perjantai 22. marraskuuta 2013

Pujottelun helppous ja vaikeus

Torstaina agitreeneissä oli jälleen vaikealta vaikuttava rata, joka osoittautuikin taas yllättävän helpoksi. Kepeissä oli avokulma ja umpikulma. Peppi osasi ne molemmat hienosti, suoria keppejähän se ei osaa. Ja kontaktit! Peppi pysähtyi A.n alastulossa ja keinukin meni hyvin. Jee!


Avoimen keppikulman tein ensin niin, että jäin itse putken oikealle puolelle. Siinä ei ongelmaa. Toisen kerran koitin niin, että olin itse putken vasemmalla puolella eli Peppin oikealla puolella, kun se tuli putkesta ulos. Sepä ei onnistunutkaan niin hyvin, Peppi ei oikein tiennyt, mihin suuntaan keppejä sen olisi pitänyt lähteä ja mistä kohtaa. Katja kehotti mua ottamaan kädellä vastaan ensimmäisestä keppivälistä ja se ihme kyllä toimi. Yleensähän Peppi menee vain sekaisin tuollaisista käsiohjauksista ja suorittaa paremmin itsenäisesti. Umpikulmassa ei ollut yhtään epäröintiä.

Meillä on viime treenit mennyt kyllä tosi hyvin. Luulenpa, että se johtuu ihan yksinkertaisesti siitä, että mä en ole nykyään enää niin väsynyt kuin ennen. En meinaa nukahtaa rattiin ja jaksan jopa jutella ihmisten kanssa. Eli olen siis kutakuinkin normaali ihminen enkä zombie. Ilmankos keskittymiskykykin sitten on parempi.

Nämä oli siis ne helpot pujottelut. Vaikeaa tuntuu nyt olevan koiratanssissa jalkojen ja käsien pujottelu. Tai siis kyllä Peppi sitten pujottelee ja vauhdilla, kun on päässyt alkuun, mutta "keppikulmat" tuntuvat olevan tässä lajissa vaikeita. Peppi vaan tarjoaa kaikkea muuta, hyörii, pyörii eikä tiedä mistä aloittaisi. Eli siinäpä meille koiratanssitreenin pääaihe. Tänään tosin harjoiteltiin ohjelman alun tassunantoja. Seurauksena että mulla on kauheat naarmut kaulassa ja käsissä. Oma vika, miksi en tajunnut pukeutua haarniskaan. Tai vähintään poolopaitaan. Mielenkiinnolla odotan, mitä sunnuntain esityksestä tulee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti