Hei me ollaan treenattu

Todellakin. :) Kävin Iitan kanssa eilen oikeen hallilla treenamassa. Ja Iita oli ihan täpinöissään. :D

Tein positionvaihtoja ja lopulta myös koko ohjelman. Iita teki niin hyvin! Ainoa, mikä ei sujunut, oli väli-positio. Jotenkin olen nyt onnistunut sössimään sen. En tiedä, pelkääkö Iita, että tallon sen varpaille. Mutta mitä enemmän Iita vinottaa ja on väärässä kohtaa, sitä varmemmin se tietysti jää alle. Saa nähdä mitä sitten kisoissa. Siellä tuskin mikään eilen onnistuneista onnistuu... Mutta enää en uskalla treenata. Jätän itselleni mieluummin mielikuvan onnistumisesta. :)

Herätys todellisuuteen vol 57

Lauantaina lähdin Iitan sekä Sannan ja Novan kanssa DT-Areenalle koiratanssin möllikisoihin. Aikomuksenihan oli ollut treenata ohjelma kuntoon ja täällä sitten saada viimeiset vinkit ja sitten Janakkalan kisoissa marraskuun alussa olisi "täydellinen" ohjelma esitettävänä. Haha. Todellisuus oli taas jotain muuta. Treenausta ei ole se, että matkalla kisapaikalle kuuntelee epätoivoisesti autossa musiikkia ja miettii, mihin suuntaan koiran pitääkään kussakin kohtaa kääntyä. Vielä kun todellisuudessa ne position vaihdokset eivät tapahdu niin nopeasti ja sujuvasti kuin kuvitelmissa. 

Ennen kehään menoa sain vielä kuningasajatuksen, että vaihdanpa alussa itseni Iitan toiselle puolelle, josta Iitan on helpompi siirtyä ensimmäiseen positioon. In your dreams. Helppoa se nyt ei ollut nähnytkään, kun tuolleen puskista menen sekoittamaan pikku koiran pään ihan kokonaan. Iitalla meni pasmat ihan sekaisin ja kun se ei muutenkaan tuota ohjelmaa vielä osaa, niin raukalla oli epämukava olla. Hienosti Iita kyllä taas teki töitä, vaikka ohjaaja onkin tällainen tyhmäpää, ja vaikka Iita kuinka mua yrittää kouluttaa, mikään ei tunnu menevän perille. 

HTM:ssä oli vain 5 kisaajaa ja kaikki kisasivat samassa luokassa ja arvostelu tapahtui kunkin koirakon virallisella kisaluokalla. Tuomarina oli Maiju Ojamies, joka ei ole virallinen koiratanssituomari eikä itse edes harrasta koiratanssia. Hän kertoikin kiinnittävänsä huomiota etenkin koiran vireeseen ja siihen, miten mielellään koira tekee. Tältä pohjalta luulin meidän jäävän hännille ja olin ennen palkintojenjakoa tosi nolo, koska uskoin saavani kauheaa läksytystä. Mutta Maiju sijoitti meidät toiselle sijalle, eli ilmeisesti hän kuitenkin tykkäsi meidän tekemisestä. Olin melkoisen yllättynyt.

Epätarkka kännykuva, mutta palkintopussi oli hieno. :)

Tuomarin palaute:

- Hieno alku pienien alkuhankaluuksien jälkeen!

- Koirakolle hyvin sopiva musiikki ja kaunis, mielenkiintoinen ohjelma, jossa kehää käytettiin hyvin.

- Osiot, joissa ohjaaja peruutti ja koira poikittain koiran edessä, tosi hienot.

- Koira vaikutti paikoin hieman poissaolevalta ja yhdessä välissä vinkumista - tapahtuiko kehään menoa ennen tai valmistautumisessa jotain erikoista? Joka tapauksessa hieno ohjelma ja taitava koirakko, jossa koira teki työtä hyvällä asenteella.

Eipä tässä muuta kuin nyt oikeasti pitää päättää ohjelman kulku ja sitten harjoitella se kuntoon. Ensin minä itse ja sitten myös Iitan pitää osata se. Ei tästä muuten mitään tule. Ihan turha lähteä Norjaan asti pelleilemään.

