sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Polkkajuna nimeltä Iita

Pitkäperjantaina pakkauduttiin autoon ja lähdettiin kohti Lempäälää ja koiratanssin möllikisoja. Peppi joutui jäämään kotiin, koska siinä kohtaa auton kapasiteetti tuli vastaan. Olihan meitä yhdessä farmari-Volvossa jo 4 ihmistä ja 5 koiraa. Eikä unohtaa toki sovi matkalaukkua. ;)
Seuraneitinä oli ylisöpö Sindy-pentu. Tuleva koiratanssilupaus pääsi heti mukaan aistimaan kisatunnelmaa. :)

Osallistuin Iitan kanssa siis HTM:n AVO/VOI-luokkaan. Sijoitus oli taattu palkintosija, koska luokassa oli vain 2 osallistujaa. Ja sen toisen sijan me nappasimmekin. Oli muuten aivan ensimmäinen kerta, kun Iita sai sellaisen herkkupalkinnon, jonka se itse voi syödä. Kivaa.

Mutta niin, se meidän esitys. :D Edellisenä iltana rupesin käymään musiikkeja läpi, että mitäs me mennään tekemään. Päädyin lopulta pidennettyyn polkkaan. Olisin halunnut tehdä siitä vain vähän yli 2 minuutin mittaisen, mutta koska en jostain syystä saanut avattua tiedostoa muokkausohjelmassa, piti sitten ottaa käyttöön koko kappale ja tehdä melkein 3 minuutin esitys. En sitä alle 2 minuutin pätkää halunnut enää tehdä, koska halusin kokeilla jotain uutta. Harjoittelin itsekseni suunnitelmani läpi ennen omaa vuoroamme, mutta koska Iita ei tietenkään uusia kuvioita osannut, ei siitä varsinaisesti ollut mitään hyötyä. Mutta kävi tästä nyt taas pari asiaa selväksi.

Kisoissa sai palkata, joten minäkin pidin ihan namit kädessä koko ajan. Palkkasinkin pari kertaa, mutta Iita ei oikeastaan reagoinut palkkaan mitenkään. Söi kyllä antamani herkkupalat. Iitalla oli vaan jonkinlainen työmoodi päällä ja se meni eteenpäin kuin juna. Ajattelin etukäteen, että saisin helposti Iitan tekemään namilla ohjaten nuo muutoskohdat ja lisätyn musiikin vaikeammat positiot, mutta olin ihan väärässä. Ei Iita kuunnellut yhtään mitä sanoin, eikä edes reagoinut käsiohjauksiini niinkuin harjoituksissa. Vaikka minulla siis oli namit kädessä! Kolme kertaa se meni sitten jopa maahan, kun ei tiennyt mitä nyt tapahtuu. Kai se oli ihan hämillään, kun mä tein yhtäkkiä "väärin". :D No, ei ruvennut sentään kierimään niinkuin viime kisatilanteessa. ;) Mutta selkeästi Iita tietää milloin tehdään koko ohjelma, ja silloin se myös tekee sen, vaikka katto tippuisi päälle. Ihan uskomattoman hieno työmoraalihan Iitalla on. Mutta välillä se menee jääräpäisyyden puolelle. ;) Eikä Iita oikeasti osaa käskystä noita positioita tai mitään FS-liikkeitäkään, se osaa "vain" ohjelmat ulkoa. Ihan kiva kuitenkin nyt tietää, että on aivan sama, onko mulla namit vai ei. Jos Iita tekee, se tekee ilman namejakin.

Tuomarina toimi Mari Väänänen, jolta saimme sanallisen arvion: Ihanan hilpeä musiikki. Koreografia hyvä, positiot näkee selvästi. Positiot itsessään tosi hyviä, mutta se, mikä positio otetaan seuraavaksi, olikin sitten neuvottelun paikka. Ohjaaja liikkuu todella kivasti. Keskittynyttä tekemistä, kiva katsoa. Rennosti vaan, hyvin se menee ja näyttää hyvältä.

Mielestäni Mari antaa aina todella aiheellista palautetta. Tällä kertaa palaute oli myös kilttiä. Olisi tuosta meidän sähellyksestä kaikkea muutakin voinut sanoa. ;) Olin ajatellut, että teen päätöksen SM-kisoihin osallistumisesta tämän suorituksen perusteella. No... Mitäpä tästä nyt sitten pitäisi päätellä. :D Ensin ajattelin, että en todellakaan lähde pelleilemään mihinkään SM-kisoihin, mutta kun tämäkin kisareissu oli kuitenkin tosi kiva, niin kai sitä täytyy lähteä. Eikä Iitasta ikinä tiedä mitä se keksii. Voihan meillä mennä vaihteeksi taas hyvinkin. Ja nyt olen saanut lisättyä musiikkiin sen pätkän, minkä halusinkin, joten saan yhden position lisää alkuperäiseen lyhyeen esitykseen verrattuna. Uskon, että me siitä selvitään. No, melkein vuorokausi on vielä aikaa ilmoittautua, että katsotaan mikä se lopullinen päätös huomenna sitten on. :)



Olen ollut viime aikoina tosi kiireinen ja Peppin agiharjoituksetkin ovat monta kertaa jääneet väliin. :( Viime torstaina kuitenkin oltiin agitreeneissä. Olin aika väsynyt ja kun edellisestä kerrasta oli jo aikaa, niin enhän minä osannut ohjata ollenkaan. Peppi teki ihan hyvin, mutta nyt rupeaa tuntumaan, että taukoilu ei enää tee sillekään hyvää vaan huonoa. Toukokuun puolesta välistä lähtien pääsen agitreeneihinkin jo normaalisti, joten sitten keskitytään agiin taas ihan tosissaan ja mennään kisaamaankin. Huhtikuun lopulla olisi ATT:llä kisat, johon olin ajatellut mennä, mutta en usko että jaksan keskittyä, joten ei kannata lähteä.

Tänään nautiittiin auringonpaisteesta pihalla. Lunta on vielä. Paljon. Ei uskoisi, että on jo huhtikuu...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti