen laatu 39 + 41 = 80, taiteellinen vaikutelma 42 + 41 = 83, yhteensä 163 p.
Mari Väänänen: Hauska koreografia, ohjaaja liikkui hyvin. Kontakti hyvä ja koira toteutti tehtävänsä hyvin. Kiva kokonaisuus. Tekninen laatu 40 + 42 = 82, taiteellinen vaikutelma 40 + 44 = 84, yhteensä 166 p.

Kokonaispisteet 81,33 + 80,67 = 162. Peppillekin vihdoin ja viimein freestylestäkin kuma!!! Palkintopallille emme päässeet, vaan sijoitus oli 4. Mutta sepä ei nyt haitannut yhtään, oli ihan voittajaolo. :)

Matkakaveritkin onnistuivat hienosti, joten saimme jokainen vielä sulloa oman palkintoruokapussimme autoon. Hyvin mahduttiin ja tunnelma sen kun tiivistyi. :D

Selkeesti hyvä päivä :)

Tänään Janakkalasta tuliaisina molemmille kuma! Iitalle lisäksi luokkavoitto.

Messuherätys

Sanna oli sunnuntaiksi järjestänyt esiintymisharjoitusta Winter Dog Show'ssa Turun Messukeskuksessa. Lähdin tietysti mukaan, vaikka siellä häkkiä raahatessani ja kahden koiran kanssa ihmisten ja koirien välissä luoviessani ajattelinkin, että mitä järkeä tässä taas on. Kaiken lisäksi Peppi löi jarrut pohjaan parin metrin välein. En tiedä, oliko lattiapinta liukas vai mikä sitä ahdisti. Kehässä treenatessamme Peppi oli tosi häröilevä ja mietin, että tuleeko tästä yhtään mitään. Ihme ja kumma, esiintyminen meni tältä osin oikein hyvin, yksi pieni haukkukin vain tuli.

Iita sai esittää ensimmäisenä HTM-ohjelmansa. Se meni odotusten mukaisesti eli heel-positio vaihtui kesken kaiken fuss-positioksi (jota en Iitalle ole edes opettanut) ja lopun sivuaskeleet eivät todellakaan onnistuneet. Viime postauksessa jo iloitsin, kun olin keksinyt, että Iita ennakoi taaksepäin ympäriseuraamista. Ilo oli hieman ennenaikaista. Nyt kun olin harjoitellut Iitan kanssa välillä ympäriseuraamista eteenpäin, ei Iita enää tiennytkään, että kumpaa sen pitäisi ennakoida ja se meni sivullani siksakkia. Ojasta allikkoon siis, niin tuttua Iitan kanssa. :D

Melkoisen iso esiintymisareena

Peppin FS-ohjelma ei mennyt hyvin, pääosin (yllättäen) itseni takia, mutta olin niin tyytyväinen Peppin mielentilaan, varsinkin kun tuo paikalle saapuminen oli niin tuskaista. Kaikki Peppin bravuuriliikkeet ja liikesarjat ovat nyt sille vaikeita tai jopa mahdottomia: sivuaskeleet eivät enää onnistu, peruuttaminen on tökkinyt jo kauan, kierto-ympäri-yhdistelmä ei toimi ja kutakuinkin kaikki muut liikkeet epäonnistuvat oman huonon/myöhäisen ohjaamiseni takia. Oli varmaan aika kamalaa katsottavaa, mutta mulle tuo esiintyminen oli taas todella hyvä treeni ja herätys todellisuuteen. :)

Peppi backstagella kera kultaisten

Tiistaina oltiin sitten hallilla keräilemässä palaset kasaan. Ja me saatiin ne kasaan! Iitan sivuaskeleet kokivat muodonmuutoksen ja Peppin ohjelma meni jonkin verran uusiksi. Haukkumiseenkin löytyi ainakin väliaikainen ratkaisu, jonka tosin olen ennenkin tiennyt, mutta en vaan ole sitä jostain syystä halunnut tai osannut käyttää. Eli mun täytyy erottaa liikkeet odota-käskyllä: ympäri - odota - pujo - odota - kaari - odota... Vaikka ei me silti siis mitään seisoskelemaan jäädä, mutta tuo "odota" on vaan kylvettävä joka väliin, jotta Peppi pystyy keskittymään.

Sain molempien treenit videolle, joten nyt on pari päivää aikaa ennen kisoja analysoida niitä ja kuivaharjoitella käskyttämistä ja käsiä. Hyvällä tavalla oikeen jännittää, miten sunnuntaisissa kisoissa mahtaa käydä. En vaan malta odottaa, että näen, miten me onnistutaan. :)

Kuutamolla

Vaihteeksi myös ihan kirjaimellisesti. Käytiin meinaan tämän talven ekalla pimeällä metsälenkillä. Ihanaa.

Kuu oli kauniin punainen.

Koirat valokeilassa.

