Koiratanssitreeneissä oli tosiaan varattu aikaa meidän koreografian esittämiselle ja sen arvioinnille. Sainkin hyviä kommentteja, osaa vähän odotinkin.
Ensin positiiviset kommentit:
- hieno, nätti
- hyvä kehänkäyttö eikä pelätty tulla lähelle tuomareita
- liikkeiden suunnat hyvät, kaikki näkyivät yleisölle
- musiikki sopi koiralle
- esineen kierto -liikkeestä muodostui hieno kuvio
- laukkaosuus oli erityisen näyttävä
- koira oli hyvin kontaktissa koko ajan
- ohjelmassa oli eri tasoja ja nopeusvaihteluja
- ohjelma alkoi ja loppui koiran tasolla (eli alhaalla)
- monipuolinen, tasapainoinen kokonaisuus
Sitten rakentava kritiikki:
- ohjelma oli liian pitkä (eli tylsä..?)
- muutamia liikkeitä toistettiin liikaa tai ne kestivät liian kauan -> useammin vaihtelevuutta
- ohjelman lopussa oli ohjaajan alasmeno, nousu ylös ja taas alasmeno -> ei näytä sujuvalta, voisi jäädä alas
- onko ajallisesti liikaa HTM-positioita freestyle-ohjelmaan?
- kieltoja -> ohjaa rauhassa loppuun asti
Voi apua, nyt en muista muuta. Eilen oli sellainen olo, että negatiivista kritiikkiä oli paljon enemmän kuin positiivista. Nyt näyttää olevan ihan toisinpäin, ehkä ne negatiiviset asiat vain ensin jäivät päällimmäisiksi. Tosin varmaan kaikki sanoivat, että ohjelma on liian pitkä tai ainakin siinä pitäisi olla enemmän tai useammin liikkeiden vaihtuvuutta. En usko, että kolmen minuutin ohjelma on katsojan mielestä liian pitkä, jos ohjelma on mielenkiintoinen. Tämä ei kyllä tullut yllätyksenä ja oikeastaan tähän halusinkin kuulla mielipiteitä. Ajattelin nimittäin, että ohjelma on minulle helpompi eikä tule niin paljon sähellyksiä, kun teen selkeästi yhtä liikettä hieman kauemmin kuin kaksi sekuntia. Tuo oli ihan hyvä huomio myös, että turhia ylös- ja alasmenoja pitää välttää, ellei keksi niihin jotain todella sulavaa liikettä ohjaajalle. Noista HTM-positioiden määrästä en ole huolissani. Tai siis vaihtoehtona ei ole jättää niitä poiskaan, koska emme muita liikkeitä osaa niin paljon. Eli positioita on pakko käyttää oikein liikkeinä eikä vain siirtyminä liikkeestä toiseen.
Oli kyllä hyödyllinen tuo raati. Koiratanssitunnin jälkeen oli vielä tokoa, mutta en oikein jaksanut keskittyä, kun teki vaan mieli suunnitella koreografioita. :) Rupesi jo itämään ajatus HTM-koreografiastakin. Vielä kun saisi sivuttaisaskeleet sujumaan edes pikku pätkän.
Joo, mutta siis tokossa harjoiteltiin liikkeestä seisomista, paikallaan kääntymistä vasemmalle (eli sitä minkä kanssa olen rallytokossa tuskaillut!), luoksepäästävyyttä ja paikallamakuuta (myös niin, että ohjaaja on koiran takana).
Iita on kyllä ihana koira. Oli tosi rankka tuo koiratanssitreeni, mutta silti se jaksoi vielä tokonkin. Huolimatta siitä, että se oli päivällä juossut pihalla pari tuntia. Nimenomaan juossut koko ajan. Illalla se olikin pitkästä aikaa vähän väsynyt. Mutta ei onneksi kipeän oloinen. Minä sen sijaan suunnittelin ohjelmaan korjauksia. Itse asiassa mietin nyt, että pitäisikö sittenkin vaihtaa takaisin tähän alkuperäiseen kappaleeseen:
Sen olen nimittäin onnistunut lyhentämään 2 minuuttiin, kun tuo "Kukaan ei koskaan" on tosiaan se 3 minuuttia ja mielestäni kappale kärsii, jos sitä vielä pätkii jostain välistä. Periaatteessa samat liikkeet kävisivät eikä järjestystäkään tarvitsisi ihan kauheasti muuttaa. Sinänsä hassua, kun kappaleet ovat kuitenkin ihan erilaisia, mutta niin se vaan menee. Ohjelman tunnelma olisi mielestäni kuitenkin ihan eri. Tässä ne samat liikkeet tulisivat sitten nimenomaan tiivistettyinä eli sitä vaihtelevuutta olisi enemmän. Minun täytyy saada sitten vaan oma ohjaukseni kontrolliin ja pysyä rauhallisena, vaikka musiikki onkin nopeampi. Tähän olisi teema, rekvisiitat ja asukin jo valmiiksi mietittynä, joten varmaan on vaihto taas edessä.