Möllien jälkeen jäätiin vielä treenaamaan Sallan ja valkoisten sekä Tiinan ja kultaisten kanssa. Sain hyviä vinkkejä rintamasuuntiin ja muihinkin pieniin mutta tärkeisiin asioihin. Kiva oli myös pohtia toisten ohjelmien ongelmakohtia. Mukava päivä kaikenkaikkiaan vaikka kylmä herätys todellisuuteen tulikin. :)

Syyskuun stressisambailut

Apua, taas on kuukausi kulunut. Pakko nyt pakata syyskuu kasaan, kun kuukauden viimeistä päivää jo viedään. Mihin tämä aika menee..? 

Sama aikapula koski ja koskee uusien koreografioiden tekoa ja treenaamista. Olin optimistisena ilmoittanut molemmat koirat Lempäälän tuplakisoihin 13.9. Iitan kaksi kertaa hooteeämmään ja Peppin toisessa kisassa freestyleen ja toisessa HTM:ään. Joopajoo... loistava idea. Viikkoa ennen kisoja totesin, että kolmesta uudesta ohjelmasta mitään ei ole valmiina tai edes alussa. Kaikkiin oli musiikki ja asut, mutta siinä se. (Eikö se riitä? :D ) Siinä vaiheessa kysyin kisajärjestäjältä, josko saisin vaihtaa, että Peppi osallistuisikin kaksi kertaa HTM:ään ja jätettäisiin se FS kokonaan pois. Se onneksi onnistui. Freestyle-ohjelman tekeminen on niin vaikeaa. Minulle melkein mahdotonta.  

Kisaviikolla totesin, että jos en ota perjantaiksi töistä vapaata, ei minulla ole mitään muuta kuin improvisointia esitettävänä lauantain kisoissa. Vapaapäivä siis. Se sujuikin rattoisasti Excelillä tehdyn partituurin kanssa pihalla hyppien. :D Neljän tunnin kuluttua kaksi HTM-ohjelmaa oli valmiina. Tai no valmiina ja valmiina, mutta kuitenkin kokonaisina ja esitettävässä kuosissa, mikäli vain muistaisin ne. Koirien kanssa en tietenkään neljää tuntia treenannut, vaan lähinnä yksin ja välillä koirien kanssa tiettyjä kohtia kokeillen. Tulihan siinä aika paljon yllätyksiäkin, kun en edes muistanut, mitä positioita ja suuntia Peppi osaa... 

Näillä eväillä lähdettiin lauantaina Lempäälään. :) Anna lähti onneksi seuraksi kolmen koiransa kera, joten matka meni tosi mukavasti. Kun saavuimme kisapaikalle, vähän ihmettelin, kun kehässä ei ollut kilpailu käynnissä. Sitten sainkin hetken päästä tietää, että kilpailu on 45 minuuttia aikataulusta edellä ja HTM:n kehääntutustuminen on menossa parahaillaan. Mi-mi-mi-mi-MITÄ?!?! :o Sanoisinko, että hieman stressiä pukkasi siinä kohtaa. Siinä meni hienot ajatukseni siitä, että saan ilman koiraa miettiä suunnat ja kehänkäytön kehääntutustumisessa, nekin kun oli vielä vähän vaiheessa. Ei muuta kuin juosten autolle hakemaan namit ja muut härpäkkeet, Peppi häkkiin ja Iitan kanssa tutustumaan kehään, vaihto, Iita häkkiin ja Peppin kanssa hetkeksi kehään. Sitten kilpailu jo alkoikin. Alokasluokassa oli vain yksi koirakko ja Peppi aloitti avoimen luokan. Mikäs sen mukavampaa. Minulla oli esiintymisvaatteetkin vielä vaihtamatta ja kun meidät jo kuulutettiin kehään, minä oli alushoususillani vaihtamassa vaatteita. Great. Kanssakisaajilta varmistus, että vaatteet on yleensä päällä ja Peppin kanssa kehään. Voi taivas. 

