Hups vaan, ongelma ratkottu

Uskomatonta mutta totta. Meidän puomin alastulokontakti on kunnossa! Tuosta noin vaan. On se helppoa kun osaa. Mulla on puomilla ja A:lla "kiipee"-käsky ja sen lisäksi olen puolivälissä antanut "koske"-käskyn merkkaamaan 2on2off-kontaktia. Puomilla Peppi on kuitenkin aina jäänyt kokonaan puomille seisomaan eli pysähtynyt liian aikaisin, vieläpä hitaasti, ja vasta maanittelemalla tullut oikeaan kohtaan. Myös eilen Elinan valmennusryhmässä kävi niin. Elina käski tehdä uudestaan niin, että en sano "koske"-käskyä ollenkaan ja katson pysähtymiskohtaa enkä koiraa. Ajattelin, että just joo, kokeillaan nyt sitten, mutta eihän siitä mitään tule. Mitä vielä! Olin ihan suu auki, kun Peppi pysähtyi täydellisesti: nopeasti ja oikeaan paikkaan! Sama toimi vielä myöhemmin radallakin. Olen sanaton.

Tässä siis rata, jota teimme. Minä tutustuin vain pussiin asti ja aika hyvin arvioin, sillä este 16 oli viimeinen, jonka ehdimme tehdä.

Vinot esteet ovat olleet Peppille kutsulähdissä yleensä hankalia, mutta nyt meni hyvin. Esteellä 3 tärkeää oli, että koira on lukinnut esteen ennenkuin itse käännyn. Esteellä 5 odottelin saksalaisessa ihan liian kauan ja sen saimmekin kotiläksyksi. Esteet 7-9 menivät tosi hyvin, linjat eivät olisi kuulemma paremmat voineet olla. Sitten se puomi, piece of cake. ;) Putki-keppi-kombossa ajatukseni oli jäädä keppien toiselle puolelle, mutta Elina sanoi, että todennäköisesti en ehdi, ja halusi minun olevan putken ja keppien välissä. Peppin oli nyt vaikea löytää keppien oikeaa aloituskohtaa ja sainkin viedä sen ihan keppiväliin asti. Tässä rintamasuuntani oli väärä, kohden keppejä, kun sen olisi pitänyt olla keppien suuntaisesti kohti seinää. Kepit myös kotiläksyksi. Keppien lopussa tehtiin saksalainen ja siinä piti ottaa koiraan katsekontakti, asia mikä kuulemma usein unohtuu keppien jälkeen ja johtaa virheisiin. Esterypäs 13-15 olikin aika haipakkaa: valssia, sylkkäriä ja valssia. Meni toisella kerralla jo vallan hienosti. Ja esteelle 15 siis valssi eikä edestäleikkausta, jotta linja esteelle 16 on parempi.

Oli kyllä opettavainen kerta. Jaksan tuota puomijuttuakin hehkuttaa varmaan ikuisesti. :D

Iitakin on päässyt oppimaan uutta. :) Iita nimittäin kävi viikko sitten perjantaina vesijuoksussa. Hymy kyllä vähän hyytyi, kun juoksumattoa ruvettiin laskemaan veteen. Edes herkut eivät hetkeen maistuneet. Mutta pian Iita totesi, että jos tämä täytyy tehdä, niin tehdään sitten. Ihana Iita. Kun matto laitettiin käyntiin, Iita muutaman kerran meni takaseinään ja tuli sieltä sitten vikkelästi taas eteen. Nopeasti Iita kyllä oppi jujun. Iita sai tarpoa vedessä 10 minuuttia, joka oli jaettu kolmeen osaan. Jaksojen vällissä oli vähän aikaa rauhallisempi tahti, jolloin Iita tosin oli sitä mieltä, että silloin ei tarvitse kävellä lainkaan ja liukui aina takaseinään asti. ;) Mutta tosi hienosti meni ja Iita jaksoi hyvin. Urheilukoiratkin tekevät kuulemma vain 15 minuuttia kerralla ja Iitakin kuulemma saa tehdä jo ensi kerralla sen verran. Reipas pikku koira. :)