Keksin muuten ihan loistavan HTM-musiikin. Voi kun voisi vaan suunnitella ohjelmia eikä tarvitsisi välittää osaako toteuttaa ne. :)
maanantai 7. marraskuuta 2011
lauantai 5. marraskuuta 2011
Kiva agitreeni + ei niin kivat kontaktit
Iitan koiratanssitreeneistä meninkin suoraan Peppin agilitytunnille. Tai oli välissä sen verran aikaa, että käytiin kulttuurikävelyllä Littoisten Verkatehtaalla. Peppin alkuverryttelynä harjoittelimme HTM-positioita vauhdikkaasti niin, että Peppin piti ravata. Kivaa, sai kaksi kärpästä yhdellä iskulla. ;) ATT:llä oli siis möllikurssi: "Kisoihin valmistautuminen ja kisaratatreeniä". Kouluttajana oli Outi Vormisto. Tosi kiva käydä eri kouluttajien koulutuksissa, kun jokaisella on oma tyylinsä ja kohteensa, joihin kiinnittävät huomiota. (Tai no, välillä se on myös ahdistavaa, kun ryhtyy kyseenalaistamaan kaikkea aiemmin oppimaansa.) Outin tyylistä kyllä tykkäsin tosi paljon. Asenne oli se, että nyt koulutetaan ja koulutettavan on saatava treenistä jotain irti. Ja niinhän minä sainkin. Samaten koira ei saanut keskustelujen aikana yhtään haahuilla omiaan eikä missään nimessä tehdä esteitä ominpäin. Tuli sellainen olo, että pitäisi aina itsekin skarpata tuolla tavalla.
Tutustuimme 13 esteen rataan, minkä jälkeen minä sain Peppin kanssa aloittaa. Ensimmäinen kerta tehtiin kokeenomaisesti ja sitten pätkissä. Rata meni ihan hyvin, ja etenkin se eniten pelkäämäni kohta, mutta muutamia ongelmakohtiakin oli.
Hypyn jälkeen piti tehdä U-käännös tulosuuntaan putkelle. Tässä tein niin, että peruutin pidemmän matkan esteelle, mutta Outi kehotti kääntymään vähän ennen estettä (ja samalla vaihtamaan ohjauskäden), koska koira rekisteröi muutoksen paremmin kuin sen liikunko vauhdilla taaksepäin vai eteenpäin. Ja peruutusta vain esteen vierelle, ei pidemmälle, jolloin oli enemmän tilaa lähettää putkelle.
Toisen putken jälkeen oli kepit. Peppi jätti ekan kepin väliin, niinkuin se usein tekee. Outi kehotti menemään jo putkelle vastaan ja saman tien aloittaa keppikäskytyksen. Koira kun tulee putken pimennosta täysi höyry päällä, niin ei se ehdi reagoida vasta keppien lähellä annettuun käskyyn. Ja jos itse odotan keppien lähellä, Peppille tulee vain kiire ottaa minut kiinni. Kepit ovat myös niin kapea este, joten se näkyykin huonosti. Enpä ole tuollaista tullut ajatelleeksi. Outi myös sanoi, että kannattaa kävellä Peppin vierellä, kun se on vielä epävarma, jos menen edellä. Kun Peppi saa varmuutta keppeihin, se myös kestää sen, että menen edellä. En tullut kysyneeksi Outilta, että kannattaako/voiko vedätystä hänen mielestään erikseen harjoitella, vai tuleeko se vedätyksen kesto automaattisesti pikku hiljaa. Kun lähdimme epäonnistuneiden keppien jälkeen takaisin keppien alkuun, Peppi lähti pujottelemaan niitä takaisinpäin. Siihen Outi puuttui heti, että koira täytyy ohjata sen verran sivuun, ettei niin pääse tapahtumaan. Totta, jos itse kävelen keppien vieressä, Peppi aina lähtee tekemään pujottelua. Koiraa siis pitää ohjata myös ja etenkin epäonnistuneiden suoritusten jälkeen sekä treenien siirtymätaipaleilla. Tiedän, että olen ollut tässä vähän laiska, mutta täytyy terästäytyä.
Sitten keskustelimme aika paljon kontakteista, mutta ei näköjään kuitenkaan riittävästi, koska olen taas vähän sekaisin. Minähän teen alastulokontaktit niin, että huudan Peppille odota, jolloin se pysähtyy alastulolle, kutakuinkin siihen kohtaan, jossa se huutaessani on. Sitten vapautan sen tule-käskyllä. Tiedän, ettei tuo ole mitenkään toimivin tapa, mutta meillä se kuitenkin on toiminut. Katjakin mielestäni on sanonut, että koska Peppi ei jää himmaamaan ja odottelemaan alastulolle, että koska sen pitää pysähtyä, hänen mielestään se on ihan ok. Sitä pitäisi Katjan ja minunkin mielestäni vielä harjoitella ja vahvistaa, että Peppi pysähtyisi tarvittaessa pidemmäksikin aikaa ja niin, etten itse ole ihan siinä vierellä vaan vaikkapa jatkan matkaa tai olen jo valmiiksi kauempana ja silti Peppi pysähtyisi. Eli niitä joka tapauksessa treenataan. Outi oli sitä mieltä, että Peppi ei esim. puomille kiivetessään tiedä, mitä sen alastulossa pitää tehdä. Niin, no ei varmaan tiedäkään, mutta jäin miettimään, onko siitä sitten haittaakaan... Outi kehotti pohtimaan sitä, että josko opettaisin Peppille 2on-2off -alastulokontaktin joko kosketusalustan avulla tai muuten. Taas olen siinä tilanteessa, että mietin näitä kontaktijuttuja. Jonkun pitäisi nekin vääntää mulle rautalangasta, koska en vaan tunnu taaskaan tajuavan. Näin mä ne siis ymmärrän:
Tapa 1: 2on-2off kosketusalustan kanssa. Koiralle opetetaan oma-aloitteisesti ilman käskyä koskemaan alustaan oli se missä hyvänsä. Kosketusalusta siirretään alastulokontaktille, jolloin koira oppii itsenäisesti tulemaan kontaktin oikein ja pysähtymään kosketusalustalle. Koira aina vapautetaan alustalta ja myös häivytetyltä alustalta.
Tapa 2: 2on-2off ilman kosketusalustaa. Koira opetetaan käskystä pysähtymään kontaktin ja maan rajalle. Koira aina vapautetaan asennosta.