Tällä viikolla on myös treenattu koiratanssia ihan hallilla. Totesin kyllä treenin lomassa, että parempi olisi olla treenaamatta, niin säilyisi illuusio, että koira osaa, itse liikkuu kauniisti ja ohjelma on toimiva. Nyt tuli kylmää rättiä naamalle. :D Mutta sain sentään jotain oivalluksia. Esim. sen miksi Iita HTM-ohjelman lopussa seuraamisen sivuaskelissa menee aina mun taakse poikittain, kun en sitä takana-positiota sille ole ikinä edes opettanut. Tajusin sitten, että kun olen niiden sivuaskeleiden jälkeen kiertänyt paikallani ympyrää Iitaan päin eli niin että Iita tavallaan peruuttaa, niin Iitahan ennakoi sitä! Päivänselvää, nyt kun se tajusin. Eli täytyy tehdä ympärimenoa myös toiseen suuntaan! Peppin FS-ohjelmassa taas oli monta ongelmakohtaa. Kotona sitten keksin, että otan pari pätkää musiikista kokonaan pois, kun ohjelman pituuden puolesta niin voi tehdä, ja vaihdan parin liikkeen paikkaa keskenään. Nyt on musiikki pätkitty uudelleen ja ohjelma toimii. Jee! Samalla kun miksasin Peppin FS-musan uudelleen, miksasin sille myös uuden HTM-musan. Siitä huolimatta, että joka toinen viikko on sellainen olo, etten enää tee yhtään ainoaa ohjelmaa.

Keskiviikkona pääsin Peppin kanssa Elina Jänesniemen valmennusryhmäkurssin ekalle kerralle. Tehtiin tällaista rataa, joka mun oli "yllättäen" ihan hirveän vaikea muistaa.

Yritin opetella radan vain keinuun asti, kun ajattelin, ettei pidemmälle kuitenkaan ehditä ja näin myös kävi. Päivän teemana meillä oli takaakierrot. Elinalta sain kuulla, että kun olen lähettänyt koiran takaakiertoon, otan aina askeleen taaksepäin ennen kuin lähden menosuuntaan, mikä aiheuttaa sen, että koira tietysti laskeutuu kauas esteestä sinne taaksepäinaskeleen suuntaan. Ihan hölmöä, että mä olen kutakuinkin 4 vuotta tehnyt noin monen eri kouluttajan nenän edessä ja Elina oli nyt ensimmäinen, joka asiasta sanoi ja sanoipa vielä ihan heti. Lisäksi ohjasin takaakiertoon kutakuinkin esteen siivekettä päin, kun koira pitäisi törkätä reilusti esteen sivusta. Eli oikeastaan koira ohjataan tekemään kunnon U-käännös esteen takana, jolloin se pystyy ottamaan suoran linjan etenemissuuntaan. Tähän asti ollaan tehty niin, että Peppi on kiertänyt esteen nuollen, jolloin sen ainoa vaihtoehto on laskeutua hypyltä päinvastaiseen suuntaan kuin mistä se on takaakiertoon lähetetty. Elina näytti maasta tarkan pisteen, johon minun pitää jalkani asettaa ja miten siitä painonsiirrolla lähden menosuuntaan. Ihanaa rautalankakoulutusta. Teimme radanpätkän uudelleen ja en voinut uskoa, miten sujuvalta eteneminen tuntui. Teimme heti ekalla kerrallakin nollaradan, mutta toisella kerralla ajasta lähti varmaan useampi sekunti pois. Enkä muuten voi ymmärtää myöskään sitä, miten me saatiin tuo esteväli 6-9 (ja etenkin siinä tuo 8-este) toimimaan. Selvisi keskiviikkona sekin, että miksi mulla on radalla aina kiireen tuntu. Se johtuu noista mun väärän suuntaista askelista, joita siis kylvän muihinkin väleihin kuin takaakiertojen yhteyteen. Peppi aina luulee, että tarkoitus on edetä sinne mun väliaskeleen suuntaan ja sitten sille tulee kiire korjata kurssia, jolloin se ottaa pyrähdyksen, mikä taas aiheuttaa sen, että mäkin otan pyrähdyksen ja sitten meidän etenemisestä tulee sellaista nykivää. En olisi uskonut, että jo tällä ekalla kerralla päästään näin asian ytimeen. Mutta nyt asia on tiedossa ja sille pystyy tekemään jotain!

Iita doboilee

Iita oli keskiviikkona fysioterapiassa Nina Herpolalla. Palaute oli melkeinpä parasta mahdollista, sillä ohjeeksi saimme jatkaa samalla tavalla kuin tähänkin asti. Iitan nivelet ovat kuulemma todella hyvässä kunnossa siihen nähden, että sillä on todettu voimakas nivelrikko muutamia vuosia sitten. Iita olisi kuitenkin hyvä saada käyttämään takapäätään enemmän, joten Ninakin suositteli vesijuoksua, jota olin jo päättänyt kokeilla. Nina näytti myös vihreää valoa doboilulle, joten Iita pääsi tänään kokeilemaan tasapainotyynyä. :) Doboilun kanssa täytyy kuitenkin edetä varovasti ja seuraten, sillä vaikka syvien lihaksien vahvistaminen Iitankin tapauksessa on todella tärkeää, saattaa doboilu olla myös haitallista nivelille. Mutta miten Iitan kroppa reagoi, se selviää vain kokeilemalla.

 

Vielä pakollinen lumikuva tämän päivän lenkiltä. On sitä lunta odotettukin, ihanaa kun koirat pysyvät puhtaina! :)