Esitys meni olosuhteisiin nähden yllättävän hyvin, mutta keskivaiheilla Peppille tuli enosaaenpysty-kohta. Ei se nyt muutenkaan mitenkään täydellistä ollut, mutta selvisin hengissä. Muutama koirakko oli välissä ennenkuin oli taas vuoroni Iitan kanssa voittajaluokassa. Yritin keskittyä ja palauttaa Iitan ohjelmaa mieleen kuunnellen kuulokkeilla musiikkia, kun minua taas jo tultiin hätyyttelemään, että tiedäthän, että sinun vuorosi on seuraavana. Joo, tiedän, valitettavasti. Iitankin ohjelma meni yllättävän hyvin, minä jopa muistin mitä piti tehdä. Molempien esityksien jälkeen olin aivan poikki, ihan totaalisen loppu. Olin joutunut pinnistämään niin paljon, että pystyn keskittymään suorituksiin. Mutta eipä tässä vielä kaikki, minähän olin järkevänä ihmisenä ilmoittanut koirat tosiaan myös toiseen kilpailuun. :D 

Iltapäivän kilpailuissa Peppin esitys meni ihan penkin alle. Ne kohdat, jotka olivat aamupäivällä olleet epävarmoja, eivät nyt onnistuneet lainkaan. Tuntui kurjalta Peppin puolesta, kun taas vaadin siltä sellaista, mitä se ei oikeasti osaa. :( Iitan ohjelma tuntui nyt paremmalta, mutta myöhemmin videolta katsottuna aamupäivän suoritus oli kyllä parempi. 

Jaa, että tuloksia... Iita sai aamupäivän kisassa 163,34 pistettä ja jäi vaivaisen 0,33 pisteen päähän sertistä, teknisyydestä tietysti. Sijoitus Iitalla oli molemmissa kisoissa 3. Peppi sai aamupäivän kisasta jopa 159 pistettä. Sijoitus siinä 3. ja iltapäivällä 5. Jos tuollaisella koreografian harjoittelulla saa melkein sertin, niin aika hyvällä mallilla Iitan ohjelma taitaa olla. Hih, tähänhän on hyvä tuudittautua. :D 

Peppi ja Iita sekä palkintokasa

Mitäs muuta me ollaan tehty... Peppi on agiliidellyt parissa treeneissä ja minä olen käynyt agilityohjaajien fysiikkatreenissä. Sunnuntaina oli koiratanssimaajoukkueen treeni Viialassa. Näihin maajoukkuetreeneihin kun menee sillä mielellä, että eipä meillä oikeastaan mitään kummallista ole ja mihinköhän sen oman treeniaikansa käyttää, niin treenikaverit kyllä keksivät niin paljon tekemistä ja parannettavaa, että aika ei tahdokaan riittää, ja lopputulos on se, että treenattavia asioita on vähintään triplaten kuin treenipaikalle tullessa. :D Mutta sehän on siis vain hyvä asia. Nyt siis pitäisi vaan treenata. Sehän on helppoa. ;)

Kesäleiri kuvina

Viikko sitten oli Tahtitassujen kesäleiri. Minulla oli molemmat koirat mukana, mutta jostain syystä treenasin enemmän Iitan kuin Peppin kanssa. No, eipä sitä treeniä järin paljon kummallekaan tullut, mutta ihan mukavasti aika meni kaikenlaisissa järjestelyhommissa ja oli tuo leirielämä koirillekin kuitenkin vaihtelua.

Kuva: Anna Laulajainen

Peppi pääsi koiranvaihtokisaan, mutta sehän ei suostunutkaan tekemään mitään vieraan ohjaajan kanssa, vaan juoksenteli ympäriinsä hakemassa mua. Ei ollut reilusti tehty ohjaajaa ajatellen, mutta en nyt ihan tuollaista odottanut. :/ No, hyvin koira ainakin irtosi, jos ei muuta. ;)

Sheltit olivat leirillä edustettuina jopa 7 koiran voimin. :) Menimme ulos ottamaan ryhmäkuvaa, mutta aluksi oli kovin villiä menoa. Iita ei oikein tykännyt, kun toiset eivät osanneet käyttäytyä. ;)

Lopulta iitakin päätti unohtaa arvokkuuteensa ja hieman kirmaili mukana. :)

Ja kivaakin taisi olla. :)

Saatiin se ryhmäkuvakin lopulta otettua. Vasemmalta oikealle Guinness, Luna, Sonic, Brii, Nekku, Zelda ja Iita. 