Sitten on sellaisia tapoja, jotka miellän näiden tapojen yhdistelmiksi. Esim. käytetään kosketusalustaa, mutta koskettamiseen on joku käsky. Silloin mielestäni kosketusalustan alkuperäinen idea tavallaan menee hukkaan. Tavan 1 ymmärrän niin, että se on itsenäinen, ja siinä varmasti nopeammin pystyy jättämään koiran suorittamaan kontaktiesteen yksin. Tapa 2 tai yleensäkin sellainen tapa, jossa on joku kosketus-/asentokäsky, on mielestäni aika lähellä tuota minun tapaani. Niissä on mielestäni vain se ero, että tuossa 2on-2off -tavassa on tarkkaan määritelty pysähdyspaikka, kun minun tavassani sitä ei ole. Eli tietääkö koira näillä tavoilla ylösmenneessään yhtään sen enempää mitä sen alastullessa pitää tehdä..? Pysäytyskäsky sille joka tapauksessa annetaan. No, ehkä se himmaus saattaa epätarkan paikan kanssa tulla ongelmaksi, mutta meillä ei sitä vielä ainakaan ole ollut. Peppi tulisi täysillä läpi, jos en sille mitään huutaisi. No, en tiedä sitten, että onko sekään hyvä asia. Olen tuota tarkkaa paikkaakin Peppin kanssa kokeillut, mutta minusta koiran on aika vaikea kesken vauhdikkaan agilitysuorituksen pysähtyä ihan tarkkaan johonkin paikkaan, siksi olen siirtynyt tuohon omaan tyyliini. Näkeehän sitä minusta liian usein kilpailevienkin joukossa, että se koira ei oikein tiedä mihin sen pitäisi pysähtyä. Tai sitten se oikea paikka ei ole vaan mennyt tarpeeksi hyvin perille. Mutta useinhan kilpailevat tulevat juuri kontakteja harjoittelemaan epiksiin ja tahkovat niitä sitten edestakaisin. En oikein pääse näistä jyvälle. Ilmeisen hyvä keino tuo 2on-2off kuitenkin taitaa olla, kun niin monet sitä käyttävät. Mikä on se pointti, mitä en näissä tajua..?
Tutustuimme 13 esteen rataan, minkä jälkeen minä sain Peppin kanssa aloittaa. Ensimmäinen kerta tehtiin kokeenomaisesti ja sitten pätkissä. Rata meni ihan hyvin, ja etenkin se eniten pelkäämäni kohta, mutta muutamia ongelmakohtiakin oli.
Hypyn jälkeen piti tehdä U-käännös tulosuuntaan putkelle. Tässä tein niin, että peruutin pidemmän matkan esteelle, mutta Outi kehotti kääntymään vähän ennen estettä (ja samalla vaihtamaan ohjauskäden), koska koira rekisteröi muutoksen paremmin kuin sen liikunko vauhdilla taaksepäin vai eteenpäin. Ja peruutusta vain esteen vierelle, ei pidemmälle, jolloin oli enemmän tilaa lähettää putkelle.
Toisen putken jälkeen oli kepit. Peppi jätti ekan kepin väliin, niinkuin se usein tekee. Outi kehotti menemään jo putkelle vastaan ja saman tien aloittaa keppikäskytyksen. Koira kun tulee putken pimennosta täysi höyry päällä, niin ei se ehdi reagoida vasta keppien lähellä annettuun käskyyn. Ja jos itse odotan keppien lähellä, Peppille tulee vain kiire ottaa minut kiinni. Kepit ovat myös niin kapea este, joten se näkyykin huonosti. Enpä ole tuollaista tullut ajatelleeksi. Outi myös sanoi, että kannattaa kävellä Peppin vierellä, kun se on vielä epävarma, jos menen edellä. Kun Peppi saa varmuutta keppeihin, se myös kestää sen, että menen edellä. En tullut kysyneeksi Outilta, että kannattaako/voiko vedätystä hänen mielestään erikseen harjoitella, vai tuleeko se vedätyksen kesto automaattisesti pikku hiljaa. Kun lähdimme epäonnistuneiden keppien jälkeen takaisin keppien alkuun, Peppi lähti pujottelemaan niitä takaisinpäin. Siihen Outi puuttui heti, että koira täytyy ohjata sen verran sivuun, ettei niin pääse tapahtumaan. Totta, jos itse kävelen keppien vieressä, Peppi aina lähtee tekemään pujottelua. Koiraa siis pitää ohjata myös ja etenkin epäonnistuneiden suoritusten jälkeen sekä treenien siirtymätaipaleilla. Tiedän, että olen ollut tässä vähän laiska, mutta täytyy terästäytyä.
