Välistävetoviikko

Viime viikko meni nopsaan, kun oli paljon ohjelmaa.

Keskiviikkona oltiin Kelpokoiran tekniikkatunnilla. Olin hakenut 10 kerran kurssille, mutta emme mahtuneet mukaan. Sain kuitenkin ostettua pari yksittäistä kertaa kurssilaiselta, joka itse ei päässyt kaikille kerroille. Uusi Purina-halli oli hieno. Ja lämmin. :) Kouluttajana toimi Elina Jänesniemi, joka on ihan mahdottoman hyvä ja selkeä kouluttaja. Jopa mä osaan tehdä oikein, kun Elina neuvoo. Eikä tunnu edes vaikeelta. Oli niin kivaa ja Elina kehui Peppiä kovasti. Aika hauskaa miten kaikki kouluttajat huomaavat samat asiat jo heti parin minuutin jälkeen. Elinakin sanoi ihan heti siitä, että Peppi pitäis saada irti mun namikädestä enemmän estehakuiseksi, koska mä nyt hidastan sitä. Elina sanoi myös, että Peppi lukee tosi herkästi mun ohjausta. Tämänkin olen kuullut useasti ennenkin. :)

 

Tunnin aiheena oli välistävedot. Saimme tehdä itseksemme kolmea ringissä olevaa estettä, joiden kanssa välistävedot olivat helpompia. Elinan kanssa tehtiin sitten kolmea rivissä olevaa estettä. Elina sanoi, että jos pystyy tekemään 5 vierekkäistä estettä välistävedoin, pystyy tekemään välistävedon kaikissa tilanteissa. Ok, siihen pyritään. ;) Peppi oli tosi taitava ja tosiaan minäkin osasin kääntää raajani ja vartaloni oikeaan suuntaan kun rautalangasta väännettiin. Vielä kun oltiin menossa jo ovesta ulos, niin Elina huikkasi, että "teillä meni tosi hyvin!". Kyllä jäi niiiiin hyvä mieli.

Torstaina oli sitten normiviikkotreenit. Tekniikkavuoro oli sielläkin. Tehtiin namikipon avulla loppusuoratreeniä neljällä eri radalla, jotka kaikki tehtiin myös peilikuvina. Tässä yksi esimerkki.

Ensin tein tästä tuota mustaa versiota. Siinäkin piti tehdä välistäveto kolmosesteen jälkeen. Viimeiseksi tein tuota versiota, jossa olen merkannut nelosesteen punaisella. Siinä piti ehtiä tekemään edestäleikkaus ennen muuria. Toisinpäin sain kutakuinkin onnistumaan, mutta peilikuva vaati monen monta toistoa. Lopulta se onnistui, eikä mennyt "kuin" 10 minuuttia yli meidän ryhmän treeniajan... 

 

Iitakin oli minulla mukana ja tauoilla tein sen kanssa jotain koiratanssijuttuja. Iita oli taas kovin innoissaan, mutta näillä tekniikkakerroilla ei kauheasti taukoja ole, joten emme paljoa ehtineet tekemään. Peppi sen sijaan oli vähän närkästynyt, kun agility on hänen juttunsa, mutta nyt Iita oli mukana sähläämässä. :)

 

Sunnuntaiksi Peppin kasvattaja oli järjestänyt Salossa agilitykoulutusta Anette Lindellin opissa, johon minunkin piti osallistua, mutta lopulta aikataulut eivät sopineet, jotta olisin saanut auton käyttöön. Aikataulut kuitenkin sopivat siihen, että pääsimme Jouni Oreniuksen koulutukseen, joka oli ATT:llä. Koulutus oli tarkoitettu ryhmien kouluttajille, mutta lopulta sinne otettiin myös muita mukaan. En muistanut ottaa Peppille takkia mukaan, mutta Peppi sai minun toppaliivini. Kätevää kun meillä on yhteiset vaatteet. :) Peppikin on innoissaan. ;)

 

 

Kentällä oli järkyttävän pitkä 34 esteen rata. Jouni sanoi, että teemme rataa pätkissä, mutta lopulta teimme siitä ensin esteet 1-11 ja sitten 12-34. Tai no, minä tein varsinkin tuon toisen osan kyllä hyvinkin paljon pienimmissä pätkissä. ;)

 

 

 

Latasin kaiken keskittymiseni ekaan yritykseen, mikä menikin mielestäni yllättävän hyvin, mutta sitten sen jälkeen en jaksanutkaan tehdä yhtään mitään. Olin ihan naatti! Eikä minulla ollut lainkaan keskittymiskykyä. Peppiäkin varmaan painoi viikon kahdet aiemmat agitreenit.



Ekan yrityksen jälkeen minun piti koittaa tehdä suorempi linja ennen putkea. No, sitten kun yritin sitä, niin ei onnistunut enää mikään mukaan. Tai siis lähinnä tuo viimeinen välistäveto lakkasi kokonaan toimimasta. Välillä mentiin putkeen...

... ja välillä kierrettiin koko este.

Sitten taas periaatteessa onnistui, mutta sujuvuutta ei ollut hitustakaan.

Välillä sain opetusta kädestäpitäen. Kuvaajaakin taisi tässä kohtaa jo väsyttää. :)

Toisella kierroksella pääsin kokeilemaan toista osiota. Eniten meille yllättäen tuotti ongelmia este numero 20. Siinähän ei mitään muuta outoa ollut kuin se, että este oli vinossa. Peppi kiersi sen monta kertaa, vaikka kuinka olin sitä kutsumassa jopa paikallani heti esteen takana. Kyllähän se sitten lopulta onnistui. Tämä on kuitenkin parhaiten sujunut pätkä tuosta toisesta rataosuudesta.

 

Tämän viimeisen laitoin tuon videolla kuuluvan Katjan kommentin takia, jotta itsekin muistan iloita pienistä onnistumisista. ;)

 

On se kyllä hienoa, että pääsee tuollaisten agilityammattilaisten koulutuksiin. Ja suurkiitos Katjalle kuvauksesta! Näitä viedoita täytyy katsoa monta kertaa läpi ja analysoida. Jospa saisi vaikka jotain käsitystä, miten sitä oikein itse liikkuu.