Maailmanmestaruuskilpailut

Piti oikein kirjoittaa noin kokonaisena eikä lyhenteenä, sillä MM-kisat ei vaan kuulosta niin hienolta. ;) Ja hienoahan siellä maailmanmestaruuskilpailuissa kaksi viikko sitten oli. Yksi upeimmista hetkistä oli avajaisissa, kun sai kävellä Suomen lipun perässä joukkueena kehään. Nuorempana kun harrastin urheilua ja olin oikeasti hyvä, haaveilin tuollaisesta hetkestä, että saisin edustaa Suomea. Silloin minulla ei vielä ollut koiraa enkä ollut kuullutkaan lajista nimeltä koiratanssi. Mutta niin vain haaveeni kävi toteen, ei urheilu-urani aikana vaan melkein pari vuosikymmentä sen jälkeen, ja vieläpä parhaan ystäväni Iitan kanssa.

Kehätreeni. Suomen Voitto-maskotti tarkkailee.

HTM-kilpailu oli keskiviikkona. Hyvinkin pian kilpailua seuratessa tuli selväksi se (minkä olin tosin tiennyt jo etukäteenkin), että taitomme riittäisivät vain jäännössijoille. Tunsin itseni todella sunnuntaiharrastelijaksi, jollainen toki olenkin. Huippu oli tosiaan... huippua. Ihan uskomattoman taitavia koirakoita. Mutta ei se minua haitannut. :) Päätin mennä pää pystyssä tekemään oman suorituksen niin hyvin kuin vaan osaamme. Ja hyvin se onnistui, omalla tasollamme. Onnistuimme näyttämään sen mitä osaamme ja siihen olen todella tyytyväinen, mitäpä muutakaan olisimme voineet tehdä. Hiukan Iitaa jänskätti (eli ehkä siis minuakin), mutta ihan normi kisasuorituksen teimme. Muutama odottamaton epätarkkuus (loput olivat odotettuja) ja yksi (siis vain yksi!) Iitan oma sovellus. Tulostavoitteenikin täyttyi. Toivoin, että saisimme yli 20 pistettä ja että sijoituksemme olisi jotain muuta kuin viimeinen. Pisteitä saimme 20,70 ja sijoituksemme oli 21., kun koirakoita oli yhteensä 26. :)

Kolmanneksi HTM:ssä sijoittunut venäläinen cane corso.

Iita ja Voitto. :)

Iita ja tuttu kisakaveri nyt joukkuekaverina, Simo

Kehään oli hieno mennä, mutta hienoa oli myös yleensä kisoihin osallistuminen. Se, että sai olla tuollaisessa tapahtumassa mukana, "sisällä". Hauskaa oli myös koiratanssikisojen perinne, Good luck -korttien ja pienten lahjojen jakaminen kanssakilpailijoille. 

Saimme myös osallistumistodistuksen. Vähän outoa, kun siinä ei lue ollenkaan, että kyse on MM-kisoista. Mutta onneksi arvostelulomakkeissa sentään lukee. 

Hotellimme oli Hakaniemessä, joten iltalenkkimaisemat oli aika mukavat.

Torstaina saimmekin sitten jännätä Suomen freestylereitten puolesta. Eikä mennyt jännääminen hukkaan. Upeasti MM-hopea Suomeen!

Voittoakin jännitti. :)

Hyvä Suomi! Onnea!

MM-kisat

Me oikeesti mennään MM-kisoihin! Huomenna treeni ja avajaiset ja jo ylihuomenna HTM-kilpailu! Hui. Onneksi sentään Iita on valmis. :)

Edustusasu

Esiintymisasu :)

Heinäkuun hukat ja harkat

Kuukausipäivityksen aika. ;)

Heinäkuun eka viikonloppu oli täynnä koiraohjelmaa. Lauantaina Iita ja Peppi pääsivät Salon koirahallilla järjestettävään susitestiin. Molempien luonnetestituomari aikoinaan sanoi, että voin huoletta kävellä keskellä yötä autioita katuja, koska molemmat koirat kyllä tosipaikan tullen puolustavat minua. Odotin siis, että ihmiseltä puolustaminen olisi suoraan verrannollinen myös susihukkaseen. Väärässäpä olin! :D Hiljaista tyttöä olivat... Ilmeisesti ihminen ei siis olekaan maailman vaarallisin peto. ;)

Testaajana toimi Asko Sorvo, pätevänoloinen, innostunut ja sopivalla tavalla hauska mies, eli kaikin tavoin mukava siis. Sutena toimi Arska, radio-ohjattavalla lavalla liikkuva täytetty oikea eläin. Kentällä oli heti sisäänkäynnin jälkeen myös kivi, jossa oli voimakas suden haju.