Sitten keskustelimme aika paljon kontakteista, mutta ei näköjään kuitenkaan riittävästi, koska olen taas vähän sekaisin. Minähän teen alastulokontaktit niin, että huudan Peppille odota, jolloin se pysähtyy alastulolle, kutakuinkin siihen kohtaan, jossa se huutaessani on. Sitten vapautan sen tule-käskyllä. Tiedän, ettei tuo ole mitenkään toimivin tapa, mutta meillä se kuitenkin on toiminut. Katjakin mielestäni on sanonut, että koska Peppi ei jää himmaamaan ja odottelemaan alastulolle, että koska sen pitää pysähtyä, hänen mielestään se on ihan ok. Sitä pitäisi Katjan ja minunkin mielestäni vielä harjoitella ja vahvistaa, että Peppi pysähtyisi tarvittaessa pidemmäksikin aikaa ja niin, etten itse ole ihan siinä vierellä vaan vaikkapa jatkan matkaa tai olen jo valmiiksi kauempana ja silti Peppi pysähtyisi. Eli niitä joka tapauksessa treenataan. Outi oli sitä mieltä, että Peppi ei esim. puomille kiivetessään tiedä, mitä sen alastulossa pitää tehdä. Niin, no ei varmaan tiedäkään, mutta jäin miettimään, onko siitä sitten haittaakaan... Outi kehotti pohtimaan sitä, että josko opettaisin Peppille 2on-2off -alastulokontaktin joko kosketusalustan avulla tai muuten. Taas olen siinä tilanteessa, että mietin näitä kontaktijuttuja. Jonkun pitäisi nekin vääntää mulle rautalangasta, koska en vaan tunnu taaskaan tajuavan. Näin mä ne siis ymmärrän:
Tapa 1: 2on-2off kosketusalustan kanssa. Koiralle opetetaan oma-aloitteisesti ilman käskyä koskemaan alustaan oli se missä hyvänsä. Kosketusalusta siirretään alastulokontaktille, jolloin koira oppii itsenäisesti tulemaan kontaktin oikein ja pysähtymään kosketusalustalle. Koira aina vapautetaan alustalta ja myös häivytetyltä alustalta.
Tapa 2: 2on-2off ilman kosketusalustaa. Koira opetetaan käskystä pysähtymään kontaktin ja maan rajalle. Koira aina vapautetaan asennosta.
Sitten on sellaisia tapoja, jotka miellän näiden tapojen yhdistelmiksi. Esim. käytetään kosketusalustaa, mutta koskettamiseen on joku käsky. Silloin mielestäni kosketusalustan alkuperäinen idea tavallaan menee hukkaan. Tavan 1 ymmärrän niin, että se on itsenäinen, ja siinä varmasti nopeammin pystyy jättämään koiran suorittamaan kontaktiesteen yksin. Tapa 2 tai yleensäkin sellainen tapa, jossa on joku kosketus-/asentokäsky, on mielestäni aika lähellä tuota minun tapaani. Niissä on mielestäni vain se ero, että tuossa 2on-2off -tavassa on tarkkaan määritelty pysähdyspaikka, kun minun tavassani sitä ei ole. Eli tietääkö koira näillä tavoilla ylösmenneessään yhtään sen enempää mitä sen alastullessa pitää tehdä..? Pysäytyskäsky sille joka tapauksessa annetaan. No, ehkä se himmaus saattaa epätarkan paikan kanssa tulla ongelmaksi, mutta meillä ei sitä vielä ainakaan ole ollut. Peppi tulisi täysillä läpi, jos en sille mitään huutaisi. No, en tiedä sitten, että onko sekään hyvä asia. Olen tuota tarkkaa paikkaakin Peppin kanssa kokeillut, mutta minusta koiran on aika vaikea kesken vauhdikkaan agilitysuorituksen pysähtyä ihan tarkkaan johonkin paikkaan, siksi olen siirtynyt tuohon omaan tyyliini. Näkeehän sitä minusta liian usein kilpailevienkin joukossa, että se koira ei oikein tiedä mihin sen pitäisi pysähtyä. Tai sitten se oikea paikka ei ole vaan mennyt tarpeeksi hyvin perille. Mutta useinhan kilpailevat tulevat juuri kontakteja harjoittelemaan epiksiin ja tahkovat niitä sitten edestakaisin. En oikein pääse näistä jyvälle. Ilmeisen hyvä keino tuo 2on-2off kuitenkin taitaa olla, kun niin monet sitä käyttävät. Mikä on se pointti, mitä en näissä tajua..?
Tanssikoreografioita
Tänään sain hallilla kokeilla uutta musiikkiani ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan ja isossa tilassa. Koreografia on vielä ihan raakaversio, mutta silti olo oli varmempi kuin koskaan aiemmin minkään ohjelmatekeleen kanssa. Ihan hyvä ja meidän tasoinen siitä ohjelmasta varmaan tulee. Sitä en tosin tiedä tuleeko vielä joulukuun kisoihin, mutta se jää nähtäväksi. Huomiseksi "tilasin" Johannalta treeneihin koreografiaraadin, jossa saan kuulla toisten kurssilaisten mielipiteet ja vinkit.
Tässä meidän musiikki (jonka olen lyhentänyt kolmeen minuuttiin).
Sitten mietimme yhteisohjelmaa, jonka tulisimme esittämään ainakin tammikuun Winter Dog Show'ssa. Meitä olisi yhteensä kuusi koiraa (joista tänään oli paikalla vain kolme) ja jokainen esiintyisi vuorotellen puolen minuutin ajan. Lisäksi tekisimme joitakin yhteistemppuja tai temppuja samaan aikaan tai kaanonissa. Kokeilimme yhteistempuista mm. sitä, että lähetetään koira kiertämään toinen koira ja ohjaaja. Iita ei vielä tajunnut, että ihmisen voi kiertää ihan samalla tavalla kuin esineenkin. ;) Halusin myös koittaa sitä, että Nova hyppää makaavan Iitan yli. Iitalla ei ilmekään värähtänyt, mahtoiko edes huomata. ;) Saa nähdä millainen sekasoppa ohjelmasta tulee. Ei vaan, mahdollisimman selkeänä se täytyy ehdottomasti pitää, siinä on jo tarpeeksi sotkua, kun lavalla on 6 koiraa samaan aikaan.
Tässä yhteismusiikki, josta meidän osuus alkaa näillä näkymin kohdasta 1:22.
Tässä meidän musiikki (jonka olen lyhentänyt kolmeen minuuttiin).
