torstai 21. elokuuta 2014

Maailmanmestaruuskilpailut

Piti oikein kirjoittaa noin kokonaisena eikä lyhenteenä, sillä MM-kisat ei vaan kuulosta niin hienolta. ;) Ja hienoahan siellä maailmanmestaruuskilpailuissa kaksi viikko sitten oli. Yksi upeimmista hetkistä oli avajaisissa, kun sai kävellä Suomen lipun perässä joukkueena kehään. Nuorempana kun harrastin urheilua ja olin oikeasti hyvä, haaveilin tuollaisesta hetkestä, että saisin edustaa Suomea. Silloin minulla ei vielä ollut koiraa enkä ollut kuullutkaan lajista nimeltä koiratanssi. Mutta niin vain haaveeni kävi toteen, ei urheilu-urani aikana vaan melkein pari vuosikymmentä sen jälkeen, ja vieläpä parhaan ystäväni Iitan kanssa.



Kehätreeni. Suomen Voitto-maskotti tarkkailee.
HTM-kilpailu oli keskiviikkona. Hyvinkin pian kilpailua seuratessa tuli selväksi se (minkä olin tosin tiennyt jo etukäteenkin), että taitomme riittäisivät vain jäännössijoille. Tunsin itseni todella sunnuntaiharrastelijaksi, jollainen toki olenkin. Huippu oli tosiaan... huippua. Ihan uskomattoman taitavia koirakoita. Mutta ei se minua haitannut. :) Päätin mennä pää pystyssä tekemään oman suorituksen niin hyvin kuin vaan osaamme. Ja hyvin se onnistui, omalla tasollamme. Onnistuimme näyttämään sen mitä osaamme ja siihen olen todella tyytyväinen, mitäpä muutakaan olisimme voineet tehdä. Hiukan Iitaa jänskätti (eli ehkä siis minuakin), mutta ihan normi kisasuorituksen teimme. Muutama odottamaton epätarkkuus (loput olivat odotettuja) ja yksi (siis vain yksi!) Iitan oma sovellus. Tulostavoitteenikin täyttyi. Toivoin, että saisimme yli 20 pistettä ja että sijoituksemme olisi jotain muuta kuin viimeinen. Pisteitä saimme 20,70 ja sijoituksemme oli 21., kun koirakoita oli yhteensä 26. :)

Kolmanneksi HTM:ssä sijoittunut venäläinen cane corso.
Iita ja Voitto. :)
Iita ja tuttu kisakaveri nyt joukkuekaverina, Simo

Kehään oli hieno mennä, mutta hienoa oli myös yleensä kisoihin osallistuminen. Se, että sai olla tuollaisessa tapahtumassa mukana, "sisällä". Hauskaa oli myös koiratanssikisojen perinne, Good luck -korttien ja pienten lahjojen jakaminen kanssakilpailijoille. 


Saimme myös osallistumistodistuksen. Vähän outoa, kun siinä ei lue ollenkaan, että kyse on MM-kisoista. Mutta onneksi arvostelulomakkeissa sentään lukee. 


Hotellimme oli Hakaniemessä, joten iltalenkkimaisemat oli aika mukavat.



Torstaina saimmekin sitten jännätä Suomen freestylereitten puolesta. Eikä mennyt jännääminen hukkaan. Upeasti MM-hopea Suomeen!

Voittoakin jännitti. :)


Hyvä Suomi! Onnea!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti