Seuraava potilas

Iitalla on nyt samanmoinen keuhkotulehdus kuin Peppillä. :( Eilen Iita oli ihan oma itsensä, seurasi mua koko päivän, kun siivosin, ja toi palloa, kun istahdin sohvalle. Mutta tullessaan iltalenkiltä sisälle Iita köhi melko lailla ja sitten myöhemmin yhtäkkiä se vaan jäi seisomaan häntä koipien välissä ja huomasin myös sen takapään tärisevän. Iita ei ottanut mitään kontaktia edes kutsuessani sitä. Huolestuin ihan tosissani, koska Iita on sitkeä sissi ja tiedän, ettei se helposti näytä kipuaan. Eli nyt kun se oli surkeana, tiesin sen tosissaan olevan kipeä. Iita hengitti raskaasti ja takapää rupesi tärisemään enemmän. Soitin päivystykseen ja lähdin sitten heti kuskaamaan Iitaa sinne. En edes uskaltanut laittaa Iitaa takatilaan vaan otin sen etupenkille viereeni.

Lääkärille saavuimme klo 23. Odotellessamme Iita oli jo enemmän oma itsensä, otti kontaktia ja kuunteli korvat pystyssä muista huoneista kuuluvia ääniä. Iitalla ei ollut kuumetta eikä keuhkoäänetkään olleet korostuneet. Diagnoosi oli kuitenkin sama kuin Peppillä ja lääkitys myös. En tiedä ylireagoinko, varmaan olisi voinut aamuunkin asti odottaa, mutta parempi näin. En olisi kuitenkaan pystynyt nukkumaan, kun olisi pitänyt koko ajan seurata hengittääkö Iita. Ja oli se tosiaan pelottavaa, kun Iita sillä lailla yhtäkkiä vaan "oli". En muista, että Iita koskaan olisi ollut yhtään sellainen tai sinnepäinkään. Jopa heti nukutuksesta herättyään se on ollut enemmän läsnä. Eli ei siinä oikeastaan vaihtoehtoja ollut. Ja tuo otus on mulle niin tärkeä ja rakas, että mieluummin ottaa varman päälle.