Sitten mietimme yhteisohjelmaa, jonka tulisimme esittämään ainakin tammikuun Winter Dog Show'ssa. Meitä olisi yhteensä kuusi koiraa (joista tänään oli paikalla vain kolme) ja jokainen esiintyisi vuorotellen puolen minuutin ajan. Lisäksi tekisimme joitakin yhteistemppuja tai temppuja samaan aikaan tai kaanonissa. Kokeilimme yhteistempuista mm. sitä, että lähetetään koira kiertämään toinen koira ja ohjaaja. Iita ei vielä tajunnut, että ihmisen voi kiertää ihan samalla tavalla kuin esineenkin. ;) Halusin myös koittaa sitä, että Nova hyppää makaavan Iitan yli. Iitalla ei ilmekään värähtänyt, mahtoiko edes huomata. ;) Saa nähdä millainen sekasoppa ohjelmasta tulee. Ei vaan, mahdollisimman selkeänä se täytyy ehdottomasti pitää, siinä on jo tarpeeksi sotkua, kun lavalla on 6 koiraa samaan aikaan.
Tässä yhteismusiikki, josta meidän osuus alkaa näillä näkymin kohdasta 1:22.
perjantai 4. marraskuuta 2011
Kepit ja kontaktit... sekä rengas
Eilisissä agilitytreeneissä Katja oli suunnitellut meille ykkösluokan radan, joka ensimmäisellä kerralla myös tehtiin kilpailunomaisesti. Periaatteessa meni ihan hyvin, mitä nyt keinusta tuli lentokeinu, mutta ainoa varsinainen virhe tuli renkaalla, sillä Peppi hyppäsi renkaan ja telineen välistä. Rengas ei ole tainnut olla vielä kertaakaan meidän ratatreeneissä tuolla ATT:llä, joten ei ihme, että se oli Peppille vähän outo. Koitettiin sitä yksinään pari kertaa. Toisella kierroksella palkkasin kontakteilla ja keinukin meni jo paljon rauhallisemmin. Ennen keppejä tein takaaleikkauksen, joka meni tosi hyvin, Peppi ei ottanut siitä yhtään häiriötä. Se on kuulemma koirille usein tosi vaikea. Hyvä etten tiennyt sitä etukäteen, olisi meinaan jäänyt tekemättä. ;)
Tunnin lopuksi saimme vielä harjoitella putki - puomi - putki -komboa edestakaisin sekä Katjan valvovan silmän alla keppejä. Keppejä ennen tehtiin hyppy ja takaakierto sekä jälkeen oli tarkoitus tehdä valssi ja pari hyppyä. Peppi kävi pitkästä aikaa vähän kierroksilla ja haukkui ja meni vähän mihin sattuu. Keppeihinkin oli vaikea keskittyä. Sain valssin juuri ja juuri onnistumaan, mutta jos menin paljon edelle, Peppi lähti kepeissä oikomaan. Olen jonkun verran tuota vedättämistä harjoitellutkin, mutta täytyy harjoitella enemmän ja niin, että otan vielä enemmän välimatkaa Peppiin.
Tunnin lopuksi saimme vielä harjoitella putki - puomi - putki -komboa edestakaisin sekä Katjan valvovan silmän alla keppejä. Keppejä ennen tehtiin hyppy ja takaakierto sekä jälkeen oli tarkoitus tehdä valssi ja pari hyppyä. Peppi kävi pitkästä aikaa vähän kierroksilla ja haukkui ja meni vähän mihin sattuu. Keppeihinkin oli vaikea keskittyä. Sain valssin juuri ja juuri onnistumaan, mutta jos menin paljon edelle, Peppi lähti kepeissä oikomaan. Olen jonkun verran tuota vedättämistä harjoitellutkin, mutta täytyy harjoitella enemmän ja niin, että otan vielä enemmän välimatkaa Peppiin.
Rallya ja rautalankaa
Keskiviikkona oli rallytokotreenit ja Iita pääsi taas mukaan. Vähän se yritti haukkua innostuksesta, kun otin sen autosta ulos. Mutta kun kaivoin Bliw-pullon laukusta, Iita hiljeni nopeasti ja käyttäytyi muutenkin tosi hienosti. Pian ei varmaan tarvii edes näyttää Bliw-pulloa. ;)
Ensimmäisenä Paula kysyi oliko kotitehtävissä ollut ongelmia. Me harjoiteltiin edellisenä iltana niitä vasemmalle käännöksiä ja ongelmia kieltämättä niissä oli. Yritin kolmella eri tavalla eikä mikään oikein onnistunut.
Tapa 1: annan pyörähdyskäskyn "round", jolloin Iita pyörähtää niin nopeasti ympäri, että se ehtii tehdä jo 1½ kierrosta ennenkuin minä ehdin siiryä
Tapa 2: seurautan normaalilla kävelyvauhdilla, jolloin ympyrästä tulee tosi iso
Tapa 3: seurautan hitaasti, jolloin Iita välillä istahtaa
Näytin näitä Paulalle, ja hän kehotti käyttämään tapaa 2, jolloin vain makupalalla käännän Iitan päätä enemmän, jotta käännöksestä tulee tiiviimpi. Hmm.
Paula oli tehnyt meille pienen radan, jossa oli erilaisia käännöksiä sekä pujottelu edestakaisin. Rata tehtiin alokasluokan mukaisesti hihnassa ja Iitalla oli mielenkiinto hiukan muualla. Päätin kuitenkin mennä radan ilman välipalkkoja, ja kyllä me se saatiin suoritettua. Toinen rata oli hieman pidempi ja siinä oli myös pysähdyksiä. Iita oli melkein koko radan kontaktissa, joten meni tosi hyvin. Paitsi se 270 asteen käännös vasemmalle... Pujottelusta Paula sanoi, että minun kannattaa kääntää ylävartalon hartialinjaa merkiksi koiralle tulevasta käännöksestä. Kokeilin sitä ja sehän toimii! Agilityssäkin ohjaan ylävartalon hartialinjalla, niin miksen sitä muuten ole tajunnut. Kokeilin sitä myös 360 asteen vasemmalle käännökseen ja jo helpotti! Ihan turhaan olen monta vuotta yrittänyt tuloksetta tahkoa noita vasemmalle kääntymisiä ja se on noin pienestä kiinni. Itsestään selväähän tuon olisi pitänyt olla, mutta kun ei ole eikä kukaan ole aiemmin sitä minulle vinkannut...
