Kuutamolla

Vaihteeksi myös ihan kirjaimellisesti. Käytiin meinaan tämän talven ekalla pimeällä metsälenkillä. Ihanaa.

Kuu oli kauniin punainen.

Koirat valokeilassa.

Tällä viikolla on myös treenattu koiratanssia ihan hallilla. Totesin kyllä treenin lomassa, että parempi olisi olla treenaamatta, niin säilyisi illuusio, että koira osaa, itse liikkuu kauniisti ja ohjelma on toimiva. Nyt tuli kylmää rättiä naamalle. :D Mutta sain sentään jotain oivalluksia. Esim. sen miksi Iita HTM-ohjelman lopussa seuraamisen sivuaskelissa menee aina mun taakse poikittain, kun en sitä takana-positiota sille ole ikinä edes opettanut. Tajusin sitten, että kun olen niiden sivuaskeleiden jälkeen kiertänyt paikallani ympyrää Iitaan päin eli niin että Iita tavallaan peruuttaa, niin Iitahan ennakoi sitä! Päivänselvää, nyt kun se tajusin. Eli täytyy tehdä ympärimenoa myös toiseen suuntaan! Peppin FS-ohjelmassa taas oli monta ongelmakohtaa. Kotona sitten keksin, että otan pari pätkää musiikista kokonaan pois, kun ohjelman pituuden puolesta niin voi tehdä, ja vaihdan parin liikkeen paikkaa keskenään. Nyt on musiikki pätkitty uudelleen ja ohjelma toimii. Jee! Samalla kun miksasin Peppin FS-musan uudelleen, miksasin sille myös uuden HTM-musan. Siitä huolimatta, että joka toinen viikko on sellainen olo, etten enää tee yhtään ainoaa ohjelmaa.

Keskiviikkona pääsin Peppin kanssa Elina Jänesniemen valmennusryhmäkurssin ekalle kerralle. Tehtiin tällaista rataa, joka mun oli "yllättäen" ihan hirveän vaikea muistaa.

Yritin opetella radan vain keinuun asti, kun ajattelin, ettei pidemmälle kuitenkaan ehditä ja näin myös kävi. Päivän teemana meillä oli takaakierrot. Elinalta sain kuulla, että kun olen lähettänyt koiran takaakiertoon, otan aina askeleen taaksepäin ennen kuin lähden menosuuntaan, mikä aiheuttaa sen, että koira tietysti laskeutuu kauas esteestä sinne taaksepäinaskeleen suuntaan. Ihan hölmöä, että mä olen kutakuinkin 4 vuotta tehnyt noin monen eri kouluttajan nenän edessä ja Elina oli nyt ensimmäinen, joka asiasta sanoi ja sanoipa vielä ihan heti. Lisäksi ohjasin takaakiertoon kutakuinkin esteen siivekettä päin, kun koira pitäisi törkätä reilusti esteen sivusta. Eli oikeastaan koira ohjataan tekemään kunnon U-käännös esteen takana, jolloin se pystyy ottamaan suoran linjan etenemissuuntaan. Tähän asti ollaan tehty niin, että Peppi on kiertänyt esteen nuollen, jolloin sen ainoa vaihtoehto on laskeutua hypyltä päinvastaiseen suuntaan kuin mistä se on takaakiertoon lähetetty. Elina näytti maasta tarkan pisteen, johon minun pitää jalkani asettaa ja miten siitä painonsiirrolla lähden menosuuntaan. Ihanaa rautalankakoulutusta. Teimme radanpätkän uudelleen ja en voinut uskoa, miten sujuvalta eteneminen tuntui. Teimme heti ekalla kerrallakin nollaradan, mutta toisella kerralla ajasta lähti varmaan useampi sekunti pois. Enkä muuten voi ymmärtää myöskään sitä, miten me saatiin tuo esteväli 6-9 (ja etenkin siinä tuo 8-este) toimimaan. Selvisi keskiviikkona sekin, että miksi mulla on radalla aina kiireen tuntu. Se johtuu noista mun väärän suuntaista askelista, joita siis kylvän muihinkin väleihin kuin takaakiertojen yhteyteen. Peppi aina luulee, että tarkoitus on edetä sinne mun väliaskeleen suuntaan ja sitten sille tulee kiire korjata kurssia, jolloin se ottaa pyrähdyksen, mikä taas aiheuttaa sen, että mäkin otan pyrähdyksen ja sitten meidän etenemisestä tulee sellaista nykivää. En olisi uskonut, että jo tällä ekalla kerralla päästään näin asian ytimeen. Mutta nyt asia on tiedossa ja sille pystyy tekemään jotain!