Iita oli vuorossa ensin. Se pysähtyi hajulle ja laittoi suunsa sellaiseen mutruun kuin olisi sitruunaa syönyt. Jos Iita olisi sarjakuvahahmo, sen pään päällä olisi ollut puhekupla, jossa olisi lukenut, että tästä ei hyvää seuraa. Kun päästiin hajulta eteenpäin ja susi tuli esille, Iita jähmettyi ja alkoi pienesti vinkumaan. Sitten se meni taakseni ja pysyi siellä. Iita vältteli suden kanssa katsekontaktia, vilkuili vain kulmiensa alta hyvinhyvin nopeasti ja äkkiä käänsi katseensa taas pois. Koko ajan se seisoi mun takana ja oli vaan sen näköinen, että haluaa pois. Ei vaikuttanut lainkaan pelokkaalta, mutta kuten testaajakin sanoi, ei yhtään tykännyt tilanteesta johon oli joutunut. Iita ei siis juuri mitään tehnyt, joten testaaja käski päästää Iitan vapaaksi, josko sitten jotain tapahtuisi. Heippa, sinne se sitten lähti, kokonaan pois kentältä. :D Tuli kyllä heti takaisin, kun kutsuin. Aika reilua, mä kun olen tosiaan luullut, että Iita puolustaisi mua, vaikka sitten sudelta. Mutta enpä luule enää, hyvä tietää tämäkin.

Peppin arvelin olevan peloissaan mutta silti haukkuvan. Ensimmäinen osa tästä meni oikein. Peppi vinkuhaukkui hiljaa ja häntä oli koko ajan koipien välissä. Välillä se katseli mua, että mitäs me nyt tehdään, auta. Peppi kyllä liikkui huomattavasti enemmän, mutta pääosin mun takana. Periaatteessa siis samalla tavalla käyttäytyi kuin Iitakin sillä erolla että Peppi pelkäsi.

Hyvin molemmat kuitenkin heti palautuivat. Toisin sanoen, kun susi poistui näköpiiristä, häntäkin nousi jo korkeuksiinsa. :) Ei jäänyt siis traumoja kuin ehkä minulle. ;)

Seuraavana päivänä oli vuorossa maajoukkueen yhteistreeni. Kuin ihmeen kaupalla löytyi lyhyellä varoitusajalla kaikille sopiva viikonlopun päivä! Jokaisella oli puolisen tuntia treeniaikaa ja se tulikin tarpeeseen. Olin ajatellut, että meidän koreografiasta täytyy muuttaa alkuasento ja loppupuolen pätkä ja sain näihin tosi hyviä ehdotuksia. Ja sainhan mä kaikkia muitakin vinkkejä, paljon enemmän kuin olisin ehkä halunnutkaan. :D Oli todella hyödyllinen ja kiva päivä. Viimeiseksi otimme myös edustuskuvat. :)

Suomen HTM-edustusjoukkkue 2014: Simo, Sonic, Iita, Nevada ja Brego

Iitan kanssa olen treenannutkin jo muutoksia pari kertaa. (Kyllä, olen oikeasti treenannut!) Iita-rukka on nyt vaan ihan sekaisin. Koreografian loppu sujuu hyvin ja harmittaa, etten ole aikaisemmin sitä muuttanut. Muut muutokset sen sijaan eivät oikein luonnistu ja nyt Iita sekoilee jo aikaisemmin niin selvien kohtien kanssa. Toisaalta ainahan se on treenatessa tehnyt mitä sattuu ja kisoissa sitten vielä jotain muuta. Että ota tästä nyt selvää... :D No, onhan tässä vielä aikaa, vajaa 3 viikkoa... Esiintymisjärjestyskin on jo julkaistu ja meidän numero on 19, kun koirakoita on yhteensä 26. Esiinnytään sopivasti hetimiten lounastauon jälkeen, joten taitaapa jäädä ruuat sillä kertaa syömättä...