Odotteluaikoina harjoittelimme kolmen askeleen kylttejä ja ne saimme myös kotitehtäviksi. Minä annoin itselleni lisäksi kotitehtäväksi tuon vasemmalle käännöksen sekä hihnassa harjoittelun. Iita kun ei miellä hihnassa tekemistä tekemiseksi, joten siihen täytyy saada muutos.
Ensimmäisenä Paula kysyi oliko kotitehtävissä ollut ongelmia. Me harjoiteltiin edellisenä iltana niitä vasemmalle käännöksiä ja ongelmia kieltämättä niissä oli. Yritin kolmella eri tavalla eikä mikään oikein onnistunut.
Tapa 1: annan pyörähdyskäskyn "round", jolloin Iita pyörähtää niin nopeasti ympäri, että se ehtii tehdä jo 1½ kierrosta ennenkuin minä ehdin siiryä
Tapa 2: seurautan normaalilla kävelyvauhdilla, jolloin ympyrästä tulee tosi iso
Tapa 3: seurautan hitaasti, jolloin Iita välillä istahtaa
Näytin näitä Paulalle, ja hän kehotti käyttämään tapaa 2, jolloin vain makupalalla käännän Iitan päätä enemmän, jotta käännöksestä tulee tiiviimpi. Hmm.
Paula oli tehnyt meille pienen radan, jossa oli erilaisia käännöksiä sekä pujottelu edestakaisin. Rata tehtiin alokasluokan mukaisesti hihnassa ja Iitalla oli mielenkiinto hiukan muualla. Päätin kuitenkin mennä radan ilman välipalkkoja, ja kyllä me se saatiin suoritettua. Toinen rata oli hieman pidempi ja siinä oli myös pysähdyksiä. Iita oli melkein koko radan kontaktissa, joten meni tosi hyvin. Paitsi se 270 asteen käännös vasemmalle... Pujottelusta Paula sanoi, että minun kannattaa kääntää ylävartalon hartialinjaa merkiksi koiralle tulevasta käännöksestä. Kokeilin sitä ja sehän toimii! Agilityssäkin ohjaan ylävartalon hartialinjalla, niin miksen sitä muuten ole tajunnut. Kokeilin sitä myös 360 asteen vasemmalle käännökseen ja jo helpotti! Ihan turhaan olen monta vuotta yrittänyt tuloksetta tahkoa noita vasemmalle kääntymisiä ja se on noin pienestä kiinni. Itsestään selväähän tuon olisi pitänyt olla, mutta kun ei ole eikä kukaan ole aiemmin sitä minulle vinkannut...
Odotteluaikoina harjoittelimme kolmen askeleen kylttejä ja ne saimme myös kotitehtäviksi. Minä annoin itselleni lisäksi kotitehtäväksi tuon vasemmalle käännöksen sekä hihnassa harjoittelun. Iita kun ei miellä hihnassa tekemistä tekemiseksi, joten siihen täytyy saada muutos.
keskiviikko 2. marraskuuta 2011
Tanssit uusiksi?
Siirryin maanantain toko- ja koiratanssiryhmistä sunnuntain ryhmiin. Tuntien järjestyskin vaihtui samalla.
Tuon möllitokon jälkeen tuli sellainen olo, että mitä jos kokeilisin Iitalle jotain hitaampaa musiikkia koiratanssiin. Silloin minäkin pystyisin ohjaamaan selkeämmin ja Iitakaan ei varmaan soheltaisi niin paljon. Otin muutamia musiikkeja mukaan, ja sainkin kokeilla sitä meidän jo valittua nopeampaa musiikkia sekä yhtä hitaampaa. Nopea musiikki on tosi kiva, mutta vähän se sähellykseksi saattaa mennä. Toisaalta, kun koreografian oppii ulkoa, homma tietysti helpottuu. Mutta joka tapauksessa hitaampi musiikki toimi tosi hyvin. Minä olin rauhallinen, Iita oli rauhallisempi ja koko tekeminen tuntui paljon mukavammalta. Nyt olen siihen musiikkiin keksinyt jo liikkeet ja luulen, että siitä tulee meidän ohjelma! Oikeasti ohjelman olisi pitänyt olla jo aikoja sitten valmis, kun kisoihin olisi tarkoitus mennä jo kuukauden päästä. Mutta kun ei ole... Ja kun se musiikkikin piti näköjään vaihtaa. No, sillä nyt mennään ja toivottavasti saadaan homma kasaan. Kisat menee sitten miten menee.
Tokotunnilla harjoiteltiin liikkeestä seisomista ja luoksepäästävyyttä. Ei mitään kummallista.
Maanantaina harjoittelin jotain pikkujuttuja kotona olohuoneen matolla. Pitäisi kyllä ostaa isompi matto. ;) Iita osaa jo kieriä ilman käsimerkkiä! Tosin se tuppaa jäämään vähän toiselle kyljelle, joten useampi kieriminen peräkkäin ei onnistu sujuvasti. Sitä täytyy harjoitella, koska sellainen tulisi heti ohjelman alkuun. Peppin kanssa harjoittelin pujottelua ja positioita. Aina vaan jaksan ihmetellä, miten vauhdikkaasti Peppi tekee pyörähdykset ja pujottelut. Täytyy koittaa muistaa videoida joskus.
Tuon möllitokon jälkeen tuli sellainen olo, että mitä jos kokeilisin Iitalle jotain hitaampaa musiikkia koiratanssiin. Silloin minäkin pystyisin ohjaamaan selkeämmin ja Iitakaan ei varmaan soheltaisi niin paljon. Otin muutamia musiikkeja mukaan, ja sainkin kokeilla sitä meidän jo valittua nopeampaa musiikkia sekä yhtä hitaampaa. Nopea musiikki on tosi kiva, mutta vähän se sähellykseksi saattaa mennä. Toisaalta, kun koreografian oppii ulkoa, homma tietysti helpottuu. Mutta joka tapauksessa hitaampi musiikki toimi tosi hyvin. Minä olin rauhallinen, Iita oli rauhallisempi ja koko tekeminen tuntui paljon mukavammalta. Nyt olen siihen musiikkiin keksinyt jo liikkeet ja luulen, että siitä tulee meidän ohjelma! Oikeasti ohjelman olisi pitänyt olla jo aikoja sitten valmis, kun kisoihin olisi tarkoitus mennä jo kuukauden päästä. Mutta kun ei ole... Ja kun se musiikkikin piti näköjään vaihtaa. No, sillä nyt mennään ja toivottavasti saadaan homma kasaan. Kisat menee sitten miten menee.
Tokotunnilla harjoiteltiin liikkeestä seisomista ja luoksepäästävyyttä. Ei mitään kummallista.
Maanantaina harjoittelin jotain pikkujuttuja kotona olohuoneen matolla. Pitäisi kyllä ostaa isompi matto. ;) Iita osaa jo kieriä ilman käsimerkkiä! Tosin se tuppaa jäämään vähän toiselle kyljelle, joten useampi kieriminen peräkkäin ei onnistu sujuvasti. Sitä täytyy harjoitella, koska sellainen tulisi heti ohjelman alkuun. Peppin kanssa harjoittelin pujottelua ja positioita. Aina vaan jaksan ihmetellä, miten vauhdikkaasti Peppi tekee pyörähdykset ja pujottelut. Täytyy koittaa muistaa videoida joskus.
Möllitoko
Turun Seudun Koirakeskuksessa oli lauantaina möllitokokisa, jonka starttiluokkaan osallistuin molempien koirien kanssa. Starttiluokassa arvosteltiin vain koiran tekemisiä, joten käskyttää ja kehua sai niin paljon kuin halusi eikä palkitsemisestakaan mennyt virhepisteitä. Päätin, että palkkaan vain liikkeiden välissä ja yritän antaa vain ne käskyt, jotka virallisessa kokeessakin saisi antaa. Mutta halusin kuitenkin, että liikkeet menevät oikein, joten tarpeen vaatiessa toistaisin käskyjä ja antaisin eleapujakin. Tuomarina toimi Katja Honkasalo, joka itse kilpailee EVL-luokassa nahkacolliensa Veeran (Mustan Riiviön Helmi) kanssa. Nyt muuten vasta tajusin, että Peppihän on tuon Katjan koiran puoliserkku. ;) Peppin emä on siis Veeran isän sisko.
Ensin oli luoksepäästävyys ja paikalla makuu. En ollut edes muistanut päättää, että käskenkö koirien olla asennossa vai annanko niiden vain hengata. Molempien kohdalla päädyin perusasentoon ja siinä ne myös pysyivät. Ensin oli Iitan ryhmän paikalla makaaminen. Hienosti meni. Sitten minulle tulikin vähän kiire viemään Iita autoon ja ottamaan Peppi tilalle. Kaikki muut olivat jo rivissä, kun minä Peppin kanssa sitten pelmahdin paikalle ja menin rivin keskelle. Viereiset koirat eivät tykänneet ja Peppikin kävi vähän kierroksilla. Luoksepäästävyydessä Peppi istui hienosti paikallaan, mutta paikalla makuu vähän arvellutti, kun tulimme tilanteeseen niin vauhdilla. Jouduin antamaan kaksi käskyä, mutta hyvin Peppi paikallaan pysyi, vaikka viereinen koira ryömi pari metriä eteenpäin ja toiselta puolelta viereistä seuraava lähti juoksemaan.
Iita starttasi numerolla 1, joten taas koira vaihtoon ja kentälle. Iita oli hyvin kuulolla, mutta hieman kontakti herpaantui kytkettynä seuraamisessa. Siitä 9½. Taluttimetta seuraaminen menikin paljon paremmin, oikein hyvin siis. Jotenkin Iita hihnassa ollessaan ei tajua, että nyt tehdään töitä, kun yleensä harjoittelen ilman hihnaa. Luoksetulossa käytin selkää käsiapua, ettei Iita lähde kiertämään minua takaa. Seisominen seuraamisen yhteydessä meni nollille. Iita ei sitä vielä osaa, vaan tuli ainakin kolme metriä perässäni. Samaten estehypystä nolla. Iita kyllä hyppäsi, mutta kiersi esteen ennenkuin pysähtyi seisomaan. Minusta tosi hienosti silti molemmissa, että lopulta kuitenkin pysähtyi. Ja tämä oli ihan eka kerta, kun Iita hyppäsi oikean tokoesteen! Yleisvaikutelmasta saatiin 10. "Koira oli tosi hyvin kuulolla koko ajan ja teki iloisesti." Minä olin oikein tyytyväinen Iitaan ja jopa vähän yllättynyt, miten hyvin se teki ja keskittyi.
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 9½
Seuraaminen taluttimetta 10
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä 0
Estehyppy 0
Kokonaisvaikutus 10
Yhteensä 159
Peppin numero oli 9, joten pieni hengähdystauko sentään oli välissä. Peppille jouduin seuraamisissa antamaan useampia käskyjä, kun tuntui, että se vähän haahuili. Siitä tosin rokotettiin vasta "maahanmeno seuraamisen yhteydessä" -kohdassa. Lähdin vähän liian nopeasti liikkeelle eikä Peppi tainnut olla valmis. Maahan se meni tosi hyvin. Seisominen meni nollille, kun Peppi meni ensin maahan, mutta se nousi kuitenkin toisella käskyllä seisomaan. Estehypyssä kävi samalla tavalla kuin Iitalla, eli Peppi kiersi esteen vierelle ennenkuin pysähtyi. En ole pitkään aikaan Peppin kanssa tokoa treenannnut, joten siinä mielessä meni ihan hyvin. Olisihan se nuo nollaliikkeetkin osannut, mutta ei tällä kertaa. Tuo seuraamisen haluttomuus vähän huolettaa.
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 10
Seuraaminen taluttimetta 10
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9½
Luoksetulo 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä 0
Estehyppy 0
Kokonaisvaikutus 10
Yhteensä 159
Samat yhteispisteet siis molemmille koirille. :) Oli kyllä jotenkin ihanan rauhallista ja rauhoittavaa tuo tokoilu. Varsinkin jos vertaa koiratanssiin: ei tarvinnut murehtia omasta liikkumisesta eikä musiikista ja liikkeisiinkin sai keskittyä yksi kerrallaan.
Ensin oli luoksepäästävyys ja paikalla makuu. En ollut edes muistanut päättää, että käskenkö koirien olla asennossa vai annanko niiden vain hengata. Molempien kohdalla päädyin perusasentoon ja siinä ne myös pysyivät. Ensin oli Iitan ryhmän paikalla makaaminen. Hienosti meni. Sitten minulle tulikin vähän kiire viemään Iita autoon ja ottamaan Peppi tilalle. Kaikki muut olivat jo rivissä, kun minä Peppin kanssa sitten pelmahdin paikalle ja menin rivin keskelle. Viereiset koirat eivät tykänneet ja Peppikin kävi vähän kierroksilla. Luoksepäästävyydessä Peppi istui hienosti paikallaan, mutta paikalla makuu vähän arvellutti, kun tulimme tilanteeseen niin vauhdilla. Jouduin antamaan kaksi käskyä, mutta hyvin Peppi paikallaan pysyi, vaikka viereinen koira ryömi pari metriä eteenpäin ja toiselta puolelta viereistä seuraava lähti juoksemaan.
Iita starttasi numerolla 1, joten taas koira vaihtoon ja kentälle. Iita oli hyvin kuulolla, mutta hieman kontakti herpaantui kytkettynä seuraamisessa. Siitä 9½. Taluttimetta seuraaminen menikin paljon paremmin, oikein hyvin siis. Jotenkin Iita hihnassa ollessaan ei tajua, että nyt tehdään töitä, kun yleensä harjoittelen ilman hihnaa. Luoksetulossa käytin selkää käsiapua, ettei Iita lähde kiertämään minua takaa. Seisominen seuraamisen yhteydessä meni nollille. Iita ei sitä vielä osaa, vaan tuli ainakin kolme metriä perässäni. Samaten estehypystä nolla. Iita kyllä hyppäsi, mutta kiersi esteen ennenkuin pysähtyi seisomaan. Minusta tosi hienosti silti molemmissa, että lopulta kuitenkin pysähtyi. Ja tämä oli ihan eka kerta, kun Iita hyppäsi oikean tokoesteen! Yleisvaikutelmasta saatiin 10. "Koira oli tosi hyvin kuulolla koko ajan ja teki iloisesti." Minä olin oikein tyytyväinen Iitaan ja jopa vähän yllättynyt, miten hyvin se teki ja keskittyi.
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 9½
Seuraaminen taluttimetta 10
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä 0
Estehyppy 0
Kokonaisvaikutus 10
Yhteensä 159
Peppin numero oli 9, joten pieni hengähdystauko sentään oli välissä. Peppille jouduin seuraamisissa antamaan useampia käskyjä, kun tuntui, että se vähän haahuili. Siitä tosin rokotettiin vasta "maahanmeno seuraamisen yhteydessä" -kohdassa. Lähdin vähän liian nopeasti liikkeelle eikä Peppi tainnut olla valmis. Maahan se meni tosi hyvin. Seisominen meni nollille, kun Peppi meni ensin maahan, mutta se nousi kuitenkin toisella käskyllä seisomaan. Estehypyssä kävi samalla tavalla kuin Iitalla, eli Peppi kiersi esteen vierelle ennenkuin pysähtyi. En ole pitkään aikaan Peppin kanssa tokoa treenannnut, joten siinä mielessä meni ihan hyvin. Olisihan se nuo nollaliikkeetkin osannut, mutta ei tällä kertaa. Tuo seuraamisen haluttomuus vähän huolettaa.
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 10
Seuraaminen taluttimetta 10
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9½
Luoksetulo 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä 0
Estehyppy 0
Kokonaisvaikutus 10
Yhteensä 159
Samat yhteispisteet siis molemmille koirille. :) Oli kyllä jotenkin ihanan rauhallista ja rauhoittavaa tuo tokoilu. Varsinkin jos vertaa koiratanssiin: ei tarvinnut murehtia omasta liikkumisesta eikä musiikista ja liikkeisiinkin sai keskittyä yksi kerrallaan.
Tilaa:
Kommentit (Atom)